Amerikanvarpushaukka

Amerikanvarpushaukka
Nimialalajin aikuinen Gainesville, Texas.
Uhanalaisuusluokitus
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Linnut Aves
Lahko:	Päiväpetolinnut Accipitriformes
Heimo:	Haukat Accipitridae
Suku:	Lintuhaukat Accipiter
Laji:	striatus
Kaksiosainen nimi
Accipiter striatus Vieillot, 1807
Katso myös
Amerikanvarpushaukka Wikispeciesissä   Amerikanvarpushaukka Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK

Amerikanvarpushaukka (Accipiter striatus) on pieni haukkojen heimoon kuuluva lintu. Yhdysvalloissa ja Kanadassa esiintyvistä lintuhaukoista se on pienin, mutta neotrooppisella alueella on muutamia pienempiä lajeja, kuten kolibrihaukka (Accipiter superciliosus). Taksonomia on epäselvä, sillä jotkut auktorit pitävät eteläisiä ryhmiä kolmena erillisenä lajina A. chionogaster, A. ventralis ja A. erythronemius.

Esiintymisalue

Lajia esiintyy laajalti Pohjois-, Keski- ja Etelä-Amerikassa sekä Isoilla Antilleilla. Seuraavassa neljän ryhmän levinneisyyttä on kuvattu pohjoisesta etelään:

• Nimilajin amerikanvarpushaukka (A. s. striatus) ryhmä on levinnyt laajalla Pohjois-Amerikassa, ja sitä esiintyy suuressa osassa Yhdysvaltoja ja Kanadaa pohjoisen jääpeitteisiä alueita lukuun ottamatta. Esiintymisalueen pohjoisosan populaatiot muuttavat etelään ja talvehtivat eli viettävät pesimäkauden ulkopuolisen ajan Yhdysvaltojen eteläosissa, Meksikossa ja Keski-Amerikassa aina Panamaan saakka. Pieni määrä talvehtii Isoilla Antilleilla. Paikallaan pysyvät populaatiot elävät Yhdysvaltojen lauhkeilla aleilla, Kanadassa joillakin rannikkoseuduilla, Meksikossa (ylängöillä Sonorasta Oaxacaan), Kuubassa, Hispaniolassa ja Puerto Ricossa.
• A. (s.) chionogaster elää ylängöillä Etelä-Meksikosta (Chiapas ja Oaxaca), Hondurasiin, Guatemalaan ja El Salvadoriin sekä Nicaraguaan. Tiettävästi se on paikkalintu, mutta paikallista liikehtimistä saattaa tapahtua.
• A. (s.) ventralis elää rannikkovuorilla Pohjois-Venezuelassa ja Kolumbiassa, ja sieltä etelään Andeilla Etelä-Venezuelassa, Kolumbiassa, Ecuadorissa ja Perussa, Keski-Boliviassa. Erillisiä ryhmiä esiintyy Etelä-Venezuelassa Tepuissa, todennäköisesti myös viereisen Roraiman alueella pohjoisempana Brasiliassa, mutta asiaa ei ole vahvistettu. Se on tiettävästi paikkalintu, mutta paikallista liikehtimistä saattaa tapahtua.
• A. (s.) erythronemius elää laajoilla alueilla itäisessä Etelä-Amerikassa Itä- ja Etelä-Brasiliassa, Uruguayssa, Paraguayssa, Koillis-Argentiinassa ja Kaakkois-Boliviassa. Tiettävästi se on toisin paikoin paikkalintu, mutta joillakin seuduilla se muuttaa. Liikkumista ei juuri tunneta, mutta sitä esiintyy vain vuodenaikojen mukaan joillakin Argentiinan seudulla.

Taksonomia

Nimilaji poikasineen.

