Babylonialainen kronikka Nebukadnessar II:n valtakaudelta

2008

Vestan kultti oli eräs vanhimmista ja tärkeimmistä Rooman kulteista. Sitä hoiti kuusi Vestan neitsyttä, jotka muodostivat vanhimman jäsenen (virgo Vestalis maxima) johdolla ainoan naispuolisen viralliseen uskontoon kuuluvan pappiskollegion. Tutkin vestaalien asemaa ja arvostusta 200-luvun Roomassa Severus-suvun keisarien aikaan. Tarkastelen tätä kahdesta näkökulmasta. Ensiksi kysyn, miten vestaalit itse ja heidän lähipiirinsä hyödynsivät edullisen sosiaalisen aseman, joka vestaalin virassa oleva nainen saattoi saada. Kysymys on vestaalien toiminnan tarkastelusta. Toisaalta tarkastelen, miten hallitsija otti vestaalit ja Vestan kultin huomioon ja käytti näitä omien uskonto- ja valtapoliittisten tavoitteidensa välineinä. Kyseessä on hallitsijan vestaalipolitiikan muutosten tarkastelu. Tärkeimpänä lähdeaineistona vestaalien toimintaa pohtiessani käytän 200-luvulla kollegion vanhimmille vestaaleille valmistettuja piirtokirjoituksia. Piirtokirjoitukset ja niiden yhteydessä olevat vestaal...

