Tämä on lupaava artikkeli.

Arthur Miller

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Arthur Miller
Henkilötiedot
Syntynyt17. lokakuuta 1915
New York
Kuollut10. helmikuuta 2005 (89 vuotta)
Roxbury, Connecticut
Kansalaisuus yhdysvaltalainen
Ammatti näytelmäkirjailija
Puoliso Mary Grace Slattery (1940–1956)
Marilyn Monroe (1956–1961)
Inge Morath (1962–2002)
Kirjailija
Äidinkielienglanti
Tuotannon kielienglanti
Pääteokset Kauppamatkustajan kuolema (1949)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Palkinnot

Pulitzer-palkinto (1949)

Aiheesta muualla
www.ibiblio.org/miller
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Arthur Asher Miller (17. lokakuuta 1915 New York, New York, Yhdysvallat – 10. helmikuuta 2005 Roxbury, Connecticut, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen näytelmäkirjailija. Hänen tunnetuin näytelmänsä, Pulitzer-palkittu Kauppamatkustajan kuolema sai ensi-iltansa vuonna 1949.

Millerin näytelmät käsittelevät usein perhettä, rakkautta, pysyvyyttä, arvojen murtumista sekä yksilön ja yhteiskunnan vastuuta. Hän kirjoitti usein myös ihmisten juurista.[1]

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arthur Miller syntyi 17. lokakuuta 1915 Manhattanilla New Yorkissa puolanjuutalaisten maahanmuuttajien perheeseen.[2][3] Hän vietti lapsuutensa Harlemissa,[4] mistä perhe muutti Brooklyniin vuonna 1928.[3] Hänen isänsä yritys meni nurin suuren laman aikana, mikä teki perheen elämästä tiukkaa.[4]

Millerin ensimmäinen näytelmä No Villain (1936) voitti Avery Hopwood -palkinnon, kuten myös Honors at Dawn (1937).[5] Hän aloitti journalismin opinnot Michiganin yliopistossa vuonna 1934 ja valmistui neljä vuotta myöhemmin. Miller avioitui lukioaikaisen tyttöystävänsä Mary Slatteryn kanssa ja pyrki saamaan mainetta näytelmäkirjailijana. Hänen varhaiset näytelmänsä torjuttiin, joten elättääkseen perheensä hän kirjoitti radiokuunnelmia ja työskenteli Brooklynin satamassa.[4] Hänelle syntyi tytär vuonna 1944.[5]

Millerin ensimmäinen Broadwaylla esitetty näytelmä The Man Who Had All the Luck (1944) kertoi menestyneestä miehestä, joka ei ollut tyytyväinen menestykseensä. Näytelmä sai huonot arvostelut. Seuraavana vuonna Milleriltä julkaistiin romaani Focus. Hänen läpimurtonsa oli Kaikki minun poikani (All My Sons), joka sai ensiesityksensä Broadwaylla vuonna 1947. Näytelmä on tragedia valmistajasta, joka selviytyäkseen myy viallisia varaosia armeijalle.[3] Näytelmää esitettiin 328 kertaa, ja se sai ylistävät arvostelut ja muun muassa kaksi Tony-palkintoa.[4] Millerin seuraava näytelmä Kauppamatkustajan kuolema (Death of a Salesman, 1949) oli edeltäjäänsäkin suurempi menestys ja voitti muun muassa parhaan näytelmän Tony- ja Pulitzer-palkinnot.[4] Epätoivoa ja isän vastuuta käsittelevä näytelmä kertoo epäonnistuneesta kauppamiehestä muistelemassa elämäänsä.[3] Millerin kaksi ensimmäistä menestysnäytelmää ohjasi Elia Kazan, mutta miesten välit menivät seuraavalla vuosikymmenellä poikki Kazanin todistettua oikeudessa kommunistiystäviään vastaan.[4]

Millerin näytelmät An Enemy of the People (Ibsen-sovitus) ja Tulikoe (The Crucible, 1953) julkaistiin senaattori Joseph McCarthyn kommunistivainojen aikana. Tulikoe voitti parhaan näytelmän Tonyn,[4] ja se perustuu kuuluisiin Salemin noitavainoihin ja on allegoria Yhdysvaltain 1950-luvun kommunistivainoista.[6]

Miller tuomittiin vuonna 1957 kongressin halventamisesta, koska hän ei suostunut ilmiantamaan kommunistisesta toiminnasta epäiltyjä kollegojaan Yhdysvaltain edustajainhuoneen tutkintakomission kuulusteluissa. Tuomio kumottiin seuraavana vuonna.[4] Miller joutui myös Hollywoodin mustalle listalle.[7]

