Fakta homma (elokuva)
Fakta homma | |
---|---|
Elokuvan juliste, Pertti Pasanen, 1987. |
|
Ohjaaja | Jukka Virtanen |
Käsikirjoittaja |
Riitta Havukainen Taneli Mäkelä Eija Vilpas |
Tuottaja |
Spede Pasanen Reija Virolainen (tuotannonjohto) |
Säveltäjä |
Jaakko Salo Nono Söderberg (Fakta homma-teema) |
Kuvaaja |
Juha Jalasti Timo Jalasti (assistentti) Kari Petäjäniemi (assistentti) |
Leikkaaja | Eva Jaakontalo |
Pääosat |
Riitta Havukainen Eija Vilpas Taneli Mäkelä Lasse Karkjärvi |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Suomi |
Tuotantoyhtiö | Filmituotanto Spede Pasanen Oy |
Ensi-ilta | 30. lokakuuta 1987 |
Kesto | 93 minuuttia |
Alkuperäiskieli | Suomi |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
Fakta homma on suomalainen komediaelokuva vuodelta 1987. Se pohjautuu Yle TV2:n tuottamaan samannimiseen televisiosarjaan.[1] Fakta homman vahvasti karrikoidut pariskunnat, Aulis ja Hansu sekä Heka ja Pirre, matkaavat leirintäalueelle viettämään juhannusta. Matkan aikana nelikko kohtaa monen sortin sakkia, kuten taiteilijoita, suositun televisiokasvon, Niemisen pariskunnan ja Auliksen entisen kansakoulunopettajan. Elokuva sai vaisun vastaanoton niin yleisöltä kuin kriitikoiltakin. Sen katsojaluku oli 28 989.[2]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pirjo ”Pirre” Kaasinen ja Hannele ”Hansu” Kaakko ovat tulossa ruokaostoksilta, he keskustelevat naapurustossaan asuvasta ulkomaalaistaustaisesta miehestä. Siirrytään Kaakkojen ja Kaasisten kotipihalle, missä Aulis Kaakko ja Heikki ”Heka” Kaasinen valmistelevat Ladaa ja Solifer-asuntovaunua pientä juhannusretkeä varten.
Matkalle leirintäalueelle nelikko kohtaa Fakta homma -televisiosarjasta tutun väärennettyjen taulujen myyjän Bruno Kopsuksen, joka änkeää itsensä väkisin Auliksen Ladaan. Bruno on matkalla Savonlinnaan ja jättää nelikon saatuaan paremman kyydin. Huoltoasemalla tavataan 1980-luvun kuuluisuus, televisiojuontaja Kari Salmelainen, jolta pyydetään nimikirjoitukset.
Leirintäalueella Kaakot ja Kaasiset leiriytyvät vahingossa eräälle Niemiselle varattuun paikkaan. Sekaannuksen syy on leirintäalueen työntekijän. Nieminen ei suostu aluksi vaihtamaan paikkaansa, mutta pienen sanaharkan jälkeen hän antaa periksi. Järven rannalla Hansu ja Pirre huomaavat komean hengenpelastajan ja yrittävät herättää tämän huomion riekkumisellaan. Rouvat intoutuvat käyttäytymään suorastaan teinityttömäisesti. Mies ei kiinnitä rouviin huomiotaan. Nauttiessaan saunan jälkeen olutta laiturilla Hansu ja Pirre puhelevat eräästä jumppakurssista, joka oli Hansulle mieluisa mutta Pirrelle yhtä kärsimystä.
Juhannuksen lisäksi nelikko viettää Kaakkojen yhdeksättä hääpäivää, miehet järjestävät tarjoilun asuntovaunun edustalle. Hansu saa lahjaksi laulukirjan, Aulis ratinsuojuksen. Pirre lausuu parin kunniaksi kirjoittamansa runon. Myöhemmin illalla paikalle tulee Auliksen kansakoulunaikainen opettaja, Holvikari. Naiset utelevat Holvikarilta Auliksen kouluaikaisista tempauksista. Myös Nieminen vaimoineen liittyy seuraan juhannusta viettämään.
Aulis ja Pirre istuvat nuotion äärellä puhumassa töistä. Hansu tapaa niityllä taiteilija Näreikön, joka tuonnempana liittyy juhannuksenjuhlijoiden seuraan ja aiheuttaa suorasukaisuudellaan päänvaivaa Kaakoille ja Kaasisille. Näreikkö kiinnostuu Hekasta ja haluaa maalata hänestä kuvan. Lopulta Heka ohjaa Näreikön toisaalle. Myös paikallisradion toimittaja osuu paikalle: hän tekee suoraa lähetystä perisuomalaisesta juhannuksen vietosta. Porukat lähettelevät terveisiä tuttavilleen ja sukulaisilleen. Heka palaa Näreikön luota ja lausuu mikrofoniin: ”Lompakko hukku”. Aiemmin päivällä Heka on huomannut hukanneensa lompakon, mutta ei ole saanut asiaansa sanotuksi. Sieniä Näreikön kanssa maistellut Heka kaatuu maahan. Pirre luulee Heka juoneen liiaksi alkoholia.
Aamulla on aika lähteä paluumatkalle. Heka löytää lompakon Ladan hansikaslokerosta. Pirre unohti sen sinne huoltoaseman pihalla, mistä hän nolostuu. ”Kattokaas kun rouva Kaasinen on kerrankin vähän niinku puhumaton”, Aulis kuittailee Pirrelle. Auliksen Lada suuntaa kohti kotia, paluumatkalla on määrä nauttia kunnon pullakahvit.
