Dominikaaninen tasavalta

Dominikaaninen tasavalta (esp. República Dominicana) on pinta-alaltaan ja asukasluvultaan Karibianmeren toiseksi suurin valtio. Dominikaaninen tasavalta käsittää pääosin Hispaniolan saaren itäosan, läntistä osaa hallitsee Haiti. Kristoffer Kolumbuksen veli Bartolomeo perusti saarelle Amerikan vanhimman espanjalaiskaupungin Santo Domingon vuonna 1496.

Dominikaaninen tasavalta República Dominicana
lippu vaakuna
Valtiomuoto	tasavalta
Presidentti	Luis Abinader
Pääkaupunki	Santo Domingo
Pinta-ala
– yhteensä	48 670 km²  (sijalla 131)
– josta sisävesiä	1,6 %
Väkiluku (2018)	10 882 996 (sijalla 86)
– väestötiheys	183 as. / km²
– väestönkasvu	1,25 % (2014)
Viralliset kielet	espanjan kieli
Valuutta	peso (DOP)
BKT (2013)
– yhteensä	101 mrd. USD  (sijalla 75)
– per asukas	9 700 USD
HDI (2019)	0,756 (sijalla 88)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous	11,7 %
– teollisuus	21,6 %
– palvelut	66,6 %
Aikavyöhyke	UTC−4
– kesäaika	ei käytössä
Itsenäisyys – Haitista	27. helmikuuta 1844
Lyhenne	DO
– ajoneuvot:	DOM
– lentokoneet:	HI
Kansainvälinen suuntanumero	+1-809 ja +1-829 ja +1-849
Tunnuslause	Dios, patria, libertad (Jumala, isänmaa, vapaus)
Kansallislaulu	”Quisqueyanos valientes”
Infobox OKNimi-testi OK

Dominikaaninen tasavalta satelliittikuvassa maaliskuussa 2006.

Dominikaanisen tasavallan kartta.

Playa de Cayo Levantado, Dominikaaninen tasavalta.

Maantiede

Korkokuva ja vesistöt

Dominikaaninen tasavalta on vuoristoinen valtio. Vuoristot ja laaksot jakavat sen pohjoiseen, keskiseen ja lounaiseen alueeseen. Pohjoisessa on kapea Atlantin rannikkokaistale, Cordillera Septentrional -vuoristo, Cibaonlaakso ja Samanán niemimaa. Rannikon suuntaisesti kulkeva Cordillera Septentrional kohoaa korkeimmillaan yli tuhanteen metriin.

Maan keskiosia hallitsee Haitin rajalta alkava Cordillera Central. Sen korkein kohta on 3 175 metriin kohoava Pico Duarte, joka on myös koko Karibian korkein vuori. Cordillera Central jatkuu itään Cordillera Orientalina, jonka eteläpuolella on 240 kilometriä pitkä ja 10–40 kilometriä leveä rannikkotasanko. Domininkaanisen tasavallan lounaisosassa ovat puolestaan Sierra de Neiba ja Sierra de Bahoruco sekä niitä erottava Hoya de Enriquillon laakso.

Ilmasto

Dominikaanisen tasavallan ilmasto on trooppinen, mutta ilmastoon vaikuttavat leudontavasti vuoristoinen korkokuva ja ympäri vuoden puhaltavat pasaatituulet. Vuoden keskilämpötila vaihtelee keskusvuoriston 21 asteesta rannikkotasankojen 28 asteeseen. Vuoristoinen koillisosa saa eniten sadetta, sadanta on yli 2 540 millimetriä vuodessa. Sisämaassa lähellä Haitin rajaa sademäärä on enää 760 millimetriä.

Dominikaaninen tasavalta on hurrikaanialuetta. Hurrikaaneja tavataan siellä kesäkuusta marraskuuhun. Trooppinen myrsky tai hirmumyrsky osuu alueelle keskimäärin joka toinen vuosi. Vuonna 1979 Hurrikaani David aiheutti pahoja tuhoja. Hispaniolan saarella kuoli 1 200 ihmistä ja 80 000 jäi kodittomiksi.

