Tämä on lupaava artikkeli.

Guatemala

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Guatemalan tasavalta
República de Guatemala
Guatemalan lippu Guatemalan vaakuna
lippu vaakuna

Guatemalan sijainti
Guatemalan sijainti

Valtiomuoto tasavalta
Presidentti Bernardo Arévalo
Pääkaupunki Guatemala
Pinta-ala
– yhteensä 108 889 km² [1] (sijalla 103)
– josta sisävesiä 0,4 %
Väkiluku (2015) 16 176 133 [2] (sijalla 70)
– väestötiheys 148,6 as. / km²
– väestönkasvu 1,86 % [1] (2014)
Viralliset kielet espanjan kieli
Valuutta quetzal (GTQ)
BKT (2015)
– yhteensä 63,79 mrd. USD [3]  (sijalla 82)
– per asukas 3 921 USD [3]
HDI (2019) 0,663 [4] (sijalla 127)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 11 % [5]
– teollisuus 27 % [5]
– palvelut 63 % [5]
Aikavyöhyke UTC−6
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
– Espanjasta
15. syyskuuta 1821
Lyhenne GT
Kansainvälinen
suuntanumero		 +502
Tunnuslause El Pais De La Eterna Primavera (Ikuisen kevään maa)
Kansallislaulu ”Guatemala Feliz”

Guatemalan tasavalta eli Guatemala on noin 16,2 miljoonan asukkaan maa Väli-Amerikassa. Se on asukasluvultaan Keski-Amerikan suurin valtio. Sen rajanaapureita ovat Meksiko, Belize, Honduras ja El Salvador. Guatemalan nimi tarkoittaa nahuatlin kielellä ”puiden maata”. Noin puolet Guatemalan maa-alasta onkin edelleen metsien peitossa.[6]

Guatemalan 16,2 miljoonasta asukkaasta 60 prosenttia puhuu äidinkielenään espanjaa, 40 prosenttia erilaisia intiaanikieliä. Aluetta hallinneiden mayojen perinne näkyy edelleen maan kulttuurissa. Mayojen valtakautta seurasi espanjalaisten siirtomaavalta. Guatemala itsenäistyi Espanjasta 1821, mutta kuului Keski-Amerikan liittotasavaltaan seuraavan lähes 20 vuoden ajan. Kylmän sodan aikana se ajautui sisällissotaan, joka kesti yli 40 vuotta (1954–1996) ja jossa sai surmansa 200 000 siviiliä.

Guatemalan presidentiksi valittiin elokuussa 2019 Alejandro Giammattei.[7]

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korkokuva ja vesistöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tulivuori Fuegon purkaus vuonna 2010.

Guatemala on yksi Keski-Amerikan suurimmista maista. Sen pinta-ala on 108 889 neliökilometriä.[1] Sillä on lyhyt pätkä Karibianmeren rannikkoa ja pitempi Tyynenmeren rannikko.[8]

Guatemalan eteläosa kuuluu 40–50 kilometriä leveään Tyynenmeren rannikkotasankoon. Sen pohjoispuolella on Meksikon rajalta El Salvadorin rajalle ulottuva tulivuoriketju, johon kuuluu kymmeniä tulivuoria. Korkein niistä on Tajumulco (4 220 m). Aktiivisia tulivuoria ovat muun muassa Santa María, Fuego ja Pacaya.[9]

Tulivuoriketjun erottaa maan keskiosassa olevasta vuoristoista itään virtaavan Motagua- ja länteen virtaavan Cuilcojoen laaksot. Vuoristot erottavat etelän tulivuorialueet pohjoisen harvaan asutusta Peténistä. Läntinen vuorijono Sierra de los Cuchumatanes kohoaa yli 3 000 metriin. Idempänä olevat vuoristot ovat selvästi matalampia. Petén on puolestaan matalaa, suurimmaksi osaksi alle 300 metrissä olevaa kalkkikivitasankoa, jonka pohjoisosa kuuluu Jukatanin niemimaahan. Peténin alueella on paljon järviä, joista suurin on Petén Itzá -järvi.[9]

Kulttuurimaantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Guatemalan asutus on keskittynyt Tyynenmeren rannikkotasangolle ja sitä pohjoisessa reunustavalle tulivuoriketjun etelärinteille. Sillä alueella elää noin kolme viidesosaa maan asukkaista.[9]

Pääkaupunki Guatemala on moderni miljoonakaupunki.[10] Vuonna 2016 kaupungin asukasluvuksi arvioitiin 994 000. Seuraavaksi suurimmat kaupungit ovat Villa Nueva, Mixco, Petapa, Quetzaltenango, San Juan Sacatepéquez, Chimaltenango ja Escuintla.[11]