Laji jakautuu yleensä neljään alalajiin. Jos se jaetaan, pohjoisesta ryhmästä käytetään nimeä amerikanvarpushaukka ja tieteellistä nimeä A. striatus. Nimilajin (A. s. Striatus) lisäksi siihen kuuluvat alalajit perobscurus, velox, suttoni, madrensis, fringilloides ja venator. Kolme muuta käsittävät vain yhden lajin, sikäli kuin ne erotetaan omiksi lajeikseen, ja ne ovat A. chionogaster (Kaup, 1852), A. Ventralis (Sclater, 1866) ja A. erythronemius (Kaup, 1850). Ryhmien pesintäalueet ovat täysin allopatrisia, joskin nimilajin talvehtimisalue ulottuu osittain chionogasterin levinneisyysalueelle (samoin nimilajin tiettyjen alalajien). Tämä sekä höyhenyksen erot (katso ulkonäkö) ja ilmeisesti jotkin mittoihin liittyvät seikat ovat taustana jaotukselle, mutta siltä puuttuu tieteellinen vahvistus edelleen (AOU). Kenttäoppaita lukuun ottamatta suurin osa viime vuosina julkaistusta aineistosta (esimerkiksi AOU ja Dickinson ym.) katsoo siksi kaikkien niiden kuuluvan yhteen laajalle levinneeseen lajiin, mutta ei aivan yksimielisesti, sillä AOU:n kommenttiin sisältyy huomautus "jako olisi hyvä".

Storer (1952) esitti, että nimilajin eteläisin populaatio on vaaleampi alapuolelta ja lähenee siten ryhmää chionogaster. Sama käsitys on heijastunut tuoreisiin oppaisiin, joissa Etelä-Meksikon A. s. madrensis on kuvattu alta suhteellisen vaaleaksi verrattuna pohjoiseen alalajiin, mutta on epäselvää, onko tämä merkki chionogasterin välimuodoista vai pohjois-etelä-suuntaisesta kliinistä. Boliviassa ventralis ja erythronemius lähenevät toisiaan, mutta välimuotoja ei tunneta ja sitä on vaikea osoittaa, kun varsinaista näytettä ei ole, koska ventralis-ryhmän höyhenys vaihtelee niin huomattavasti.

Elinpiiri

A. (s.) ventralis Ecuadorissa.

Sitä tavataan monenlaisissa metsätyypeissä, sekä havu- että lehtipuuvaltaisissa, etenkin tammimetsissä. Nimiryhmän suurimpien populaatioiden arvellaan esiintyvät lauhkean vyöhykkeen pohjoisella havumetsävyöhykkeellä, mutta talvehtivan lämpimämmillä seuduilla etelämpänä. Alalajeja suttoni, madrensis (molemmat kuuluvat nimiryhmään), chionogaster ja ventralis, tavataan tropiikissa ja lauhkean vyöhykkeen ylängöillä lähinnä korkeuksissa 300–3 000 metriä, mutta toisinaan lähellä merenpinnan tasoa ja jopa 4 000 metrin korkeudessa. Erythronemius-ryhmää tavataan trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla ja niin alavilla kuin ylävilläkin alueilla.

Ulkonäkö

Amerikanvarpushaukka on pieni lintuhaukka ja Pohjois-Amerikan pienin haukka. Koiraat ovat 23–30 cm pitkiä, ja niiden siipien kärkiväli on 42–58 cm. Ne painavat 82–115 g. Kuten yleensäkin lintuhaukoilla, naaraat ovat selvästi suurempia, keskimäärin 30 %, ja ne painavat varsin yleisesti yli puolet enemmän kuin urokset. Naaraiden pituus on 29–37 cm, niiden siipien kärkiväli on 58–68 cm, ja ne painavat 150–219 g. Siiven pituus on 14,1–22,9 cm, pyrstön 12–19 cm ja jalan 4,5–5,9 cm. Mitat ovat pohjoisen ryhmän, mutta soveltuvat myös muille alalajeille. Aikuisilla on lyhyet leveät siivet ja pitkä päästään neliömäinen pyrstö, jossa on musta-harmaa raidoitus ja usein valkoinen kärki. Siipien lentosulat näkyvät yleensä vain lennossa, ja ne ovat valkoiset mustin radoin. Koivet ovat keltaiset. Koukkunokka on musta, ja vahanahka on kellertävä. Höyhenyksen väri vaihtelee riippuen ryhmästä..

