Kirjallisuuskritiikki

Kirjallisuuskritiikki tutkii, keskustelee, arvioi ja tulkitsee kirjallisuutta. Nykyajan kirjallisuuskritiikki on usein varsin lähellä kirjallisuuden teoriaa, joka on filosofista keskustelua kritiikin menetelmistä ja tavoitteista. Vaikka kirjallisuuden kritiikki ja teoria ovat läheisiä, kirjallisuuskriitikot eivät aina ole, eivätkä aina ole olleet teoreetikkoja.

On jossain määrin kiistanalaista, pitäisikö kirjallisuuskritiikkiä pitää erillisenä tutkimuksen kenttänä kirjallisuuden teoriasta tai toisaalta kirjallisuuskatsauksista. Esimerkiksi kirjassa Johns Hopkins Guide to Literary Theory and Criticism ei eroteta kirjallisuusteoriaa kirjallisuuskritiikistä, ja siinä niitä käytetään lähes aina yhdessä kuvaamaan samaa käsitettä. Joidenkin kriitikkojen mielestä kirjallisuuskritiikki on kirjallisuusteorian käytännön sovellus, kun kritiikki on aina suoraan tekemisissä kirjallisuuden kanssa, vaikka ei kuitenkaan teoreettisesta näkökulmasta.

Kirjallisuuskritiikkiä vastaavat sanat kirjallisuusarvostelu, kirja-arvostelu ja kirjakritiikki. Kritiikki-sanaa on yritetty välttää useilla eufemismeilla, kuten kirjakatsaus, kirjallisuuskatsaus tai kirja-arvio.

Kirjallisuuskritiikin historia

Antiikin ja keskiajan kritiikki

Kirjallisuuskritiikkiä on luultavasti ollut yhtä kauan kuin kirjallisuuttakin. Aristoteles kirjoitti neljännellä vuosisadalla eaa. Runousopin, joka on monien kirjallisuuden lajien typologia ja kuvaus ja jossa on erityistä kriittisyyttä suhteessa moniin nykyajan taideteoksiin. Runousoppi muodosti ensimmäisen kerran mimesiksen ja katharsiksen käsitteet, jotka ovat vieläkin oleellisia kirjallisuuden tutkimuksessa. Platonin hyökkäykset runoutta vastaan jäljittelevänä, toissijaisena ja epäaitona olivat myös rakentavia.

Myöhemmin klassinen ja keskiaikainen kritiikki kohdistui uskonnollisiin teksteihin, mutta useilla hermeneutiikan ja eksegetiikan raamatunselityksen pitkäaikaisilla uskonnollisilla traditioilla oli perusteellinen vaikutus myös maallisten tekstien tutkimukseen.

Renessanssin kritiikki

Renessanssin kirjallisuuskritiikki kehitti klassisia ideoita muodon ja sisällön yhtenäisyydestä kirjallisen uusklassismiin, julistaen kirjallisuuden keskeistä asemaa kulttuurissa, uskoen runoilijan ja kirjailijan pitkän kirjallisuuden tradition säilyttäjiksi. Renessanssin kritiikki syntyi vuonna 1498, kun löydettiin uudelleen klassisia tekstejä, joista huomattavin oli Giorgio Vallan latinankielinen käännös Aristoteleen Runousopista. Aristoteleen teokset, erityisesti Runousoppi, olivat 1700-luvun lopulle asti kaikkein tärkein kirjallisuuskritiikin vaikuttaja. Lodovico Castelvetro oli renessanssin kriitikoista vaikutusvaltaisin, joka kirjoitti kommentteja Aristotelen Runousoppiin vuonna 1570.

