Opetus

Tiivistelmä - Referat – Abstract
Onnellisuus ja hyvinvointi kiinnostavat ihmisiä vuosikymmenestä toiseen. Etenkin länsimaissa hyvinvoinnin tavoittelu voidaan nähdä melko merkittävä osana hyvin toimeen tulevan ihmisen elämää. Hyvinvointia voidaan tutkimusten mukaan pitää onnellisuuden perustana, mutta mistä hyvinvointi koostuu ja miten siihen voidaan vaikuttaa? Positiiviseen psykologian tutkimus on selvittänyt positiivisten tunteiden lisäämiseen keskittyneiden interventioiden vaikutuksia ihmisten hyvinvoinnin lisääntymiseen ja sitä, millaiset interventiot onnistuvat todennäköisimmin muuttamaan hyvinvointia paremmaksi myös pitkällä aikavälillä..
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan filosofi Esa Saarisen perustamaa Pafos-seminaaria ja tutkitaan, voiko seminaariin osallistujien hyvinvointi lisääntyä seminaarin aikana. Seurantatutkimus tarkastelee hyvinvoinnin muutosta yhteensä yhdeksän kuukauden aikana. Seminaarin luennoitsijana toimivan Esa Saarisen luennointi pohjaa laajasti monitieteelliseen tutkimukseen ja lisäksi käytetään ajattelua aktivoivia menetelmiä videoiden, musiikin ja dialogin muodossa. Saarisen pedagogiikkaa pyritään avaamaan tässä tutkimuksessa tutkijan valitseman näkökulman kautta, sillä Saarinen ei itse määrittele olevansa tietyn pedagogiikan edustaja. Tämä tutkimus pyrkii vastaamaan kysymykseen siitä, voiko hyvinvoinnissa tapahtua pitkäkestoisia muutoksia yhden viikon seminaarin seurauksena.
Seminaaria tarkastellaan oppimisen ympäristönä, joka rakentuu yhteisön ja Saarisen luentojen yhteisvaikutuksesta. Kokonaisuus muodostaa ajattelua ja oman elämän tarkastelua tukevan ilmapiirin, joka voi parhaimmillaan kyetä vaikuttamaan yksilön hyvinvoinnin lisääntymiseen sekä motivaatiotekijöiden ja tietokäsitysten muuttumiseen. Elämänfilosofinen luennointi ei pyri osallistujien tiedon lisäämiseen vaan oman ajattelun laajentamiseen reflektion kautta. Tämä tutkimus on ensimmäinen seminaarista tehty ja tarkastelee seminaaria ihmistieteellisesti keskittyen kuvaamaan Saarisen pedagogiikkaa sekä seminaaria oppimisen ympäristön käsitteiden kautta. Teoriaosuudessa pyritään kuvaamaan niitä rakenteita, joiden uskotaan olevan oleellisia seminaarin toimivuuden kannalta. Saarisen yliopistoluennoille osallistuneiden osallistujien hyvinvoinnissa ja tietokäsityksissä sekä ajattelu- ja toimintastrategioissa tapahtunutta muutosta on kuitenkin tutkittu.
Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeella kolmessa eri mittauksessa kesäkuun 2015 ja maaliskuun 2016 välisenä aikana. Tutkimuksen osallistujat (n= 87, n=58 ja n=36) olivat Pafos-seminaariin kesällä 2015 osallistuneita henkilöitä. Seurantamittauksessa (n=36) hyvinvoinnin muutosta haluttiin tutkia siksi, että muutoksen pysyvyys kertoo hyvinvointi-intervention toimivuudesta vielä enemmän kuin muutos lyhyellä aikavälillä. Hyvinvoinnin ja elämäntyytyväisyyden muutosta mitattiin toistettujen mittausten t-testillä ja Wilcoxonin-testillä. Yksisuuntaisella varianssianalyysilla tarkasteltiin muutosta taustamuuttujissa ajattelustrategioiden ja tietokäsitysten osalta kolmessa mittauksessa. Aluksi tässä tutkimuksessa selvitettiin osallistuneiden hyvinvoinnin, motivaatiotekijöiden sekä tietokäsitysten lähtötaso, minkä jälkeen tarkasteltiin muutosta lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Spearmanin korrelaatiokertoimen avulla tutkittiin muutosta ilmiöiden välisissä rakenteissa muutoksen tasojen tarkastelun rinnalla. Ilmiöiden välisissä rakenteissa ei havaittu muutosta. Varsinaiset tulokset osoittivat osallistujien hyvinvoinnin olleen melko korkealla lähtötasolla ennen seminaaria ja sama havaittiin myös osallistujien motivaatiotekijöiden osalta. Tietokäsitysten osalta havaittiin melko korkeaa reflektiivisyyttä. Hyvinvoinnissa, motivaatiotekijöissä ja tietokäsityksissä havaittiin seminaarin päättymisen jälkeen myönteisiä muutoksia. Seurantamittauksen (8 kuukauden kuluttua seminaarin päättymisestä) perusteella voitiin todeta, että osa hyvinvoinnin tekijöistä oli jäänyt tasoltaan lähes seminaarin jälkeen saavutetulle tasolle ja muutoksen voidaan todeta olevan melko kestävää. Sosiaalisen hyvinvoinnin ja elämäntyytyväisyyden havaittiin kuitenkin alentuneen kahdeksan kuukauden aikana. Seminaarin uskotaan toimivan pitkäkestoisesti parhaiten niille, joilla motivaatiotekijät kuin tietokäsitykset tukevat kognitiivisten strategioiden muutosta. Motivaatiotekijöiden uskotaan olevan oleellisessa roolissa siinä, miten vaikuttavana seminaari koetaan.