• Nimiryhmällä on päälaki musta, alapuolessa on sinistä ja harmaata, ja sininen on tummaa. Selässä näkyy usein satunnaisia valkoisia pilkkuja. Alapuoli on valkoinen ja siinä on punaruskeita tai kellanruskeita raitoja. Perä on valkoinen, reidet punaruskea usein valkoisin raidoin. Posket ovat punertavanruskeat, Isojen Antillien lajilla yleensä hyvin heikosti. Iirikset ovat tumman oranssit tai punaiset, mutta nuorilla ne ovat kellertävät tai vaalean oranssit. Nuoret ovat päältä tummanruskeita, ja jokaisen sulan reuna on punaruskea, niin että lintu näyttää suomuiselta. Ruskeassa päässä on valkeita raitoja, ja valkea alapuoli on laajalta alalta ruskearaitainen.

Nuori amerikanvarpushaukka, Parrish, Florida.

• A. (s.) chionogaster muistuttaa nimiryhmää, mutta on päältä tummempi, usein melkein musta. Reisissä on valkoista ja vaaleanruskeaa, ja alapuoli ja posket ovat täysin valkoiset. nuorilla selkäpuoli on tummempi ja raidoitus alapuolella selvästi ohuempi kuin nimilajin raidoitus.
• A. (s.) ventralis -lajin ulkomuoto vaihtelee. Tavallisin muoto on sellainen, jolla on tummanharmaa selkäpuoli, usein melkein musta, ja valkoinen alapuoli, jossa vaihtelevasti raidoitusta, ja siinä on punaruskeaa tai kellanruskeaa ja voi näyttää kokonaankin alapuolelta punaruskealta tai kellanruskealta. Joskus vatsan alaosa ja kyljet voivat näyttää tummemmilta. Valkoisella muodolla on yläpuolessa sinistä ja harmaata, kuten nimilajilla, mutta alapuoli on valkoinen lukuun ottamatta punaruskeita reisiä. Harvinainen tumma muoto, ainoa muoto, jolta joskus puuttuu punaruskeat reidet, on kokonaan tumma, joskin toisinaan vatsassa on valkoista raidoitusta ja pyrstössä heikkoja harmaita juovia. Naaraan alapuoli on keskimäärin vaaleampi kuin saman muodon uroksella. Iiris on yleensä keltainen, mutta toisinaan näkee lintuja joilla iiris on tummempi. Nuoret linnut ovat päältä ruskeita tai tummia, ja jokaisen sulan reuna on punaruskea, niin, että lintu näyttää suomuiselta. Alapuoli on valkea ruskein raidoin, ja reidet ovat punaruskea valkoisin raidoin. Toisinaan nuorilla linnuilla voi alapuolessa olla punaruskeaa mustin raidoin.
• A. (s.) erythronemius muistuttaa nimilajia, mutta yläpuoli on tummempi ja alapuolen raidoitus punaruskea tai tumma, poskissa yleensä selvä punaruskea läikkä, joka voi puuttua kokonaankin, ja iiris on keltainen. Nuoret linnut muistuttavat nimiryhmän nuoria, mutta alapuolen raidoitus rajoittuu yleensä kaulaan ja alapuolen keskiosaan, ja kyljissä ja usein myös vatsassa on läiskiä tai raitoja.

Tunnistaminen

Kyyhkyhaukan (vas.), amerikanvarpushaukan vertailua (oik.).

