Stina Nilsson
| Stina Nilsson | |
|---|---|
 Stina Nilsson vuonna 2023. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. kesäkuuta 1993[1] Malung, Ruotsi[1] |
| Uran tiedot | |
| Pituus | 174 cm[1] |
| Laji | maastohiihto ja ampumahiihto |
| Maailmancup | |
| Kaudet | 2012–[2] |
| Voitot | 23 |
| Palkintokorokkeella | 41 |
|
Tietolaatikko päivitetty 31. joulukuuta 2019 |
|
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Ruotsi
| |||
| Naisten hiihto | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Pyeongchang 2018 | sprintti (p) | |
 Hopeaa |
Pyeongchang 2018 | 4×5 km viesti | |
| Hopeaa |
Pyeongchang 2018 | parisprintti (v) | |
 Pronssia |
Sotši 2014 | parisprintti (p) | |
| Pronssia |
Pyeongchang 2018 | 30 km (p) | |
| MM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Seefeld 2019 | parisprintti (p) | |
| Kultaa |
Seefeld 2019 | 4×5 km viesti | |
| Hopeaa |
Falun 2015 | sprintti (p) | |
| Hopeaa |
Falun 2015 | parisprintti (v) | |
| Hopeaa |
Falun 2015 | 4 × 5 km viesti | |
| Hopeaa |
Lahti 2017 | 4 × 5 km viesti | |
| Hopeaa |
Seefeld 2019 | sprintti (v) | |
Stina Nilsson (s. 24. kesäkuuta 1993) on ruotsalainen maastohiihtäjä. Hän on sprintin olympiavoittaja Pyeongchangista 2018 sekä parisprintin ja viestin maailmanmestari Seefeldistä 2019. Sen lisäksi hänellä on neljä muuta olympiamitalia ja viisi MM-mitalia.[2]
Vuosina 2020–2024 Nilsson kilpaili ampumahiihdossa. Huhtikuussa 2024 hän ilmoitti palaavansa maastohiihtoon ja kilpailevansa pitkien matkojen Ski Classics -kilpailusarjassa.[3]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Arvokisat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nilsson saavutti Erzurumin nuorten MM-kilpailuissa 2012 kultaa sprintissä ja hopeaa viestissä. Vuoden 2013 nuorten MM-kilpailuissa Liberecissä hän saavutti kultaa sprintissä sekä viestissä. Val di Fiemmen MM-kilpailuissa 2013 Nilsson sijoittui perinteisen hiihtotavan sprintissä viidenneksi. Sotšin olympialaisissa 2014 hän saavutti Ida Ingemarsdotterin kanssa pronssia perinteisen hiihtotavan parisprintistä ja oli vapaan hiihtotavan sprintissä kymmenes. Falunin MM-kilpailuissa 2015 hän sai hopeaa perinteisen hiihtotavan sprintissä. Hän sai hopeaa myös vapaan hiihtotavan parisprintissä parinaan Ida Ingemarsdotter sekä 4 × 5 kilometrin viestissä, jossa hiihti ankkuriosuuden Ruotsin joukkueessa. Lahden MM-kilpailuissa 2017 hän sijoittui perinteisen hiihtotavan parisprintissä neljänneksi, vapaan hiihtotavan sprintissä 12:nneksi ja perinteisen 10 kilometrillä 13:nneksi. Viestissä hän oli Ruotsin ankkurina, kun joukkue sai hopeaa.[2]
Korean talviolympialaisissa 2018 Nilsson sijoittui yhdistelmäkilpailussa kymmenenneksi. Hän voitti perinteisen sprintissä olympiakultaa.[4] Hän saavutti hopeaa Ruotsin naisten 4 × 5 kilometrin viestijoukkueessa.[5] Vapaan hiihtotavan parisprintissä hän hiihti hopealle Charlotte Kallan kanssa.[6] Kisojen päätösmatkalla 30 kilometrin perinteisen hiihtotavan yhteislähdössä Nilsson saavutti pronssia.[7]
Seefeldin MM-kilpailuissa 2019 Nilsson saavutti kultaa perinteisen hiihtotavan parisprintissä ja 4×5 kilometrin viestissä sekä hopeaa vapaan hiihtotavan sprintissä.
