Tämä on lupaava artikkeli.

Chilen ilmavoimat

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Chilen ilmavoimat
Tunnus
Tunnus

Konetunnukset
Toiminnassa 21. maaliskuuta 1930 alkaen
Valtio Chile
Puolustushaarat ilmavoimat
Rooli puolustushaara
Osa joukkoa Chilen asevoimat
Koko 11 050[1]
Komentajat
Nykyinen komentaja kenraali Hugo Rodríguez González

Chilen ilmavoimat (esp. Fuerza Aérea de Chile, FACh) on Chilen asevoimien puolustushaara, joka koostuu viidestä lentoprikaatista. Vuonna 1930 perustettujen ilmavoimien historia juontaa juurensa 1910-luvulle. Joukot ovat osallistuneet taisteluihin kaksi kertaa: vuonna 1931 ja 1973, molemmilla kerroilla taisteluiden osapuolena olivat kapinoivat armeijan joukot.

Chilen ilmavoimien kalusto koostui vuoden 2019 alussa 172 lentokoneesta ja 42 helikopterista. Kalustoon kuului hävittäjä-, kuljetus-, koulutus- ja erikoistoimintalentokoneita. Ilmavoimien komentajana aloitti marraskuussa 2018 Arturo Merino Núñez.[2]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ilmavoimat pommittavat laivaston aluksia Coquimbon satamassa vuonna 1931.

Sotilasilmailu alkoi Chilessä helmikuussa 1913, kun Santiagon lähelle perustettiin lentokoulu Escuela de Aeronáutica Militar ”Capitán Ávalos Prado” (EAM). Lentokoneet osallistuivat kaksi vuotta myöhemmin ensi kertaa asevoimien vuotuisiin sotaharjoituksiin. Ensimmäisen maailmansodan aiheuttama lentokonemarkkinoiden konepula hidasti merkittävästi Chilen sotilasilmailun kehitystä. Sodan loputtua maahan saatiin kuitenkin hankittua kymmenkunta brittiläistä yksitasolentokonetta, joilla varustettiin ilmavoimien ensimmäinen lentokomppania. EAM oli kouluttanut vuodesta 1916 alkaen myös laivaston lentohenkilöstöä. Laivaston ilmailutoiminta eriytyi tosin ensimmäisen maailmansodan päätyttyä omiksi laivaston ilmavoimiksi (esp. Servicio de Aviación Naval).[3]

Armeijan ja laivaston ilmavoimat yhdistyivät Chilen ilmavoimiksi 21. maaliskuuta 1930, jolloin niistä tuli maailman neljäs itsenäisesti toimiva ilmavoimien puolustushaara. Ilmavoimien yhdistyminen tapahtui kehittyvän talouskriisin aikana, minkä seurauksena maan asevoimiin oli tehty merkittäviä leikkauksia. Palkanalennusten ja poliittisen kaaoksen seurauksena maan laivasto kapinoi elokuusta marraskuulle 1931. Kapina päättyi lopulta ilmavoimien pommitettua laivaston aluksia. Vaikka pommitukset tuottivat vähän fyysistä tuhoa, oli niillä merkitystä laivaston kehitykseen, sillä hyökkäykset osoittivat sota-alusten haavoittuvuuden ilmahyökkäyksiä vastaan.[3]

Chile sai käyttöönsä vuonna 1944 merkittäviä määriä armeijan ja ilmavoimien sotilaskalustoa lend-lease-sopimusten kautta, kun maa oli vastapalveluksena antanut sotilastukikohtiaan Yhdysvaltojen käyttöön.[3]

Vuoden 1973 sotilasvallankaappauksen aikana ilmavoimat pommitti presidentin palatsia La Monedaa. Presidentti Salvador Allenden kuoli palatsissa epäselvissä oloissa.[4]

2000-luvulla Chile on osallistunut säännöllisesti Brasiliassa järjestettyihin kansainvälisiin CRUZEX-ilmasotaharjoituksiin ja isännöinyt SALITRE-harjoituksia.[5] Chilen ilmavoimat ovat myös osallistuneet useisiin kansainvälisiin rauhanturvaoperaatioihin.[6][7]

Chilen ilmavoimien lentäjien lentotuntien määrä vuodessa on 100. Ilmavoimien lentokaluston huollosta vastaa ENAER.[1]

Organisaatio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chilen ilmavoimia johtaa ilmavoimien komentaja tukenaan ilmavoimien yleisesikunta. Organisaatio jakautuu kolmeen pääosaan, joiden vastuualueet ovat taistelutoiminta, logistiikka ja henkilöstöhallinto. Taistelutoiminnasta vastaavan yläorganisaation alaisuudessa ovat ilmavoimien viisi alueellista lentoprikaatia ja elektronisen- ja informaatiosodankäynnin divisioona. Logistiikan organisaatioon kuuluvat ilmavoimien kuljetusliikenteestä, ruokahuollosta ja asejärjestelmien huollosta vastaavat divisioonat. Logistiikan alaisuudessa ovat myös ilmavoimien tutkimus- ja kehitysdivisioona ja koko puolustushaaran lähetystö Yhdysvaltojen Washington D.C.:ssa. Henkilöstöhallinnon alle sijoittuvat henkilöstöresursseista, koulutuksesta, sekä henkilöstön terveydestä ja hyvinvoinnista vastaavat divisioonat.[8]

Lentoprikaatit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chilen ilmavoimiin kuuluu viisi lentoprikaatia, jotka ovat maantieteellisen sijoituspaikkansa mukaisessa järjestyksessä seuraavat:

  • Santiagon Pudahuelin lentotukikohdasta johdettu 2. lentoprikaati (esp. IIª Brigada Aérea) vastaa Vallenarin ja Los Angelesin välisen ilmatilan valvonnasta ja Pääsiäissaarille SAR-lentotoiminnasta. Prikaatin vastuualueisiin kuuluvat strategiset kuljetuslennot ja SAR-lentäminen, ja sille on alistettu ilmavoimien laivueet 9 ja 10, sekä Pääsiäissaarille sijoitettu SAR-laivue. Prikaatin alaisuudessa ovat myös ilmavoimien helikopterilentokoulu ja ilmatorjunnan taktiikkakoulu.[11]
  • Puerto Monttin El Tepualin lentotukikohtaan sijoitettu 3. lentoprikaati (esp. IIIª Brigada Aérea) vastaa Los Angelesista Eteläiselle Patagonian jäätikölle ulottuvien Chilen eteläosien vaikeakulkuisempien alueiden ilmatilan valvonnasta. Prikaatille on alistettuna ilmavoimien 5. laivue, ja sen tehtäviin kuuluvat lääkintä- ja SAR-lennot. Prikaatissa annetaan ilmavoimien alkeis-VFR-koulutus, ja lentäjät siirtyvät sieltä jatkokoulutukseen omiin aselajikouluihinsa, joista yksi on 3. lentoprikaatin alaisuuteen kuuluva monimoottorikuljetuslentäjien taktiikkakoulu.[12]

Jokaisen prikaatin alaisuuteen kuuluu viesti- ja ilmavalvontaosa ja erillinen suojausosa. Kolmelle prikaatille (prikaatit 1, 2 ja 5) on lisäksi alistettuna ilmatorjuntaosa, joka antaa varusmieskoulutusta.[9][10][11][12][13]

Kalusto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Chilen ilmavoimien F-16-monitoimihävittäjä Cruzex 2013 -sotaharjoituksessa.
Pääartikkeli: Luettelo Chilen ilmavoimien kalustosta

Vuoden 2019 alussa Chilen ilmavoimien kalustona oli 172 lentokonetta ja 42 helikopteria. Hävittäjäkalustona oli yhdeksän F-5E-hävittäjää ja 35 F-16A- ja F-16C-hävittäjää. Kuljetuskalustona oli kuutta eri konetyyppiä yhteensä 28 konetta. Koulutukseen Chilen ilmavoimilla oli 93 konetta. Erikoistehtäviin oli kolme Lockheed Martin KC-130R- ja kolme KC-135E-ilmatankkauskonetta sekä yksi Boeing 707 AWACS -ilmavalvontakone. Lisäksi ilmavoimat oli tilannut kaksi Basler BT-67- ja kuusi Embraer KC-390 -kuljetuskonetta, sekä neljä Embraer EMB 314 Super Tucano -koulukonetta.[14]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b IISS: The Military Balance 2018, s. 394-396. Routledge, 2018. ISBN 9781857439557 (englanniksi)
  2. ↑ Arturo Merino Núñez Chilen ilmavoimat. Arkistoitu 3.4.2019. Viitattu 5.3.2019. (espanjaksi)
  3. ↑ a b c Pike, John: Chilean Air Force History globalsecurity.org. Viitattu 27.1.2017. (englanniksi)
  4. ↑ Inquiry into 1973 death of Chile's Salvador Allende BBC. 2011. Viitattu 2.3.2019.
  5. ↑ Gabrielli Dala Vechia: Meet the foreign aircrafts that will participate in the training. CRUZEX. 2018. Viitattu 3.3.2019.
  6. ↑ Chile’s peacekeeping troops: A global and regional diplomatic effort Ministry of Foreign Affairs of Chile. 2016. Viitattu 3.3.2019. (englanniksi)
  7. ↑ Chilean Armed Forces: A Decade Working For Peace in Haiti through MINUSTAH Dialogo Americas. 2015. Arkistoitu 6.3.2019. Viitattu 3.3.2019.
  8. ↑ Estructura Orgánica fach.mil.cl. Chilen ilmavoimat. Arkistoitu 6.3.2019. Viitattu 5.3.2019. (espanjaksi)
  9. ↑ a b Iª Brigada Aérea fach.mil.cl. Chilen ilmavoimat. Arkistoitu 6.3.2019. Viitattu 5.3.2019. (espanjaksi)
  10. ↑ a b Vª Brigada Aérea fach.mil.cl. Chilen ilmavoimat. Arkistoitu 6.3.2019. Viitattu 5.3.2019. (espanjaksi)
  11. ↑ a b IIª Brigada Aérea fach.mil.cl. Chilen ilmavoimat. Arkistoitu 6.3.2019. Viitattu 5.3.2019. (espanjaksi)
  12. ↑ a b IIIª Brigada Aérea fach.mil.cl. Chilen ilmavoimat. Arkistoitu 6.3.2019. Viitattu 5.3.2019. (espanjaksi)
  13. ↑ a b IVª Brigada Aérea fach.mil.cl. Chilen ilmavoimat. Arkistoitu 6.3.2019. Viitattu 5.3.2019. (espanjaksi)
  14. ↑ World Airforces 2019 (PDF) (s. 8) flightglobal.com. Reed Business Information Ltd. Viitattu 13.3.2019. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Chilen_ilmavoimat&oldid=22072366”