Kulttuuri

Kulttuurilla on monia toisiinsa liittyviä merkityksiä:

• Yhteisön tai koko ihmiskunnan henkisten ja aineellisten saavutusten kokonaisuus: tässä merkityksessä käytetään myös sanaa sivistys.
• Arkeologinen kulttuuri: arkeologisen aineiston tyyppien avulla määriteltävä esihistoriallisen ajan kansa.
• Yhteiskuntatutkimuksen näkökulmasta: erottelujen järjestelmä, jonka avulla ihminen luokittelee ympäristöä, arvottaa itseään ja muita sekä rakentaa identiteettiä.
• Jaettujen asenteiden, arvojen, tavoitteiden ja käytäntöjen kokoelma, joka on luonteenomainen instituutiolle, organisaatiolle, ihmisryhmälle tai yhteiskunnalle.
• Opittujen ja opetettavien taitojen tai kykyjen summa.
• Ne käytöksen piirteet, jotka vaihtelevat maantieteellisesti alueittain.

Kulttuurin käsitteen syntyessä 1700- ja 1800-luvun Euroopassa sillä tarkoitettiin ihmisen ”hengen viljelyä” maanviljelyksen tai puutarhanhoidon tapaan. 1800-luvulla sillä alettiin viitata yksilön kehittymiseen erityisesti koulutuksen kautta, ja myöhemmin kansallisten pyrkimysten ja ihanteiden toteutumiseen. 1900-luvun puolivälissä jotkut tutkijat käyttivät kulttuurin käsitettä viittaamaan yleismaailmallisiin inhimillisiin kykyihin. 1900-luvun mittaan kulttuuri kehittyi antropologian keskeiseksi käsitteeksi, sisältäen kaikki inhimilliset ilmiöt, jotka eivät perustu suoraan geeneihin. Geert Hofstedellä kulttuuri tarkoittaa ”kollektiivista mielen ohjelmointia, joka erottaa yhden ryhmän tai kategorian ihmiset toisista”.

Kulttuuri-käsitteen määrittely

Tanssikulttuuria vanhassa postikortissa.

Sanan ”kulttuuri” alkuperä tulee latinan verbistä colere, viljellä, sekä siitä edelleen johdetusta substantiivista cultura, joka tarkoittaa viljelystä. Aluksi tämä tarkoitti maanviljelyä. Roomalainen poliitikko ja filosofi Cicero otti käyttöön käsitteen animi cultura, ”hengen viljely”. Sana oli tämän jälkeen vuosisatoja tässä merkityksessä, kehittyneisyytenä ja hienostuneisuutena, ihmisen henkisten ominaisuuksien täydellisyytenä. Ilmeisesti käsitteen sisältöön vaikutti Platonin käsite paideia, jota tämä käytti kreikkalaisten kasvatusihanteesta. Antiikin yhteiskunnassa yläluokan kasvatustavoitteisiin kuului erityisesti filosofian, kirjallisuuden ja taiteiden omaksuminen. Tämän näkemys on vaikuttanut kulttuuri-sanan käyttöön kuvailevien ihmistieteiden ulkopuolella, esimerkiksi ilmauksissa ”taide ja kulttuuri”. Saksan kielessä kulttuuri-sanan käyttö on läheisessä yhteydessä sanaan sivistys.

Valistuksen ajalla 1700-luvulla kulttuurin käsitettä ryhdyttiin käyttämään ihmisen elintavoista tai kaikesta siitä, mikä on ihmisen tekemää ympäristöä. Tähän pohjautuu myös sanan käyttö kulttuuriantropologian käsitteenä. Kulttuurin käsite kattaa siten myös tekniikan, talouden ja aineelliset tuotteet.

Kun nykyaikaisessa ihmiskäsityksessä ihminen on evoluution tuote, niin loogisesti ”hengenviljelyä” ei voi enää pitää luonnon vastakohtana. Kaikki ihmisen tekeleetkin ovat tässä katsannossa osa luontoa. Sen sijaan esimerkiksi kulttuuriympäristö on ihmisen muokkausten jälkeen yleensä selkeästi erotettavissa muusta luonnosta. Ihminenkin voidaan syntyessään käsittää olevan ”luonnonlapsi”, josta kasvatuksen kautta muokkautuu kulttuurinsa edustaja, muokkaaja ja eteenpäin siirtäjä. Kulttuuriksi voidaan laveimmassa merkityksessä katsoa lukeutuvan kaiken sen tietämyksen, joka siirtyy sukupolvelta toiselle muutoin kuin geenien välityksellä. Ihmistä ei voi pitää ainutlaatuisena kulttuurieläimenä, sillä muutkin älykkäät eläimet pystyvät opettamaan seuraavalle sukupolvelle työkalujen käyttöä, muuttoreittejä ja metsästystapoja.

