Tujiat
Tujiat (kiin. 土家族, Tǔjiāzú) ovat Kiinassa elävä kansa, joka kuuluu Kiinan etnisiin ryhmiin. Tujiat ovat uskonnoltaan pääasiassa animisteja, buddhalaisia ja taolaisia.
| Tujiat | |||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Väkiluku |
 Kiina 5 725 049 |
||||||||||||
|
Merkittävät asuinalueet
|
|||||||||||||
| Kielet | tujia, kiina, miao | ||||||||||||
Asuinalue ja lukumäärä
muokkaa
Tujiat asuvat pääasiassa Keski-Kiinan Wulingvuorilla. Alueen maanpinnankorkeus vaihtelee 500:sta 2000:n metriin. Alue myös erottaa Sichuanin syvängön Jangtsejoen keskiosien tasangoista. Alueella asuu tujioiden lisäksi han-kiinalaisia, miaoja ja dongeja. Vuoden 1990 väestönlaskennan mukaan tujiaa oli yhteensä 5 725 049 ja he olivat koko Kiinan etnisistä ryhmistä kahdeksanneksi suurin. Heistä 1 771 004 asui Hubeissa, 1 794 855 Hunanissa, 1 076 529 Sichuanissa, 1 045 Guizhoussa ja 37 026 muualla Kiinassa.[1]
Historia
muokkaaTutkijat ovat kiistelleet tujioiden alkuperästä. Eri teorioiden mukaan he saapuivat nykyisille alueilleen Guizhousta tai Jiangxista, tai he olivat alueensa alkuperäisväestöä. Teorioista jälkimmäinen on nykyisin suosituin. Joka tapauksessa tujioiden jo asutettua alueen sinne saapui han-kiinalaista, miaoja ja mongoleja muuttajina, ja tujiat sekoittuivat näiden ryhmien kanssa.[2] Varhaisimmat tunnetut muuttajat tulivat jo Chu-, Qin- ja Han-valtioiden aikana ennen ensimmäistä vuosituhatta. Sittemmin Ming- ja Qing-dynastiat pakkosiirsivät alueelle väestöä useaan otteeseen. Keskusvallan vahvempaan alaisuuteen alue ei kuitenkaan tullut ennen 1700-lukua.[1] Koska tujiat olivat sekoittuneet melko pitkälti han-kiinalaisiin ja miaoihin, heitä ei alun perin tunnustettu omaksi etniseksi ryhmäkseen. Tämän statuksen he saivat vasta vuonna 1956. Seuraavan vuoden puolella perustettiin Xiangxin tujioiden ja miaojen autonominen prefektuuri. Sen lisäksi tujioille perustettiin myöhemmin autonomisia piirikuntia Hubeissa ja Sichuanissa.[2]
Kulttuuri
muokkaa
Tujiat saivat historiallisesti elinkeinonsa kaskiviljelystä, sekä metsästyksestä ja keräilystä. Sittemmin kaskiviljelyn korvasi tavanomaisempi riisinviljely ja metsästyksen kotieläimet. 1700-luvulta eteenpäin käyttöön tulivat myös aiemmin vieraat viljelykasvit, kuten maissi ja peruna, mikä johti aikanaan väestöräjähdykseen.[1] Tujiat asuttavat yleensä kyliä joiden asukasluku vaihtelee noin 100:sta noin 1 500:n Kylät sijaitsevat tavallisesti vuorien alarinteillä tai laaksoissa lähellä jokia, puroja, järviä tai muita vedenlähteitä. Tujioiden uskonto on sekoitus taolaisuutta, animismia, buddhalaisuutta ja esi-isien palvontaa.[2]
Tujian kieli kuuluu tiibettiläis-burmalaisiin kieliin ja se on läheistä sukua yille. Nykyisin suurin osa tujioista puhuu kuitenkin äidinkielenään tujian sijaan kiinaa tai miaoa.[2] Tujian kieli jakautuu pohjoisiin ja eteläisiin murteisiin. Vuonna 1986 arvioitiin pohjoisilla murteilla olevan noin 170 000 puhujaa, kun taas eteläisiä murteita puhui 3 000-4 000 henkilöä.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d Kelvin Ember, Carol R. Ember, Ian Skoggard: Encyclopedia of World Cultures - Supplement, s. 351-354. Gale Group, 2002. ISBN 0-02-865671-7 (englanniksi)
- ↑ a b c d James S. Olson: An ethnohistorical dictionary of China, s. 338-339. Greenwood Press, 1998. ISBN 0-313-28853-4 (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tujiat Wikimedia Commonsissa