• Pohjoinen ryhmä voi sekoittua hiukan suurempaan ja hontelompaan kyyhkyhaukkaan, joka on höyhenykseltään samanlainen kuin amerikanvarpushaukka. Lennossa kyyhkyhaukan, jolla on pitemmät siivet ja suurempi pää, sanotaan joskus näyttävän lentävältä ristiltä, kun taas leveämpisiipinen ja pienempipäinen amerikanvarpushaukka on kuin lentävä krokettimaila.
• A. (s.) chionogaster -lajin tunnistaa helposti sen valkoisesta alapuolesta. Nuori ruostehousuhaukka, nuori raitahaukkanen ja kaulushaukkanen elävät yleensä alavammilla seuduilla kuin chionogaster, ja niillä on valkoinen tai ruskeankeltainen kaulus niskassa. Nuorilla hammashaukoilla ja joillakin hiirihaukoilla, esimerkiksi luhtahiirihaukalla, voi olla hiukan samantapainen kuvio, mutta yleensä eri muotoinen.
• A. (s.) ventralis on höyhenykseltään yleensä vaihteleva, mutta helposti tunnistettavissa alapuolen väristä ja lintuhaukalle tyypillisestä muodosta. Ruostehousuhaukan harmaa alapuoli ei yleensä sotkeudu ventralis-muodon höyhenykseen, ja nuorella ruostehousuhaukalla (joka voi olla alta valkea) on niskakaulus. Pienempää kolibrihaukkaa tavataan vain alavilla mailla, ja se on hyvin pieni eikä sillä ole punaruskeita reisiä, kuten muodolla ventralis. Harvinainen tumma ventralis-muoto on todennäköisesti se höyhenys, joka todennäköisimmin aiheuttaa sekaannusta muiden lajien kanssa, esimerkiksi pilvihiirihaukan, kaulushaukkasen tumman muodon ja eri hiirihaukkojen), mutta keltaiset silmät ja sen yleinen muoto merkitsevät, että sen erottaa suhteellisen hyvin.
• A. (s.) erythronemius on elinalueella helposti erotettava, mutta yleisimmin se sekoitetaan koreahiirihaukkaan, joka kyllä on hyvin eri muotoinen. Ruostehousuhaukka on erythronemius-lajin alueella ainoa muu lintuhaukka, jolla voi olla keltaiset silmät ja punaruskeat reidet, mutta alapuolelta sen kuviointi on toisenlainen.

Ravinto ja saalistus

Nämä linnut yllättävät ja saalistavat saaliinsa piilosta tai lentäessään yllättäen tiheän kasvillisuuden läpi. Ne suunnistavat taitavasti tiheiköissä, ja usein hyökkäys onnistuu, vaikka saalistusmenetelmä on haukan kannalta vaarallinen. Pääosa haukan saaliista on pieniä lintuja, etenkin laululintuja, kuten varpusia, kerttuleita, peippoja, peukaloisia, nakkeleita, tiaisia, turpiaaleja ja rastaita. Saalislinnut ovat olleet kooltaan 4,4-gramman rubiinipartakolibrista 577-gramman röyhelöpyyhyn, ja siinä välissä kaikki linnut voivat joutua saaliiksi. Yleensä urokset saalistavat pikkulintuja, kuten varpusia ja kerttuleita, ja naaraat tavoittelevat suurempaa saalista, kuten punarintarastaita ja kultatikkoja, niinpä sukupuolet eivät kilpaile saaliista. Nämä haukat myös hyötyvät pihalintujen ruokkijoista parasta saalista etsiessään. Usein ne kiskovat höyhenet saaliista jo paikan päällä tai puun oksalla. Joskus harvoin amerikanvarpushaukka syö jyrsijöitä, matelijoita, sammakkoja, käärmeitä ja suuria hyönteisiä.