Kritiikki 1800-luvulla

Brittiläinen romantiikka 1800-luvun alussa toi uusia esteettisiä ajatuksia kirjallisuuden tutkimukseen, lukien mukaan ajatuksen siitä, että kirjallisuuden kohteen ei aina tarvitse olla kaunis, jalo tai täydellinen, vaan että kirjallisuus itse voisi nostaa tavallisen aiheen ylevän tasolle. Saksalainen romantiikka, joka seurasi Saksan klassismin myöhäiskehitystä, painotti pirstoutumisen estetiikkaa, joka ilmeni hämmästyttävän modernina Englannin kirjallisuuden lukijalle ja arvosti ”Witz”iä – siis tietyntyyppistä witiä tai huumoria - enemmän kuin englanninkielinen romantiikka. 1800-luvun lopulla tuli kuuluisaksi kirjoittajia, kuten Mathew Arnold, jotka tunnettiin enemmän kriittisestä kirjoittamisestaan kuin omasta kirjallisista teoksistaan.

Uuskritiikki

Pääartikkeli: Uuskritiikki

Vaikka nämä esteettiset liikkeet olivat tärkeitä aikalaisilleen, nykyajan kirjallisuuskriittiset ideat juontuvat lähes kokonaan 1900-luvun alun uusista suuntauksista. Kirjallisuuden tutkimusta ja keskustelua hallitsi kritiikin koulukunta, jota kutsutaan Venäläiseksi formalismiksi ja hieman myöshemmin Uuskritiikki Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Molemmat koulukunnat painottivat tekstien lähiluentaa, nostaen sen paljon korkeammalle kuin yleistävä keskustelu ja spekulointi joko kirjailijan intentiosta (puhumattakaan kirjailijan psykologiasta tai elämäkerrasta, joista tuli lähes tabuja aiheita) tai lukijan saamasta vastakaiusta. Tämä muodon ja täsmällisen ”itsensä sanojen” painotus on pysynyt elossa, huolimatta näiden kriittisten oppien heikentymisestä.

Neuvostoliittolainen Mihail Bahtin esitti moniäänisyyden (heteroglossia), dialogisuuden ja kronotoopin käsitteet tuoden merkittävän panoksen kirjallisuuden tutkimuksen piiriin.

Ekokritiikki

Ekokritiikki tutkii kirjallisuuden ja luonnon suhteita. Suunnan käynnisti kaksi vuonna 1996 julkaistua kirjaa, Cheryll Glotfeltyn ja Harold Frommin toimittama The Ecocriticism Reader ja Lawrence Buellin The Environmental Imagination. Suomessa ekokritiikin näkökulmia on tuonut esiin Toni Lahtisen ja Markku Lehtimäen toimittama Äänekäs kevät (2008). Luonnonsuojelijoiden taholta tullut kirjallisuuskritiikki koskee usein sitä, että kirjoihin tarvittavan paperin valmistus tuhoaa luontoa.

Kritiikin julkaisu

Kirjallisuuskritiikkiä julkaistaan sanoma- ja aikakauslehdissä, radiossa, televisiossa ja internetissä. Kirjallisuuskritiikin julkaisemiseen ovat Suomessa keskittyneet esimerkiksi Parnasso- ja Kiiltomato-lehdet.

Tunnettuja ulkomaisia kirjallisuuskriitikoita

Charles Baudelaire, kirjallisuus ja kuvataide, Ranska 1845-1867 Vissarion Belinski, kirjallisuus, kuvataide, Venäjä 1840-luku Léon Blum, kirjallisuus, Ranska, 1890-1950 Nicolas Boileau, kirjallisuus, Ranska 1660-luku-1711 Georg Brandes, kirjallisuus, Tanska, 1870-1927 Anthony Burgess, kirjallisuus, Englanti 1970-luku-1993 Roger Caillois, kirjallisuus, Ranska, Argentiina 1936-1978 André Chaumeix, kirjallisuus, Ranska 1905-1955 Benedetto Croce, kirjallisuus, kuvataide, Italia 1900-1952 T. S. Eliot, kirjallisuus, Yhdysvallat, Englanti 1920-1965 Claude Fauriel, kirjallisuus, Ranska 1800-luvun alku Otokar Fischer, kirjallisuus, Tsekki 1900-luvun alku Johann Gottfried Herder, kirjallisuus, Saksa, 1762-1803 Samuel Johnson, kirjallisuus, Englanti 1700-luku Johan Henric Kellgren, kirjallisuus, Ruotsi 1700-luvun loppu Viktor Krivulin, kirjallisuus, Venäjä 1900-luku