Ilmasto ja luonto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maan pohjoisosan alankoalueella vallitsee kuuma, trooppinen ilmasto. Sadetta saadaan ympäri vuoden, eniten toukokuusta syyskuuhun. Lännessä ja etelässä maasto on vuoristoisempaa, ja ylempänä on viileämpää. Suuressa osassa kukkuloiden muodostamaa maata vallitsee BBC:n mukaan miellyttävä ilmasto, ja pääkaupunki on sijoittunut tälle alueelle.[8] Pääkaupunki Guatemalassa on lämpimintä huhtikuussa, jolloin keskimääräinen ylin lämpötila on 27,5 °C. Viileintä on marras-joulukuussa, keskimääräinen ylin lämpötila on silloinkin 23,4 °C. Sadekausi kestää toukokuusta lokakuuhun.[12]

Peténissä tiheää sademetsää täplittää ruohikkosavanni. Vuoristoalueella on puolestaan tammi- ja kuusimetsiä. Tulivuorten rinteiltä ja Tyynenmeren rannikkotasangolta iso osa alkuperäisestä metsästä ja savannista on kaadettu.[9]

Maan eläimistöön kuuluvat jaguaarit, puumat, tapiirit, apinat, haikarat ja puna-arat. Mayan biosfäärinsuojelualue muodostuu kolmesta kansallispuistosta: Tikal, Laguna del Tigre ja Mirador-Río Azul. Alueella on tavattu 95 nisäkäslajia ja 400 lintulajia.[13]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Näkymä Tikaliin.
Guatemalan maanjäristyksessä 1976 vaurioitunut hotelli.
Pääartikkeli: Guatemalan historia

Varhaisvaiheet ja siirtomaa-aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Guatemala oli 300–900-luvuilla kukoistaneen mayakulttuurin sydänaluetta.[14] Miradorin laaksossa on jäänteitä noin 200 maya-aikaisesta asutuskeskuksesta, joista 26 oli suurehkoja kaupunkeja.[15]

Vuosina 1523–1524 Espanja valloitti alueen siirtomaakseen.[16] Siirtomaa-aikana Guatemala oli Espanjan kapteenikenraalin alaisuudessa (Capitanía General de Goathemala), mutta osa Uutta-Espanjaa (nyk. Meksiko). Paikalliset intiaanit tekivät työtä espanjalaisten perustamilla suurilla viljelmillä.[14] Kapteenikenraalikunta ulottui Costa Ricasta Etelä-Meksikoon, josta siihen kuului Chiapasin osavaltio.[17]

Itsenäistyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alueella ei ollut hopeaa tai kultaa, eikä se saanut siirtomaana käydä kauppaa kuin Espanjan kanssa. 15. syyskuuta 1821 Guatemalan eliitti julisti maan itsenäiseksi. El Salvadorin maakunta sai muut Guatemalan alueen maakunnat liittymään Agustín de Iturbiden (Augustín I) johtamaan Meksikon keisarikuntaan. Kun keisari joutui eroamaan vuoden kuluttua, Guatemala irtautui Meksikosta.[18]

Guatemala, El Salvador, Honduras, Nicaragua ja Costa Rica muodostivat Keski-Amerikan liittotasavallan heinäkuussa 1823. 1830-luvulla siihen liittyi Los Altos (nyk. jaettu Guatemalan ja Meksikon kesken). Vuosina 1838–1840 liittovaltion osat julistautuivat yksitellen itsenäisiksi. Guatemala vaati kauan osaa tai koko Belizeä, joka oli aluksi samaa Espanjan siirtomaata, mutta myöhemmin brittien valloittama. Guatemala tunnusti Belizen vasta vuonna 1991.[16]

Miguel García Granadosin ja Justo Rufino Barriosin johtama vuoden 1871 vallankumous aloitti lähes katkeamattoman liberaalien valtakauden vuoteen 1944 saakka. Barrios teki maassa paljon uudistuksia, ja hän hajotti vanhan aristokratian vallan ja toi kirkon siviilihallinnon alaisuuteen. Hänen aikanaan kahvi myös nostettiin maan merkittävimmäksi vientituotteeksi.[9]

Manuel Estrada Cabrera oli presidenttinä 1898–1920. Hän jatkoi Barriosin taloudellisia uudistuksia ja rakennutti muun muassa teitä. Hän kuitenkin myös vainosi poliittisia vastustajiaan. Hänet pakotettiin vallasta 1920, ja hänen seuraajinaan oli monia lyhytaikaisia presidenttejä. Vuoden 1931 sotilasvallankaappaus nosti valtaan kenraali Jorge Ubico. Hänet pakotettiin eroamaan kesäkuussa 1944 järjestetyn yleislakon jälkeen, jolloin valta siirtyi hetkeksi sotilasjuntalle.[9]

