Miaot (kiin.: 苗族; pinyin: Miáozú; vietn. Mèo tai H'Mông, thaiksi แม้ว (Maew) tai ม้ง (Mong)) ovat kielellisesti ja kulttuurisesti toisiinsa liittyviä ryhmiä, joiden edustajat ovat levittäytyneet useiden valtioiden alueille Kaakkois-Aasiassa ja Kiinassa.

Miaot
Merkittävät asuinalueet
 Kiinan maakunnat: Guizhou, Hunan, Yunnan, Guangxi, Chongqing, Hubei ja Sichuan9 426 007 (v. 2010)[1]
 Vietnam
 Laos
 Thaimaa
 Myanmar
Kielet miao, kiina

Alaryhmät

muokkaa
 
Pitkäsarvi-miaot saivat nimensä hiuslaitteestaan.

Miaot eivät muodosta yhtenäistä ryhmää, vaan heidät voidaan jakaa joidenkin tutkijoiden mukaan seitsemään tai kahdeksaankymmeneen eri alaryhmään. Jotkut taas pitävät alaryhmien määrää useampana satana. Alaryhmien identiteetin voimakkuus vaihtelee ryhmittäin, mutta lähes kaikki alaryhmätkin mieltävät kuitenkin itsensä miaoiksi. Esimerkiksi oman yhteisön ulkopuolelle naiminen ei ole aina sallittua, mutta puolison ottaminen toisista alaryhmistä on yleisesti hyväksyttyä. Eri alaryhmät jakautuvat kulttuurillisten ja murre-erojen kautta. Ulkopuoliset erottelivat etenkin 1800- ja 1900-luvuilla miaot eri alaryhmiin heidän vaatetuksensa perusteella. Esimerkiksi pitkäsarvi-miaot saivat nimensä käyttämiensä hiuslaitteiden kautta.[2] Hmongit ovat hyvin läheistä sukua miaoille ja he polveutuvatkin etelään siirtyneistä miaoista.

Asuinalue ja lukumäärä

muokkaa

Miaot ja heidän eri alaryhmänsä ovat jakautuneet suurelle alueelle Kiinassa ja Kaakkois-Aasiassa. Kiinan vuoden 2000 väestönlaskennan mukaan miaoja oli 8 940 116[3] ja vuonna 2010 yhteensä 9 426 007[1]. Noin puolet Kiinan miaoista asuu Guizhoussa ja kolmasosa on jakautunut tasaisesti Sichuaniin ja Guangxiin. Loput asuvat lähinnä Guangdongissa. Hainanin saarella asuu yaoita, jotka luokitellaan usein virheellisesti miaoiksi. Miaoja on muuttoliikkeiden seurauksena myös Laosissa, Burmassa, Thaimaassa ja Vietnamissa.[2]

Historia

muokkaa
 
Qing-dynastian aikainen maalaus taistelusta miaoja vastaan vuonna 1795.

Kiinalaiset arkeologit ja historioitsijat uskovat miaojen historian ulottuvan yli kahden vuosituhannen päähän. Tuolloin miaojen edeltäjät muuttivat Keltaisenjoen ja Jangtsen väliltä Keski-Kiinaan, jonne he perustivat San Miaon kuningaskunnan. Miaot joutuivat muuttamaan edelleen han-kiinalaisten Han- ja Song-dynastioiden vaikutusvallan kasvaessa. Osa miaoista asettui Hunaniin ja Guizhouhun, osan jatkaessa vielä etelämmäksi Guangxiin, Sichuaniin ja Yunnaniin. Yuan-, Ming- ja Qing-dynastioiden aikana osa muutti edelleen vieläkin etelämmäksi Laosiin, Vietnamiin, Burmaan ja Thaimaahan. Kun han-kiinalaisten tieltä ei voinut muuttaa kauemmaksi, miaot asettuivat vaikeasti viljeltäville ja näin vähän han-kiinalaisia siirtolaisia houkutelleille vuoristoseuduille.[2]

Miaot eivät aina pelkästään paenneet han-kiinalaisten tieltä ja he saivatkin mainetta jatkuvista kapinoistaan. Läntisen Hunanin miaot kapinoivat vuosina 1795–1806, Guizhoussa 1854–1872 ja jälleen Hunnanissa vuonna 1936. Kiinan keskushallitus yritti vastata kapinointiin eri tavoin sulauttamispolitiikalla, pakkosiiroilla ja hävittämälläkin. Kiinan kommunistien noustua valtaan vuonna 1949 miaoille ja muille vähemmistöille alettiin suunnitella omia autonomisia alueitaan. Vuonna 1956 perustettiin kaksi miaojen autonomista kuntaa Guizhouhun ja vuonna 1958 zhuangien kanssa jaettu autonominen prefektuuri Yunnaniin. Sittemmin on perustettu kymmenen muutakin miaojen autonomista yksikköä eri puolille Kiinaa. Niiden lisäksi monet miaot asuvat muiden etnisten vähemmistöjen autonomisilla alueilla.[2]

Kulttuuri

muokkaa
 
Miaomuusikkoja Guizhoussa.

Miaot puhuvat miaon eli hmongin kieltä, joka kuuluu miao-jao-kieliin. Kieli jakautuu edelleen useisiin eri murteisiin. Monet miaot puhuvat äidinkielenään myös kiinaa tai kantoninkiinaa. Miaot asuvat tavallisesti kylissä, joiden koko vaihtelee korkeuden mukaan korkeammalla olevien asutuksien ollessa väkimäärältään pienempiä. Miaot viljelevät maata ja maanviljelytavat vaihtelevat alueittain. Lähellä han-kiinalaisia miaot harjoitavat tehokkaampia nykyaikaisia viljelytapoja, kun taas syrjäisemmillä alueilla harjoitetaan edelleen kaskiviljelyä. Miaot harjoittavat myös useita eri uskontoja. Osa heistä harjoittaa buddhalaisuutta ja taolaisuutta, kun taas osa ryhmistä kääntyi kristinuskoon lähetyssaarnaajien takia 1900-luvun alkupuolella. Osa miaoista harjoittaa myös animistista perinteistä uskoaan.[2]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. a b 25-19 Geographic Distribution and Population of Ethnic Minorities (Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaiset virallisten etnisten vähemmistökansallisuuksien väestömäärät, julkaistu osana vuoden 2014 tilastollista vuosikirjaa) China Statistical Yearbook 2014. National Bureau of Statistics of China, stats.gov.cn. Viitattu 12.4.2015. (englanniksi)
  2. a b c d e James S. Olson: An ethnohistorical dictionary of China, s. 228–235. Greenwood Press, 1998. ISBN 0-313-28853-4 (englanniksi)
  3. Zheng Qian: China's Ethnic Groups and Religions, s. 19–22. Cengage Learning, 2010. ISBN 981-4319-76-7 (englanniksi)


Aiheesta muualla

muokkaa