Elävä luonto

Dominikaanisen tasavallan kasvillisuus vaihtelee rehevästä sademetsästä aavikoihin. Vuoristoalueilla kasvaa edelleen alkuperäisiä metsiä, mutta monien rinteiden alaosista ja laaksoista metsät on kaadettu. Kosteimmilla alueilla kasvaa ruohikkoja ja sademetsää ja kuivemmilla alueilla matalia pensaikkoja ja pensasaroa. Joillakin rannikkoalueilla on puolestaan mangrovesoita. Maassa kasvaa yli 300 kämmekkälajia ja 5 600 muuta kasvilajia. Eläimistöön kuuluu krokotiileja, leguaaneja ja 254 lintulajia. Hispaniolanamatsoni on saarella kotoperäinen papukaijalaji. Palmulainen on Dominikaanisen tasavallan kansallislintu.

Dominikaanisessa tasavallassa on 16 kansallispuistoa ja 67 muuta luonnonsuojelualuetta. Kansallispuistoista suosituimpiin kuuluvat Armando Bermúdezin kansallispuisto johon sisältyy Pico Duarten huippu sekä Jose del Carmen Ramirezin kansallispuisto. Jaraguan kansallispuisto on maan syrjäisimmässä osassa Pedernalesin niemimaalla. Se on pinta-alaltaan maan suurin, ja se tunnetaan monipuolisesta linnustostaan ja rannoilla pesivistä merikilpikonnista.

Historia

Hispaniolan saaren alkuperäisasukkaita ovat taíno-intiaanit. Kristoffer Kolumbus rantautui Hispaniolan saarelle vuonna 1492. Espanjalaisten mukanaan tuomat taudit, heidän siirtomaapolitiikkansa ja sodat romahduttivat taínojen lukumäärän noin miljoonasta alle tuhanteen muutamassa vuosikymmenessä. Espanjalaiset alkoivat tuottaa sokeriviljelmilleen afrikkalaisia orjia, ja vuoteen 1520 mennessä lähes kaikki maatyöläiset olivat afrikkalaistaustaisia.

Hispaniola oli Espanjan siirtomaatoimien ensimmäinen kohde. Santo Domingo asutettiin jo 1496, ja saarelle perustettiin Amerikan ensimmäinen katedraali, luostari, sairaala ja yliopisto. Hispaniola kukoistikin 1500-luvun ensimmäisen puoliskon, mutta Espanjan kiinnostus siirtyi saaresta Meksikoon ja Peruun, mistä löytyi helpommin saatavilla olevaa kultaa ja hopeaa.

Hispaniola taantui Espanjan takapajuiseksi siirtomaaksi, ja se kärsi brittien, hollantilaisten ja ranskalaisten hyökkäyksistä. Ranskalaiset pyrkivät 1600-luvun puolivälissä asuttamaan saaren länsiosaa, mikä aiheutti kolme vuosikymmentä kestäneen sodan espanjalaisten ja ranskalaisten siirtolaisten välille. Euroopassa käydyn yhdeksänvuotisen sodan päättäneessä Rijswijkin rauhassa 1697 Espanja luovutti saaren länsiosan Ranskalle. Saint-Domingue-nimisestä siirtokunnasta muodostui myöhemmin Haitin valtio.

Haiti valloitti saaren itäosankin espanjalaisilta vuonna 1821. Dominikaaninen tasavalta itsenäistyi haitilaisten vallasta 27. helmikuuta 1844. Ensimmäiseksi presidentiksi nousi Pedro Santana.

Vuosina 1916–1924 Yhdysvaltojen joukot miehittivät Dominikaanista tasavaltaa sisäisten levottomuuksien jälkeen.