Sisällissota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Guatemalan sisällissota

Guatemalan sisällissota käytiin oikeistolaisen sotilasjuntan ja vasemmiston välillä vuosina 1954–1996. Sodassa sai surmansa 200 000 siviiliä. Siinä oli voimakkaita yhteyksiä kylmään sotaan: Yhdysvallat tuki laajasti sotilasjunttaa ja koulutti maan armeijaa.[19]

Sisällissotaan johtavat tapahtumat alkoivat 1950-luvun alussa, kun vasemmistolainen presidentti Jacobo Arbenz Guzmán toteutti joukon uudistuksia, jotka veivät maan lähemmäksi sosialismia. Viimeinen pisara oli yritys kansallistaa yhdysvaltalaisen yhtiön omistamia banaaniviljelmiä.[20] Operaatiossa joukko oikeistolaisia poliitikkoja ja sotilaita kaappasi vallan, ja eversti Carlos Castillo Armas asetettiin presidentiksi. Vuonna 1957 henkivartiojoukot murhasivat hänet.[21]

Sotilasjohtaja seurasi toistaan, ja maassa pidettiin vaaleja joiden rehellisyys kyseenalaistettiin. Guatemalassa toimi neljä suurta vasemmistojärjestöä, jotka hyökkäilivät hallituksen organisaatioita vastaan. Samaan aikaan äärioikeistolaisjärjestöt, kuten ESA (”salainen kommunisminvastainen armeija”) ja Valkoinen käsi, kiduttivat ja murhasivat vasemmistoyhteyksistä epäiltyjä opiskelijoita, työläisiä ja älymystön edustajia.[21]

Sisällissotaan osallistui useita vasemmistojärjestöjä, joiden kattojärjestöksi perustettiin vuonna 1982 Unidad Revolucionaria Nacional Guatemalteca eli URNG. Sisällissota päättyi YK:n neuvottelemaan rauhansopimukseen presidentti Álvaro Arzún ja URNG:n välillä vuonna 1996.[21] Väkivaltaisin kausi osuu vuosina 1978–1983 hallinneiden kenraalien Fernando Romeo Lucas Garcían ja Efraín Ríos Monttin valtakausille. Varsinkin Ríos Monttin aikana hallitus käytti mayaintiaaneja vastaan poltetun maan taktiikkaa, jossa satoja vasemmistosissien tukijoiksi epäillyn alkuperäisväestön kyliä poltettiin.[22]

Vuonna 1992 Rigoberta Menchú sai Nobelin rauhanpalkinnon paljastaessaan hallituksen alkuperäisväestön kansanmurhan.[16]

Sisällissodan jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan jälkeen Guatemalassa aloitettiin haavojen paikkaaminen. YK:n tukema Historian selventämisen komissio totesi asevoimien olleen vastuussa suurimmasta osasta ihmisoikeusrikkomuksia ja alkuperäisasukkaiden kärsineen eniten. Vuonna 2004 presidentiksi valittu Óscar Berger asetti muun muassa Nobel-palkitun Menchún vastaamaan rauhansopimuksen soveltamisesta.[9]

Lokakuussa 2005 hurrikaani Stan aiheutti runsaita sateita ja tulvia Keski-Amerikassa Guatemalassa, Hondurasissa ja El Salvadorissa. Guatemalassa yhteensä yli 100 000 ihmistä joutui jättämään myrskyn takia kotinsa. Lokakuun lopussa laskettiin, että noin 664 ihmistä on saanut surmansa ja kateissa oli edelleen 844 ihmistä. Tuhoutuneita koteja oli noin 9 000 ja jonkinlaisista vahingoista oli kärsinyt yli 430 000 ihmistä.[23]

Sodasta toipuminen on ollut hidasta, sillä köyhyys ja yhteiskunnalliset ongelmat vaikeuttivat ihmisten elämää vielä 2000-luvulla. Monet El Salvadorin, Kolumbian ja Meksikon rikolliset joutuivat ahtaalle kotimaassaan ja tulivat Guatemalaan salakuljettamaan aseita ja huumeita sekä pesemään rahansa. Vuonna 2011 presidentiksi valittu Otto Pérez Molina lupasi iskeä voimakkaasti huumeisiin liittyvään rikollisuuteen ja toi asevoimat mukaan taisteluun.[9]

Guatemalan korkeinta hallintoa iski 2010-luvulla korruptioskandaali, kun YK:n perustama kansainvälinen rankaisemattomuuden vastainen komitea paljasti huhtikuussa 2015 rikollistahojen maksamat voitelurahat. Kymmenet tuhannet guatemalalaiset protestoivat kaduilla Pérez Molinan korruptoinutta hallitusta vastaan. Pérez Molina erosi syyskuun alussa menetettyään syytesuojansa edellisenä päivänä.[9]

