Muita harrastuksia

Elämänlangalla vilautetaan tällä viikolla pitkästä aikaa neulonnan asemesta roolipelillisiä aiheita. Viikonloppuna kävi nimittäin käsky pelinjulkaisujuhliin ystäväni Villen uusimman roolipelin tiimoilta. Sain jopa itse pelisuunnittelijan kuvaan, joskin hän väitti ettei ole vähimmässäkään määrin valokuvauksellinen.



Suomessa ei julkaista hirveän paljon roolipelejä, ja Villen Stalkeria olen odotellut jo melkoisen tovin. Strugatskin veljesten romaani Stalker (tai Huviretki tienpientareelle) kuuluu nimittäin omien lapsuusvuosieni vaikuttavimpiin lukukokemuksiin. Vaikka neuvostoyhteiskunnan kritiikki varhaisessa teini-iässä menikin aika vahvasti ohisektoriin, kutkuttivat tarinan seikkailuaspektit mieltä. Olin mielikuvituksessani monet kerrat Red-stalkerin mukana etenemässä metri metriltä pitkin Vyöhykkeen vaarallista ja arvaamatonta maastoa.



Jo Villen aikaisemmassa pelissä Praedorissa, joka perustuu Petri Hiltusen sarjakuvamaailmaan, on kaikuja Stalker-maailman Vyöhykkeen ihmeellisyyksistä. Pidin jo Praedorista paljon, ja siksi olin erityisen otettu, kun sain käsiini ensimmäisen kappaleen Stalkeria ja huomasin, että minua oli muistettu kiitoksissa. Sain tämän kunnian lähinnä siksi, että vuosia sitten lainasin Villelle oman kappaleeni Stalker-romaania, josta ei ilmeisesti ole otettu suomenkielistä painosta sitten 80-luvun. Myönnettäköön, että myös vinguin, vaadin, nalkutin ja painostin pelintekoon ja esimerkiksi ideoin jonkun esimerkkihahmonkin pelinteon varhaisvaiheissa.



Minun kappaleeni kirjaa tosiaankin on suorastaan keräilyharvinaisuus, sillä se on ihkaensimmäinen kappale, joka painosta tuli maailmalle. Ville toi sen minulle omakätisesti, signeerattuna. Harkinnassa on, josko ostaisin toisen kappaleen käyttökappaleeksi, sillä en aina oikein osaa käsitellä kirjoja niille kuuluvalla arvostuksella. En edes keräilykappaleita. Nyt pitäisikin sitten kehitellä joku juonenpätkä, että peliä pääsisi testaamaan.



Liittyen sekä roolipeleihin että viimeviikkoiseen valitusvirteen, keittiöön saatiin viimein toimiva lamppu ilman, että kuivatavarakaappeja tarvitsi alkaa purkaa seiniltä. Keittiötä päästiin siis testaamaan roolipelitarkoituksessa, ja tila havaittiin toimivaksi joskin lasten oli aluksi vaikea hahmottaa ettei keittiöön voi tulla vaikka olisi iltapala-aika. Roolipelaaminen on muuten mainiosti neulojalle sopiva harrastus, mainitussakin pelisessiossa kaikki paitsi kaksi pelaajaa neuloivat. (Ja toinen näistä kahdesta virkkasi.)

Näin siis Elämänlangalla tällä viikolla. Tunnelmat ovat jo selkeästi korkeammalla Perkkaan suunnalla, ja viikon mittaan olisi tarkoitus esimerkiksi edistää asunnon sisustusta. Ensi viikolla sitten taas paluu neuleaiheisiin.

Kuinka tehdään neuloja hulluksi

Kuluneella viikolla maailma on tehnyt parhaansa saadakseen maisteri Elämänlangan viimeisetkin silmukat putoamaan.

Kaikki alkoi viattomasti lankatilauksella. Kauniin väristä sukkalankaa ei ollut Get Knittedin valikoimissa tilaushetkellä kuin ohjepakkauksessa. Se toimitettiin perille niin tiukasti suljetussa purkissa, että avaamista sai pohdiskella monta päivää. (Lanka on ihanaa, joskaan en tiedä koska ehdin neuloa kaikki varaston hurmaavat sukkalangat.) Lopulta armas aviomies ilmeisesti säälistä avasi purkin minulle hajottamatta sitä. Tämä oli kuitenkin lähinnä hupaisa "vastoinkäyminen", ja minun oli tarkoitus lähinnä huvittaa blogin lukijoita neulojan lankaongelmalla.