Maailmancup
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maailmancupissa Nilsson kilpaili ensimmäisen kerran Drammenissa 7. maaliskuuta 2012 sijoittuen perinteisen hiihtotavan sprintissä 23:nneksi. Kymmenen parhaan joukkoon hän sijoittui ensimmäisen kerran oltuaan kymmenes Davosin sprintissä helmikuussa 2013. Ensimmäisen palkintosijansa hän saavutti sijoittumalla kolmanneksi Drammenin perinteisen hiihtotavan sprintissä maaliskuussa 2014. Hän sijoittui toiseksi Davosin vapaan hiihtotavan sprintissä joulukuussa 2014 sekä Otepään perinteisen hiihtotavan sprintissä tammikuussa 2015. Östersundin perinteisen sprintissä hän oli kolmas helmikuussa 2015. Hän sijoittui kaudella 2014–2015 sprintticupissa neljänneksi ja voitti alle 23-vuotiaiden maailmancupin kokonaiskilpailun.[2]
Kaudella 2015–2016 Nilsson sijoittui toiseksi Kuusamon avaustapahtumassa. Joulukuussa hän voitti Davosin vapaan hiihtotavan sprintin ja oli kolmas Toblachin vapaan sprintissä. Tammikuussa 2016 hän voitti Planican vapaan hiihtotavan sprintin. Helmikuussa hän oli kolmas Tukholman perinteisen sprintissä. Ski Tour Canadalla hän voitti vapaan hiihtotavan sprintin Quebecissa. Sprintticupissa hän sijoittui kolmanneksi. Marraskuussa 2016 Nilsson voitti Kuusamon perinteisen hiihtotavan sprintin. Tour de Skillä hän voitti Val Müstairin vapaan hiihtotavan sprintin, Oberstdorfin 10 kilometrin yhdistelmäkilpailun ja 10 kilometrin vapaan hiihtotavan takaa-ajokilpailun (osuusajoissa kolmas) sekä Val di Fiemmen 10 kilometrin perinteisen yhteislähtökilpailun. Tour de Skin kokonaiskilpailussa hän oli kolmas. Hän voitti Falunin ja Otepään vapaan sekä Drammenin perinteisen hiihtotavan sprintit. Hän voitti vapaan hiihtotavan sprintin maailmancupin finaalitapahtumassa Quebecissa ja oli tapahtuman kokonaistuloksissa kolmas. Hän sijoittui maailmancupin kokonaiskilpailussa neljänneksi ja sprintticupissa toiseksi.[2]
Nilsson voitti kaudella 2017–2018 perinteisen hiihtotavan sprintin Kuusamon Nordic Opening -tapahtumassa. Hän voitti vapaan hiihtotavan sprintin Davosissa ja perinteisen sprintin Planicassa. Hän oli toinen Lahden vapaan ja Drammenin perinteisen sprinteissä. Hän sijoittui toiseksi myös sprintticupin kokonaispisteissä. Kaudella 2018–2019 hän voitti Davosin vapaan hiihtotavan sprintin. Tour de Skillä hän voitti Toblachin ja Val Müstairin vapaan hiihtotavan sprintit. Hän voitti vapaan sprintin myös Dresdenissä ja Falunissa. Hän voitti Calgaryn maailmancupfinaalin kokonaiskilpailun sekä vapaan hiihtotavan sprintin ja 10 kilometrin perinteisen hiihtotavan yhteislähtökilpailun. Hän voitti sprintticupin ja sijoittui maailmancupin kokonaiskilpailussa viidenneksi.[2]
Nilsson sijoittui kaudella 2019–2020 toiseksi Planican vapaan hiihtotavan sprintissä.[2]
Ampumahiihto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kauden 2019–2020 jälkeen Nilsson siirtyi ampumahiihtoon. Heti ensimmäisellä kaudellaan 2021–2022 ampumahiihdon maailmancupissa hän oli kerran kolmas henkilökohtaisessa kilpailussa ja kerran toinen Ruotsin viestijoukkueessa. Kahdella seuraavalla kaudella hänen tuloksensa olivat vaatimattomampia. IBU-cupissa Nilsson ylsi kolmen joukkoon neljästi.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Stina Nilsson Olympedia. Viitattu 24.5.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Stina Nilsson Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). (englanniksi)
- ↑ a b Forsberg, Paavo: Ampumahiihdossa flopannut entinen olympiavoittaja vaihtaa jälleen lajia – ei voinut vastustaa legendojen pyyntöä Yle Urheilu. 23.4.2024. Viitattu 24.5.2024.
- ↑ Stina Nilsson jatkoi Ruotsin naisten voittokulkua ja sai hyvityksen Lahden epäonnistumiselle Helsingin Sanomat. 13.2.2018. Viitattu 25.2.2018.
- ↑ Björgen vei Norjan olympiakultaan – Suomi taipui neljänneksi yle.fi. Viitattu 25.2.2018.
- ↑ Tahmea alku pilasi Pärmäkosken ja Laukkasen mitalihaaveet – Yhdysvallat otti olympiavoiton juuri ennen Ruotsia huikeassa loppukirissä yle.fi. Viitattu 25.2.2018.
- ↑ Pärmäkoski taisteli hopeaa! Björgenin ylivoimainen vauhti nosti hänet kaikkien aikojen mestariksi yle.fi. Viitattu 25.2.2018.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Stina Nilsson Wikimedia Commonsissa