Guatemalan parlamenttitalo (kongressi) vuonna 2010

Syksyllä 2015 presidentinvaalit voitti selvästi Jimmy Morales. Hän on entinen tv-koomikko, jolla ei ole aikaisempaa poliittista kokemusta. Taustaltaan Morales on evankelikaalinen kristitty, joka vastustaa aborttia, sukupuolineutraalia avioliittoa ja huumeiden laillistamista[24][25]

Tammikuusta 2016 Guatemalan presidenttinä toimineen Moralesin tukena ovat lähinnä oikeistopuolueet, konservatiivinen eliitti sekä maan armeija. Hänen lähipiiriinsä on kohdistunut epäilyjä taloudellisista väärinkäytöksistä.[25][25]

Elokuun 2019 presidentinvaaleissa Moralesin seuraajaksi valittiin konservatiivi Alejandro Giammattei Hänen vastaehdokkaana oli keskusta-vasemmistolainen Sandra Torres, joka on entisen presidentin (vallassa 2008–2012) Álvaro Colomin puoliso[26]

Tammikuussa 2020 uusi presidentti Alejandro Giammattei astui virkaansa. Hän on entinen vankilanjohtaja ja arvoiltaan konservatiivi. Presidentti Giammattei oli tuonut esille kannattavansa kovaa linjaa rikollisuutta vastaan sekä kuolemanrangaistuksen palauttamista Guatemalaan. Hän vastustaa aborttia ja sukupuolineutraalia avioliittoa.[27]

Marraskuun 31. päivänä 2020 presidentti Giammattein eroa vaativat mielenosoittajat sytyttivät Guatemalan parlamenttitalon tuleen.[28]

Politiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Guatemala on presidentillinen tasavalta, jossa ei ole pääministerin virkaa. Presidentti ja varapresidentti valitaan suoralla kansanvaalilla. Peräkkäiset kaudet on rajoitettu yhteen[1] eli perustuslain mukaan presidenttiä ei voida valita uudelleen virkaansa, joten Guatemalan presidentti on vaihtunut aina neljän vuoden välein.[26]

Lainsäädäntövalta on tasavallan kongressilla (Congreso de la República), jossa on 158 jäsentä (vuodesta 2003). Näistä osa valitaan departementtien vaalipiireistä ja osa valtakunnalliselta listalta suhteellisella vaalitavalla. Sekä presidentin, varapresidentin että kansanedustajien kausi on neljä vuotta.[1]

Guatemalan puoluekenttä on melko hajanainen, ja moni puolue on lyhytikäinen, minkä takia äänestäjät ovat liikkuvia.[29] Lisäksi puolueiden kannatus perustuu usein johtajien persoonaan varsinaisen poliittisen ohjelman sijaan.[30] Monet puolueista on lyhytikäisiä ja lopettavat toimintansa nopeasti. Vuoden 2015 vaaleissa 13 puoluetta sai edustajia kongressiin. Eniten paikkoja saivat Uudistettu demokraattinen vapauspuolue (44), Kansallisen toivon liitto (36), Todos (18), Isänmaallinen puolue (17) ja Frente de Convergencia Nacional (11).[31]

Kansalaisten luottamus maan hallintoon on Guatemalassa matala verrattuna muihin Latinalaisen Amerikan maihin.[32] Kansalaisten usko poliittisiin elimiin on huono erityisesti siksi, että ne eivät ole pystyneet parantamaan turvallisuutta eivätkä pysäyttämään väkivaltaisia rikollisia.[9] Turvattomuuden lisäksi korruptio on laaja yhteiskunnallinen ongelma.[33] Korruption kitkeminen on iso urakka, vaikka vuonna 2015 kymmeniä poliitikkoja ja virkamiehiä pidätettiin tutkinnoissa, jotka liittyivät skandaaliin, jossa oli maksettu miljoonia dollareita tariffien kiertämiseksi.[34] Guatemalan presidentit ovat lähes säännöllisesti joutuneet korruptio-epäilyjen tai syytösten kohteeksi.[26]

Hallinnollinen jako

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Guatemalan departementit

Guatemala on jaettu 22 departementtiin (departamentos), jotka on jaettu 340 kuntaan (municipios).[35] Jokaisen departementin johdossa on presidentin valitsema kuvernööri ja kunnissa pormestarin johtama valtuusto.[9]

Departementit ovat:

Talous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Guatemala satelliittikuvassa huhtikuussa 2002