Pahempaa oli edessä viikon keskivaiheilla. Keskiviikoksi oli kutsuttu neulojia istumaan iltaa. Keittiön katosta puuttui vielä lamppu, ja Teemu oli laittamassa sitä paikoilleen kun hän totesi että kaikissa johdoissa on virtaa vaikka virta oli katkaisijasta muka suljettu. Huoltomies tuli ihmettelemään samaa olettaen, että kyseessä olisi virhekytkentä, mutta kävi ilmi että jotain on oikeasti vinossa ja ainakin keittiön sähkötyöt on tehty vähintäänkin eksoottisesti. Tänään on luvassa uusi tarkastus ajan kanssa, pitäkää peukkuja että korjaus onnistuu helpommin kuin purkamalla keittiön kuivakaapit.

Viimeistään päässä alkoi napsahdella kuitenkin siinä vaiheessa kun keskiviikkona aikoessani keittää pöytää lainaan tuoneelle äidilleni kupin kahvia havaitsin pakastimen sulaneen. Pakkasessa oli litroittain viinimarjamehua, ja jälki oli sen mukaista. Myös jääkaappi oli pahasti lämpenemään päin ja hetken oli epävarmaa menisivätkö kaikki illan tarjottavat suiden sijasta roskiin. Onneksi asunnon varastotiloihin kuuluu myös koppi alakerran kylmäkellarissa! Kaapin vika oli mystismaagista laatua sillä sähkö kulki kyllä, ja pakkanen palasi Teemun irrotettua (ihan ehjän) sulakkeen ja laitettua sen takaisin paikoilleen. Paras teoria tähän mennessä on, että huoltomies onnistui lamppua tutkiessaan tekemään epähuomiossa jotain jääkaappipakastimen sähköille.



Muutamaa tuntia ennen vieraiden saapumista keittiö siis lainehti tummanpunaista mehua ja koko pakastimen sisältö meni roskiin. Lisäksi vielä eräs vieraisille tulijoista havaitsi, että kutsussa oli aivan väärä puhelinnumero, koska olin ajatuksissani sekoittanut oman ja mieheni numeron ja kirjoittanut kutsuun näiden yhdistelmän. Tässä vaiheessa teki mieli peruuttaa koko kutsut, mutta onneksi maltoin kuitenkin mieleni. Yhdessä neulominen oli hauskaa ja terapeuttista, eikä maailma enää näyttänyt illan jälkeen laisinkaan niin synkeältä.

Nyt siirryn jännittämään sähkömiehen saapumista ja tuomiota keittiömme tilasta. Odotellessani saatan neuloa jotain mielenterveyttä edistävää, kuten esimerkiksi taas yhtä peittotilkkua. Ensi viikolla Elämänlankaa toivottavasti vähemmän koppiin kypsistä tunnelmista.

Neulesuunnitelmallisuutta

Viikon mittaan elämä on alkanut asettua uomiinsa uudessa asunnossa, ja maisteri Elämänlangalla on ollut aikaa neuloakin. Viime aikoina on myös ensimmäisen kerran pitkiin pitkiin aikoihin myös ihan selvästi neulesuunnitteluttanut.

Normaalitilannehan on se, että ideoita riittää paljon enemmän kuin neuleaikaa olisi. Kirjaprojekti vetikin sitten luovuuden lopuksi aika kuiviin, kuten olen viime kuukausina valitellut. Ideoita on on kyllä edelleen, mutta energiaa toteuttamiseen ei vain kertakaikkiaan ole löytynyt. Nyt on kesän Ullaa varten lähetetty jo kaksi ohjetta, ja vielä yksi on tekeillä ihanasta pellavalangasta.



Vähän yrittää tulla suorituspaineita siitä, että nämä tuoreemmat ohjeeni ovat niin kovin yksinkertaisia ja pieniä töitä, mutta ehkä tämä tästä kun aluksi saa pienestä kiinni. Olen sentään taas jaksanut piirrellä ruutupiirroskokeiluja ja neuloa mallitilkkuja, joskaan en samalla innolla kuin aikaisemmin.

Myös muutto toki verotti jaksamista, sillä jos jotain maailmassa vihaan sydämeni pohjasta niin se on muuttaminen. Opiskeluaikoina muutin noin kerran vuodessa joka kerran asiaa manaten, ja nyt kun oli muutaman vuoden ehtinyt kunnolla viivähtää paikoillaan ei olisi tahtonut liikkua enää. Onneksi, kuten moni jo aiemmin muistutteli, on sitten ihan mukavaa kun saa tavarat raahattua ja pääsee järjestelemään uutta asuntoa.