Gotthold Ephraim Lessing, kirjallisuus, Saksa 1700-luvun loppu Klaus Mann, kirjallisuus, teatteri, Saksa, Yhdysvallat 1924-1949 Vladimir Nabokov, kirjallisuus, Yhdysvallat, Venäjä, 1944-1971 Jan Neruda, kirjallisuus, Tsekki, 1800-luvun loppu Friedrich Nietzsche, kirjallisuus, musiikki, kulttuuri, Saksa 1800-luvun loppu Giovanni Papini, kirjallisuus, Italia 1903-1956 Edgar Allan Poe, kirjallisuus, Yhdysvallat 1833-1949 Ezra Pound, kirjallisuus, kuvataide, musiikki, Yhdysvallat 1909-1972 Marcel Proust, kirjallisuus, Ranska 1892-1922 Marcel Reich-Ranicki, Saksa 1958 alkaen Friedrich Schlegel, kirjallisuus, Saksa, Itävalta 1800-luvun alku Lytton Strachey, kirjallisuus, Englanti 1900-luvun alku Algernon Charles Swinburne, kirjallisuus, Englanti 1800-luvun loppu Hippolyte Taine, kirjallisuus, kuvataide, Ranska 1800-luvun loppu Virginia Woolf, kirjallisuus, Englanti 1905-1941

Suomalaisia kirjallisuuskriitikoita

Suvi Ahola, kirjallisuuskriitikko, Helsingin Sanomat 1984- Marko Ahonen, kirjallisuuskriitikko Risto Ahonen, kirjallisuuskriitikko August Ahlqvist, kirjallisuuskriitikko, 1800-luku Eliel Aspelin-Haapkylä, kuvataide-, teatteri- ja kirjallisuuskriitikko Tuomas Anhava, kirjallisuuskriitikko, Näköala 1949-1950, Uusi Kuvalehti 1952, Suomalainen Suomi 1953-1956, Helsingin Sanomat 1957-1958, Parnasso 1966-1979 Niklas Bengtsson, kirjallisuuskriitikko Fredrik Cygnaeus, kuvataide- ja kirjallisuus, 1830-1880 Jörn Donner, elokuva- ja kirjallisuuskriitikko, Nya Pressen 1951-1959, Hufvudstadsbladet 1952–1961, Vapaa Sana 1952-1955, Päivän Sanomat 1957-1958, Bonniers Litterära Magasin 1959-1964, Dagens Nyheter 1961-1973 Aaro Hellaakoski, kuvataide- ja kirjallisuuskriitikko, Ylioppilaslehti, Aamulehti, Aika, Karjalan Aamulehti, Iltalehti Jari Olavi Hiltunen, kirjallisuuskriitikko, Satakunnan Kansa 1997-, Opettaja-lehti 1997-, kirjallisuuskritiikin verkkolehti Kiiltomato 2005-, Parnasso, Hiidenkivi, Ristin Voitto Pentti Holappa, kirjallisuuskriitikko, Välikysymys, Ajankohta, Helsingin Sanomat 1953-1978 Juho Hollo, kirjallisuuskriitikko, Valvoja, eri lehdet 1910-1922 Bengt Holmqvist, kirjallisuuskriitikko, Åbo Underrättelser 1946-1949, Nya Pressen 1947-1949, Aftontidningen 1948-1949, Stockholms Tidningen 1950-1955, Bonniers Litterära Magasin 1951-, Dagens Nyheter 1955-, Ruotsin radio Huugo Jalkanen, kirjallisuus- ja teatteriarvostelija, Uusi Suomi 1926–1958 Toni Jerrman, kirjallisuuskriitikko Kasper Järnefelt, kirjallisuuskriitikko Keski-Suomi 1886, Savo 1887-1903 Viljo Kajava, kirjallisuuskriitikko, Tulenkantajat 1933–1938, Suomen Sanomat 1937–1938, Suomen Kuvalehti 1949–1954 Pekka Kejonen, kirjallisuuskriitikko, Kansan Sana, Kansan Uutiset ja Parnasso Sylvi-Kyllikki Kilpi, kirjallisuus- ja teatterikriitikko, Kansan Lehti 1923-1932 V.A.Koskenniemi, kirjallisuuskriitikko, Raataja 1905, Aika/Valvoja-Aika/Valvoja 1950-luvulle, Uusi Aura, Uusi Suometar/Uusi Suomi 1905-1962 Rafael Koskimies, kirjallisuuskriitikko, Aika 1917-1924, Uusi Suomi 1921-1934, 1940–1941, Valvoja-Aika 1932–1941 Helmi Krohn, kirjallisuuskriitikko, Valvoja 1906-1917 Jarkko Laine, kirjallisuuskriitikko, Parnasso Kai Laitinen, kirjallisuuskriitikko, Savo, Helsingin Sanomat 1950–1958, Parnasso 1958-1965 Joel Lehtonen, kirjallisuuskriitikko, Mikkelin Sanomat 1902–1903, Hämeen Sanomat 1903, Uusimaa 1903–1904, Helsingin Sanomat 1912-1913, Suomalainen Kansa 1908-1911 Kasimir Leino, kirjallisuus-, teatteri- ja kuvataidearvostelija, Hämeen Sanomat, Uusi Suometar, Päivälehti 1890-1897, Nykyaika 1897-1899 Kari Levola, kirjallisuuskriitikko Hannu Marttila, kirjallisuuskriitikko, Uusi Suomi 1968, Helsingin Sanomat 1985 alkaen