Guatemalan talous on Keski-Amerikan suurin. Sen taloudellinen epätasa-arvo ja köyhyys ovat kuitenkin latinalaisen Amerikan suurimpia.[36] Maassa on syvä jako rikkaiden valkoisten ja latinoiden ja alkuperäisasukkaiden välillä. Pieni kaupunkilainen vähemmistö hallitsee suurinta osaa resursseista, kun taas suurin osa maaseudun alkuperäisasukkaista elää köyhyysrajan alapuolella. Social Watchin mukaan vuonna 2011 guatemalalaisista 79 prosenttia eli suhteellisessa köyhyydessä ja 59,3 prosenttia äärimmäisessä köyhyydessä.[37] Sosiaaliset ongelmat, kuten lapsikuolleisuus, lasten aliravitsemus ja lukutaidottomuus ovat myös pallonpuoliskon pahimpien joukossa.[38]

Guatemalan talous lepää edelleen vahvasti perinteisten kauppakasvien, kuten kahvin, sokeriruo’on ja banaanin viljelylle. Maan talous kasvoi voimakkaasti 1960–1970-luvuilla, mutta kuten monissa muissakin latinalaisen Amerikan maissa talouden kasvu hidastui 1980-luvulla. Ulkomaalaisia investointeja alkoi virrata maahan lisää, kun siviilihallinto palasi valtaan 1980-luvun lopulla, mutta edelleen kaupan alijäämä ja valtionvelka hidastivat kasvua.[9] Guatemalan talous on 2010-luvulla ollut latinalaisen Amerikan nopeimmin kasvavia. Vuonna 2016 kasvu oli 2,9 prosenttia.[36] Koska Guatemalan talous on riippuvainen luonnonvarojen hyödyntämisestä ja ulkomaalaisista sijoituksista, se on erittäin altis kansainvälisten hintojen heilahteluille.[39]

YK:n tilastojen mukaan vuonna 2014 32,7 prosenttia työväestöstä oli maataloudessa, 17,1 prosenttia teollisuudessa ja 50,2 prosenttia palveluissa.[40] Kaupallista maataloutta, joka keskittyy kahvin, puuvillan, sokeriruo’on ja banaanin viljelylle ja nautojen kasvattamiselle, harjoitetaan erityisesti suurilla maatiloilla Tyynenmeren rannikkotasangolla Motaguajoen alajuoksun varrella. Ruokakasvien, kuten maissin, papujen ja kurpitsojen, viljely on keskittynyt pienille tiloille tai ylänköjen tilapäisille milpa-viljelmille. Monet perinteiset viljelijät ovat siirtyneet vientituotteisiin, kuten hedelmiin, kasviksiin, kukkiin ja koristekasveihin. Lisäksi kardemummasta on tullut merkittävä vientikasvi.[9] Guatemala on noussut 2000-luvulla maailman suurimmaksi kardemumman tuottajaksi.[41]

Teollisuustuotanto on keskittynyt vahvasti Guatemala Cityn ympäristöön. Keskeisimmät teollisuuden haarat ovat elintarvikkeiden jalostus, juomien tuotanto, tupakan ja sokerin prosessointi, tekstiilien, vaatteiden, sementin, pyörien, rakennusmateriaalien ja lääkkeiden valmistus sekä öljyn jalostus. Muiden Keski-Amerikan maiden tapaan Guatemalassa on pyritty kannustamaan vientiin suuntautuvien pienten kokoamistehtaiden, maquiladoruien, perustamiseen.[9]

Ulkomaisten pörssiyhtiöiden pyörittämät kaivos- ja vesivoimahankkeet ovat ristiriidassa alkuperäiskansojen oikeuksien kanssa ja häiritsevät yhteiskuntarauhaa. Maan lakien mukaan kaivoksen perustamiseen tarvitaan kuitenkin neuvoa-antava kansanäänestys.[42]

Väestö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väestöjakauma

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaksi nuorta naista Chichicastenangossa vuonna 1996.

Guatemalan tilastokeskuksen mukaan vuonna 2015 maassa oli 16 176 133 asukasta.[2] Väestö jakautuu voimakkaasti kahteen ryhmään, eurooppalaisperäisiin ladinoihin ja mestitseihin sekä alkuperäisasukkaisiin. Vuoden 2002 tilastojen mukaan valkoihoisten ja mestitsien osuus väestöstä oli 60 prosenttia. Mayakansoihin kuuluu noin kaksi viidesosaa väestöstä. Lisäksi maan eteläosissa on xincoja ja koillisrannikon kaupungeissa Karibialta 1700-luvulla muuttaneita garifunia. Mayakansoista suurimmat ovat k’iche’- ja q’eqchi’-mayat, kaqchikelit ja mamit.[9]