Paitsi pieniä neulesuunnitelmia, aivoissa kypsyy ideoita myös jostain mukavasta neuleyhteisöllisestä puuhasta. Katsotaan josko tässä kesän mittaan tai kenties syksyä vasten taas jotain yhteistä tempausta järjestäisi. Ei tosin lankapaastoa, yksi hamsterikuu vuodessa riittää varsinkin kun monet ovat parina viime vuonna syksyisin sitten viettäneet langatonta lokakuutakin.

Lähitulevaisuuden neuleyhteisöllisyyttä on luvassa keskiviikkona, jolloin olen kutsunut nettineuletuttuja juhlistamaan pienimuotoisesti tupaantuliaisia ja vapaavalintaisesti myös syntymäpäiviä. Vanhenin nimittäin viime viikolla taas. Blogikin muuten taisi täyttä kolme, mikä kokonaan unohtui muuttotohinoissa. Onneksi satunnainen blogiarvonta tuli suoritettua jo ennen vappua.

Nyt Elämänlangalla jatketaan Ulla-neuleita ja harkitaan katraan kanssa ekskursiota Selloon ostoksille. Ensi viikolla taas uutta asiaa.

P.S. Jos joku lähistöllä asusteleva blogimaailmatuttu kokee houkutusta liittyä seuraan neulomaan keskiviikkona, voi lähestyä minua sähköpostitse ja kysellä tarkempia tietoja.

Kotiutumista

Muutto on nyt kunnialla suoritettu, vaikka aluksi olohuoneen tilanne näytti toivottomalta. Kaikki 70 laatikkoa ja epälukuinen määrä pusseja ja nyssäköitä on kuitenkin nyt purettu, kirjat ovat mitenkuten hyllyissä ja lankavarastokin on saanut uuden kotinsa makuuhuoneessamme. Karsin kirjahyllystäni pari isoa laukullista turhia kirjoja ja Teemu kantoi ne urheasti Kaapelitehtaalle kierrätystapahtumaan viikonloppuna. Jäljelle jäi vielä muutama käsityö- ja sisustusaiheinen ei-neulekirja jotka pitäisi saada hajasijoitettua johonkin, kun en itse niitä käytä.



Huonekalujen tilanne on vielä vähän kesken. Tarkoituksena on hankkia eriparisten valkoisten hyllyjen tilalle pyökkiviiluisia hyllyjä joihin saa ovet torjumaan kirjojen keräämää pölymäärää, televisio tarvitsee tason ja sohvakin on vielä hankkimatta. Olohuonehan tuntuu nyt kovin suurelta ja avaralta kun ainoat istuimet ovat kaksi vuodenojatuolia. Sohvapöytä toimittaa tällä hetkellä parvekepöydän virkaa, parveke on täynnä muuttolaatikoita joita ei haettukaan lauantaina ja ruokapöydän tuolit ovat lainassa veljen naisystävältä.



Lapset ovat pitäneet uudesta lastenhuoneestaan, joskaan eivät vielä erityisemmin osaa leikkiä siellä itsekseen. Uudessa huoneessa nukkuminen ei aiheuttanut kapinaa, vaikka lapset ovatkin tähän mennessä ikänsä majailleet samassa makuuhuoneessa meidän kanssamme. Myös lastenhuoneen sisustus on kesken, sillä lapset saavat heille jo annetun kirjahyllyn jatkoksi toisen jahka olohuoneprojekti etenee. Joelille pitäisi hankkia ison lapsen sänky, joskin erinäisten viimeaikaisten tuhotöiden jälkeen alan kallistua pikemminkin apinahäkin kannalle.



Ympäristö on uudessa asunnossa ilahduttava. Parvekkeelta näkyy hauska taideteos kuuta ulvovasta sudesta (joka tietenkin Werewolf-pelaajaa minussa ilahdutti), ja lähistöllä on sekä Perkkaan asukaspuisto että muita leikkikenttiä. Selloon kävelee jopa minun rauhallista tahtiani alle vartissa, ja pihoilla näyttää juoksevan paljon pieniä lapsia. Reippailukävelyille en vielä ole ehtinyt, vaikka ostinkin kyllä jo itselleni kävelylenkkarit, mutta eiköhän täältä mukavia kävelyreittejäkin löydy.

Tällä viikolla kotiudutaan sitten lasten kanssa normaaliin rytmiin kun Teemu palaa muuttolomalta töittensä pariin. Tarkoitus olisi yrittää ryhdistäytyä ulkoilemaan aamupäivisin reippaasti, katsotaan kuinka rouvan käy. Nyt siis ylös, ulos ja lenkille. Ensi viikolla kenties jotain neuleaiheistakin asiaa, nyt kun taas pitäisi olla aikaa ottaa puikot kauniiseen käteen.