Uni kauneimmasta unesta

Uni kauneimmasta unesta Runoja Jarkko Pylväs Uni kauneimmasta unesta 1 Kannen kuva: Nimetön/Jarkko Pylväs, 2009 . Copyright: © 2021 Jarkko Pylväs 2 Kuoleman ja rakkauden maljoja (dityrambeja) 3 Kuva: Kivun ja kärsimyksen ruusu/Jarkko Pylväs, 2009. 4 Hymni yölle muistan kun satoi koko yön mutta sinä vain tanssit ja tanssit läpi koko sateisen yön sinä tanssit seuraavan sateen noitatanssi ja tämän yön ettei se vielä loppuisi ja hyräilit sisälläsi ääneti jotain unohdettua laulua kielesi alla pidit sen melodiaa kuin karamellia omaa nimeäsi sinä jolla oli niin tummat hiukset kuin ei kellään paitsi yöllä sen yön muistan otit minua kädestä kuin unessa tai välitilassa ja kuljetit minua läpi taivaiden ja helvettien ohi kaikkien välinpitämättömien ihmisten kunnes saavuimme lähteelle kirkas vesi virtasi hiljaa puhuimme läpi yön äänetöntä puhetta käsillä iholla sinä jolla oli niin syvät ajatukset kuin ei kellään paitsi yöllä yön tuon muistan ja sinut hiljenevät äänet tyhjenevän kaipuun ihosi joka salaperäisen valkeana hehkui pimeydessä huultesi puna tummui auringon väistymisen myötä ja julmuuksien myötä jotka unohdimme m u i s t a n: e i k e l l ä ä n paitsi sinulla ja yöllä oli niin tyynet h i l j a i se t s i l m ä t 1998. 5 Kipujen kuningatar Tuomituissa väreissä on elämän sävyt kuin sattuma ajatusten puutarha kipujen kuningatar vaikea hallita unet, yöt, unet, yöt, unet kuin veitsi on rakkauden puutarha tämä yö on valkea kuin kummitus taivaan vahvuuden yllä satujen mittaaamaton tuska on niin kaukana tavallisista valheista kipujen kuningatar: nimeni ainoa todellinen hallitsijatar näkyjen tikapuut yltävät lausumattomaan asti (käsivarsillamme hedelmällinen runsaus) t u l e, k a t s o: tule ja näe sinisissä väreissä hurmioita jättäkää rauhaan tämä vaalea kukka, elämän synty, verinen rajaton rakkaus, joka ei alennu turhaan, ainoa todellinen verentahrima elämänjanoinen l i l j a, j o k a l o i s t a a i h me e l l i s e n ä kuin uni vaaleassa yössä 2000. 6 Tänä yönä Tänä yönä, kun taivas tummuu, tuuli yltyy, humisee ikkunoissa ja alhaalla kadulla autojen katkeamaton, savuinen virta valuu tasaisesti suhisten ohitse lumisten piennarten ja talon, jossa asun 3. kerroksessa. Olen yksin ja tunnen: Haluan, en halua paeta tätä savua ja suhinaa. Ajattelen silmiäsi kuin arvoitusta, jota en vielä ymmärrä ja samassa yö pudottaa viittansa kaupungin ylle. Muistan hymysi, jonka annoit minulle eilen kuin vahingossa. Muistan: se oli kuin lintu, jonka raskas, kova päivänvalo oli heittänyt maahan, mutta jonka nostit maasta ja pitelit hetken kädessäsi kauniisti, varovaisesti, hellästi. An n o it sen m inu ll e k u i n h op eo id un lin nu n arvellen, että veisin sen takaisin yöhön, jossa se taas voisi lentää. Kätkeydyn tähän muistoon, salaan sen ja tunnen, että elämässäni ei ole mitään muuta. Kummallisen kaunis, iloinen, surullinen hymy. Aja tt e le n : H a lu a n, e n h a lu a paeta tätä suhinaa, savua, unetonta, sortuvaa kaupunkia, jossa ainoa toivoni on sinussa. Hymysi valiumissa, lumenvalkeassa ihossasi, tuulessa, joka laulaa kaukaisuuden laulua, unessa, silmiesi hopeapeileissä. T u n n e n: En halua enää päivänvaloa, raskasta ja kovaa, haluan kadota yöhön, jossa sinun hopeoidut lintusi lentävät, jossa tähdet putoavat sinun s y l i i s i, h i u k s i i s i , s i l m i i s i, h u u l i i s i ja t u u l e e n, joka hyräilee hiljaa koko tämän yön si nun h u u l t e s i m e l o d i a a. 25.1.2001. 7 Kaikki on elävää, tietoista Kaikki on elävää, tietoista, poltettua, murhattua, raiskattua ja kadotettua (Mutta salaisia ovia on kaikkialla; Salaisia silmuja versoo kaikkialla, salaisia, kätkeytyneitä lapsia, lähteitä, kaivoja, tuoksuja, kaikuja, salaisia heijastuksia on kaikkialla). hiljaisuus on rikottu palatsimme. Me seisomme sen rikotun rakenteen edessä, astumme sen sirpaleisiin laseihin, jotka yhtyvät unen ja fuugan tempoihin mielipuolisesti, pakottamatta, kurinalaisesti. Kuin pakonomainen modaalinen kooda, joka varoittaa meitä: Näkymätöntä. Yhdistymme veren ja himon kehään; Tästä yhteydestä kukaan ei ole poissa. Kätesi ovat täynnä putouksia, lähteitä, kuiluja, haavoja ja unta. Ja käärmeitä: Avatuista ranteistasi purkautuu seitsemän käärmettä, kaikilla seitsemän vahvaa silmää, joilla on ihmeellisiä nimiä: Kreikkaa, arabiaa, hepreaa, latinaa, arameaa, balia. Näiden käärmeiden silmistä purkautuu kustakin seitsemän käärmettä lisää, joilla kullakin on seitsemän vahvaa, vastasyntynyttä silmää. Nämä vastasyntyneet käärmeet luovat nahkansa satoja miljardeja kertoja sekunninmurto-osassa ja ne ovat kaikki yhtä vahvoja kuin itse Elämä ja Kuolema. Tunnistamatonta. Olen tämä huone: Maan tuoksua, multaa, kukkia, elävien suruja. Yöperhosia. Olet!Olet! Olet! Mutta kuka on tämä tumma? Kosketan huuliasi ja huuliesi hedelmä osoittaa meitä. Kellot,kellot,kellot...! Ajan viisarit kääntyvät , vaikka Platon ja Aristoteles eivät kirjoittaneetkaan oikein (paitsi unissaan; kuumeen ja hulluuden voimalla), ja meidän hitaat uumamme purkautuvat muistimme käytävillä kudosten eideeettiseen lauluun, jonka etäisen metsän humina ilmoittaa meille. Nämä laulut ja kaikki laulut purkautuvat säteillen sinun (tummien, kosteiden) hiuksiesi säikeitä pitkin, jotka tuoksuvat argentiinalaisilta tangoilta, unettomilta öiltä, haluilta, lapsilta. Melankoliset laulut, syvät ja synkät, rikkinäiset, kapeat ja soikeat humisevat ja uneksuvat, uneksuvat ja humisevat kuin metsät, jotka liikkuvat katseemme ulottumattomissa armeijoittain. Näkymättömissä tihentyvät myös unen usvat ja usvien läpi uniemme sielut kietoutuvat takaisin sielujen alkuvaloon, mutta äänesi pehmeä sävy paljastaa kirkkaammin kuin alkuvalon kirkkain säde. 8 Tummat metsät /tummuvat / yhä syvemmin/ ja kätkevät/ unettomien öidemme / hohtavan palon / jonka löydän yltäsi/ läpikuultavana / harsona, jota raotan/ johon kätkeydyn/ johon sukellan/ johon tummun, joka / havahduttaa sydämeni/ Minä Elän. Sinä Elät. Katsot minua. Minä katson sinua. Me samaistumme. Katson silmiäsi, jotka ovat kauneuden tangon ilmentymä; Kauneus on tango, tuonpuoleisuuden usvaa äärettömyyden kasvoilla. Mutta kaiken tämän keskellä me emme edes huomaa (tosiolevaista?). Sillä katso: silmien pinta kätkee taaksensa tuhansittain murhetta, myriadeittain salaisia käytäviä, jokia, kujia ja polkuja. Rappukäytäviä, jotka johtavat hiljaisille silloille tuntemattomien sanojen ääreen, salaisuuksia, jotka johtavat huoneisiin, ajatuksia, unia, luolia. Ja kauneudettomat sanat ovat salattuja haluja, jotka eivät koskaan toteutuneet; Kauneus on raskas elämän paino. Mutta samassa meidän katseemme sulautuvat yhdeksi Katseeksi; Ennen kuin edes huomaammekaan, me luomme yhteisen runomme. Meidän hiuksemme koskettavat toinen toisiaan , me värisemme vilusta ja lämmöstä, me haluamme laskeutua yhteiseen Manalaamme, jonka me sävelsimme ilman sanoja silmänräpäyksen aikana ja joka merkitsee: sisimpäämme, meidän kosteutemme levittäytyy valtavana toinen toisemme kasvoilta kasvoille, vartalolta vartalolle, rinnoilta rinnoille, lantiolta lantiolle ja me yhdymme varioivien teemojen ja metamorfoosien todistaessa yhdistäen sisimpämme polttavat säikeet ä ärettömyyden eidee t tisen muistin hehkuun. 2002. 9 Musta elegia Kreikkalaiset olivat marttyyrejä; H e i d ä n r un o n s a o v a t t ä y n nä U n e s s a p u h d i s t e t t u a T u l t a , josta alkemistit etsivät ratkaisua ikuiseen probleemiinsa ylitse luvatun illan. Mutta: Me käymme läpi puistojen ja pensaikkojen, käytävien ja portaikkojen, jotka kiertyvät alas, alemmas, jossa vihainen koira repii muistoja riekaleiksi ja Musta K uu etsii t untem atonta t o i s t a k u u t a. Etsimme rakkaidemme nimiä muistomerkeistä, kirjeistä, mustista kivipaaseista, unista, hieroglyfeistä, hierofanttien sanoista, mediumisista väreistä saniaisten täyttämillä kukkuloilla. Voin vaikka vannoa: Se oli totta! Hän käveli mustassa leningissään kevyesti, kevyesti kuin kesäyön kädenlämmin uni. -Kuu o n ny t pudonnut: Se on tuhansina pieninä pirstaleina lattialla. Tunnelma, jossa muistin: L ä h e t in k i r j e e n kyllä,mutta unessa. 2003. 