Kulttuurin muodoista

Kulttuureita voidaan luokitella monella eri tavalla. Aikatasossa voidaan puhua kulttuurikausista (esimerkiksi antiikki ja keskiaika) sekä kulttuurityypeistä (esimerkiksi pyyntikulttuuri ja kaupunkikulttuuri). Paikan tasossa voidaan puhua kulttuuripiireistä (esimerkiksi länsimainen ja arabialainen kulttuuripiiri), kulttuurialueista (joiden kansoilla on runsaasti yhteisiä kulttuuripiirteitä, kuten Pohjoismaat ja latinalainen Amerikka), kansallisista kulttuureista (esimerkiksi saksalainen tai suomenruotsalainen kulttuuri) ja paikalliskulttuureista (esimerkiksi joiden ytimenä vaikkapa tietty maakunnallinen keskus). Puhutaan myös sosiaalisista osakulttuureista (esimerkiksi luokkakulttuureita ovat aatelis-, porvaris- ja työväenkulttuuri; ammattiryhmiin perustuvana esimerkkinä merimieskulttuuri).

Alueelliset valtapiirit

Japanilaista teetaidetta.

Kuolleiden päivän koristeita Meksikossa.

Taide muinaisessa Egyptissä säilytti ilmaisutapansa ja symbolinsa tuhansia vuosia. Seinämaalaus noin vuodelta 1400 eaa.

Länsimaisessa ajattelussa on perinnäisesti eroteltu seuraavat kulttuuripiirit:

• Länsimainen kulttuuri
• Arabialainen (Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan) kulttuuri
• Intialainen kulttuuri
• Kaukoidän kulttuuri
• Afrikkalainen (Saharan eteläpuolinen) kulttuuri
• Australian aboriginaalien kulttuuri
• Oseanian kulttuuri

Toisinaan katsotaan erillisiksi myös

• ortodoksinen kulttuuri
• Latinalaisamerikkalainen kulttuuri.

Amerikan alkuperäiskansojen kulttuurit eroavat toisistaan muodostamatta yhtenäistä kulttuuripiiriä.

Valtiolliset rajat eivät rajaa kulttuureita niinkään kuin kielialueet ja uskonnot.

Valtauskontojen mukainen jaottelu

• Juutalais-kristillinen kulttuuri
• Islamilainen kulttuuri
• Buddhalainen kulttuuri
• Konfutselainen kulttuuri
• Hindulainen kulttuuri
• Animistiset ja Šamanistiset kulttuurit

Muinaisia kulttuureja

• Egyptiläinen kulttuuri
• Sumerilainen kulttuuri
• Minolainen kulttuuri
• Heettiläinen kulttuuri
• Induskulttuuri

Historialliset ajanjaksot

• Esihistoria
• Historiallisen ajan katsotaan alkaneen kirjoitustaidosta
  • Varhaiset korkeakulttuurit
  • Antiikki ja Rooman valtakunta
  • Keskiaika
  • Uusi aika

Alakulttuuri

Alakulttuureja kulttuurin sisällä ovat esimerkiksi:

• Eri yhteiskuntaluokkien kulttuurit
• Nuorisokulttuurit

Taide

Tietyissä asiayhteyksissä kulttuurilla käsitetään vain taidetta ja taiteen tekemistä sekä osin tiedettä.

Taide nykyisenä käsityksenä luovasta taiteilijasta on alkanut muodostua vasta uuden ajan alusta. Aikaisemmin taiteen tuottamisesta ovat vastanneet käsityöläiset ja heidän työtään on arvostettu heidän taitavuutensa perusteella. Varhaisemman taiteen tekijöiden vaikuttimet poikkesivat nykyisestä, mikä näkyy vanhemman taiteen vahvana uskonnollisena tai hallinnollisena symboliikkana.

Jonkin teoksen luokitteleminen taiteeksi voi tuottaa ongelmia. Taide pyritään erottamaan viihteestä, mutta rajat eivät aina ole selviä ja näiltä aloilta ajoittain nousee ilmaisumuotoja ja sisältöjä hyväksytyksi taiteeksi.

Kulttuuri toimialana

Suomessa on yli 128 000 kulttuuriammatin työllistä ja 110 000 kulttuurialan työllistä. Katso myös Kulttuurin tuet Suomessa.

Kirjallisuutta

• Groh, Arnold: Theories of Culture. London: Routledge, 2019. ISBN 978-1-138-66865-2. (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Prinz, Jesse: Culture and Cognitive Science The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)