Vuonna 1930 Dominikaanisessa tasavallassa tapahtui vallankaappaus, jonka jälkeen valtaan nousi Rafael Leónidas Trujillo. Hän toimi maan presidenttinä vuosina 1930–1938 ja 1942–1952, käytännössä kuitenkin yhtäjaksoisesti diktaattorina 1930–1961. Trujillon valtakausien välissä maassa oli nimellisesti muita presidenttejä, esimerkiksi hänen veljensä, Héctor Trujillo. Valtakautensa aikana Trujillo murhautti armotta hallintonsa arvostelijat, ja esimerkiksi vuonna 1937 hän käski murhata maassaan olevat haitilaiset. Jopa 20 000 heistä surmattiin. Trujillon yksinvaltius ja rakennushankkeiden suurellisuus ovat herättäneet vertailuja samaan aikaan hallinneisiin Hitlerin, Mussolinin ja Francon tyyppisiin diktaattoreihin. 1950-luvun lopulla kansa ja katolinen kirkko kääntyivät Trujilloa vastaan, samoin Yhdysvallat. Vuonna 1960 Trujillo yritti murhauttaa salaisella palvelullaan häntä julkisesti arvostelleen Rómulo Betancourtin. Tämä käänsi Yhdysvallat Trujilloa vastaan. Trujillo murhattiin 30. toukokuuta 1961, ja Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu CIA on yhdistetty murhaan.

Tämän jälkeen maan poliittiset olot olivat pitkään epävakaat. Vasemmistolainen Juan Bosch nousi presidentiksi vaaleilla Trujillon salamurhan jälkeen vuonna 1962. Hän ehti kuitenkin hallita vain vajaan vuoden, kunnes siviilijuntta syrjäytti hänet 1963. Huhtikuussa 1965 Yhdysvallat lähetti sotilasjoukkoja Dominikaaniseen tasavaltaan estääkseen kommunistien uhkaavan valtaannousun. Maassa esiintyi hallituksen vastaisia levottomuuksia 26. lokakuuta 1965.

Trujillon valtakaudella maan pääkaupungin Santo Domingon nimi oli muutettu Ciudad Trujilloksi, mutta vanha nimi palautettiin käyttöön pian hänen kuolemansa jälkeen.

Trujillon jälkeen seuraava pitkäaikainen valtionpäämies oli vaaleilla valtaan noussut Trujillon entinen suojatti Joaquín Balaguer, joka oli presidenttinä 1966–1978. Balaquer jatkoi Trujillon perinteitä poliittisten vastustajiensa ihmisoikeuksien polkemisessa. Tämän jälkeen vallassa oli 1978–1986 pari liberaalin PRD-puolueen edustajaa, jolloin maassa oli suhteellisen vapaata ja ihmisoikeuksiakin kunnioitettiin. Balaquer palasi vielä presidentiksi pariksi kaudeksi. Balaquerin jälkeen 1996 maan johtoon nousi vaaleilla valittu PLD-puolueen edustaja Leonel Fernández, jonka aikana maan talous kasvoi. Talous hiipui seuraajan Hipólito Mejían kaudella 2000–2008. Fernández valittiin taas vuonna 2008 presidentiksi. Fernandez on koettanut rakennuttaa maahan länsityylistä infrastruktuuria, muun muassa metron. Hän on uudistanut hallintoa ja sotavoimien johtoa päästäkseen eroon korruptiosta ja huumekaupasta.

Vuonna 2012 presidentiksi valittiin Danilo Medina Sanchez ja hänet valiittiin toukokuun vaaleissa vuonna 2016 uudelle nelivuotiskaudelle Dominikaanisen tasavallan presidentiksi.

Elokuussa 2020 Dominikaanisen tasavallan uudeksi presidentiksi nousi Luis Abinader, joka oli voittanut kuukautta aiemmin maan presidentinvaalit. Parlamenttiin Abinaderin puolue PRM (Partido Revolucionario Moderno) sai 18 maan senaatin 32 paikasta ja 92 parlamentin alahuoneen 190 paikasta. Valtaan nousseet Abinader ja hänen johtamansa PRM syrjäyttivät maata sitä ennen 16 vuotta johtaneen PLD-puolueen (Partido de la Liberación Dominicana).

Politiikka

Kansallispalatsi Santo Domingossa.