Noin 60 prosenttia asukkaista puhuu espanjaa, 40 prosenttia erilaisia intiaanikieliä, joista 23 on virallisia.[1] Vaikka monet mayat ovatkin kaksikielisiä, mayaidentiteettiä ja mayakielten käyttöä alettiin 1900-luvun lopulla edistämään sekä päivittäisessä käytössä että kirjallisuudessa.[9]

Katolisten osuus Guatemalan väestöstä on prosentuaalisesti suurin, mutta protestantismi ja erityisesti evankelikalismi on ollut 1900-luvun puolivälin jälkeen vahvassa nousussa.[9] Vuoden 2015 tilastojen mukaan guatemalalaisista 45 prosenttia oli katolisia, 42 prosenttia protestantteja ja 11 prosenttia oli uskonnottomia.[43]

Koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peruskoulutus on Guatemalassa teoriassa ilmaista ja pakollista.[9] Ensimmäisen luokan aloittaa lähes kaikki ikäluokkaan kuuluvat, mutta vuonna 2013 vain 80 prosenttia pojista ja 73 prosenttia tytöistä läpäisee kuudennen luokan ja alle 40 prosenttia kaikista oppilaista jatkaa yläkouluun.[44] Guatemalalaisten lukutaito on Keski-Amerikan alhaisimpia.[9] Vuoden 2012 tilastojen perusteella lukutaitoisia oli koko väestöstä 83,4 prosenttia. Osuus vaihtelee huomattavasti ympäri maata, sillä Guatemalan departementissa lukutaitoisten osuus oli 93,5 prosenttia, kun se Quichén departementissa oli vain 68,4 prosenttia.[45]

Guatemalan korkeakoulut ovat pääasiassa maan pääkaupungissa. Merkittävimpiä yliopistoja ovat vuonna 1676 perustettu Guatemalan San Carlosin yliopisto (Universidad de San Carlos de Guatemala), vuonna 1961 perustettu Rafael Landívar -yliopisto, vuonna 1966 perustetut Universidad del Valle de Guatemala ja Mariano Gálvez -yliopisto, vuonna 1971 perustettu Francisco Marroquín -yliopisto ja vuonna 2000 perustettu Galileo-yliopisto.[9]

Terveys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Guatemalan perustuslaki takaa yleisen terveydenhuollon, mutta se ei kuitenkaan toteudu, koska terveydenhuoltojärjestelmällä ei ole sen toteuttamiseen tarvittavia varoja.[46] Ongelmia on erityisesti maaseudulla. Peräti yli 80 prosenttia lääkäreistä työskentelee Ciudad de Guatemalassa. Maassa onkin köyhien alkuperäisasukkaiden joukossa pahoja terveysongelmia, kuten kroonista aliravitsemusta.[47]

Maailman terveysjärjestön mukaan odotettavissa oleva elinikä vuonna 2012 oli 72 vuotta. Suurimmat kuolinsyyt vuonna 2012 olivat hengitysjärjestelmän infektiot, väkivalta ja sepelvaltimotauti.[48] Vuonna 2009 maassa eli 62 000 HIV:n kantajaa. Positiivisten osuus oli 0,8 prosenttia aikuisväestöstä, mikä on korkeampi kuin Etelä-Amerikan keskiarvo 0,5 prosenttia. Vuonna 2010 ARVT-lääkitystä sai 10 362 henkeä.[49]

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Guatemalalainen katukeittiö

Guatemalalainen kulttuuri voidaan jakaa karkeasti eurooppalaisten kaupunkilaisten ja alkuperäisten mayojen kulttuureihin. Varsinkin pääkaupungissa Guatemalassa elämä on kansainvälistä, kun taas maaseudulla mayojen elämä on edelleen vanhojen perinteiden mukaista.[9]

Guatemalalaisten perusruokaa on maissi leivottuna tortilloiksi tai tamaleiksi, mustat pavut, riisi ja vehnä leivän tai pastan muodossa. Tortillat ovat etenkin intiaanitaustaisen väestönosan ruokaa, he saattavat syödä 12 yhdellä aterialla. Varakkuudesta riippuen lisukkeena voidaan syödä enemmän tai vähemmän kanaa, sian- tai naudanlihaa, rannikolla myös kalaa ja äyriäisiä. Monenlaisia hedelmiä ja vihanneksia syödään ja kasvatetaan paljon, hedelmät ovat yleinen jälkiruoka ja välipala. Päivässä syödään kolme ateriaa, joista lounas on suurin.[50]

Guatemalan sanomalehdet käyttävät perustuslain takamaa oikeuttaan arvostella hallitusta. Varsinkin korruptiota paljastavia toimittajia kuitenkin uhkaillaan, usein nimettömästi. Neljä televisiokanavaa kuuluvat samalle yksityiselle omistajalle, mutta niiden sanotaan tiedottavan valtion näkemyksiä uskollisesti. Valtion radiokanavan lisäksi maassa toimii useita yksityisiä radioasemia.[51]