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aikalaiskriitikot antoivat Fakta hommalle melko huonot arviot. Helsingin Sanomien Helena Yläsen mielestä sarjan parhaat ominaisuudet oli vesitetty elokuvaversiossa, joka olisi vaatinut selkeitä juonen kaaria alkuperäissarjan nokkelien "puhuvien postikorttien" sijaan. Kalevan Sauli Pesosen mielestä televisiosarjan sinänsä hauskat hahmot muuttuivat elokuvaversiossa lähinnä pitkästyttäviksi. Fakta homman huonoa kuvanlaatua moitittiin: elokuva oli siirretty kuvanauhalta filmille.[3]
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mikko Kivinen on kolmannessa Fakta homma -roolissaan Niemisenä. Ville Virtasen radiotoimittaja on hänen viides roolinsa Fakta homma -tuotannoissa. Televisiosarjassa hänellä on neljä eri roolihahmoa. Saija Hakola vilahtaa kreditoimattomassa sivuosassa naisena leirintäalueella, Jaakko Salo on hanuristina.
Riitta Havukainen | … | Hannele Kaakko, "Hansu" |
Eija Vilpas | … | Pirjo Kaasinen, "Pirre" |
Taneli Mäkelä | … | Aulis Kaakko, "Ape" |
Lasse Karkjärvi | … | Heikki Kaasinen, "Heka" |
Kimmo Otsamo | … | Bruno Kopsus, eestiläinen taiteilija |
Kari Salmelainen | … | Kari Salmelainen, mies huoltoasemalla |
Aarre Karén | … | kansakoulunopettaja Holvikari |
Mikko Kivinen | … | urakoitsija Nieminen |
Vesa Vierikko | … | taiteilija Simana Näreikkö |
Ville Virtanen | … | radioreportteri Simo Karahka |
Minna Hokkanen | … | leirintäalueen hoitaja |
Antti Raivio | … | leirintäalueen hoitajan poikaystävä |
Jaakko Salo | … | hanuristi |
Pekka Karkjärvi | … | uimavalvoja |
Riikka Virtanen | … | tarjoilija |
Liisa Virtanen | … | Niemisen vaimo |
Sinna Virtanen | … | Niemisen vauva |
Antti Vierikko | … | Niemisen poika |
Ville Vierikko | … | Niemisen poika |
Kari Petäjäniemi | … | moottoripyöräilijä leirintäalueella |
Timo Jalasti | … | mies leirintäalueella |
Saija Hakola | … | nainen leirintäalueella |
Tekijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ohjaus: Jukka Virtanen
- Tuottaja: Spede Pasanen
- Tuotannonjohto: Reija Virolainen
- Käsikirjoitus: Riitta Havukainen, Taneli Mäkelä & Eija Vilpas
- Kuvaus: Juha Jalasti, Timo Jalasti (assistentti) & Kari Petäjäniemi (assistentti)
- Leikkaus: Eva Jaakontalo
- Äänitys: Pekka Lampela & Tero Malmberg
- Musiikki: Jaakko Salo & Nono Söderberg
- Musiikin sovitus: Jaakko Salo
- Järjestäjä: Tauno Lahtinen
- Maskeeraaja: Saija Hakola
- Kuvaussihteeri ja still-kuvat: Reija Virolainen
- Juliste: Pertti Pasanen
- Fakta-homma-teema: Nono Söderberg
- Muusikot: Nono Söderberg (harmonikka Fakta-homma-teemassa) & Jaakko Salo (harmonikka)
- Tuotantoyhtiö: Filmituotanto Spede Pasanen Oy, 1987
Televisioesitykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Päivämäärä | Kanava | Katsojamäärä |
---|---|---|
21.8.1993 | MTV3 | 409 000 |
19.8.2006 | MTV3 | |
24.10.2019 | MTV3 | |
5.1.2021 | Sub |
Huomioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Fakta homma oli alkuaan Riitta Havukaisen ja Eija Vilppaan projekti, jonka he suunnittelivat Teatterikorkeakoulun opetusnäyttämölle. Lasse Karkjärvi ja Taneli Mäkelä tulivat omasta aloitteestaan mukaan aviomiehiksi. Spede Pasanen kiinnostui Fakta hommasta ja tuotti sen pohjalta elokuvan vuoden 1987 kakkostuotantonaan. Ykköstuotantona oli Uuno Turhapuro – kaksoisagentti. Fakta homma jäi Jukka Virtasen viimeiseksi elokuvaohjaukseksi, 1960-luvulla hän oli ohjannut useita Spede-tuotantoja.[4]
Fakta homma -elokuva ei pystynyt toistamaan televisiosarjan suosiota: se sai vain 29 000 katsojaa. Televisiosarjaan kuvattiin vuosina 1996 ja 1997 kuusitoista uutta jaksoa, jotka ovat pitkälti Hansun ja Pirren show’ta, sillä Aulis kirjoitettiin kuolleeksi Taneli Mäkelän jättäydyttyä pois jatkosta.[4]
Julkaisut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Fakta homma on julkaistu kotikäyttöön sekä analogisena VHS:nä että digitaalisena DVD:nä. Elokuvassa on monoääni ja kuvasuhteena 4:3.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0
- ↑ Niko Jutila: Suomen katsotuimmat elokuvat vuonna 1987 www.elokuvauutiset.fi. Viitattu 21.7.2020.
- ↑ Elonet / Fakta homma (1987) / Lehdistöarvio elonet.fi. Viitattu 10.2.2016.
- ↑ a b Elonet / Fakta homma (1987) / Taustaa elonet.fi. Viitattu 10.2.2016.