Kirjallisuuskritiikki
Kirjallisuuskritiikki eli kirjallisuusarvostelu tutkii, keskustelee, arvioi ja tulkitsee kirjallisia teoksia. Vaikka kirjallisuusarvostelu ja kirjallisuustiede ovat lähellä toisiaan, eivät kaikki kirjallisuuskriitikot ole olleet kirjallisuustieteilijöitä.
Kirjallisuusarvosteluja julkaistaan sanoma- ja aikakauslehdissä, radiossa, televisiossa ja internetissä. Kirjallisuuskritiikin julkaisemiseen ovat Suomessa keskittyneet esimerkiksi lehdet Parnasso ja Kiiltomato.
Joidenkuiden kirjallisuusarvostelijoiden mielestä kirjallisuusarvostelu on kirjallisuustieteen käytännön sovellus, koska arvostelu on aina välittömästi tekemisissä kirjallisuuden kanssa, vaikka ei teoreettisesta näkökulmasta.
Kirjallisuusarvostelun historia
muokkaaAntiikin ja keskiajan arvostelutoiminta
muokkaaKirjallisuusarvostelua on esiintynyt luultavasti yhtä kauan kuin kirjallisuuttakin. Aristoteles kirjoitti neljännellä vuosisadalla eaa. Runousopin, joka on monien kirjallisuuden lajien typologia ja kuvaus ja jossa on erityistä kriittisyyttä suhteessa moniin nykyajan taideteoksiin.selvennä Runousopissa esiteltiin ensimmäistä kertaa mimesiksen ja katharsiksen käsite, jotka ovat vieläkin keskeisiä kirjallisuudentutkimuksessa. Platonin hyökkäykset runoutta vastaan jäljittelevänä, toissijaisena ja epäaitona olivat myös rakentavia.selvennä
Renessanssin kritiikki
muokkaaRenessanssin kirjallisuusarvostelijat kehittelivät klassisia ideoita muodon ja sisällön ykseydestä ja kirjallisen uusklassismista, julistivat kirjallisuuden keskeistä asemaa kulttuurissa ja pitivät runoilijaa ja kirjailijaa pitkän kirjallisuuden perinteen säilyttäjinä. Renessanssin kirjallisuusarvostelu alkoi vuonna 1498, kun löydettiin uudelleen klassisia tekstejä, joista huomattavin oli Giorgio Vallan latinankielinen käännös Aristoteleen Runousopista. Aristoteleen teokset, erityisesti Runousoppi, olivat 1700-luvun lopulle asti kaikkein tärkeimpiä kirjallisuuskritiikin esikuvia. Lodovico Castelvetro oli renessanssin kriitikoista vaikutusvaltaisin, joka kirjoitti kommentteja Aristotelen Runousoppiin vuonna 1570.
Kritiikki 1800-luvulla
muokkaaBrittiläinen romantiikka 1800-luvun alussa toi uusia esteettisiä ajatuksia kirjallisuudentutkimukseen, lukien mukaan ajatuksen siitä, että kirjallisuuden kohteen ei aina tarvitse olla kaunis, jalo tai täydellinen, vaan että kirjallisuus itse voisi nostaa tavallisen aiheen ylevän tasolle. Saksalainen romantiikka, joka seurasi Saksan klassismin myöhäiskehitystä, painotti pirstoutumisen estetiikkaa, joka ilmeni hämmästyttävän modernina Englannin kirjallisuuden lukijalle ja arvosti henkevyyttä enemmän kuin englanninkielinen romantiikka. 1800-luvun lopulla tuli kuuluisaksi kirjoittajia, kuten Mathew Arnold, jotka tunnettiin enemmän kriittisestä kirjoittamisestaan kuin omasta kirjallisista teoksistaan.
Uuskritiikki
muokkaa- Pääartikkeli: Uuskritiikki
Vaikka nämä esteettiset liikkeet olivat tärkeitä aikalaisilleen, nykyajan kirjallisuuskriittiset ideat juontuvat lähes kokonaan 1900-luvun alun uusista suuntauksista. Kirjallisuuden tutkimusta ja keskustelua hallitsi kritiikin koulukunta, jota kutsutaan Venäläiseksi formalismiksi ja hieman myöhemmin Uuskritiikki Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Molemmat koulukunnat painottivat tekstien lähiluentaa, nostaen sen paljon korkeammalle kuin yleistävä keskustelu ja spekulointi joko kirjailijan intentiosta (puhumattakaan kirjailijan psykologiasta tai elämäkerrasta, joista tuli lähes tabuja aiheita) tai lukijan saamasta vastakaiusta. Tämä muodon ja täsmällisen ”itsensä sanojen” painotus on pysynyt elossa, huolimatta näiden kriittisten oppien heikentymisestä.