Dominikaaninen tasavalta on presidenttijohtoinen edustuksellinen demokratia. Valta maassa on jaettu kolmelle itsenäiselle taholle: toimeenpano, lainsäädäntö ja oikeuslaitos. Presidentti on valtionpäämies ja hallituksen johtaja. Presidentillä on myös mahdollisuus julistaa poikkeustila, joka antaa hänelle oikeuden valvoa lainsäädäntätahoa ja oikeuslaitosta.

Lainsäädännöllinen valta on kaksikamarisella eduskunnalla. Sekä ylähuoneen eli senaatin 32 jäsentä että alahuoneen jäsenet valitaan yleisillä vaaleilla nelivuotiskaudelle. Alahuoneen kokoon vaikuttaa asukasluku, mutta vähimmillään alahuoneessa on kaksi edustajaa jokaisesta provinssista sekä kaksi edustajaa Distrito Nacionalista. Vuoden 2016 vaaleissa alahuoneeseen valittiin 190 edustajaa. Myös presidentin kausi on nelivuotinen, ja vuoden 2015 perustuslain lisäys antoi presidentille mahdollisuuden kahteen peräkkäiseen kauteen.

Dominikaanisen tasavallan vaalijärjestelmä synkronoitiin vuoden 2010 päätöksellä, ja vuoden 2016 vaaleissa maahan valittiin presidentti, eduskunta, edustajat Keski-Amerikan parlamenttiin ja kunnallisvaltuustot. Presidentiksi valittiin toistamiseen Danilo Medina. Vaaleissa äänioikeus on kaikilla, jotka ovat täyttäneet 18 vuotta tai naimisissa.

Dominikaanisen tasavallan puoluejärjestelmää on vuodesta 2006 hallinnut Partido de la Liberación Dominicana (PLD). Kaksi muuta suurempaa puoluetta ovat perinteisesti olleet Partido Revolucionario Dominicano (PRD) ja Partido Reformista Social Cristiano (PRSC). PRD:n hajottua siitä eronnut Partido Revolucionario Moderno (PRM) nousi vuoden 2016 vaaleissa PRD:tä suositumpi. Parlamentin suurimmaksi puolueeksi nousi vuoden 2020 vaaleissa PRM ja samalla päättyi 16 vuotta jatkunut PLD-puolueen valta.

Hallinnollinen jako

Pääartikkeli: Dominikaanisen tasavallan provinssit

Dominikaaninen tasavalta on jaettu 31 provinssiin. Lisäksi valtion pääkaupunki Santo Domingo on oma hallinnollinen yksikkönsä, Distrito Nacional. Keskushallinto johtaa provinsseja presidentin nimittämän kuvernöörin kautta. Provinssit on vuorostaan jaettu kuntiin (municipios, yksikössä municipio).

Talous

Dominikaanisen tasavallan talous on Kuuban jälkeen Karibian alueen toiseksi suurin. Maan talous on myös kasvanut tasaisesti 1990-luvun alun jälkeen, ja sen talouskasvu on ollut latinalaisen Amerikan voimakkaimpia. Talouskasvu oli vuonna 2017 4,6 prosenttia, kun se vuonna 2016 oli ollut 6,6 prosenttia.

Dominikaanisen tasavallan talous perustui pitkään maataloudelle, mutta 1900-luvun lopulla talous on monipuolistunut. Vuonna 2017 bruttokansantuotteesta 9,9 prosenttia tuli valmistusteollisuudesta, 9,8 prosenttia rakennusalalta, 8,5 prosenttia kaupasta, 8,2 prosenttia liikennealalta ja 7,9 prosenttia matkailusta. Maanviljely tuottaa edelleen ruokaa kotimaantarpeisiin ja myös vientiin. Sokeriruoko on tärkein rahakasvi, mutta sokerin hinnan lasku on nostanut myös kahvin, kaakaon ja muiden vientikasvien osuutta. Dominikaanisessa tasavallassa on Antillien suurimmat mineraalivarat, ja maasta kaivetaan muun muassa kultaa, hopeaa, kuparia, sinkkiä, nikkeliä ja bauksiittia.