Lisääntyminen

Amerikanvarpushaukka rakentaa risupesän suureen havupuuhun tai lehtipuiden muodostamaan tiheikköön. Pesissä on havaittu 3–8 muna, mutta yleensä munia on 4–5. Munien koko on 37,6 x 30 mm ja ne painavat noin 19 g. Keräilijät arvostavat munia, koska ne ovat yllättävän värikkäitä ja niissä on monenlaisia merkkejä. Haudonta kestää keskimäärin 30 päivää. Poikasten kuoriuduttua naaraat ruokkivat niitä vielä 16–23 päivää, ja koiras puolustaa reviiriä ja saalistaa. Poikaset ovat lentokykyisiä noin kuukauden ikäisinä, mutta emot ruokkivat ja suojelevat niitä vielä neljä viikkoa. Amerikanvarpushaukat pesivät piilossa, ja ne ovat muutenkin pesimäaikana hyvin piilossa välttyäkseen suuremmilta petolinnuilta, kuten kanahaukoilta ja kyyhkyhaukoilta. Niiden muuttaessa aikuiset joutuvat toisinaan lintuja saalistavien suurempien petolintujen saaliiksi, etenkin muuttohaukan. Lajien chionogaster, ventralis ja erythronemius pesintää tunnetaan melko heikosti, mutta käyttävissä olevan tiedon perusteella ne eroavat tuskin lainkaan nimiryhmän tavoista

Suojelu

Vaarantunut alalaji venator on kotoperäinen Puerto Ricossa.

Tämän linnun määrä väheni Pohjois-Amerikassa 1960- ja 1970-luvulla, ja syynä oli luultavasti DDT ja muut hyönteismyrkyt. Kanta on sen jälkeen elpynyt ja määrä saattaa olla jopa aiempaa suurempi. Syynä on luultavasti DDT:n kiellon lisäksi lintujen ruokinta, jolloin lajilla on paljon saalistettavaa.. Muuttolintuina amerikanvarpushaukka kuuluu lintubongareiden yleisimmin havaitsemiin lintuihin Yhdysvalloissa. Poikkeuksen muodostaa Puerto Ricon alalaji Accipiter striatus venator, joka on harvinainen ja siksi U. S. Fish & Wildlife Service on luokitellut sen vaarantuneeksi. Jäljellä oleva Isojen Antillien paikkalintu, fringilliodes Kuubasta ja nimialalaji A. s. Striatus Hispaniolasta, ovat yleisiä paikallisesti ja ainakin jälkimmäisessä tapauksessa vähenemässä. Sekä ventralis että erythronemius ovat melko yleisiä, joskin jäävät helposti havaitsematta piileskelevän elämäntapansa vuoksi, eikä niiden katsota olevan millään tavalla vaarassa. Chionogasterin tilanne saattaa olla ongelmallisempi sen suppean esiintymisalueen vuoksi, vaikka se paikallisesti on aika yleinen.

Lähteet

• Remsen, J. V., Jr., C. D. Cadena, A. Jaramillo, M. Nores, J. F. Pacheco, M. B. Robbins, T. S. Schulenberg, F. G. Stiles, D. F. Stotz, and K. J. Zimmer. Version 9 October 2007. A classification of the bird species of South America. American Ornithologists' Union.-9.

Aiheesta muualla

• Sharp-shinned Hawk - Cornell Lab of Ornithology
• Sharp-shinned Hawk - USGS Patuxent Bird Identification InfoCenter
• picture of Sharp-shinned Hawk (Juvenile male)in the hand
• Sharp-shinned Hawk Wing & Weight data
• Sharp-shinned Hawk Information and Photos - South Dakota Birds and Birding
• Information and photos of Accipiter (striatus) chionogaster (Arkistoitu – Internet Archive) - Mayanbirding.
• Information and photo of Accipiter (striatus) chionogaster (Arkistoitu – Internet Archive) - Peregrine Fund.
• Information and photo of Accipiter (striatus) erythronemius (Arkistoitu – Internet Archive) - Peregrine Fund.
• Information and photo of Accipiter (striatus) ventralis (Arkistoitu – Internet Archive) - Peregrine Fund.