Popol Vuh on mayojen kansalliseepos. Guatemalalainen kirjailija Miguel Asturias käänsi sen espanjaksi. Myös hänen ensimmäinen oma tunnettu teoksensa Leyendas de Guatemala (1930) perustuu mayatarinaan.[52] Asturias sai vuoden 1967 Nobelin kirjallisuuspalkinnon.[53] Guatemalan tunnetuin taidemaalari on Carlos Mérida.[9]

Unescon maailmanperintöluettelossa on kolme kohdetta Guatemalasta: siirtomaa-ajan arkkitehtuuria edustava Antigua Guatemala, mayojen perinnettä tallettava Quiriguán arkeologinen puisto ja rauniot sekä Tikalin kansallispuisto. Tikal on puoliksi kulttuuri- puoliksi luontokohde, muut ovat kulttuurikohteita.[54]

Urheilu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Guatemalan suosituin urheilulaji on jalkapallo. Maan jalkapallojoukkue oli toukokuussa 2017 FIFA-rankingissa sijalla 92. Rekisteröityjä pelaajia on 154 649. Guatemala ei ole koskaan edennyt MM-kilpailuihin, mutta Gold Cupin se on voittanut 1967.[55][56]

Olympialaisiin Guatemala on osallistunut vuodesta 1932 epäsäännöllisesti, kaikkiaan 14 kertaa. Maan ainoa olympiamitalisti on Lontoossa 2012 hopealle 20 kilometrin kävelyssä sijoittunut Erick Barrondo.[57]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Guatemala Encyclopædia Britannica. 2017. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 26.8.2017. (englanniksi)
  • Guatemala Country Report (pdf) 2016. Gütersloh: Bertelsmann Stiftung. Arkistoitu 26.8.2017. Viitattu 26.8.2017. (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f Guatemala The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  2. ↑ a b Incluye series estadisticas con las proyecciones de poblacion de la Republica de Guatemala, desagregada por sexo (xlsx) INE. Viitattu 26.8.2017. (espanjaksi)[vanhentunut linkki]
  3. ↑ a b Report for Selected Countries and Subjects World Economic Outlook Database. 4/2017. International Monetary Fund. Viitattu 25.8.2017. (englanniksi)
  4. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  5. ↑ a b c Country Profile: El Salvador World Bank. Viitattu 25.8.2017. (englanniksi)
  6. ↑ Fire Situation in Guatemala University Freiburg
  7. ↑ Juho Takkunen: Konservatiivien ehdokas voitti Guatemalan presidentinvaalit Yle.fi, uutiset. 12.8.2019. Viitattu 12.8.2019.
  8. ↑ a b Guatemala Country Guide (Arkistoitu – Internet Archive) BBC Weather
  9. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v Encyclopædia Britannica.
  10. ↑ Guate.org (Arkistoitu – Internet Archive)
  11. ↑ Guatemala Citypopulation.de. Thomas Brinkhoff. Viitattu 27.8.2017. (englanniksi)
  12. ↑ Guatemala City Climatological Information WMO
  13. ↑ Guatemala Wildlife Conservations society
  14. ↑ a b Maailma tänään: Meksiko, Keski-Amerikka ja Karibia, s. 12. Bonnier, 1996. ISBN 87-427-0797-8
  15. ↑ Discover lost Mayan cities in Guatemala's Mirador Basin CBC 2009
  16. ↑ a b c Timeline: Guatemala BBC News
  17. ↑ The First Mexican Empire and Agustín de Iturbide - Primer Imperio Mexicano Mexican History
  18. ↑ A Brief History of Guatemala Spain Exchange
  19. ↑ Michael McClintock: Overthrowing Undesirable Regimes: Guatemala, 1954 (Teoksesta Instruments of Statecraft: U.S. Guerilla Warfare, Counterinsurgency, and Counterterrorism, 1940–1990) statecraft.org. 2002. Viitattu 27.10.2011.
  20. ↑ Joseph R. Conlin: The American Past: A Survey of American History, s. xlvi. Cengage Learning, 2008. ISBN 9780495566090
  21. ↑ a b c Global Security Org
  22. ↑ Guatemala court orders genocide probe BBC 2001
  23. ↑ Hurricane Stan: Environmental Impacts from Floods and Mudslides in Guatemala[vanhentunut linkki] Ochanet
  24. ↑ Comedian elected as Guatemala president bbc.com. 26.10.2015. Viitattu 5.12.2019. (englanti)