In multilingual learning settings, in order to provide optimal learning conditions for all learners and support both disciplinary and language knowledge development, subject teachers need knowledge on and understanding of how language is used to construct meanings in their discipline and how to scaffold learning from the premise of learners’ current skills. In this article, we report a descriptive case study of two teaching interventions carried out in pre-service subject teacher practice. Student teachers of science and ethics collaborated with student teachers of Finnish language and literature to plan and implement thematic units that focused on particular disciplinary phenomena and the language and project skills needed in exploring those phenomena in a multilingual and multicultural teaching setting. Audio-recorded planning sessions and interviews of teacher students were analysed using thematic analysis and discourse analysis to identify emerging discourses reflecting their pe...

In the digital era, students are walking new literacy paths. For this reason, there is a need to explore evolving literacy practices in school pedagogy. This is often addressed by the expanding use of the concept of multiliteracies. This article reviews studies (N = 67) of multiliteracies pedagogy. The main purpose was to explore how the concept of multiliteracies has been used and understood in primary classroom research. The findings indicate that the studies often took into account both the multimodality of meaning-making and the diversity of learners. Recommendations are made for future multiliteracies studies to strengthen the pedagogical practices.

Susanna-Alessandra Sundberg
Itsenäinen tutkija

27 helmikuu 2018 Helsinki, Finland
Kysy lupaa ennen lainaamista tai
käyttöä sähköpostitse
[email protected]
[email protected]

Please ask permission and
acceptance before use via mail:
[email protected] or
[email protected]

Kirjoitukseni on nykymuotoisen graafisen suunnittelun opetuksen kritiikki, missä tarkastelen oman aktiiviopiskeluni ajan Taideteollisen korkeakoulun Graafisen suunnittelun koulutusohjelman toimintakulttuuria ja opetusta, sekä saamani opetuksen vastaavuutta ammatissa kohtaamiini haasteisiin. Kiinnitän erityisesti huomiota toimeksiantomuotoisiin harjoitustehtäviin, joista opetuksen valtaosa koostui. Lisäksi esittelen vaatimattomat ehdotukseni opetuksen parantamiseksi. Lähdeaineistonani käytän Werkplaats Typografien johtajan Armand Mevisin kriittistä kirjoitusta graafisen suunnittelun opetuksen kansainvälisestä traditiosta

Education of pupils with special education needs (SENs) in Ghana has been formed around the medical model where pupils with special needs are diagnosed, labelled and taught in segregated special education institutions disconnected from regular mainstream classroom (Hooker, 2008). Recently, there has been increased focus on the adoption of inclusive education (IE) which seeks to reinforce the competence and efficiency of systems in school to reach out to all learners. Therefore, it is important for regular classroom teachers to be trained in the identification and support of the pupils with SENs in order for them to address the needs of all students. Recent studies in Ghana have concentrated on the perception of teachers towards IE and factors impeding its implementation (Agbenyega 2003; Desai & Kuyini 2006). Inadequate training of teachers is one of factors identified; however, they failed to describe the extent of preservice teachers" knowledge on the concepts of IE, SENs and instructional strategies for its effective implementation and these were the main objectives for this study. Although, respondents from 200 final year pre-service teachers in three Colleges of Education confirmed the findings of Opoku-Inkoom (2009) that majority of pre-service teachers are knowledgeable of some of the basic concepts of IE and SENs, however, almost half of the respondents demonstrated less knowledge and few of the participants could actually put their knowledge on these concepts into practice. Therefore, the study concluded that full course on inclusive education should be made compulsory for final pre-service teachers couple with a well-planned teaching practice in an inclusive setting to enhance their practical knowledge, skills and attitudes.