10 Keskiyön hautajaiset Kuljemme kahden keskiyön hetkellä, sen värisevässä usvapilvessä, joka tuoksuu umbralta. Olemme saapuneet vanhalle hautausmaalle ja liitymme sanattoman liikutuksen vallassa kulkueeseen, jossa kannetaan tuhkauurnia syvemmälle hautausmaan syksyiseen sydämeen puiden kellertävien lehtien kahistessa ja symbaalien säestäessä hidasta kulkuamme. Tähdet loistavat kirkkaina ja samassa muistan sinisen yhteenkuuluvuuden hetken, jossa läsnä olivat: K u u , S i r p p i j a K ä ä r m e. Muistan : Minulla oli vaimo ja lapsi. Ja minä rakastin heitä enemmän kuin mitään muuta. Halusin suojella heitä, joita rakastin, mustalta kiveltä, josta maan varjoisissa syvyyksissä luikertelevat sadattuhannet mustat käärmeet näkivät kirkastakin kirkkaampaa valveunta. Äkkiä ilma on raskasta. Minun on vaikea hengittää ja tunnen pyörtyväni. Viimeinen asia, jonka näen: N ä e n sanojeni k a i p a u k s en p ut o a v an vaimoni syliin, mu s t a l l e l e n i n g i l l e k u i n uska lias ruusu,verenpunainen 2004. 11 Valomusiikkia Tiedätkö , minkälainen rakkaus? Päätön. Rakastuin käsiisi, työhön, jota ne olivat tehneet. Entä sydämeesi? Tunsinko sitä todella koskaan? Rakastuin niihin hiljaisuuden heijasteisiin, joita näin silmiesi peilipinnoissa. Siihen, mikä kätkeytyi, minkä osasin vain aavistaa. Jokin odotti minua aina hetken päässä, siihen ihastuin sinussa. Kuin marmorisali, kaikki pinnat hiljaistakin hiljaisempaa lasia. Naamiot ja berguemasquet. Ujot hymyt, valon säteilevät myriadit pienenpienet kädet, Rameaun musiikkia. Cembalon ääressä musta mies, joka on harjoitellut kappaleen tarkoin. Yhäti hiljaisesti , hiljaisempana kuin mikään muufilosofi etsaa maailmankäsityksensä paperiarkille ja se tarkoittaa kuin koko tämä huone humahtaisi äkkiä hetkessä liekkeihin, jotka lähtevät hänen päänahastaan, hiusjuurista ylös korkealle maail-mankaikkeuteen. K a i k k i o d ot t a m a t o n o n o dottamatonta, s a n o ta a n , j a k u m p u i l e e kaikkeuden h e t k e l l i s y y d e s t ä. Hetken aikaa vain varjot ovat totta, sitten kaikki kirkasta. Nainen ikkunan ä ä r e ss ä. Y k s i n. Edessään hiven valoa. Ulkona tuulta, ääneti sataa lunta. 2004. 12 Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelten kielillä....... Melankolian enkeli Vaikka omistaisin maailmankaikkeuden kaikki tähdet, niin, että voisin sulkea ne kouraani ja pistää ne taskuuni, valitsisin maailmankaikkeuden keskipisteeksi sittenkin vain yhden tähden, kaikkein sinisimmän. Ja vaikka minulle annettaisiin elettäväksi tässä elämässä enää vain yksi päivä, valitsisin sittenkin edelleen tehdä kaiken sen, minkä olin alun perin pohtinutkin. Valitsisin suusi suudelman, sen ihmeen, kosteat silmäsi, kevyen hengityksesi, ihosi kosketuksen. Valitsisin tähtisadetta, mutta sittenkin vain yhden tähden, kaikkein sinisimmän. Vaikka maailmalla olisi tarjota minulle kaikki maailman aika ja kaikki maailman junat, lentokoneet, laivat, autolautat ja linja-autot, raitiovaunut, niin, että voisin myriadeittain kertoja kiertää maailman ympäri ja nähdä kaikki maailman kansakunnat ja maat, tuntea kaikki heidän kielensä ja uskontonsa, nähdä kaikki maailman moskeijat, synagoogat, temppelit ja kirkot, tuntea kaikki heidän ajatuksensa, valitsisin sittenkin sen lyhyen hetken, joka minulla oli kanssasi, valitsisin sylisi temppelin. Ja vaikka minulle annettaisiin kaikki maailman ihanimmat laulujen sanat, viipyilevät, yössä värisevät, maailman kaikkein sinisimmät säteilevät säkeet, ja voisin pidellä käsissäni koko tätä maailmaa niin, että voisin soittaa sitä kuin instrumenttia ja se olisi sylissäni kuin kannel, valitsisin sittenkin vain kuulla ne kolme sanaa, jotka kuiskasit minulle yön tummina hetkinä. Ja vaikka maailman kaikkeudella olisi tarjota minulle kaikkein säännönmukaisin helmi, tai maailman ihmeellisin säteilevä timantti tai vaikka kaikkien maailman helmien ja timanttien aarrekammio ja edelleen kaikki maailman rubiinit, safiirit ja smaragdit, en vaihtaisi pois sinun silmiesi katsetta hetkenä, jona ensi kerran kosketin sinua. Ja vaikka minulle ojennettaisiin itse ikuisuus niin, että voisin ikuisesti ja ikuisesti kirjoittaa yhä lisää runoja, satuja, tarinoita ja lauluja ja toinen olisi toista yhä kauniimpi, ihmeellisempi ja syvämietteisempi ja vaikka minulle annettaisiin kaikki maailman kauneus, kaikki maailman kauneuden sanat, en muuttaisi sitä hetkeä, jona lantiosi painautui ensi kerran lantioitani vasten ja suusi kohtasi suuni suudelmassa. Sillä niin syvä kuin syvin valtameri, niin syvä on kaipuuni sinua kohtaan. Niin kostea ja kevyt kuin aamuinen kaste ruusun terälehdellä, niin suloinen suusi suudelma. Niiin tumma ja sysimusta kuin syvin yö, niin syvä ja melankolinen on tunteeni sinua kohtaan. Niin lempeät ja kohtalokkaat kuin mnemosyneperhosen lumenvalkeat siiveniskut, jotka ovat sen koko elämä, niin lempeät ja kohtalokkaat sydämenlyönnit, jotka herätät minussa. 2004. 13 Tähtivaloa jokainen joka rakastaa ei ole voinut ummistaa silmiään tälle tosiseikalle olemme kaikki sisältä ja ulkoa täynnä arpia ja avonaisia haavoja pienenpieniä ja vähän suurempia reikiä joista vuotaa valoa sisimmästä kuten öisen taivaankannen rei'istä vuotaa tähtivaloa ja surumielistä ja kaihoisaa musiikkia jonka melodiaa kuullessamme sallimme itsellemme haaveilun ei ole totta se mitä sanoit että unohdamme helposti sillä katso kaikki me kaipaamme takaisin kotiin mutta tällä vaarallisella matkalla joka meidän kaikkien täytyy kulkea kaikkia meitä on lyöty sanoin teoin ja ajatuksin ja silloin osa meistä aina unohtaa matkamme tarkoituksen mutta toisaalta osa meistä vaalii muistoa ikuisesti se osa joka rakastaa 2007. 14 Kuinka sen sinulle kertoisin Kuinka sen sinulle kertoisin / kuinka tunnustaa sen sinulle voisin / kuinka vaivihkaa korvaasi supattaisin / kuinka laulaisin salaisen laulun / (tämän kipeän keväisen sadelaulun) että rakkain elävä olento minulle olet sinä kevätunikkoni, kettuni, unihaukkani / syysliljani, impeni, tunturikyyhkyni / tämän surusilmäisen maan päällä /tämän kadotetun, uneksuvan maan päällä/ joka on tahrattu viattomain vereen/ pulppuavaan lämpimään hedelmälliseen /päällä tämän maan joka nyt puskee syvyyksistä / raskaat, tummat syyllisyysmarjat, verihedelmät / pyövelin makeat nautinnolliset syödä / tuimat ja jyrkät / katkerat ja ihanat / et tahdo minua enää kuunnella / et tahdo antaa lauluni väristellä lanteitasi / olet lukinnut korvasi sadointuhansin lupauksin / joita olet antanut vieraille miehille/ silmilläsi lanteillasi / rinnoillasi reisilläsi / heidän kiimasta kovettuneille silmilleen / olet antanut heidän puristella/ rintojesi kuunvalkeaa, liljanvalkeaa / nänniesi ruusunpunaista / suudelmanpunaista /olet antanut lantiosi kukan / kunkin kumaralle kämmenelle / olet antanut hyveesi /tuntamattomalle ohikulkijalle / kosteutesi heille lahjoitit / lantiosi / onkaloiden heille kuiskia annoit /hyväilit heidän lihaksiaan, hiuksiaan/ karvoja tummia ja vaaleita / heidän käärmeennahkansa / sinistä ja mustaa / itseesi sujauttaa annoit /hengit heidän henkäykseensä /ryöväsit heidän impeyttään / samalla kun sinulta varastettiin / Kuinka sen sinulle kertoisin kuinka sen sinulle tunnustaa voisin vaivihkaa korvaasi salaisesti supattaisin kuinka laulaisin salaisen laulun (tämän kuunsäteen ravitseman kalpean kohmeloisen kumean syyslaulun ) että rakkain elävä olento minulle olet sinä 2008. 15 Syysruusuja Menneen kesän kuihtuneet ruusut pöydälläni ovat todistajiani:Kerran rakastettiin tässä huoneessa , jossa nyt kirjoitan. Kuihtuneiden ruusujen kuivunut purppurasävy kuiskaa: Unelmista on ihminen tehty, tulesta ja tuulen henkäyksestä! Muttanytmekaksiolemmejättäneettaaksemmeruusutarhan, olemme sulkeneet unemme huoneet niittyjen sinikelloilta. Olemme jättäneet yhteisen elämämme keväisen hetken, sateen hiljaisen huminan, takkatulen hiljaisen lämmön. Kaikki tuo on mennyttä ja kietoutuu takaisin alkuvaloon, josta sen kerran jonkin salainen kaipaus pani liikkeelle. Mutta o l i m o n ta y öt ä , m o n t a a a m u a, h e t k e ä, j o n a k a i k k i s a l l i t t i i n, jopa y k s i n k e r t a isuus: Se, että halusin pitää sinua kädestä, tarttua sinuun miehekkäästi niin, oikein miehekkäästi lanteistasi, kietoa käteni vahvasti ympärillesi kuin se estäisi minua putoamasta tästä maailmasta ja suudella suudella s u u d e l l a va i n ihosi j o k a i s t a t u l e n h e h k u v a a k oh t a a ! 2010. 