Dominikaanisen tasavallan talous on suurelta osin riippuvainen Yhdysvaltain tilanteesta, sillä Yhdysvallat on selvästi maan tärkein kauppakumppani. Tärkeimpiä vientituotteita ovat ferronikkeli, raakasokeri, kahvi, kaakao ja kulta.

Väestö

Dominikaanisen tasavallan asukasluku vuonna 2018 oli Yhdistyneiden kansakuntien arvion mukaan 10 882 996. Vuoden 2010 väestönlaskennassa asukkaita oli 9 445 281.

Etnisesti pääosa väestöstä, 73 %, on mulatteja. Noin 16 % on valkoisia ja noin 11 % mustia. Lukemiin ei kuitenkaan ole laskettu Dominikaanisen tasavallan haitilaisvähemmistöä, johon kuuluu noin kymmenesosa väestöstä. Haitilaisia on tullut luvallisesti ja toisaalta luvatta vuoristoisen rajaseudun läpi.

Espanja on virallinen kieli, mutta englannin asema on varsinkin Yhdysvaltoihin suuntautuvan maastamuuton takia kasvanut. Haitilaisvähemmistö puhuu puolestaan haitinkreolia. Vuoden 2017 latinobarometri kyselyssä 48 % väestöstä on katolilaisia, 21 % protestantteja, 2 % edustaa muita uskontoja, 28 % väestöstä on uskonnottomia ja 1 % ei kertonut vakaumustaan.

Koulunkäynti on ilmaista ja pakollista 7–14-vuotiaille, mutta syrjäisimmillä alueilla lapsilla on rajoitetut mahdollisuudet koulunkäyntiin. Unescon mukaan vuonna 2016 lukutaitoisia oli 93,78 prosenttia väestostä.

Dominikaanisella tasavallalla on vaikeuksia saavuttaa YK:n asettamat vuosituhattavoitteet. Köyhyyden vähentämiseen ja tasa-arvoon liittyvien tavoitteiden arvellaan jäävän saavuttamatta. Lapsi- ja äitiyskuolleisuuden pieneneminen on pysähtynyt: 23 lasta kuolee tuhatta syntynyttä kohti, ja 153 äitiä kuolee 100 000 synnytystä kohti. Imettäminen on harvinaista. Koulun aloittavien lasten osuus on kasvanut, mutta moni jättää koulun kesken, eikä opetuksen laatu ole aina parasta mahdollista.

Vuonna 2007 maassa oli 62 000 HIV-positiivista aikuista eli 1,1 % aikuisväestöstä. Antiretroviraalilääkitystä heistä olisi tarvinnut 22 000 ja sai 8 200 henkeä eli 38 %. Avun saatavuus on parantunut roimasti, vuonna 2004 hoitoa sai vain viisi prosenttia tarvitsijoista.

Kulttuuri

Columbus-puisto Santo Domingossa.

Monipuolinen kulttuuriperintö, jossa on aineksia arawakeilta, espanjalaisilta, afrikkalaisilta ja ranskalaisilta, sekä varhainen itsenäistyminen ovat mahdollistaneet sen, että Dominikaaniseen tasavaltaan on kehittynyt muista Karibian saarista poikkeava kulttuuri. Asukkaat itse näkevät itsensä enemmän latinalaisamerikkalaisina kuin karibialaisina. Eurooppalais-, afrikkalais- ja tainovaikutteet näkyvät selkeimmin ruokakulttuurissa, perherakenteessa, uskonnossa ja musiikissa. Monia tainon kielestä peräisin olevia sanoja ja nimiä käytetään päivittäisessä keskusteluissa, esimerkiksi monista dominikaanilaisista ruoista.

Espanjalaisilla on ollut suurin vaikutus kieleen ja paljoon muuhunkin. Roomalaiskatolisuus on vallitseva uskonto, vähemmistössä on jonkin verran anglikaaneja ja juutalaisia. Myös espanjalaisperäinen machokulttuuri on maassa läsnä.

