Academia.eduAcademia.edu

Kirjallisuutta

1982, Aikuiskasvatus

Derek Legge: The educati­ on of adults in Britain. The Open University Press. Milton Keynes 1982. ss. 222 + liitteet. Manchesterin yliopiston ai­ kuiskasvatusosaston entinen, nykyisin eläkkeellä oleva, johtaja Derek Legge on kir­ joittanut laaja-alaisen ku­ vauksen aikuisten kasvatus­ toiminnasta Isossa-Britan­ niassa. Kirjan esipuheessa professori H.A. Jones toteaa, että nyky-yhteiskunnassa on olemassa vain harvoja alueita, jotka eivät sisältäisi ainakin latenttia kasvatuksellista ulot­ tuvuutta. Koska Aikuis- ja jatkuvan kasvatuksen neu­ voa-antava neuvosto (The Ad­ visory Council for Adult and Continuing Education) on juuri äskettäin jättänyt jatku­ van kasvatuksen strategiaa Englannissa koskevan päära­ porttinsa, niin käsite on tulos­ sa yleiseen käyttöön ja se siis koskee myös osaltaan aikuis­ kasvatusta. Kun myös UNES­ CO:n että OECD:n taholta elinikäinen kasvatus (jatkuva kasvatus) on tuotu esiin kou­ lutuksen suunnittelun perus­ lähtökohtana, niin näyttää siltä, että samanlaisia haastei­ ta kasvatusjärjestelmien uu­ distamiselle asetetaan useam­ maltakin taholta. Näiden suunnitelmien toteuttamiseksi on tärkeää tietää, mistä tark­ kaan ottaen joudumme lähte­ mään liikkeelle. Professori Jones toteaa, että Leggen kir­ ja on laadittu juuri tässä tar­ koituksessa. Se tarjoaa tähän­ astista laajemman ja perin­ pohjaisemman esityksen ai­ kuisten kasvatustoiminnasta Englannissa. Hän toteaa edel­ leen, että koska englantilaiset ovat aina olleet aikuiskasva­ tustoiminnassaan innovatiivi­ sia, niin kirjasta löytyy epäile­ mättä runsaasti sellaisia asioi­ ta, jotka kiinnostavat myös ulkolaisia lukijoita. Derek Leggen kirja kuvaa siis Englannin aikuiskasvatus­ toimintaa kaikessa laajuudes­ saan ja kirjavuudessaan. Kun kuvattavana on näin laaja J 62 Aikuiskasvatus 4/1982 alue, onhan Englannin aikuis­ kasvatuksella pitkät ja kunni­ akkaat perinteet, niin kirjoit­ tajan on täytynyt omaksua varsin ylein::n tarkastelutaso. Näin siinä ei voida pureutua kovin syvälle eri alojen ongel­ miin. Leggen omaksuma tyyli kertoo laaja-alaisesta alan tuntemuksesta. Hän on toimi­ nut aikuiskasvatuksen alueel­ la yli 40 vuotta. Suomalaisella lukijalla saattaa paikoittain olla hankaluuksia seurata hä­ nen vuolasta kerrontaansa. Kokonaiskuvan hahmottami­ nen Englannin aikuiskasva­ tuksesta kuitenkin onnistunee varsin hyvin. Kirja on varsin käyttökelpoinen käsikirjana. Siinä on myös asiahakemisto, jonka avulla asioiden löytä­ minen kirjasta on helppoa. Kirjan ensimmäisessä lu­ vussa Legge esittelee eräitä ai­ kuiskasvatuksessa käytettyjä määritelmiä ja niihin liittyviä ongelmia (mm. vocational/ non-vocational, adult educa­ tion, recurrent education, li­ felong education, community education, continuing educa­ tion). Itse hän päätyy käyttä­ mään ilmaisua ''the ecucation of adults", koska hän pelkää että jonkin aikaisemman kä­ sitteen ottaminen lähtökoh­ daksi saattaa aiheuttaa luki­ joille väärinkäsityksiä sen mu­ kaan, mitä he ymmärtävät kä­ sitteellä. Hän toteaa, että hä­ nen käyttämänsäkin ilmaisu sisältää kyllä omia vaikeuksia sen venyvyydestä johtuen. Toisessa luvussa käsitellään tavoitteita ja tarpeita, eli mik­ si aikuisia tarvitsee kasvattaa? Koulutustarpeen lähtökohta­ na hän tuo esiin yksilön ja yh­ teisön tarpeet sekä koko ny­ kyisen ihmisyhteisön, eli maa­ ilmanmittakaavassa havaitta­ vat koulutustarpeet. Kolmannessa luvussa luo­ daan lyhyt yleiskatsaus eri ai­ kuiskasvatusta järjestäviin or­ ganisaatioihin ja niiden talou­ teen. Seuraavissa neljässä lu­ vussa lähestytään aikuisten opiskelua jostakin tietystä nä­ kökulmasta. Tällöin tarkas­ tellaan samoja organisaatioita useampaankin kertaan, mutta eri näkökulmasta käsin. Täs­ sä tulee esiin se seikka, että ai­ kuiskasvatusorganisaatiot to­ teuttavat käytännön toimin­ nassaan hyvinkin monenlaisia tehtäviä. Nämä neljä eri nä­ kökulmaa joista aikuiskasva­ tusorganisaatioita tarkastel­ laan ovat: työhön liittyvät opinnot (work-related studies); mikä pedagoginen vaikutus on sillä, että henkilö voi irrot­ tautua opiskelunsa ajaksi jo­ honkin sisäoppilaitokseen, kurssikeskukseen tai jollain muulla tavalla (Residential and quasi-residential educati­ on); itse opiskelu (Self-educa­ tion: home study, distance le­ arning and broadcasting) sekä vapaa-ajan opinnot (Leisure­ releted studies). Edellä olevat näkökulmat ja niihin sisältyvät ongelmat ovat mielenkiintoisia myös suomalaista aikuiskasvatusta ajatellen. Seuraavissa kahdessa lu­ vussa käsitellään asioita jäl­ leen enemmän organisaatio­ pohjalta. Ensin tarkastellaan vapaaehtoisorganisaatioita ja ei-muodollista (non-formal) kasvatusta. Sitten käsitellään kirjastoja, museoita, taidegal­ lerioita sekä taide- ja kulttuu­ riyhdistyksiä. Voidaan havai­ ta, että Legge ei ole rajannut tarkasteluaan ahtaasti perin­ teiseen aikuiskasvatukseen, vaan hän on laajentanut sen koskemaan kaikkia aikuisten opiskelu-, taide- ja kulttuuri­ harrastuksia. Kirjassa käsitellään myös kasvatusta yhteiskunnallisesta näkökulmasta, kasvatuksen asemaa yhteiskunnallisessa muutoksessa, kansalaiskasva­ tusta ja erityisesti kasvatuk­ sen sosiaalipoliittista merki­ tystä. Niinpä siinä tarkastel­ laan mm. henkisesti ja/tai fyysisesti vammaisten sekä mm. entisten vähemmistöryh­ mien, vanhusten ja vankien kasvatusta. Seuraavaksi tarkastellaan edellä esiteltyjen moninaisten aikuiskasvatusorganisaatioi­ den yhteistyötä ja yhteistyö­ elimiä. Sitten käsitellään ai­ kuiskasvatuksen piirissä työs- kentelevän henkilöstön ase­ maa ja koulutusta, eri ryh­ mien ammatillisia yhdistyksiä ja yleensä professionalisaa­ tion ongelmaa. Lopuksi tarkastellaan vielä aikuiskasvatuksen kehitys­ trendejä ja tulevaisuudennä­ kymiä. Kuten edellä on jo tullut to­ dettua, antaa kirja lukijalle hyvän yleiskuvan Englannin aikuiskasvatuksen tämän het­ kisestä tilanteesta. Monet ky­ symykset on tosin jouduttu ohittamaan lyhyellä mainin­ nalla, mutta kunkin luvun lo­ pussa olevien kirjallisuusviit­ teiden perusteella on helppo lähteä etsimään asioista lisä­ tietoa. Koska kirja on kirjoi­ tettu ensisijaisesti oppikirjak­ si englantilaisille alan opiske­ lijoille, niin se on osittain hiu­ kan "sisäänlämpiävä", toisin sanoen joitakin asioita pide­ tään itsestäänselvyyksinä. Ul­ komaalaiselle lukijalle asiat eivät aina tästä syystä täysin välity. Kirjan rakenneratkai­ sussa on selvästi pyritty peda­ gogiseen lähestymistapaan. Asioita lähestytään useam­ masta näkökulmasta, jolloin aikuiskasvatuksen sisällölli­ nen ja organisatorinen rik­ kaus tulee selvästi esille. Näin ei olisi ilmeisesti tapahtunut, jos asioita olisi käsitelty tiu­ kan loogisesti jostakin for­ maalisesta luokittelusta läh­ tien. Kirjan paras anti onkin ehkä juuri tässä uusien näkö­ kulmien etsimisessä ja avaa­ misessa aikuiskasvatuksen moniaineksiseen todellisuu­ teen. Jukka Tuomista Aikuiskasvatus 4/1982 J 63