16 Elämän Viini Minulla on Neito syvällä Etelässä. Hänen katseensa on hienostunut, kirkas kuten Ahura Mazdan kuninkaallinen veri. Minulla on Neito syvällä Etelässä. Tämä Neito katsoo kaipauksella laivojen lähtöä. Hän käpertyy punaiseen silkkiin ja uneksii käsivarteni hänen ympärilleen, kuin Kaipauksen Ruusun nuppuun kätketty helmi hän on, Ainoani, Elämäni Valo. Minulla on Neito syvällä Etelässä. Vaikeakulkuisten teiden päässä, katseenne ulottumattomissa, kätketty ja salattu hän on kuin peltoon kätketty aarre. Minulla on Neito syvällä Etelässä. Yhä tämä Neito katsoo kaipauksella laivojen lähtöä.Hän asettaa purppuranpunaisen kuiskauksen silkkipaperilla kirsikanpunaisille huulilleen, suutelee sitä ja lähettää sen kirjekuoressa laivaan, jolle Kristus on antanut nimensä./ Tämän laivan kapteeni palvelee Jahvea hyvin; Hän on nähnyt enemmän kuin satatuhatta miljoonaa meren aaltoa, hän tuntee niiden kaipauksen. Mutta syvempi on Neidon kaipaus./ Se on syvä kuin Kuoleman viittaan upotettu Pimeys. / Se on korkea kuin Sinisen Krishnan tulipatsas. Se on korkea kuin Herran Liekki, Shalhevetjah./ Se on syvä kuin Herran Sebaotin syvyyksien kaivo. SeonkorkeakuinTuomionEnkelinpasuunanääni. Se on korkea kuin Verienkelten kirkas raivo./ Se on mystisempi kuin I Chingin ensimmäinen heksagrammi,/ Mystisempi kuin ateena laisten jumalkone tai tiibetiläinen kaksoismandala./ Mystisempi se on kuin . Koraanin syvänsiniset tulikirjaimet. / Mystisempi se on kuin savuisten ghettojen alkemistien Ars Magna, Vihreä Leijona, joka nielee Aurinkoa, kultaakin kirkkaampi, Pyhempi se on kuin Doctor Illuminatuksen kabbalistinen Elämänpuu tai gnostikkojen Ouroboros Se on läpikotaisin pyhä kuin ensimmäinen ihminen, joka palveli koko sydämestään iloiten Yhtä Jumalaa. 17 Minulla on Neito syvällä Etelässä. Hänen kasvonsa ovat yössä tummat kuin Kaaban Musta Kivi, Mutta päivänvalossa hänen ihonsa hohtaa kuin Timbuktun Kulta. Mutta tämä kulta on mystisempää kuin kuningas Salomon taikuus. Minulla on Neito syvällä Etelässä. Tämä Neito Afrikasta on öideni Valo, keskipäiväni viileä Varjo, Kuu, joka loistaa päivänvalossakin. Hänen nimensä on enteellinen. Hepreaksi se on Energinen, afgaanin kielellä Rakkauden Liekit. Joruban kielellä “Jumala on siunannut minua”. Minulle hänen sielunsa on Elämän Viini. Hänen ihonsa on Runojen Runo. Mustalla siveltimellä hän kirjoittaa Elämänsä Runon minun iholleni kuten Jumala kirjoitti Raamatun mustalla liekillä valkoisen liekin päälle. Samalla tavoin minä kirjoitan hänen iholleen. Minulla on Neito syvällä, syvällä Etelässä. Lämpimänä tuulena hän puhaltaa luokseni, pääskyset kuiskivat keväisin hänen silmistään. Ne kuiskivat: Sinun rakkaasi silmät ovat suloiset kuin lootuskukat. Rakastan näitä lintuja, taivaallisen totuuden lähettiläitä. Minulla on Neito syvällä Etelässä. Hänen luoksensa kyyhkyseni lentävät yöllä ja päivällä, sateessa ja kirkastaessa, syksyllä ja talvella, keväällä ja kesällä, Auringon itkiessä ja nauraessa auringonsätein , Kuun laulaessa ja runoillessa kuunsätein. Sumussa ja usvassakin kyyhkyni lentävät hänen uumansa liekkihohdetta kohden. Minulla on Neito syvällä Etelässä. Hänen kasvonsa ovat minulle salatun, tuntemattoman Elävän Jumalan kasvot. Hänen rubiinihuuliltaan tahdon juoda smaragdiviiniä. Sela. 2009. 18 Mustaa valoa, pimeyden kajastusta (pseudo-dokumentaarista fiktiota) 19 Kuva: Bhrama/Jarkko Pylväs. 2010. 20 Laulu sielulinnulle (Carlos Castaneda) Vaikka kastanjat heiluisivat sinisissä liekeissä illan viilentyneessä tuulessa, lintuni, ole vahva, ole vahva, lintuni, vaikka lohikäärmesydämesi itkisi verenpunaisia kyyneleitä, ole vahva, vaikka silmäsi koskettaisivat taivaan silkkistä lievettä ja susi maistaisi makeinta hedelmääsi, lintuni, ole vahva, vaikka silmäsi lepäisivät jääkylmässä yössä , vaikka siipiesi alla kohottautuisivat loputtomat aarniometsät, vaikka nokkasi olisi tähdätty avaruuteen, tähtiin ja aamunkoittoon ja jalkasi haroisivat vain tyhjää, lintuni, ole vahva, vaikka kehosi olisi kahlittu betoniin ja vääriin tekoihin, lintuni, sieluni, ole vahva, vaikka kuu ei tietäisi nimeäsi, lintuni, ole vahva, vaikka meri huhuilisi nimeäsi, lintuni, ole vahva, vaikka syliisi laskettaisiin skorpioneja ja ruusuja, lintuni, ole vahva, vaikka päiväsi olisi synkkä, lintuni, ole vahva, vaikka tuuli kylväisi liekkejä ja unohdusta, oi lintuni, ole sittenkin vielä vahva! 21 Apokalypsis (Zarathustra) Paratiisinpuutarhaanjohtavantienviimeinentodistus. Aina hetkien palaessa kirkkaana sekuntien sarjana maailmankaikkeus kietoutuu lopulta taas alkuun myriadien katkeamattomien ajan kehien sarjassa simpukankuoreen, jonne ikuisuus siitti virheettömän, valkean helmen. Tuo helmi on Elämän Herra. Tuo ikuisuushelmi värittää unen ja valveen rakkauden ja pelon rajalla , joka ei liiku, mutta jonka ympärillä kaikki muu maailmankaikkeudessa liikkuu: Näennäinen ja valheellinen tuhoutuu ja häviää, todellinen vahvistuu, virkoaa eloon ja siittää uusia helmiä. Nuo helmet ovat maagien kutsumuksia, joita ajallinen maailma runtelee, mutta siitä huolimatta ne imevät totuuden itseensä. Samalla kun ajanosoittajatähtikellot kietoutuvat viimeisinä päivinä tämän maailmankaikkeuden alkukohtaan, tässä ajallisessa maailmassa lukemattomat uumat kietoutuvat Unen ja Kuoleman kiasmaan siittäen ja synnyttäen syntymämme ensihetken kirkkaana ja kiiltelevänä edessämme: Kuninkaallisen lapsen, joka on virheetön. Tuo lapsi on Kuoleman Itu. Mutta maagit, älkää pysähtykö vielä tähän! Kätkekää sisimpänne kultainen avain pyhimpään multaan! Kulkekaa vielä taival ylitse rajan, jolta ei ole paluuta. Kohtaatte siellä Paratiisin puutarhaan johtavalla tiellä helvetin kuilujen hampaiden kirskunnan yläpuolella Kolmenmaailmanveitsenteränsillalla kaksoisolentonne liekehtivänä enkelihahmona, jolla on kultaiset torahampaat, hirmuinen smaragdikatse ja kädessä taivaaseen asti ulottuva tulinen sapeli, joka käskee teidän sielujanne nöyrtymään Elämän Herran mahtikäskyn edessä. Silloin ajalla ei ole enää merkitystä. Oma syntymänne hetki on silloin sylissänne kuin uhkeasti puhjennut, uskalias ruusu ja vanhuutenne kädessänne kuin lumenvalkea lilja Jos silloin et tunne todellista nimeäsi Elämän Kirjassa, peljästy tätä maagi, silloin osasi on ikuinen tyrmä; Paha karmasi sulkee sinut ikuisten syytösten labyrinttiin, häväistyksen pyramidiin, jonne päivä ei ikinä paista ja jonne Kuninkaiden Kuningas sinut iskee! Silloin on aika toden tuntemisen. Silloin Unen ja Kuoleman kummallinen kiasma purkautuu ja kirkas valveilla nähty lanka tosiolevaiseen paljastuu, eikä mikään enää ole entisensä. 22 Gnostilainen uskontunnustus (Väärän Basilideen poltettu kirjoitus) Kaikki kimmeltävät sielut teidän vuoksenne vuodatetut jälleensyntyneet maailmaan Sielujen kohdusta pisaroituneet pre-eksistenssin kirkkaudessa siinneet ja pyhitetyt alkutilassa Murrettu anamnesiksen polulla materiassa demiurgin painajaisesta lihan ja veren heijastuksien vankilassa Jumalallisesta kirkkaudesta langenneet, mutta palaavaiset takaisin kirkkauden mysteeriin Jumalallinen jumalliseen kirkkaus kirkkauteen tähtisielu tähtisieluun Henkikipinä alkukipinään joka imee ja hävittää sen kuten pisara katoaa valtamereen 23 Apokryfinen Jeesus-sutra (Manikealainen psalmi) Jokaisella ihmisellä on Jeesus-luonto. Jokaisella kalalla ja linnulla on Jeesus-luonto. Jokaisella sinisellä kukalla on Jeesus-luonto. Jokaisella sykkivällä sydämellä on Jeesus-luonto. Jokaisella elävällä olennolla on Jeesus-luonto. Jokaisella sanalla on Jeesus-luonto. Jokaisella hiljaisuudella on Jeesus-luonto. Jokaisella taivaan kyyneleellä on Jeesus-luonto. Kyyneleet, kyyneleet: Kokoontukaa puroiksi, joiksi, järviksi ja meriksi, virratkaa ja aalloilkaa, muuttukaa pilviksi ja sateeksi , antakaa kaipauksellenne salainen tai julkinen kukoistus, ravitkaa pisaroillanne kasvit, eläimet, ihmiset, kuiskatkaa ja huutakaa, väriskää ja itkekää, hymyilkää ja iloitkaa: Jokaisella sysimustan yötaivaan kanteen haljenneella valosäröllä on Jeesuksen Kristuksen luonto Jokaisella sinisellä tähdellä on Jumalan Ainoan Pojan mieli Jokaisella kirjoitetulla symbolilla on Jeesuksen Kristuksen salainen tahto 24 Satakielen laulu ruusulle (Variaatio Hafizin teemasta) etkö pelkää ett voisin rakastua sinuun sinä tuntematon sinä kielletty hedelmä koskematon ruusu joka asetut ihmeellisesti minun