Alex Matson, kirjallisuuskriitikko, Sininen kirja 1927-1930, Elämä 1929, Päiväkirja-lehti 1934-1938. Juhani Niemi, professori, kirjallisuudentutkija Lorenz von Numers, kirjallisuuskriitikko, Nyland 1934-1937, Studentbladet 1936, Panorama 1944-1946, Sesam 1947, Obs! 1949-1953, Svenska Dagbladet 1955-1959; Hagar Olsson, Studentbladet 1916, Dagens Press 1918-1978 L. Onerva, taide-, teatteri- ja kirjallisuusarvostelija Uusi Päivä 1909-1910, Helsingin Sanomat 1910-1911 ja 1925-1926 Matti Paavilainen, kirjallisuuskriitikko, Uusi Suomi 1979–1991 Olavi Paavolainen, kirjallisuuus- ja kulttuurikriitikko, Tulenkantajat 1930, eri julkaisut 1920-1960 Raoul Palmgren, kirjallisuuskriitikko, Tulenkantajat, Vapaa Sana 1944-1952, eri julkaisut 1952 alkaen Jarmo Papinniemi, kirjallisuuskriitikko, Etelä-Saimaa, Uusi Suomi, Demari, 1989 alkaen, Parnasso Eila Pennanen, kirjallisuuskriitikko Rami Saari Maija Savutie-Myrsky, teatteri- ja kirjallisuuskriitikko, Kansan Lehti 1937-1941, Suomen Sosialidemokraatti 1943-1944, Vapaan Sana 1948-1957, Kansan Uutiset Juhani Siljo, kirjallisuus- ja teatterikriitikko, Helsingin Sanomat 1910, Valvoja 1916-1917 Anna-Maria Tallgren, Helsingin Sanomat 1910-1925, Valvoja 1918-1925, avustaja Turun Sanomat, Uusi Aura, Valvoja-Aika, Litteratur, Nuori Suomi, Aamu, Jousimies, Otava ja Ad Interim Viljo Tarkiainen, teatteri- ja kirjallisuuskriitikko, Uudenmaa 1902-1903, Valvoja 1903-1907, Helsingin Sanomat 1904-1916, 1918-1920, Uusi Suometar 1916 - 1918 Pekka Tarkka, kirjallisuuskriitikko, Ilta-Sanomat 1955, Helsingin Sanomat 1958-1961, 1969-2000; Uusi Suomi 1961-1967 Aale Tynni, kirjallisuus- ja teatteriarvostelija Jouko Tyyri, kirjallisuuskriitikko, Savon Sanomat 1950-2001, Helsingin Sanomat 1975-1976, Aamulehti 1976-1978, Yhteishyvä 1987-1990 Tatu Vaaskivi, kirjallisuuskriitikko, Kaleva 1930-1935, 1935-1942 Uusi Suomi, Suomalainen Suomi, Valvoja-Aika, Helsingin Sanomat, Turun Sanomat, Suomen Kuvalehti Lauri Viljanen, kirjallisuus- ja teatterikriitikko, Turun Sanomat ja Uuden Aura 1921-1923, Aamulehti 1925-1926, Tulenkantajat, Helsingin Sanomat 1926-1950 Thomas Warburton, kirjalisuus- ja teatteriarvostelija, Finsk Tidskriftiin 1943, Nya Argus 1949-1975 Kyösti Wilkuna, kirjallisuuskriitikko, Kaleva 1903, 1904, Raataja 1905-1906, Mikkelin Sanomat 1906, Kaiku, Työmies, Uusi Suometar, Aika, Kotiseutu, Valkoinen Suomi 1918

