Babes in Toyland (yhtye)
| Babes in Toyland | |
|---|---|
 |
|
| Tiedot | |
| Toiminnassa | 1987–2001, 2014–2017 |
| Tyylilaji | alternative rock, punk rock, grunge, riot grrrl, noise rock |
| Kotipaikka |
 Minneapolis, Minnesota, Yhdysvallat |
| Laulukieli | englanti |
| Jäsenet | |
| Entiset jäsenet |
Maureen Herman |
| Levy-yhtiö | |
Babes in Toyland on yhdysvaltalainen alternative rock- ja punk-yhtye, joka perustettiin Minneapolisissa Minnesotassa vuonna 1987.[1] Yhtyeen perustivat Kat Bjelland (laulu ja kitara), Lori Barbero (rummut) ja Michelle Leon (basso), joka myöhemmin korvattiin Maureen Hermanilla vuonna 1992.
Courtney Love soitti yhtyeessä bassoa vuonna 1987 ennen kuin hänet erotettiin ja hän muodosti Hole-yhtyeen vuonna 1989. Babes in Toyland julkaisi urallaan kolme studioalbumia: Spanking Machine (1990), kaupallisesti menestynyt Fontanelle (1992) ja Nemesisters (1995). Yhtye yhdistetään usein riot grrrl -liikkeeseen.[2][3]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Babes in Toyland kiinnitti Sonic Youthin huomion, joka vei sen 1990-luvun alussa kiertueelle Eurooppaan. Pian se äänitti rajun debyyttialbuminsa Spanking Machine yhdessä Nirvanan Bleach-albumin tuottajan Jack Endinon kanssa. Tämän jälkeen julkaistiin vielä yksi EP ennen kuin bändi allekirjoitti ison sopimuksen Reprisen kanssa. Levy-yhtiöiden välissä alkuperäinen basisti Michelle Leon jätti yhtyeen.[2]
Sonic Youthin kitaristi Lee Ranaldo tuotti yhtyeen toisen albumin Fontanellen, joka ei tehnyt kaupallisia myönnytyksiä suurelle levy-yhtiölle. Vuoden 1993 alussa yhtye äänitti Painkillers-EP:n ja lähti Lollapalooza-kiertueelle. Vaikka Lollapalooza kasvatti yhtyeen julkista näkyvyyttä, se ei hyödyntänyt sitä, vaan kesti lähes kaksi vuotta ennen kuin yhtye julkaisi seuraavan levynsä Nemesistersin vuonna 1995.[2]
Babes in Toyland jäi vuonna 1997 tauolle, jonka aikana Bjelland perusti uuden yhtyeen nimeltä Katastrophy Wife yhdessä miehensä Glen Mattsonin kanssa. Babes in Toyland teki comebackin vuonna 2014 vihjaillen mahdollisesta neljännestä albumista, mutta riitaisa yhtye hajosi ja kokoontui jatkuvasti uudelleen. Yhtye teki vuonna 2015 kansainvälisen kiertueen, jonka aikana basisti Herman erotettiin ja hänen tilalleen tuli Clara Salyer.[2]
Yhtye hajosi lopullisesti vuonna 2017.
Yhtyeen merkitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaikka Babes in Toyland ei ollut teknisesti "feministinen" bändi, se käsitteli musiikissaan naisten voimaantumiseen ja naiselliseen raivoon liittyviä teemoja. Se myös innosti nuoria naisia perustamaan bändejä. Naisille ja tytöille, jotka kokivat olevansa ulkopuolisia musiikkimaailmassa, on arvokas kokemus nähdä esikuvana naisvetoinen bändi – ja vieläpä sellainen, joka on kiistatta rajumpi kuin monet miesvetoiset yhtyeet. Bikini Kill-yhtyeen laulaja Kathleen Hanna todisti tämän sanoen eräässä haastattelussa: ”Jo 90-luvulla Babes in Toyland oli meille valtavan tärkeä bändi, ja ajattelimme, että voi kunpa mekin voisimme soittaa mahtavia keikkoja kuten Babes in Toyland.”[3]
Jäsenet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nykyiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lori Barbero – rummut, laulu (1987–2001, 2014−2017)
- Kat Bjelland – laulu, kitara (1987–2001, 2014−2017)
- Clara Salyer − basso (2015−2017)[4]
Entiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maureen Herman – basso (1991–1996, 2014−2015)
- Jessie Farmer – basso (1997–2001)
- Michelle Leon – basso (1987–1991, 1997)
- Chris Holetz – basso (1987)
- Courtney Love – basso (1987)
- Cindy Russell – laulu (1987)
Diskografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Studioalbumit ja EP:t
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Vuosi | Nimi | Tyyppi | Levy-yhtiö | Myynti Yhdysvalloissa |
|---|---|---|---|---|
| 1990 | Spanking Machine | Studio albumi | Twin Tone Records | 70 000 |
| 1991 | To Mother | EP | Southern Records | 50 000 |
| 1992 | Fontanelle | Studioalbumi | Reprise Records | 220 000 |
| 1993 | Painkillers | EP | 60 000 | |
| 1995 | Nemesisters | Studioalbumi | 150 000 |
Kokoelmat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Vuosi | Nimi | Tyyppi |
|---|---|---|
| 1992 | The Peel Sessions | Strange Fruit Records |
| 1994 | Dystopia | Insipid Records |
| 2000 | Lived | Almafame |
| Devil | ||
| Viled | ||
| Natural Babe Killers | Recall Records | |
| 2001 | Collectors Item | Digimode Entertainment |
| The Further Adventures of Babes in Toyland | Fuel 2000 Records | |
| 2004 | The Best of Babes in Toyland and Kat Bjelland | Warner Music Records |
Singlet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Vuosi | Nimi | Albumi | Levy-yhtiö |
|---|---|---|---|
| 1989 | Dust Cake Boy | Spanking Machine | Treehouse Records |
| 1990 | House | (ei ole) | Sub Pop |
| 1991 | Handsome and Gretel | Fontanelle | Insipid Records |
| 1992 | Bruise Violet | Southern Records | |
| 1993 | Catatonic | To Mother | Insipid Records |
| 1995 | Sweet '69 | Nemesisters | Reprise Records |
| We Are Family | Nemesisters |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Babes in Toyland www.facebook.com. Viitattu 7.6.2016.
- ↑ a b c d Erlewine, Stephen Thomas: Babes in Toyland Biography All Music. Viitattu 21.11.2024.
- ↑ a b J: Spotlight: Babes in Toyland wknc.org. Viitattu 22. 11. 2024.
- ↑ New Babes in Toyland bassist Clara Salyer relishing her 'dream-come-true' gig Star Tribune. Viitattu 2.5.2016.