eteeni vuoteellasi särkyneenä alastomana paljaana puhjenneena täynnä kaipausta tarpeita ja haluja etkö pelkää että haluaisin koskettaa sinua tllaisena lumottuna kuutamoynä jossa terälehdilläsi pisaroi kastetta ja unta vai kuljetko ohi katsahdat hymyillen vain kerran ja jatkat matkaasi ja jätät jäljelle vain piikit sinä joka hiljaa varistat tähtien kimmellyksen siivilleni sinä joka yksinäisyyttäsi kyynelehdit tässä särkyneessä yössä sinä joka salaa sujautat sydämeeni silkkisen kauneutesi sinä joka kosketat sydäntäni kuin hiljainen tuulenvire sin ä joka painaudut sydäntäni vasten täynnä kaipauksen hehkua 25 Magister Sententiarum- kaimastaan huolimatta tämä fransiskaanispirituaaliveli Pietro Lombardialaisen vankeudessa saama ilmestys tuomittiin ankarasti dominkaanisen inkvisition toimesta 1200-luvullla . Näky Valtavan ukkosenjylinän ja salamoinnin vallitessa enkeli astui lävitse seinän huoneeseeni, tarttui minua kädestäni ja kuljetti minua katon lävitse valoa hehkuvia portaita pitkin ylös kohti taivaita. Kuljimme valtavan juhlallisen tunnelman vallitessa hehkuvia portaita pitkin ylöspäin ulkona rankkasateessa ilman että tunsin yhdenkään pisaran koskettavan itseäni tai kehollisen olemukseni, ruumiini kastuvan. Enkeli piti minua vahvasti kädestä samanaikaisesti kun nousimme taivaallisia portaita pitkin valtavan korkealle vuorelle, jota ihmissilmä ei pystynyt näkemään. Vuoren laella avautui näkymä: Silmän kantamattomiin lukemattomia suuria kaupunkeja, näitä suuria kaupunkeja vartioivia armeijoita, armeijoiden päälliköitä ja ylipäällliköitä, kaikki maailman maalliset valtakunnat ja niiden kuninkaat. Ja enkeli osoitti minulle sormellaan: “Katso!”. Ja minä näin kuinka maalliset valtakunnat ensin nousivat, sitten sortuivat syntiensä painosta ja kuinka kaikki maallisten valtakuntien kuninkaat johtivat kansoja sotiin, ei yhtäkään joka olisi rauhaa rakastanut. Samanaikaisesti edessäni ilmestyi rauhanruhtinas, Jeesus Kristus kirkkaimmassa valkeassa asussaan yhdessä suuren enkelten joukkojen kirkkauden kanssa niin, että hänen olentonsa häikäisi minua. Ja minä näin kuinka rauhanruhtinas johdatti enkeliseuralaistensa kanssa valittujen joukkoja aivan päinvastaiseen suuntaan kuin maalliset ruhtinaat; Sodan ja väkivallan sijaan hän johdatti valittuja rauhaan itsensä ja toisten ihmisten kanssa. Ja minä näin, kuinka maalliset ruhtinaat vainosivat vihalla ja väkivallalla näitä Kristuksen valittujen joukkoja, mutta Pyhä Henki oli valittujen lohduttaja ja puolustaja. Keskellä tätä ilmestystä oli valtava ukonilma, joka näytti lähtevän enkelten toimista ja samassa ymmärsin, että salamointi ja ukkonen olivat ikään kuin musiikkia, jota Herran enkelit soittivat korkeudessa ylistääkseen Jumalaa. Mutta kadotetut ihmiset maan päällä herjasivat tätä ukonilmaa, sillä heidän mielestään se oli vitsaus. Ja samassa minä näin, kuinka salamointi aina silloin tällöin osui ihmisiin , jotka asuivat maan päällä, yhtäläisesti sekä Herran valittuihin että kadotettuihin. Ja minä näin, kuinka Herran valitut palasivat Herran kirkkauteen ja uskottomat joutuivat kadotukseen salaman tulen kohdatessa heitä samanaikaisesti kun enkelit kutoivat salamoinnista ja ukkosenjyrähdyksistä taivaallisen musiikin ja harmonian sointuja. Kaikkea tätä ilmestystä leimasi valtavan juhlallinen tunnelma. En tuntenut lainkaan pelkoa vaan suurta ihmetystä. Enkeli oli koko ajan vierelläni tämän ilmestyksen ajan ja minä näin salamoinnin valon heijastuvan hänen välkehtiviltä kasvoiltaan ja hänen silmiensä syvänsinisistä iiriksistä. 26 Ofelia, rakkaani (Hamlet) sinä uneksit peilikirkkaan sinisen pinnan josta heijastui sinun halusi kohde sinä kukitit muistosi ja puit valkeaan huolellisesti laskostelit kyyneleesi pellavaan sinä hautasit surusi unen venheisiin jotka eivät milloinkaan enää palanneet ja astuit kohti heijastuksen pintaa johon kuu oli pudottanut koko olemuksensa hameesi kahisevan valkeuden annoit koskettaa heijastuksen sinistä pintaa kaipauksen ytimessä voitit rauhan ja koko voimasi kosketti unta harsojen takana ruumiisi löydettiin rannalta seuraavana aamuna puolittain upoksissa kuin hylätty ruusu sinuun verraten olen vain varjojen prinssi ikuinen epäilijä ikuinen kieltäjä kirkas säie sinä olit uni unesta valo valosta sinun haudallesi tuon kukkia uudelleen ja uudelleen 27 Uni kauneimmasta unesta (Novalis) Silmuilevan kevään ensikukintoin aikaan kohtasin ensi kerran tuon neidon ihanan. Sinivuokoista hänell’ kimpun taitoin ja suudelman hänen suullens’ annoin. Kesän huikaisevan kukkameren aueten painauduin likell’ rakkaani rintaa vasten ja hänell’ valan rakkauden ikuisen annoin. Valittuin kanssa kedoll’ telmin, unelmoin. Mutta syksyll’ rakkaani haikeaksi heittäytyi. Hän vuolaasti itki - ja kyynelsilmin minulta kysyi: Rakastatko näinä vajoavina hetkinä yhä minua? Vai pitääkö minun jatkaa kulkuain yksin, ilman sinua? Talvi saapui ja rakkaani elinpäivät päättyivät. Muistan: Hänen huulens’ hieman hymyilivät kun katselin arkuss’ hänen lempeitä kasvojaan. Sitten hänet laskettiin syväll’ poveen maan. Oli kevät taas kun nähdä sain rakkaani uness’. Täss’ uness’ hän nukkui alla suuren tammipuun. Se kaikk’ oli lumottua – lumottua kuin taika kuun. Täss’ uness’, jonka näin, ei ollut lunta maass’. Kun suudelman hänen suullens’ taas annoin: Hän heräs’ ja ihanasti nauroi – minäkin nauroin! Sinä hetkenä vakavan ilon hurmion kokea sain kun rakkaani sanoi minull’:Suloisen unen näin. 28 Melankolian lumouksissa (Edgar Allan Poe) Kuolin, minut haudattiin. Maan povessa aloin itää, muutuin puuksi. Elän nyt varjoisan nummen laidalla. Keijukaiset kirjoittivat historiansa vuosirenkaisiini. Illan varjoisina hetkinä tuuli kahisuttelee lehtiäni. Silloin muistelen aikaani ihmisenä. 29 Muukalainen (Herman Hesse) Neuroottisuus: Osani tässä elämässä. Ja mitä se on? Se on tätä. Katson omia käsiäni ja ne tuntuvat vierailta, oudoilta, samanaikaisesti kummallisen kevyiltä ja raskailta. Kuin jonkun toisen kädet, jotka ovat jotenkin keinotekoisesti liitetty minuun. sama tapahtuu kun katson peiliin. Outo pää katsoo minuun sieltä takaisin. Täysin vieraan ja oudon näköinen henkilö. Vieraan ja oudon tuntuisia piirteitä, kummallisella tavalla muotoutunut olento. Ihminenkö hänkin? En tiedä, mikä lie. Kummallinen pää ja kummalliset kädet, koko ruumis jotenkin mielipuolisella tavalla vääristynyt. kammottaa katsoa tähän olentoon. Kuin ahdistava hallusinaatio. tai painajainen, josta en toivo juuri muuta kuin sen loppuvan. Se on vieras ja tuskallinen näky, se ei ole ystäväni. Miksi se ei lähde jo pois? Liha: Putoa pois yltäni, että todellinen olemukseni paljastuu! ja luut: Pudotkaa ruumisarkkuunne siistiksi pinoksi älkääkä enää nousko sieltä! kaatukaa, pudotkaa! Hävitkää, kadotkaa! Kadotkaa, sillä minä olen pettynyt teihin. Kadotkaa, sillä minä olen sielu, tietoisuus ja mieli! Hehkun tässä yössä, valaisen itse itseni, en tarvitse teitä. Sama tapahtuu edelleen kun luen päiväkirjani sivuja päiviä, kuukausia ja vuosia taaksepäin. Kirjoitus tuntuu sanoinkuvaamattoman oudolta. Miten voi olla, että tällaista silloin ja silloin? Onpa outoa. Kummallista. Tai kun muistelen elämääni taaksepäin. Ovatko ne todella minun muistojani, minun elämääni? Tuntuu kuin ne olisivat jonkun toisen. Sigmund Freud on joskus sanonut, että uskonto ja moraali ovat neurooseja. Ihmisen tulisi vapautua niistä parantuakseen. En ehkä ole täysin samaa mieltä hänen kanssaan tässä asiassa.Sillä on totta, että Raamatussa on ilmaus, joka kuvaa eksistentionaalista olotilaani tässä maailmassa paremmin kuin tarkasti. Mooseksen sanat: "Olen muukalainen vieraalla maalla."(2.Moos. 2:22). 