Ekokritiikki
muokkaaEkokritiikki tutkii kirjallisuuden ja luonnon suhteita. Suunnan käynnisti kaksi vuonna 1996 julkaistua kirjaa, Cheryll Glotfeltyn ja Harold Frommin toimittama The Ecocriticism Reader ja Lawrence Buellin The Environmental Imagination. Suomessa ekokritiikin näkökulmia on tuonut esiin Toni Lahtisen ja Markku Lehtimäen toimittama Äänekäs kevät (2008).[1]
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Tunnettuja ulkomaisia kirjallisuuskriitikoita
muokkaa
|
|
Suomalaisia kirjallisuuskriitikoita
muokkaa
|
|
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Sanna Nyqvist: Kirjallisuuden luonnossa. Arvostelu kirjasta Toni Lahtinen & Markku Lehtimäki (toim.): Äänekäs kevät: ekokriittinen kirjallisuudentutkimus. SKS 2008, Kiiltomato.net 10.04.2008.]
- ↑ Jean Sibeliuksen aikalaisia (Arkistoitu – Internet Archive) viitattu 10.12.2007
- ↑ Yle, Elävä arkisto viitattu 10.12.2007
- ↑ Eduskunta, edustajamatrikkeli viitattu 10.12.2007
- ↑ Oulun kaupunginkirjasto, kirjailijat Oulussa (Arkistoitu – Internet Archive) viitattu 10.12.2007
- ↑ Eduskunta, edustajamatrikkeli viitattu 10.12.2007
- ↑ Tiedot julkaisuista ja julkaisuvuosista joko Kansallisbiografia (Arkistoitu – Internet Archive) verkkojulkaisussa, Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997–. Viitattu 30. ja 31.7.2008 tai kyseisen henkilön artikkelin tiedoista
Kirjallisuutta
muokkaa- Huotari, Markku & Hurskainen, Leeni & Varpio, Yrjö: Kirjallisuuskritiikki Suomessa. 1, Johdatusta kirjallisuuskritiikin tutkimiseen. (Ilmestynyt aiemmin 1979 Tampereen yliopiston kustantamana.) Helsinki: Kirjastopalvelu, 1980. ISBN 951-692-044-6
- Hypén, Tarja-Liisa (toim.): Kirjan matka tekijöiltä lukijoille: Puheenvuoroja kotimaisen kaunokirjallisuuden luomisen ja lukemisen ehdoista 2000-luvulla. Tampere: Tampere University Press, 2007. ISBN 978-951-44-6854-4
- Varpio, Yrjö (toim.): Kirjallisuuskritiikki Suomessa. 2, Kirjallisuuskritiikin väyliä ja rakenteita. Helsinki: Kirjastopalvelu, 1982. ISBN 951-692-089-6
- Ritva Rainio (toim.), Kirjallisuuskritiikki ja opetus, Äidinkielen opettajain liitto, 1971. Äidinkielen opettajain liiton vuosikirja ; XVIII.
- Michael Groden, Martin Kreiswirth, and Imre Szeman (toim.), The Johns Hopkins guide to litarary theory & criticism, Baltimore : The Johns Hopkins University Press, 2005. ISBN 0-8018-8010-6
Aiheesta muualla
muokkaa- Markku Ihonen, Kritiikin opettaminen ei ole mahdoton laji, julkaistu Kritiikin Uutisissa 3/1998 (s. 4–6)
- Markku Ihonen, Mitä on hyvä kritiikki? Julkaistu teoksessa Anna-Liisa Tapio (toim.), Teatterikäräjät. Kangasala 26.–28.5.2000.
- Markku Soikkeli, Kirjallisuuskritiikki portinvartijana, Tarja-Liisa Hypén, (toim.), Kirjan matka tekijöiltä lukijoille
- Jari Olavi Hiltunen: Kirjallisuuskriitikot ja tavalliset lukijat lukevat eri tavalla. Vetus Et Nova 18.2.2015.
- John Holcombe, Litetrary Criticism, textetc.com, 2007 (englanniksi)
- Literary Criticism, The Internet Public Library (englanniksi)
- The criticism collection, E-notes (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Michael Groden, Martin Kreiswirth ja Imre Szeman (toim.), The Johns Hopkins Guide to Literary Theory and Criticism, The Johns Hopkins University Press 2005 (englanniksi)
- Kristin Switala, Feminist Literary Criticism and Theory, Center for Digital Discourse and Culture.[vanhentunut linkki] (englanniksi)