  25. ↑ a b c Francisco Goldman: Opinion | Jimmy Morales, a President Against Democracy in Guatemala The New York Times. 17.1.2019. Viitattu 5.12.2019. (englanti)
  26. ↑ a b c Conservative Alejandro Giammattei wins Guatemalan presidential election France 24. 12.8.2019. Viitattu 6.12.2019. (englanniksi)
  27. ↑ Deutsche Welle (www.dw.com): Guatemala swears in Alejandro Giammattei as president | DW | 15.01.2020 DW.COM. Viitattu 16.1.2020. (englanti)
  28. ↑ Markus Myllyoja: Guatemalassa jättibudjetin leikkaukset roihauttivat raivon – presidentin eroa vaaditaan ja parlamentti sytytettiin tuleen YLE Uutiset. 22.11.2020. Viitattu 22.11.2020.
  29. ↑ Guatemala Country Report, s. 14.
  30. ↑ Guatemala Netherlands Institute for Multipary Democracy. Viitattu 28.8.2017. (englanniksi)
  31. ↑ Election for Guatemalan Congress of the Republic ElectionGuide. IFES. Viitattu 28.8.2017. (englanniksi)
  32. ↑ Guatemala Country Report, s. 16.
  33. ↑ Guatemala Country Report, s. 4.
  34. ↑ Guatemala Freedom House. Arkistoitu 28.8.2017. Viitattu 28.8.2017. (englanniksi)
  35. ↑ Oficializan creación de nuevos municipios en Huehuetenango y Escuintla Prensa Libre. 13.11.2015. Viitattu 28.8.2017. (espanjaksi)
  36. ↑ a b Guatemala: Overview 7.4.2017. The World Bank Group. Viitattu 26.8.2017. (englanniksi)
  37. ↑ Guatemala Country Report, s. 17–18.
  38. ↑ Background Note Guatemala (previous editions) 2010. US Department of State. Viitattu 26.12.2014.
  39. ↑ Guatemala Country Report, s. 24.
  40. ↑ Guatemala UNData. United Nations Statistics Division. Viitattu 26.8.2017. (englanniksi)
  41. ↑ Shenoy Karun: Kerala cardamom trying to fight off its Guatemalan cousin The Times of India. 21.4.2014. Viitattu 26.8.2017. (englanniksi)
  42. ↑ Ayala, Edgardo: Guatemalalaiset taistelevat kaivosyhtiöitä vastaan Kansan Uutiset. 28.10.2022. Viitattu 31.10.2022.
  43. ↑ Geovanni Contreras Corzantes: Católicos superan por poco a evangélicos Prensa Libre. 31.5.2015. Arkistoitu 17.11.2015. Viitattu 28.8.2017. (espanjaksi)
  44. ↑ Education 21.12.2016. USAID. Viitattu 28.8.2017. (englanniksi)
  45. ↑ Es el porcentaje de la poblacion de 15 anos y mas, incapaz de leer y escribir un parrafo breve (Tiedot joutuu etsimään, ei ole suoraa linkkiä) INE. Arkistoitu 14.7.2017. Viitattu 28.8.2017. (espanjaksi)
  46. ↑ Guatemala Health System Assessment 2015 (pdf) USAID. Arkistoitu 10.5.2017. Viitattu 28.8.2017. (espanjaksi)
  47. ↑ Tatiana Petrovick: Five Reasons Why the Guatemalan Health System is in Deep Crisis 2.2.2016. Mayan Families. Arkistoitu 29.8.2017. Viitattu 28.8.2017. (englanniksi)
  48. ↑ Guatemala: WHO statistical profile (pdf) 1/2015. World Health Organization. Viitattu 28.8.2017. (englanniksi)
  49. ↑ UNAIDS report on global AIDS epidemic 2010 2010. UNAIDS. Viitattu 27.10.2011.
  50. ↑ Guatemala Countries and their cultures
  51. ↑ Country Profile BBC News
  52. ↑ Miquel Asturias Petri Liukkonen (author) & Ari Pesonen. Authors' Calendar 2008
  53. ↑ The Nobel Prize in Literature 1967 (elämäkerta, julkaisuluettelo ja palkinnon myöntämispuhe) The Official Web Site of the Nobel Foundation. (englanniksi)
  54. ↑ Guatemala Unesco heritage
  55. ↑ Associations:Guatemala (Arkistoitu – Internet Archive) FIFA
  56. ↑ Sports and recreation Britannica. Viitattu 3.11.2011. (englanniksi)
  57. ↑ Guatemala in Olympics (Arkistoitu – Internet Archive) Sport reference

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Väli-Amerikan valtiot
Mantereen maat
Saarivaltiot
Itsehallintoalueet
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Guatemala&oldid=22707979”