30 Martin Heideggerin reputtaneen oppilaan Mechthild Engelsin hylätty saksalaisen idealismin määritelmä. Shalhevetjah Menetän järkeni – saan Järkeni (Logos). Paavali: ”Jos joku teistä on olevinaan viisas tässä maailmassa, hänestä täytyy ensin tulla hullu, jotta hänestä tulisi viisas. ” (1.Kor. 3:18). Johanneksen mukaan Kristus on Sana. Eli: Järki, Mieli, Mielekkyys. ”Minä olen ollut Herran oma hänen teidensä alussa: ennenkuin mitään tehty oli, olin minä. ”, Logos-Viisaus ilmaisee itsensä Salomon Sananlaskuissa (8:22). Kaikki tapahtumat tässä maailmassa seuravat Kristuksen kosmista Järkeä. Vaihe vaiheelta ilmiö seuraa toista järkkymättömän kohtalonsa predestinaation seuraamana. Ei ole olemassa mitään, mikä olisi Ei-Kristus. Ainoastaan Ei-Olevasta puuttuu Kristuksen Mieli. Alussa oli Uni. Ja Uni uneksi syventymistä sisimpään Mieleen. Mieli sen sijaan varoi uneksimasta: Mieli ei halunnut yhdistyä ei-Mieleen, joka oli silkkaa Lume-Unta. Mieli (Logos) on sama asia kuin Valveillaolo-Valaistuminen. Kysyn: Uneksiko Buddha! Brahma on Suuri Hämähäkki tämän maailman lumouksen taustalla - hän on sen huolella kutonut mielihyvästä & kärsimyksestä. Mutta Rakkaus? Kutoiko Hämähäkki 31 senkin? Ei. Rakkaus on yhtä kuin tuliset portaat jumaluuden ylimmälle tasolle, joka on - samoin kuin kabbalan Elämänpuun visio kuin Salama, joka välähtää idässä ja nähdään lännessä (Matt. 24:27). Aikajana: se kulkee samanaikaisesti sekä eteenpäin että taaksepäin: Alusta loppuun , mutta myös lopusta Alkuun. Siksi lause, kuten evankelista Luukas (10:18) ilmaisee Jeesuksen sanoneen: ”Minä näin saatanan lankeavan taivaasta niinkuin salaman”, ei sisällä virhettä, vaikka tieteellinen fysiikka selittää: salamat eivät lyö taivaasta alas vaan päinvastoin: Maan pinnalta ylös taivaaseen. Mutta mikä on tuo salama, joka lyö saatanan? Se on Jumala: UskoTaivaskaipuu-Rakkaus. Hepreaksi: Shalhevetjah, suomeksi: Herran Liekki. (Korkea Veisu 8:6). 32 Hylätty luistinrata (Uuno Kailaan modernistinen kokeilu) Äkkiä oli sydäntalvi. Silinterihattu, jota pitelin käsissäni, takertui päänahkaani kuin verenhimoinen lepakko. Katosin varjoihin kuin Murnaun Nosferatu. Tänä talven lumottuna hetkenä kaikki oli ihmeellisen kaunista. Lunta satoi täydellisen hiljaisuuden vallitessa. Edessäni oli hylätty luistinrata. Ajatukseni jäätyivät. Kyynelistäni muodostui jäinen helminauha. Katselin sitä kuin itsestäni irronnutta ruumiinosaa. Muistoesine menetetylle rakastetulle. 33 Triptyykki (Eeva-Liisa Manner) I Ne sanat, jotka säästetään viedään salaa unen rajamaille, tajunnan takalokeroon ja punnitaan niiden arvo kullassa, mikä hävittää ne. II Perhosen leikki, miehen ja naisen leikki, unen ja peilin leikki. Läsnä on tyhjyys, joka ei estä, ei säästy, täyttyy ja tyhjenee yhä. III Lampuista vuotaa huokauksia kirjoihin, joita ei ole vielä avattu, silmistä vuotaa sokeita, vastasyntyneitä sanoja, heikkoa kajoa. 34 Apokatastasis (Philip K. Dickin mietelmiä William Blakea lukiessa) Näky: Sadat miljoonat sielut palautuvat alkuun jumalalliseen alkuvaloon ylivalollisen pimeyden häikäiseminä se on yhtä kuin platoninen maailmanvuosi , joka täyttyy planeettojen kehien vallankumousten (revolutionibus ) palatessa siihen alkupisteeseen, joka on yhtä kuin hindujen astrologian ensimmäisen aioonin nollapiste ja maya-intiaanien kalenterin sekä alku- että loppupiste mistä maailman löyhkä sai kerran alkunsa ja se on yhtä kuin Väärän Basilideen puolustus: Jokainen syntyy tavallaan inkarnaatioiden katkeamattomissa kehissä aina ja iäti syventyen ja viisastuen Kunnes sisin Jeesus-luonto avautuu valaistumisen tavoittelijalle Sydän-chakran pehmeän sinisen valon heijastuksissa silloin: Pyhä Peto herjaa Ylevää Isää; Se pilkka annetaan anteeksi, mutta Pyhän Hengen pilkkaa ei milloinkaan vaan Vääryyden Ruhtinas paiskataan tuliseen järveen jossa on ikuinen tuska ja hammasten kiristely kunnes lopulta loppuu aika ja ikuisuus aika ja paikka ovat tyhjentyvät Viimeisinä Päivinä, näin kerrotaan, Paholainen ja Jumala yhdistyvät ja itse Saatanakin on pelastuva 35 Minä olen Herra, eikä toista ole, paitsi minua ei ole yhtään jumalaa. Minä vyötän sinut, vaikka sinä et minua tunne, jotta tiedettäisiin auringon noususta sen laskemille asti, että paitsi minua ei ole yhtäkään: minä olen Herra, eikä toista ole, minä, joka teen valkeuden ja luon pimeyden, joka tuotan onnen ja luon onnettomuuden; minä, Herra, teen kaiken tämän. (Jes. 45:5-7). Miserere (Arvo Pärtin mimesis ja anamnesis) Pelkään sinua, J u m a l a n i, j a r a k a s t a n. Sinä olet luonut Kauneuden ja Elämän yhtälailla kuin Kurjuuden ja Kuoleman vastinpareiksi, kontrapunktiksi kosmiseen sävellykseesi salaisen mielesi mukaan. Sinä näit kaiken jo idullaan hohtavassa pimeydessä ennen kuin maailmaa vielä edes oli. Silloinkin sinä olit. Aikojen alussa syvyyden kasvoilla pimeydessä väreili nimesi aavistuksen henkäys, jonka kirkkaasta säikeestä maailma sai alkunsa sinun ennaltatietävän tahtosi mukaan Sinä olet suuressa viisaudessasi lähettänyt purppuranpunaiset auringon laskut ja nousut, tähtien sotajoukot, jotka loistavat kimmeltäen talven pitkinä yönä, kuun, kevään ja kirsikankukat, kesän tuoksuvat kukinnot, syksyn väriloiston ja sateenkaaren meidän silmiemme iloksi. Sinä olet lähettänyt sateet ja poudat, luovuuden hetket säteileväiset kuten myös pitkät kuivat kaudet. Olet Elämän ja Kuoleman Herra; Ei ole toista kaltaistasi. 36 Sinun katseesi saa niittyjen kasvit ja metsien puut kukoistamaan ja kuihtumaan, sinä tiedät niiden ajat ja salaisuudet Jokaisen eläimen jokaisen nikaman ja jänteen sinä tunnet; Jokaisen eläimen sydämeen sinä istutit elämämäntahdon. Sinä näit edeltä käsin eläimen vaiston aavistuksenkin. Ihmisen sielun salaisuudet ovat sinulle kuin avoin kirja. Sinun valtaistuimesi avaimet avaavat ihmisen itseyden ovet ilman, että hän voi niitä sinulta sulkea; Totisesti mikään ei ole sinulle salattua tai mahdotonta. Näet keväisen auringonsäteen kirkkaan pimeyden; Syvin pimeys on sinulle valkea kuin kirkkain päivä. Olet itse Kirkas Pimeys, Pimeä Kirkkaus. Salaisuudet seuraavat toinen toisiaan sinun teittesi askelmissa. Sinä tunnet minut . Jokaisen hiukseni vähäisimmänkin säikeen sinä olet jaotellut mielessäsi useampaan osaan kuin tähtien paljous on kirkkaalla yötaivaalla. S i n ä ol e t Kaikkivaltias, Herra Sebaot. Sinun kirkkauteesi verraten minä en ole mitään, vain pisara viisautesi valtameren rannalla. Sinä olet musertanut ylpeyteni. Ar m a h da m i n u a, Herra. 37 Yksi ja Kolme (Johann Erle) I Muslimi pahoittaa mielensä kun kerron, että Jumala on Yksi, mutta toisaalta Kolme: Isä eli Herra, Poika eli Messias ja Pyhä Henki. Juutalainen pahoittaa mielensä kun kerron, että myös ihmiskunnan historia jakautuu hengellisesti kolmeen eri aikakauteen. Joakim Fiorelaisen apokalyptisen historianfilosofian mukaan näitä ovat Isän valtakunta, Pojan valtakunta ja Pyhän Hengen valtakunta. Isän valtakunta tarkoittaa Vanhan testamentin leimaamaa aikakautta, jonka keskushenkilöitä ovat vanhukset ja avioliittoon astuneet ihmiset ja sitä leimasi pelko ja orjuus. Kristuksen inkarnaatio käynnisti Pojan valtakunnan rakentamisen, jonka keskushenkilöitä ovat nuoret ja papit ja sitä leimasi usko ja lapsenomainen kuuliaisuus. Ilmestyskirjan profetioihin perustuen Joakim Fiorelainen ennusti, että ihmiskunnan astuminen Pyhän Hengen valtakuntaan alkaa vuoden 1260 jälkeen kun julistettaisiin ”ikuinen evankeliumi”, jolloin mm. hengellinen kirkko syrjäyttäisi ”ulkonaisen”, kristittyjen aktiivinen elämäntapa vaihtuisi kontemplatiiviseen, idän ja lännen kirkot sopisivat riitansa, juutalaiset kääntyisivät kristinuskoon, sodat loppuisivat ja vallitsisi universaali rakkaus, joka ulottuisi maailman loppuun saakka. Erityisen radikaaliksi Joakim Fiorelaisen trinitaristisen historianfilosofian teki se, että hänen mukaansa tämän Pyhän Hengen aikakauden keskushenkilöitä olisivat lapset ja selibaatissa elävät munkit, kristikunnassa siirryttäisiin laajamittaisesti yksityisomistuksesta alkukristillisen seurakunnan suosimaan kommunismiin ja katolisen kirkon hierarkinen rakenne kävisi lähes turhaksi. Tässä ei ole kuitenkaan vielä sanottu ihan kaikkea. Kristitty pahoittaa mielensä kun sanon, että Jeesuksiakin oli kolme: Ensimmäinen on Valon evankeliumin Jehooshua ha -Nosri, joka saarnasi , että taivasten valtakunta on tullut lähelle, tehkää parannus. 38 Tämä Jeesuksen puheiden kokoelma, joka tunnetaan nimellä Valon evankeliumi, on kirjoitettu kenties jo Jeesuksen elinaikana, ehkä vuosina n. 30-33 Anno Domini. Ihmeitä ensimmäinen Jeesus ei tehnyt, hän vain saarnasi evankeliumia. 1800-luvun lopulla mm. Berliinin yliopiston kirkkohistorian professorina toiminut Adolf von Harnack tiivistää tämän Jeesuksen evankeliumin neljään aspektiin: 1. Jumala on rakastava Isä. 2.Jokainen ihmissielu on äärettömän arvokas. 3.Jumala kehottaa lähimmäisenrakkauteen ja veljeyteen. 