2008

tabula Gr atulatoria tuomo a aLto, Helsingin yliopisto Aikuiskasvatus-lehti Leena ahteenmäki-peLkonen, Helsinki päivi atjonen, professsori, Joensuun yliopisto anja heikkinen, professori, Tampereen yliopisto Rit va engestRöm, Helsingin yliopisto anneLi eteL äpeLto, professori, Jyväskylän yliopisto Joensuun normaalikoulu, Joensuu peRtti k ansanen, professori (emeritus), Helsinki Kansanvalistusseura Kasvatustieteen laitos, Helsingin yliopisto eRkki komuL ainen, professori (emeritus), Helsinki meRvi kutuniva, Lapin yliopisto tuuL a L aes, Rauman opettajankoulutuslaitos Lifelong Learning in Europe LLinE-lehti hannu LintuRi, Otavan Opisto, Mikkeli Metallityöväen Murikka-opisto, aki ojak angas maRjukk a nuR meL a-antik ainen ja aRi antik ainen, Joensuun yliopisto anja paRpaL a, Oulun yliopisto piRkko R emes, dosentti, Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu pekk a saLLiL a, Kansanvalistusseura R aija seppänen, Rovaniemen ammattikorkeakoulu juha suoR anta, aikuiskasvatuksen professori, Tampereen yliopisto Leena syRjäL ä, Oulun yliopisto jukk a tuomisto, Tampereen yliopisto vuokko vienoL a, dosentti, Savonlinnan opettajankoulutuslaitos outi yLitapio-mänt yL ä, Lapin yliopisto sisällys Esa Poikela ja Sari Poikela k asvun ja oPPimisen tutkimisesta k asvatustieteessä Kaarina Määttä ystäv y yden olemusta etsimässä Soili Paananen bioGr aFinen oPPiminen ja dysleksian tiedostaminen Seija Keskitalo-Foley yksi kertomus, monta tarina a Narratiivinen, emansipatorinen ja empaattinen lukutapa lappilaisen maaseudun naisten elämäkertojen tutkimuksessa Anne Kurkela ja Piritta Pietilä ma aHanmuuttajanaiset k ansalaisina aik ak ausleHdissä Anneli Lauriala tutkimusPar adiGmat ja oPettajankoulutus Opetusteknikosta oman työn tutkijaksi Raimo Kaasila matk a matema attiseen minä än Kirjallisuusterapian soveltaminen luokanopettajakoulutuksessa Helena Koskinen toinen tie oPettajaksi Paula Kyrö yrittäjy ysk asvatuksen la ajentuvat näkÖalat Matti Laitinen minne menet, HenkilÖstÖn keHittäjä? Esa Poikela ja Sari Poikela k asvu sosia aliseen toiminta an Ongelmaperustainen oppiminen ja freireläinen pedagogiikka kirjoittajat Esa Poikela ja Sari Poikela k asvun ja oPPimisen tutkimisesta k asvatustieteessä Kasvatustieteen perusteet-teoksensa alkusanoissa Veikko Heinonen (1989, 9) kirjoittaa: "Kasvatustieteen asema itsenäisenä tieteenä ei ole erityisen vahva. Tätä tiedettä hajottavia voimia esiintyy sekä tieteen ulkopuolella että sen sisällä. … Joskus kasvatustiede halutaan kokonaan kieltää. Sitä pidetään tällöin vain muiden tieteiden, kuten psykologian, sosiologian ja filosofian sovelluksina kasvatukseen… Kasvatustieteen sisällä tapahtuvat hajotuspyrkimykset korostavat erilaisia lähestymistapoja, paradigmoja, tutkimusotteita ja menetelmiä." Heinosen mukaan vaarana on pyrkimys irrottaa kasvatustiede käytännön pedagogiikasta ja siten murentaa kasvatustieteen autonomia-ja identiteettiperustaa. Seurauksena on, että kasvatustiede soveltavana tieteenalana on jatkuvassa identiteettikriisissä. Sitä uhkaavat muut tieteenalat ja sisäiset hajottajat, jotka pahimmillaan tunkevat syvälle kasvatustieteen ytimeen kyseenalaistaen sen perusteet.-Tosin varmuutta siitä, mikä on kasvatustieteen syvintä ydintä, ei tunnu olevan. Elämänikäisen, vapaaajan ja arjen tai työssä oppimisen, ammatillisen kasvun ja yrittäjyyskasvatuksen näkökulmasta kasvatustieteessä ei ole kysymys vain kasvattajan ja kasvatettavan tai oppijan ja ohjaajan välisestä suhteesta. Oppimisen ilmiö tulee toimeen myös ilman legitimoitua toista osapuolta, eli opettajaa, kouluttajaa, ohjaajaa tai oppilaitosta. Konventionaalisen kasvatustieteen fokuksessa ei olekaan oppiminen vaan oppimisprosessin säätely. Pulmana on, että säätely ei tuota aina haluttuja tuloksia ja oppilaat oppivat myös asioita, joita ei ole suotavaa oppia. Olisiko kuitenkin tärkeämpää tutkia oppimisilmiötä kuin vain sen säätelyä? Opettamisesta vapautetun oppimisprosessin tutkiminen antaa lopulta tietoa ja välineitä myös sen säätelyä varten. Tarvitaan perustutki-1. Artikkelini pohjautuu väitöskirjaani, jota varten haastattelin 19 lappilaisella maaseudulla asuvaa naista. Haastateltavien ja paikkakuntien nimet ovat peitenimiä.

Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita

2015

2. Muodollinen, kontrolloitu traditio Harald Riesenfeld 5 ja hänen oppilaansa Birger Gerhardsson 6 tarjosivat tuotannossaan merkittävimmät kilpailevat mallit varhaiselle muotokritiikille. 7 Molempien vaikutteet olivat skandinaavisessa Vanhan testamentin tutkimuksessa, 8 ja he kyseenalaistivat käsityksen varhaisten kristillisten yhteisöjen muuntautuvasta ja nimettömästä traditiosta. Heidän mukaansa evankeliumien taustalla oleva suullinen traditio oli muodollisesti kontrolloitua, ja sitä välitettiin rabbiinisiin opetus-ja muistitekniikoihin verrattavilla tavoilla. 9 Erityisesti Gerhardssonin tutkimusta aiheesta pidetään merkittävänä, ja keskusteluissa viitataan laajasti hänen käsityksiinsä muistista sekä Jeesus-traditioiden luonteesta ja välittämisestä. 10 2.1. Birger Gerhardssonin malli Gerhardssonin näkemystä tutkittaessa on hyvä lähteä liikkeelle hänen väitöskirjastaan, vaikka hän myöhemmissä artikkeleissaan avasi ja toisaalta myös muokkasi kantaansa. 11 Teoksessaan Gerhardsson esitteli aluksi materiaalin, jota hän käytti vertailupohjana varhaiskristilliselle traditionvälitykselle. 12 Hän keskittyi juutalaiseen

Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita, 2017

Viipurin valta-ja vastakulttuurit 1600-luvun jälkipuoliskolla JOHDANTO Ruotsia hallittiin 1600-luvulla yhtenäisenä valtiona. Yhtenäisyyden varassa lepäsi valtakunnan voima, semminkin kun sotien suuruuteensa paisuvassa valtakunnassa kulttuurinen, kielellinen ja uskonnollinen kirjo avartui. Avartuminen edellytti sopeutumista valtakunnan asukkailta ja tulokkailta. 1 Viipurissa takamaineen asui monenkirjavaa väkeä. Osa oli kotoisin kauempaa Saksasta, Baltian provinsseista, Venäjältä, Ruotsin maakunnista, osa taasen lähempää Suomesta, Karjalasta ja Inkerinmaalta. Kaupunkiin virtasi kaupan ja käsityön ammattilaisia myös läntisestä Euroopasta, etenkin Alankomaista ja Ranskasta. Artikkelissani tarkastelen Viipurin valta-ja vastakulttuureja valtiolliselta tasolta paikallistasolle sekä sivuan sikäläisen poliittisen kulttuurin muotoja. Katseeni kohdistan erityisesti 1660-1680-luvuille, mutta laajennan tästä aikaisempiin vuosikymmeniin. Keskeisimpinä lähteinä ovat oikeusasteiden pöytäkirjat, lääninhallinnon asiakirjat ja varhaisimmat paikallishistoriat. Ajanjakso on otollinen siksi, että tuolloin kaupungissa vaikutti muuan skandaalikirjuriksi leimattu ja itseään Paul Moij'ksi kutsunut nuori mies. 3 Hän kuului niiden nuorten miesten joukkoon, joka herätti levottomuutta, uteliaisuutta ja paheksuntaa, kyseenalaisti auktoriteetit ja ylläpiti siten vastakulttuurin eri elementtejä. Hän myös kirjoitti kaupungista ja sikäläisistä valtaa pitävistä tunnetun paskillin eli pilkkakirjoituksen, jossa eritteli paikallisia kulttuurisia ilmiöitä ja elämäntapaa. Ilman Paul Moij'ta ja kaltaisiaan veijareita Viipuri ei olisi ollut Viipuri. Se oli kehittynyt 1600-luvun jälkipuoliskolle tultaessa monikulttuuriseksi kaupungiksi, jossa yhtä pitäneet, omintakeisia tapojaan vaalineet sekä toisistaan erottautumaan pyrkineet kulttuuriset ryhmät kohtasivat päivittäin toisiaan. Ei välttämättä tarvinnut olla Paul Moij'n vertainen tarkkasilmäinen havain