Erottuaan ensimmäisestä vaimostaan Miller meni vuonna 1956 naimisiin näyttelijätähti Marilyn Monroen kanssa. Miller sovitti kertomuksensa ”Sopeutumattomat” käsikirjoitukseksi samannimiseen elokuvaan, jossa Monroe näytteli. Pariskunta erosi vuonna 1961.[4] Millerin kolmas vaimo oli valokuvaaja Inge Morath, jonka kanssa Miller oli naimisissa vuodesta 1962 vaimon kuolemaan 2002 asti. He saivat yhden lapsen.[1] Miller ja Morath tekivät yhteistyötä useissa valokuvajournalistisissa hankkeissa. Miller puhui 1960-luvulla julkisuudessa Vietnamin sotaa vastaan, ja hänet nimitettiin kirjailijoita puolustavan kansainvälisen PEN-järjestön puheenjohtajaksi. Hän toimi myös demokraattien valitsijamiehenä vuonna 1968.[4]

Miller ei kirjoittanut paljon 1960- ja 1970-luvuilla. Vuonna 1991 saivat ensiesityksensä hänen näytelmänsä The Ride Down Mount Morgan ja The Last Yankee. Niiden menestyksen myötä myös joitain Millerin vanhoja näytelmiä alettiin esittää uudelleen.[3] Vuonna 1996 Miller osallistui näytelmänsä Tulikoe sovittamiseen elokuvaksi.[4] Hän sai siitä parhaan sovitetun käsikirjoituksen Oscar-ehdokkuuden.[8] Millerin viimeinen näytelmä oli Finish the Picture, joka sai ensiesityksensä 2004. Millerin merkittävimpiä näytelmiä esitetään edelleen teattereissa.[4]

Miller julkaisi omaelämäkertansa Ajan uurteita (Timebends) vuonna 1987.[4] Hän kuoli 89-vuotiaana kotonaan sairastettuaan sydänvikaa, syöpää ja keuhkokuumetta.[1]

Näytelmätuotantoa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • No Villain (1936; esikoisnäytelmä)
  • Kaikki minun poikani (All My Sons, 1947)
  • Kauppamatkustajan kuolema (Death of a Salesman, 1949)
  • Tulikoe tai Noitavaino (The Crucible, 1953)
  • Kaksi maanantaita (A Memory of Two Mondays, 1955)
  • Näköala sillalta (A View from the Bridge, 1955)
  • Jälkeen syntiinlankeemuksen (After the Fall, 1964)
  • Hinta (The Price, 1968)
  • Syöksykierre (The Ride Down Mount Morgan, 1991)
  • Finishing the Picture (2004)

Suomennettuja teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Poltinmerkki. (Focus, 1945.) Suomentanut Elvi Sinervo. Helsinki: Kansankulttuuri, 1960.
  • Ajan uurteita. Eräs elämä. (Timebends. A Life, 1987.) Suomentaneet Kalevi Nyytäjä (osat 1–4), Harry Forsblom (osat 5–8). Helsinki: Tammi, 1989. ISBN 951-30-7017-4.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Kirjailija Arthur Miller kuollut 11.2.2005. Yle uutiset. Viitattu 14.11.2019.
  2. ↑ Jones, J. S. (2014). ”Polish Americans”. In T. Riggs (Ed.), Gale Encyclopedia of Multicultural America (3rd ed., Vol. 3, pp. 477-492). Gale Books. Viitattu 1.5.2022.
  3. ↑ a b c d e Arthur Miller Biography 23.8.2004. American Masters. Viitattu 14.11.2019.
  4. ↑ a b c d e f g h i j k l m Arthur Miller Biography Chicago Public Library. Viitattu 14.11.2019.
  5. ↑ a b A Brief Chronology of Arthur Miller's Life (1915–2005) and Works The Arthur Miller Society. Viitattu 14.11.2019.
  6. ↑ Fehrenbacher, Don E. ym. (toim.): Kuka teki mitä, s. 177. ((Who Did What? Mitchell Beazley Illustrated Biographical Dictionary, 1985.) Suomentaneet Lippo ja Sirkka Salonen. Suomenkielisen laitoksen muutokset ja lisäykset: Juha Väänänen) Helsinki: Suuri suomalainen kirjakerho, 1986. ISBN 951-643-251-4
  7. ↑ Hollywood Ten Spartacus Educational Publishers. Viitattu 14.11.2019. (englanniksi)
  8. ↑ The 69th Academy Awards (englanniksi) Oscars.org. Viitattu 2.9.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Arthur Miller.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Arthur_Miller&oldid=22608948”