HMS Dreadnought (1906)
| HMS Dreadnought | |
|---|---|
 HMS Dreadnought |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Portsmouthin telakka |
| Kölinlasku | 2. lokakuuta 1905 |
| Laskettu vesille | 10. helmikuuta 1906 |
| Poistui palveluskäytöstä | myyty romutettavaksi 9. toukokuuta 1921 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 18 420 t |
| Pituus | 160 m |
| Leveys | 25 m |
| Syväys | 8 m |
| Koneteho | 22 500 hv (17 MW) |
| Nopeus | 21 solmua (39 km/h) |
| Miehistöä | 695-773 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
10 × 12" (305 mm) tykkiä kaksoistykkitorneissa 27 × 4" (102 mm) tykkiä 5 × 18" (457 mm) vedenalaista torpedoputkea |
HMS Dreadnought oli Britannian kuninkaallisen laivaston taistelulaiva, joka valmistuessaan vuonna 1906 edusti sotalaivatekniikan vallankumousta. Se oli varustettu kymmenellä 12 tuuman (305 mm) tykillä toisin kuin vanhat linjalaivat, joissa aseistus koostui useista erilaisista tykeistä. Se oli myös ensimmäinen suuri sota-alus, joka liikkui höyryturbiinien voimalla. Tämän vuoksi se oli luokkansa nopein alus. Dreadnought oli niin mullistava, että se teki kerralla vanhentuneiksi kaikki sitä edeltäneet sota-alukset. Sitä seuranneita taistelulaivoja kutsuttiin yleisesti dreadnoughteiksi. Aluksen esittely laukaisi myös suurvaltojen välillä asevarustelun kierteen, "suuren laivastokilvan", joka päättyi ensimmäiseen maailmansotaan. Ensimmäisen maailmansodan syttyessä Britannian Kuninkaallisella laivastolla oli dreadnoughteja 17 ja Saksan keisarikunnan laivastolla 9.
Taustaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alustyypin kehitykseen vaikutti merkittävästi Venäjän keisarikunnan laivaston tuho japanilaisia vastaan Tsushiman taistelussa 1905 Venäjän-Japanin sodassa. Taistelun tuloksena todennettiin, että ainoastaan ensisijaisen patterin tulella oli taistelussa merkitystä, ja pienemmät tykit vain vaikeuttivat tulen havainnointia ja tulenjohtoa[1]. Taistelua sitä paitsi käytiin kevyempien tykkien kantomatkan (12 km) ulkopuolella. Yhdysvallat, Japani ja Britannia ymmärsivät tämän ja alkoivat kehitellä aluksia, jotka kantoivat vain järeitä tykkejä.
Suunnittelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Dreadnoughtin suunnitteli ensimmäisen merilordin Sir John "Jackie" Fisherin johtama komitea, jonka hän kokosi joulukuussa 1904. King Edward VII -luokan suunnitelleet Deadman ja Narbeth olivat esittäneet samana vuonna, että aluksiin tuli saada raskaampi aseistus esittäen 12 tuuman pääaseistuksen käyttöönottoa Lord Nelson-luokan aluksissa.[1]
Aluksen panssaroinniksi tuli 280–100 millimetrin panssarivyö, 280 millimetriä tuliasemissa, tornien etupanssarointina ja komentosillalla. Aluksen kannen panssarointi oli 76–35 millimetriä. Sen pääaseistus koostui viidestä kaksoistykkitornista, joihin asennettiin 12 tuuman 45 pituuskaliiperin Mk X -tykit. Apuaseina olivat 24–27 QF 12 naulan 18 cwt -laivatykkiä (76 mm), joista kymmenen oli asennettu pareittain tykkitornien katoille ja neljätoista aluksen rakenteisiin. Keveiden tykkien määrä laskettiin kymmeneen 1916. Alukselle oli asennettu lisäksi viisi 18 tuuman torpedoputkea, joista neljä oli laidoilla ja yksi perässä. Perässä ollut torpedoputki poistettiin 1916.[1]
Aluksen voimanlähteenä oli neljään akseliin kytketyt Parsons-turbiinit, joiden käyttövoimaksi tarvittava höyry tuotettiin 18 Babcock & Wilcox -kattilalla. Koneisto tuotti 23 000 hevosvoimaa, millä saavutettiin 21 solmun nopeus. Aluksella oli hiiltä varastoituna kaikkiaan 2900 tonnia ja öljyä 1 120 tonnia. Kymmenen solmun nopeudella aluksen toimintasäteenä oli 6 620 merimailia.[1]
Alus rakennettiin ennen näkemättömällä nopeudella ja se valmistui neljäntoista kuukauden kuluttua kölinlaskusta joulukuussa 1906, vaikka julkisuuden vuoksi koeajot aloitettiin jo paria kuukautta aiemmin[1].
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuosina 1907–1912 alus oli Kotilaivaston (engl. Home Fleet) lippulaivana. Nopeampia, raskaammin aseistettuja ja vahvemmin panssaroituja taistelulaivoja laskettiin kuitenkin vesille koko ajan, ja vuonna 1910 alus alkoi jo olla vanhentunut. Se oli haavoittuva etenkin torpedohyökkäyksille. Ensimmäisen maailmansodan puhjetessa alus oli Scapa Flowssa 4. taistelulaivueen lippulaivana Pohjanmerellä[1].
Aluksen ainoaksi merkittäväksi voitoksi jäi Saksan keisarikunnan laivaston sukellusveneen SM U-29 (Otto Weddigen) upotus törmäämällä 18. maaliskuuta 1915. Dreadnought on ainoa taistelulaiva, joka on upottanut sukellusveneen. Alus oli vuoden 1916 alussa huollettavana. Vanhentuneisuutensa vuoksi alus siirrettiin toukokuussa 1916 Sheernessiin 3. taistelulaivueen, joka koostui King Edward VII -luokan aluksista, lippulaivaksi torjumaan saksalaisten taisteluristeilijöiden uhkaa. Se palautettiin Suureen laivastoon (engl. Grand Fleet) 4. taistelulaivueen lippulaivaksi maaliskuusta elokuuhun 1918, jolloin se oli jo huonossa kunnossa jatkuvan partioinnin takia. Tämän jälkeen se asetettiin Rosythiin reserviin. Laiva poistettiin käytöstä 31. maaliskuuta 1920, myytiin T. Ward & Companylle 1922 romutettavaksi. Se romutettiin 1923 Invernessissä.[1]
Muuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helmikuussa 1910 Dreadnought joutui Dreadnought-huijauksena tunnetun kuuluisan pilan tapahtumapaikaksi.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Coward, B. R.: Battleships & Battlecruisers of the Royal Navy since 1861. Runnymede, Englanti: Ian Allan Ltd, 1986. ISBN 0-7110-1573-2 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)
- Hore, Peter: Battleships of World War I. Lontoo, Englanti: Anness Publishing Ltd, 2006. ISBN 1-84476-377-3 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]|
|
Edeltäjä: Lord Nelson -luokka |
Royal Navyn taistelulaivaluokat | Seuraaja: Bellerophon-luokka |
| X peruutettu C valmistunut sodan päätyttyä |