Katso myös

• Kritiikki
• Kriitikko
• Taidekritiikki
• Kirjallisuustiede
• Kritiikkiportti

Kirjallisuutta

• Markku Huotari, Leeni Hurskainen, Yrjö Varpio, Kirjallisuuskritiikki Suomessa. 1 : Johdatusta kirjallisuuskritiikin tutkimiseen, Kirjastopalvelu 1980. ISBN 951-692-044-6
• Yrjö Varpio (toim.), Kirjallisuuskritiikki Suomessa. 2 : Kirjallisuuskritiikin väyliä ja rakenteita, Kirjastopalvelu 1982. ISBN 951-692-089-6
• Tarja-Liisa Hypén (toim.), Kirjan matka tekijöiltä lukijoille : puheenvuoroja kotimaisen kaunokirjallisuuden luomisen ja lukemisen ehdoista 2000-luvulla. Tampere University Press, Taju, 2007, Myös e-kirjana. ISBN 978-951-44-6854-4
• Ritva Rainio (toim.), Kirjallisuuskritiikki ja opetus, Äidinkielen opettajain liitto, 1971. Äidinkielen opettajain liiton vuosikirja ; XVIII.
• Michael Groden, Martin Kreiswirth, and Imre Szeman (toim.), The Johns Hopkins guide to litarary theory & criticism, Baltimore : The Johns Hopkins University Press, 2005. ISBN 0-8018-8010-6

Aiheesta muualla

• Markku Ihonen, Kritiikin opettaminen ei ole mahdoton laji, julkaistu Kritiikin Uutisissa 3/1998 (s. 4–6)
• Markku Ihonen, Mitä on hyvä kritiikki? Julkaistu teoksessa Anna-Liisa Tapio (toim.), Teatterikäräjät. Kangasala 26.–28.5.2000.
• Markku Soikkeli, Kirjallisuuskritiikki portinvartijana, Tarja-Liisa Hypén, (toim.), Kirjan matka tekijöiltä lukijoille
• John Holcombe, Litetrary Criticism, textetc.com, 2007 (englanniksi)
• Literary Criticism, The Internet Public Library (englanniksi)
• The criticism collection, E-notes (englanniksi)
• Michael Groden, Martin Kreiswirth ja Imre Szeman (toim.), The Johns Hopkins Guide to Literary Theory and Criticism, The Johns Hopkins University Press 2005 (englanniksi)
• Kristin Switala, Feminist Literary Criticism and Theory, Center for Digital Discourse and Culture. (englanniksi)