Dominikaanilainen keittiö on etupäässä espanjalais-, taino- ja afrikkalaisvaikutteinen. Se vastaa muita latinalaisamerikkalaisia maita, mutta ruoka-annoksille on usein omat nimet. Eräs tyypillinen aamiaisruoka on mangú (keitetty, muusattu keittobanaani) munien kera, joka tunnetaan myös Kuubassa ja Puerto Ricossa. Tukevammassa versiossa mangúun voi lisätä uppopaistettua lihaa (tavallisesti dominikaanilaista salamia) tai juustoa. Samoin kuin Espanjassa, lounas on usein päivän runsain ja tärkein ateria. Lounas koostuu yleensä riisistä, lihasta (esim. kana, nauta, porsas tai kala), pavuista ja lisäkesalaatista. ”La Bandera”, jonka nimi tarkoittaa lippua, on suosituin lounasruoka ja koostuu lihasta, punaisista pavuista ja valkoisesta riisistä. Sancocho on keitto, johon laitetaan usein useaa erilaista lihaa.

Eurooppalaiset vaikutteet näkyvät pääkaupungin siirtomaatyylisessä arkkitehtuurissa sekä kirjallisuudessa ja kuvataiteessa. Trujillon diktatuurin ajan positiivisena puolena voi nähdä hänen mieltymyksensä maalaustaiteeseen ja sen rohkaisevan vaikutuksen saaren näkyvään taiteilijayhteisöön.

Afrikkalainen perinne elää musiikissa. Merengue-tanssissa ja -laulussa kulttuurin ainesosat ovat yhdistyneet. Merengue on maan suosituin musiikkilaji, mutta bachata on maaseudulla asuvien harjoittamaa kansanmusiikkia ja tanssia. Kolmas tärkeä musiikkilaji on salsa. Güira ja guiro ovat paikallisia soittimia.

Urheilu

Baseball on maan kulttuurin tärkeimpiä ja kuuluisimpia osia, ja maa tunnetaan joidenkin Major League Baseball -sarjan parhaiden pelaajien kotimaana.

Olympialaisiin Dominikaaninen tasavalta on osallistunut vuodesta 1964 lähtien. Se on saanut kaikkiaan seitsemän mitalia: Pedro Nolasco nyrkkeilystä 1984, Félix Sánchez 400 metrin aidoista 2004 ja 2012, Yulis Mercedes taekwondosta 2008, Félix Díaz nyrkkeilystä samoin 2008, Luguelín Santos 400 metrin juoksusta 2012 ja Luisito Pie taekwondosta 2016.

Jalkapallomaajoukkue on FIFA-rankingissa toukokuussa 2017 sijalla 148.

Lähteet

• Dominican Republic Encyclopædia Britannica. 2018. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 25.12.2018. (englanniksi)
• Haggerty, Richard A. (toim.): Dominican Republic: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1989. Teoksen verkkoversio (viitattu 24.6.2018). (englanniksi)
• BTI 2018 Country Report — Dominican Republic (pdf) 2018. Gütersloh: Bertelsmann Stiftung. Viitattu 25.12.2018. (englanniksi)^{[vanhentunut linkki]}

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Dominikaaninen tasavalta Wikimedia Commonsissa

Väli-Amerikan valtiot

Mantereen maat	Belize Costa Rica El Salvador Guatemala Honduras Meksiko Nicaragua Panama
Saarivaltiot	Antigua ja Barbuda Bahama Barbados Dominica Dominikaaninen tasavalta Grenada Haiti Jamaika Kuuba Saint Kitts ja Nevis Saint Lucia Saint Vincent ja Grenadiinit Trinidad ja Tobago
Itsehallintoalueet	Anguilla Aruba Bonaire Brittiläiset Neitsytsaaret Caymansaaret Curaçao Guadeloupe Martinique Montserrat Navassa Puerto Rico Saba Saint Barthélemy Saint-Martin Sint Eustatius Sint Maarten Turks- ja Caicossaaret Yhdysvaltain Neitsytsaaret