Virittaja, 2007

2004

2006

2023

Puolueen nokka nousuun 98 Vaaliasetelmat: vaaliliitot saatava, kokoomus torjuttava, vihreille ovi auki 98 Keskustapuolue piti pintansa, LKP ei 105 SMP vedetään keskiryhmien hallitusyhteistyöhön 109 K-linja karahtaa lopullisesti ministerivalintoihin 113 Ahti Karjalaisen erottaminen Suomen Pankista 119 Keskustapuolueen vaikean murroskauden merkit 122 Aatteen avulla irti puolueen ongelmista-visio luonnonmukaisesta tietoyhteiskunnasta 125 Korkea poliittinen profiili tuottaa tuloksia 131 Korkean profiilin strategia vahvistuu puolueen linjaksi 131 Korkea profiili konkretisoituu kitinäpaperissa 134 Työttömyysturvauudistus-SDP:n ja kokoomuksen hyväosaisia palkansaajia suosiva linja voittaa 137 Kotihoidontuki-puolue saa asiassa vihdoin voiton 140 Järjestötoiminta puolueen kivijalkanayhtenäisyyden ja menestyksen tukena 146 Lukijalle 8 Johdanto 10 Aikarajaus, kysymyksenasettelu ja tausta 10 Puoluehistoriantutkimus, lähteet, kirjalli suus ja metodologinen näkö kulma 18 Puolueen vahva järjestörakenne 24 I Eheytymisen alku 30 Keskustapuolueen vaikea lähtö tilanne 30 Väyrynen pitää linjansa 35 Musta hevonen ja mahdoton Manu 37 Ulkopoliittisten linjojen merkitys 48 SDP:n valta-asemat työntävät keskustalaisia yhteen 50

10138/235036, 2011

Hilkka-Liisa Vuori In the Herb Gardens of Oure Ladye The Great Responsories of Matins in Bridgettine Sisters' Liturgy of Hours Cantus sororum-Sisters' Chant is the liturgy of the Hours in medieval Bridgettine convent. In this study, the focus is on the 21 Great Responsories of the Matins. What is the origin of these chants, what are their melodies, modes and texts? Some attention is paid to Petrus of Skänninge, Birgitta's confessor. What is his role in creating the Great Responsories? The chants are approached from the larger point of view, keeping the Hours, the lessons and the singing instructions of Birgitta in mind. Also the relationship between the word and the chant melodies is considered. There are no previous studies about the Great Responsories of Cantus sororum, so this study has a significant meaning in enlightening of these magnificent chants. Cantus sororum sources used in the study are from the National Library of Finland (Suomen kansalliskirjasto), the National Library of Sweden (Kungliga biblioteket) and the Uppsala University Library (Uppsala universitetsbibliotek). The comparative sources from the dioceses of Linköping and Turku are the Antiphonaries of Linköping, Karjalohja and Tammela. The Antiphonaries of Hartker, Hesbert and Worcester represent old European traditions. The origins of Birgitta's singing instructions are from the book Revelaciones extravagantes. The source for Birgitta's Lessons and the Great Responsories of Matins is the Sermon of the Angel, Sermo angelicus. The origins of the chants have been studied with the methods of musical paleography. Comparison has been made between the Cantus sororum sources and other contemporary and earlier sources from Sweden, Finland and southern Europe. It has been necessary to make transcriptions of the chants, since there are no previous studies of them. The meaning and the content of the chant texts are examined through the lessons. In the analysis of the melodies the most important help has been the theses on the Great Responsories in Worcester Antiphonary by Hans Holman in 1960s. The modal concepts of antiquity and medieval times have been considered in the analysis of the modes of the chants. The natural harmonies and their effect on interval relationships have been noticed when analyzing the atmosphere of the chants. Some important definitions of the word-tone relationship have been introduced by Church Father Augustine. In the comparative sources there are models for fourteen Great Responsories of Cantus sororum. Seven of these Great Responsories are assumingly partly or totally the work of Petrus of Skänninge. The Great Responsories are complicated compositions, which are written with regard to the mediaeval way of composing with musical formulas. A connection can be seen between the mode of a chant and the content of the text, but the strength of this bond varies from one chant to another. The great theological content and the richness of music are the most central matters in the liturgy of the sisters. The whole of the liturgical year is built every week again and again in this weekly cycle. The singing instructions deepen our knowledge and understanding of this holistic medieval chanting as a constructive part and a contributing element to the harmonious society in the prayer.