4. Jumalan valtakunnan tuleminen kaikkiin ihmissydämiin on historian päätepiste. II Toinen Jeesus on Q- eli Logia-lähteen Jeesus: ihmeidentekijä ja sananjulistaja , joka muutti veden viiniksi Kaanaan häissä , käveli Genesaret-järven vetten päällä, ajoi Magdalan Mariasta ulos seitsemän perkelettä, paransi sairaita ja herätti kuolleita Jumalan voimalla. Toinen Jeesus julisti voimallisesti taivasten valtakunnan evankeliumia, mutta - toisin kuin Niko Kazanzakisin Viimeinen Kiusaus -avainromaanin loppukäänne antaa ymmärtää hän ei itse koskaan kuollut ristillä. Toisen Jeesuksen sijaan keskimmäiselle ristille ristinaulittiin Simon Kyreneläinen, kertoo Nag Hammadista, Egyptistä v. 1945 löytynyt koptinkielinen, gnostilainen kirjoitus, joka tunnetaan nimellä Pietarin ilmestys. Tämä Toinen Jeesus eli vanhuuteen asti Ja kuoli luonnollisella tavalla. Vaikka hänen syntyperäänsä liittyi jotakin epämääräistä, hän itse tai hänen seuraajansa eivät koskaan väittäneet, että hän olisi siinnyt Pyhästä Hengestä. Logia-lähde periytyy vuosilta n. 36-70. III 39 Kolmas Jeesus on synoptikkojen, Eli: Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan sekä Johanneksen evankeliumin Jeesus, jonka elämää ja julistusta tulkitaan teologisesti ensi kertaa ihmiskunnan historiassa farisealaisuudesta kristinuskoon kääntyneen Apostoli Paavalin kirjeissä. Pyhä maan varhaisessa alkuseurakunnassa , josta voidaan käyttää nimitystä “Jeesus-liike”, suurella osalla oli juutalainen tausta , mutta toisaalta joidenkin kohdalla tämä yhdistyi hellenistiseen sivistykseen. Paavali, joka kirjoitti kirjeensä kreikaksi ja selvästi lukee myös Septuagintaa , eli kreikankielistä Vanhan testamentin käännöstä , heprealaisen Raamatun sijaan, on näiden yhdistelmästä hyvä esimerkki. Tiedämme, että Paavalin kirjeet ovat vanhempia kuin synoptiset evankeliumit ja Johanneksen evankeliumi , ts. juuri ne ovat varhaisin historiallinen dokumentti kristinuskosta , mikä herättää kysymyksen: Lieneekö alun perin Paavalin vaikutusta , että Matteuksen evankeliumi (1:23) tulkitsee kreikankieliseen Septuagintaan nojautuen, että Jesajan kirjan 7.luvun 14.jakeen “Neidon” tulee olla koskematon neitsyt? Vai onko varhaisen kristinuskon opissa Vapahtajan neitseellisestä sikiämisestä kenties sittenkin kysymys Persian Zarathustralaisuuden tai Rooman Mithrakultin synkretistisestä vaikutuksesta? Oli miten oli, oppi Vapahtajan neitseellisestä sikiämisestä joka tapauksessa integroidaan sekä varhaisen Jeesus-liikkeen teologiaan että myös sen pyhien kirjoitusten codexiin. Paavalin vallankumouksellisin oppi On kuitenkin tämä: Dogma Jeesuksen ristinkuolemasta kosmisena sovitusuhrina. 40 Luomisen kirjan sävellaji (meditaatioita Raamatun luvuista) 41 Kuva: Wit(t)ness/Jarkko Pylväs. 42 Teen merkintöjä Raamatun marginaaliin. Alleviivaan joitakin kohtia, joihinkin kohtiin merkitsen tähden. Mitä kieltä Raamattu puhuu? Arameaa, hepreaa, kreikkaa? Ei. Sydämen kieltä se puhuu; Se on kirjoitettu sydämellä sydämelle. Erehtyykö Raamattu? Kysyn sinulta, erehtyykö oma sydämesi? Eikö sydämesi vain kerrokin sinulle, mitä rakastat? Joku sanoi, että Raamattu on vain ihmisten kirjoittama teos, ihmisten yritys lähestyä jumaluutta, pohjimmiltaan sekin vain kaunokirjallisuutta kuten Danten Jumalainen näytelmä täynnä unia, satuja, myyttejä. Ei siis totuus, pikemminkin kaipaus. Toinen sanoi, että se on täynnä vain kauniita kirjaimia, jotka eivät sano mitään. Minusta Raamattu on kuitenkin mysteeri; Me emme voi rajata Raamattua määritelmillämme, pikemminkin Raamattu rajaa meitä. Raamattu on tietoinen elävä olento; Se puhuu, ajattelee, hengittää, laulaa, liikkuu, tekee asioita. Kenties Raamattu on enkeli; Kun minä nukun, Raamattu valvoo untani. Raamattu on unien tulkinnan avain Freudin ja Jungin tuolla puolen. Eikä tämäkään vielä sano, mikä se on. Raamattu on runo, Kyyhkynen, Käärme, Risti, Kyynel, Suudelma. Eikä mikään niistä. Vanha juutalainen tarina kertoo, kuinka neljä rabbia meni paratiisiin. Yhdestä tuli tämän vierailun seurauksena pervertikko, toinen kuoli, kolmas tuli hulluksi. Vain neljäs rabbi meni paratiisiin rauhassa ja tuli ulos sieltä rauhassa. On sanottu, että neljä rabbia kuvaavat neljää eri tapaa lukea Raamattua. Yksi on legalistis-moralistinen, toinen on kirjaimellinen, kolmas on allegoristinen. Neljäs on mysteeri. Toinen juutalainen miete kertoo, että tässä maailmassa ihmisen osa on lukea Tooraa ja unohtaa lukemansa, mutta toisin on tulevassa maailmassa. Kenties samoin on tässä ja tulevassa maailmassa kristityn laita, joka lukee Uutta testamenttia. 43 Adamin luiden äärellä 930 vuotta oli sinun vuosiesi määrä, Adam. Sitten sinun oli määrä tulla jälleen maaksi, josta Jumala sinut aikoinaan muovasi. Hautasi äärellä itki vaimosi, jolle annoit (ironisesti?) nimen Eeva. Itkee kai vielä tänäkin päivänä. 44 Jobin suru suruni vain pimeni synkimmässä yössä niin, että tähdet putosivat taivaalta ja kuu pukeutui veren väriin koko maan piirin järjestys järkkyi en halunnut enää edes elää herrani ja paimeneni oli murskannut polvilumpioni totisesti hän kuritti minua eksynyttä lammastaan silmistäni vuotanut suola muodosti kuolleen meren, jossa mikään elävä ei menestynyt ja surullani ei ollut mitään rajaa 45 Kun Daavid näki Batseban kuningas näki naisen alastomana peseytymässä naisen rinnat houkuttivat häntä säihkyvät silmät kutsuivat tekivät salaisen työn hänessä lanteensa lupailivat huulensa huokailivat Silloin Silloin enkelit serafit ja demonit ja kerubit leikkiä tulena löi liekehtöi horebin vuoren lain taulujen vierellä Silloin puusta putosi suurin granaattiomena suoraan paratiisin käärmeen vierelle Silloin taivaassa vallitsi suuri hiljaisuus. Silloin enkeli mikael silmin syvänsinisin kyyneleensä kristallisen vuodatti Silloin siionissa laulu katkesi Silloin temppelin esirippu ratkesi Silloin salama löi kirkkaalta taivaalta. S illoin jumalakin huokasi kun daavid näki sheban tyttären 46 Psalmi Kuoleman kanssa shakkia lyön, suru soittaa sisimmässäni viulua, köyhyys kiristää vyötäni. Tauti iskee minuun paiseita, vanhuus musertaa polvilumpioni, vihamiesten pilkka osuu sydämeeni. Kuoleman varjon laaksossa kuljen, kyynelten puro virtaa kasvoillani, mutta sinä, Herra, johdatat minua. Sinun lähelläsi saan asua, Herra. Sinä annat sielulleni virvoituksen ja ruumiilleni levon. S e l a. 47 K ulta suitsuke ja mirha ovat vertauskuvia arabian rikkauksista loistelias lapsi: silmänsä ruskeat kuin akasian kaarna hiuksensa mustat kuin ebenpuu hänellä on ihmeellinen nimi: Jeshua eli Jehooshua eli Jumala on Pelastus maagit kumartavat maahan saakka mysteerin edessä venuksen ja jupiterin konjunktio on johdattanut heitä talosta taloon kylästä kylään kaupungista kaupunkiin ja lopulta betlehemiin leivän taloon daavidin kaupunkiin seimen vierellä iäkäs mies nuoren kihlattunsa kanssa lapsen silmät ovat täynnä kuninkaallista tulta unessa Jumala neuvoo turvallisen tien takaisin 48 Ba-midbar menit galileasta jordan-virralle johanneksen kastettavaksi johannes oli ensin vastahakoinen, mutta sitten salli jumalan vanhurskauden lain täyttyvän kun nousit vedestä jumalan henki laskeutui kuin kyyhkynen päällesi ja ääni sanoi: tämä on rakas poikani johon olen m i e l t y- nyt kristus annoit 40 päivää lihaasi kiusattavan kuten mooses joka autiomaassa paastosi ja kirjoitti herran ohjeiden mukaisesti uudet laintaulut rikottujen laintaulujen tilalle tai kuten elija joka paastosi ja vaelsi horebin vuorelle jumalan vuorelle pakoon iisebelin baalin palvelijattaren vihaa 49 jeesus autiomaassa pyhä henki johdatti sinua elit autiomaassa petojen keskellä kertoo markus yksi pedoista oli saatana joka viekoitellen lähestyi sinua kun paaston 40. päivä oli jo tullut täyteen torjuit paholaisen 5. mooseksen kirjan sanoin osoittaen että se oli todella jumalan sanaa sanoit vakaasti: m e n e p o i s S a a t a n a silloin perkele jätti sinut rauhaan ja luoksesi tuli enkeleitä jotka palvelivat sinua opetustoimintasi saattoi nyt alkaa 50 kylväjä kylvää pienimmän siemenen ja siemenestä kasvaa kaikkein suurin puu sen puun nimi on valtakunta valtakunta kasvaa kasvamistaan ja pian se on kaikkialla maailmassa tuhannet kielet tuntevat jo valtakunnan ette voi enää sanoa onko valtakunta sisäpuolellanne vai ulkopuolellanne koko maailma on täynnä tällaisia ihmeitä hieraise vain silmiäsi ja sumuverho hälvenee 51 Sisimmän evankeliumi kun yö astuu askeleensa varjojen valtapiiriin silloin lausutun ja lausumattoman välillä on vilkkautta. silloin runoilijalla on silmiä seitsemänkymmentä kertaa seitsemänkymmentä tai kenties enemmänkin kaikissa silmissään tulinen katse kuten serafeilla ja saman verran siipiä suussaan kuten kerubeilla kielensä alla avain joka sulkee ja avaa kaiken näkyväisen ja näkymättömän rajalla mutta älkää pettäkö itseänne sillä todellisuudessa yksikin silmä tai käsi tai vaisto on ihmiselle riittävästi tekemään kirkasta tämän maailman pimeydestä jos se vain vakaasti katsoo sisimpään sillä katso taivasten valtakunta on sisäisesti teissä eikä sitä voi teiltä riistää ihmiset enkelit valtiaat voimat tai herruudet 52 Elävä hauta Palava säie hän oli ja on. Silmissään Kaikkivaltiaan tuli Hän tuli julistamaan elävää tulta: Jumalan valtakunta on tullut lähelle! Jumalan valtakunta on teidän sisimmässänne ja tänä päivänä teidän keskellänne! Hopeinen kuu värjäytyy veren väriin, Aurinko pimenee mustaan säkkiin , taivaan syvyyden vallat järkkyvät, tuikkivat tähdet putoilevat taivaalta. Pyhimmän tulen temppeli hävitetään , Kiveä ei jätetä kiven päälle; Jumalan kaikkein pyhin tuli riistetään papeilta ja ylipapeilta Ja annetaan tavallisen kansan sydämiin. Ja niin he vihasivat häntä; Hänen kasvonsa ruhjottiin, hänen lihaansa ruoskittiin, hänen raajansa lävistettiin. Hänen luinen, laiha kehonsa puutarhahautaan haudattiin. Naiset voitelivat hänen ruumiinsa tuoksuvilla yrteillä. Maria kasteli hänen hiuksensa kyynelillään. Hän jäi haudan oven suulle itkemään kun kivi oven eteen vieritettiin. Valvo, ihmisen tytär, valvo! Yöllä hän tulee! Varomattomuuttasi varo! Tunne ajatuksesi, tunne sydämesi! Kysele, puhu hiljaa pimeyden keskellä. Anna sisimmän kynttilän valaista pimeyden hetkinä. Sen valon eteen ihmisten pojat ja tyttäret Kerääntyvät pian suurin joukoin lämmittelemään. Kyyneleesi vielä kuivataan, Maria. Se sotilas, joka lävisti kyljen, ei tiennyt mitä teki, mutta ne haavat parantuvat ihmeellisesti yön sydämessä Kun hiljainen tuulenvire hyväilee ääneti hiuksiasi Se on Herrasi, joka nyt kutsuu sinua maailmalle kuollut elävä hauta ylösnoussut salattu ja kätketty avoin ja paljastettu Se puu on nyt kannettu Se on täytetty kaikki on valmista häävieraiden tulla Suureen ilojuhlaan jossa Morsian saa suudella Ylkäänsä 53 54 Paluu salaisuuksien tielle (haikuja) 55 Kuva: Pimeä kirkkaus/Jarkko Pylväs. 56 Sein-zum-Tode (Variaatioita Eeva-Liisa Mannerin runoista) Kuoleman prismaan elämän kirkas lanka taittuu, katoaa. Ja muistin vaunut ratsuinaan tahtotila laukkaavat usvaan. Nosta Kuoleman silmäluomia: Unen täyttämät silmät. Elämä on vain varjo tai nahka, johon on ryömittävä. Tunnustan, että valo, josta tulin, on pimeä kirkkaus. Helppo on lähtö: kadota kuin filmiltä , valosta valoon. 57 Kirkastettu yö (Haikuja Richard Dehmelin runon teemasta). Käsi kädessä nainen ja mies kulkevat yön syleilyssä. "Kenen lapsi on?", mies kysyy nyt naiselta. Nainen: "En tiedä." Silmät kostuvat. Odotuksen häähuntuun kaikki kätkeytyy. Yön intohimo väreilee jokaisesta kehon osasta. Lapsi kohdussaan nainen suutelee miestä. Tähtikirkas yö. Kirkastettu yö: Mies suutelee naista ja lasta kohdussa. Sittenkin rakkaus voittaa, vaikka elämän alku on hauras. 58 Talvea ja kevättä Kettu asteli lumisen polun poikki. On lupa elää. Mysteerin ovet ovat avoinna itään. Länsi on vaiti. Tietoisuus: Nuppu, jonka meditaatio avaa kukintoon. Tyttö pohjoisen: Elon ikeen kantaja, särjetty lintu. Kaksi ovea: Toinen uneen ikuiseen, toinen rakkauteen. ”Perhonen vai mies?”. Viisaan Chuangtsen kysymys vailla vastausta. Kevätsuudelmat kostuttavat pehmeitä pajunkissoja. 59 Keväästä kesään Enkeli Gabriel tuo liljan ja puhaltaa Marian syliin. Voiko kauneuteen kuolla? Kenties hyvinkin: Nukkua uneen. Kauneus ja kauhu: Siiamilaiset, joilla vain yksi sydän. Ruusu on noussut smaragdi-istuimelleen. Aamu helmeilee. Kedolla kukkii paratiisin suudelma. Seetripuu laulaa. Sylyyksellinen jäätyneitä kukkia. Ikävä luissa. 60 Töherryksiä (tajunnanvirtaa) 61 Omenapuiden valkeiden kukintojen uneksiessa/Jarkko Pylväs, 2020. 62 Zen-Omen/a Viipyilevä, kaunis, hento ote, valo: filmaattinen, silmien mykiöissä hehkuva pimeänkirkas, puhdas tajunnanvirtatakalokerikossa, taskussa vahva. Räjähtävä valotuijotus!!! Puhdas tajunnansykesuoritusote, kelmeä ja hulmuileva. Pyhääkin pyhempi, Sanojen Sanaton Sanoja. Suutarijäägärimeister: Tuskaako puhdasta? Ei. Himmeä Valozajainen , joka puhuu kasvoista kasvoihin. Valtava Suudelma immenkalvoilta immenkalvoille, Valtava Kosteus, joka välittyy iholta iholle. zappadappaduu!!! Tjuntamössöä, kiitos nuori tajunnannannakaahaaja, vapaapudotusolio, Rakkauden KorkkariVeisu, sanojentakainen riimityshymiöotus. Keimailuhymiözojotus, rakastakin rakkaampi. Vanha lieriö, spiraaleja spiraalien sisällä, käyrien peilien heijastuksia vieläkin käyremmissä peileissä, atsutiojrikiliep, ikuistakin ikuisempi rakkauden vanha anagrammi: AHAVA - HAAVA , hymyilevä tuijotushypnoosi, vanha tuttu, mutta puhdas tönkkö. > lieriöunohdus, kultaakin kalliimpi-impinen. vrt. Alastair Brotchie & Mel Gooding: "A Book of Surrelist Games". en ole lukenyt, mutta elän todeksi pehmeääkin pehmeämpää tamburiinimarssia, runottaren veisua (nauran, mutta itken.) 63 Leikkiä vain I Pehmeät sävyt. Unta kehdossa. Laittakaamme kattilat tähän vanhaan taloon, nämä liedet puhuvat uskollisuuden himmeää valoa. Tai puhutaanko yksin? Tunne vahvistuu mittaamattomaan huomiseen. Säkillinen sukkia. Vahvaakin vahvempaa sinuuttasi. II Tunnekalustusleikkaus. Ei, emme tuoneet untamme tähän taloon. Katsoimme karsastaen kaikkiin ikkunoihin, jotka tuskin pitivät, minkä pitivät. Himmeä uni. Ihana. Sattuiko vahvuuteesi. Minähän tunnen kaipauksesi. Et sinä minua halua, leikkiä vain …. Leikkiä Liekkiä Tulista Soihtua Leikkiä Liekkiä Leikkiä Vain Niin kepeää ja keveää. Sydänyönä uneksin. Suu täynnä sanoja, raskaita, viiltäviä. Lupasit tulla. Et tullutkaan. Vahvaakin vahvempaa. Vinttikomero. Hämähäkkejä. Pah. Kaipauksesi vain valehtelee sinusta minulle. 64 Laittakaamme I Laittakaamme pyyteettömät sanamme kahvilasini helvetilliseen perjantaisunnuntai kahvilan tee yrtti muoto kava sava kalu melu telu velu elu melu samahama una ola kola pola hela tela mela sola sala tula vela ela memmi kemmi remmi semmi sanahana aavetussi kova heva leva neva mova II Laittakaamme pyyteettömät sanamme helvetin keston edustalle. Tuntekaamme sen vahvin laulanta. Uni,joka kietoo meidätkin, hyväilee ja uhkuu, lupailee lupailee, ikuisesti hän lupailee , mutta tule sittenkin , ota korttipakkasi ja palaa lätkimään. Niin tyhjä kuin olla ja voi: Sydämeni, sydämeni. Niin kallis on rakkauden sana. No, nyt sekin pahuus loppui. III Emme voi iäti ja iäti eksyä. Meidän hitaat uumamme purkautuvat eideettisen laulun kosteaan , me naimme , me uimme , tunnemme uumalle laulun Rakkaudesta , Sana laulaa. Kauho, kauho, rakkaani rakkaani raggaani raccaani Hetki vielä lisää, kauho rakkaani unta melallasi kosketa tummaakin tummempaa 65 Murtunut paju Murtunut paju uneksii. Puhkeaako kukkaan, puhkeaako uneen vahvimpaan? Murtunut paju yksinäisessä yössä runoilee vanhojen laulujen aistillisten laulujen vehreiden laulujen pehmeyteen Tulemmeko me? Ei, se on vanhaa unta se. Vahvempaa ja vanhempaa unta näemme me. Tuhatvuotisunta. Selittämisen lahja, kipeän kaunis kukoistus. Pehmeä untuvapakkaus? Se helvetti kolisi jo lapiduksessasikin. Tarvitsemme vain hetken. Unen lahja kallis se on, raihnainen vanha kehtoni. Uneen uneen uneen , raihnaiseen vanhaan uuniin. 66 Tango I Heilutaan hetki. tunnelmoidaan ja juodaan. Me odotamme sinua. Sinun hameesi vahvistaa minua kohtaamaan rakkautesi sanattomalla sillalla kuunhetken loikatessa mahdollisuuksien reunan kylkitietä pitkin helluntaisunnuntain hohkaavaan lupaushaavaan. Tango. II Aavesanasi hivelevät helluntaiuneni reunaa pitkin mahdottomuuteen. Älä putoa kuiluusi nyt. Nyt on hetki. Tule. Katso minua. Kaikki rakkauteni, minun hohtoni. Se on kauneus, sinun tippukiviluolasi, minun kauneuteni, sinun haavasi, minun rakkauteni, sinun nenäsi, minun kieleni, sinun kiellekkeesi, minun lupaukseni. Kahvipaussi. 67 carpe diem ja: miksi olen niin pettynyt, että joskus löytyy joku mukavakin tyyppi kaikkien näiden, kauniiden, helvetillisten asioiden keskeltä.? mistä sen bvoi ikinä kiinni tietää sataako vai tuuleeko? jos on ikkuna kiinni... ? kaikessa on salattua merkitystä, salakirjoitusta, enkä stä ensinnä keksinyt mä vaan ainoa todellinen.. etkö voisi ikinä laittaa hieman ranttaliksi.... kaikki täääällä on niin ihanan porvarillista sanoi yksikin ... etooko? en ymmärrä yhtään , mistä puhut, voiko tuo kaikki olla vain jotakin merkitystä? ikäänkuin.... mitäänkuin... ei tai hei.... laittakaa nyt peeveli jo vähän latteuksia, eihän tässä kukaan jaksa iät ja ajat odotella.... se tässä vain harmittaa, mutta kun nyt vain on. mokattu mikä mikattu, vaikka elämä on kukka....kyyhkynen on levoton kukka, sulka nimissäsi on kauneunta mitä on rakkaus tiskissä pentele, mistä olisin voinut tietää, että riekut yöt kaiket, salattu mikä palattu... animaalinen hymni, runouden sisin olemus kaikkien nähden, kukaan ei puhu enää, on niin ... kenties viima sisälläsi on jotakin pahaa, kenties yksinäisyys on sittenkin hyvä asia, tai aaarreeaitta tai jotakin. enää ei ole paluuta. kadotettu paratiiisi. sehän on hieno kokkaus, vai poltitko sätkän? en tiennyt , että minuun sattuuu? mitä nyt, eikö sattunutkaan.... ? varjomaailma, kuvakirja, hemmetin hieno yököttävä kuva, onko hän hepeneissä pervo tai jotakin. ei, mukava vain, hyvä, että saatesanat kirjoittiin , pervot mukaan ja kaikki ja joku melkein ymmärsi.... kuvakielt''ä, vätltä puhumasta mieltä.... arvaa, etten tiedä, että joku jännittäää, melkein. ei ihan mutta selkein, kalle ja palle, oletkos nalle? etsaus iholle, sano tuo kiholle.... minttu ja ville, oletko kille? täysin kympilla ohi kaikeuden unen tai torven tunnen kuin unen vissisataa hybää, kaikkeuden torvi, tunne en paitsi raamatun sanat tai ainakin melkein... se on jo melkein loppuu.... unessa unessa unessa... mitä täällä todella tapahtuu? j.p.j.p 68 Sanaton Azazazazazazazel – vereddömänverämaanerämaanhengittäenhenkäys satatuhatta sormea sinulla, vedededededededön-vedavedavedaveda-DeeevaaaaaVaavavDeva tunnekokemussataatataatataaataaatuhattaauhatta sormeakinsormeampi SorminSormustinSormus Sinulla on kaksi salaisuutta, henkierämaanhenkihengäyshengetönmmimminpi-Impi Yksi on se, että silmäsi ovat kaksi kanjonia − Yksi tyhjyyden kanjoni ja toinen: täynnä kohtaamatonta rakkautta Puhdistamielihyväpuutarhasiharhoistasi, vedetönpirulainen ….? Yksi murhe, sama murhe kaikilla – sinullakin, DeeEeeeVaaEeeva. vedevedevedevdevedevedevedeeeveeeeeedeeeeveeeevvvveeveevevevvev Mykkä on kosketuksesi, jolla hyväilet puutarhojasi Ugh. Puhu sananjalkasanasi. Satatatatatatattatatuhatta sananjalkasanaasi pirulaisempiparempi sinulle!! Kanjonin henkilökohtaisestihenki on hyväilyjenhenki, tuulenhenki. Liaita sanomallasanasijanoamallajalkasi Laita Sesamjalkasananjalkasana. Sanaton. Se on yksi, jonka nimi on: Azazzzzazel. Lakota: Shon-kah'-kohn-oh-kon'-oh-kah. This is my place of Pains of Death. Lakota: Mah-koh'-skohn. Tämä on preeriani. Tuulenhenki, yhä hyväile. Sanaton. 27.5.2013. 69 r-i-s-t-i-i-n-n-a-u-l-i-t-t-u hautasi on unta, sanoi koira koiruudessaaan. ei olla kuvakieltä, ei juonita tunnelmaa, joka hehkuu, sanon teräväsärmästen hepeneiden keskelllä, Ristiinpukeutuva Kristus! Sanon unen trelaisen triolin kumpuilevan helmen tyttären pojan unen äänellä, sattuuko sinuun tyttäreni, etkö tiennyt, että rakastan sinua? kaiken tämän helvetin on juoninut se uumoileva hekumallinen Ristiinpukeutuva Kristus! Eikö tyttäreni saa hetken rauhaa, taasko häntä pilkataan, kättely on vajaa ja kylmä. unessaniko oot, herää nyt jo pahvi. nyt on tosi kyseessää, näitä unia ei nää anne eikä panne, tähän laiteteaaan kone: Ristiinpukeutuva Fritsus! Nyt laitetaan oikein vempaimet, tätä ette odottaneet, nmyt karkasi morot käsistä, tunne on kuin uumajassa täänne se annukiinnypannekiinni, ahaa säkin olet hieno ihminen, mutta miksi sun piti pilata kaikki, sehän olisi ollut elämäni hienoin pano! Väärin: Ristiinpukeutuva rantapallo. Kukaan ei tuntenut mitään. Paitsi äitisi unelmoi, mutta ei se mitään. onpahan vain mäntti. tämä on nyt jo sotaa, tunne elämäsi valo. mittään ei taphdu, eikä hän välitä. katsooko, eikö katso. katseessaa ihminen ottaa toisen ihmisen luokseen ja tunnelmoi, antaa ystävllisen hymyn ja on ystävä ystävälle.... kaikki on niin satikutia, ei mitään muttia.... tunne. sadetta. kyyneleitä. vahvoja sanoja. kenties unelmoin. kenties sattuu. kenties nyt ollaan retki hiljaa. hiljaisuuden musiikki. kenties pahinta mitä on, kenties parasta , mitä on. tunteeko, tietääkö. ymmärtääkö, herääkö. kaikki on menetetty, enää ei nouse kuu taivaalle ulvomaan tunnelman häväistystä. Ristiinnaulittu Klovni. sen minkä kirjoitin, sen kirjoitin. Unessaunsessaunessa. satatuhatta kertaa unta tyhjempänä lähetsyy, syy kuin syy. kautta ammoisiista ajoista, onnen turvatiellä: sitä ei ole 70 Paratiisin historioita (fuugia mystikkojen preludeista) 71 Kuva: Joseph-Marie Vien: Avilan Pyhä Teresa. 72 GNÔMAI Maksiimit (Euagrios Pontoslainen) 1. 1. Itsensä tuomitseminen on pelastuksen alku. 2. Parempi heittää kivi summamutikassa kuin sana. 3. Ole kaikille siten kuten toivot kaikkien olevan sinulle. 4. Harjoita vanhurskautta enemmän teoissa kuin sanoissa. 5. Hurkas ei ole se, joka harjoittaa laupeutta monille vaan se, joka ei tee vääryyttä kenellekään. 6. On parempi maata ilman pelkoa olkisella vuoteella kuin levottomana kultaisella vuoteella. 7. Miellyttävä ystävien kesken on hän, joka ravitsee oman sielunsa (hyveellä). 8. Kunnioita Jumalaa syvästi, ylistä häntä sanoin ja arvosta häntä ajatuksin. 9. Kauneus, elämänviisaus ja ylevyys tekevät papin. 10. Pahinta on olla häpeällisten intohimojen orja. 11. Opeta hyvettä sanoissa, mutta toteuta sitä käytännössä. 12. Älä pidä hyveen omistamista pelkästään hyvänä asiana vaan vaadittavana. 13. Kunnioittaessasi lakia tulet elämään lain mukaisesti. 14. Muukalainen on hän, jolle maailman asiat ovat vieraita. 15. Mustasukkainen ei vahingoita toista, sillä puhuessaan pahaa toisesta hän tulee kärsimään pikemminkin oman kätensä kautta. 16. Älä imartele äläkä ärsytä rikasta ihmistä. 17. Viini vahvistaa kehoa, mutta Jumalan sana sielua. 18. Älä käytä miellyttäviä ruokia vaan hyödyllisiä. 19. Yrittäessäsi miellyttää massoja tulet niiden kaltaiseksi. 20. Rääkkää kehoa kernaammin kuin mitään muuta. 21. Työteliäs ihminen on sellainen, jolla ei ole vapaa-aikaa. 22. Älä hyväksy kristityn ihmisen ulkomuotoa vaan pikemminkin hänen sielunsa asenne. 23. Viattoman syyttäminen on synti Jumalaa vastaan. 24. Korvien ja kielen vaarat ovat suuret. 73 2. 1. Sille, joka tavoittelee kunniaa, on absurdia väistää työntekoa, jota tuo kunnia on. 2. Haluat tuntea Jumalan? Tunne itsesi ensin. 3. Aito ystävien kesken on hän, jolla on samat olosuhteet kuin sinulla. 4. On omituista ajatella suurellisesti kun tekee vain vähän. 5. Jatkuva vatvominen on tiedon este. 6. Demoni on opas järjettömään elämään. 7. Sielun aateluus ilmenee ihmisen moraalisen tarmon kautta. 8. Jumalaapelkäävä on hän, joka ei puhu itsestään. 9. Henkilö, josta ei löydetä moitteen sijaa, on Jumalan temppeli. 10. Kaikkein pahin riivaaja on säädytön elämä. 11. Sano se mitä pitää silloin kuin pitää, etkä kuule sitä mitä sinun ei pitäisi. 12. Moitteeton ystävä on suurinta, mitä voi omistaa. 13. Toisten arvonantoon ihastunut mielenlaatu on sielullinen sairaus. 14. Muukalainen ja köyhä ovat Jumalan silmälääke. 15. Hän, joka toivottaa heidät tervetulleiksi, saa välittömästi näkönsä takaisin (Ilm. 3:18). 16. On hyvä osoittaa laupeutta kaikille, mutta kaikkein eniten heille, jotka eivä kykene vastalahjoihin. 17. Vanhurskauden puolustaja on kuppi kylmää vettä (Matt. 10:42). 18. Kerubi – sielun siveys ja lempeys (Exodus 25:18-22). 19. Arvostus vanhalla iällä on todiste ahkeruudesta vanhuuden edellä; Rehellisyys nuoruudessa on tae sille, että saavuttaa arvostusta vanhalla iällä. 20. Kontemplaatio on korkeampi sielun toiminto. 21. Jos rakastat sitä, mitä sinun ei pitäisi, et rakasta sitä, mitä pitäisi. 22. Puhdistettu kulta (so. munkin kutsumus) on parempi kuin ystävä. 23. Puhdas sielu on Jumala Jumalan mukaisesti. 24. Mitä seuraakaan itserakkaudesta, joka vihaa kaikkea! 3. 1. Lähimmäisen kunnioituksen vaaliminen on rakkauden alku. 2. On hyvä tulla rikkaaksi lempeydessä ja rakkaudessa. 3. Röyhkeä ajatus seuloo hyveen jyvät akanoista. 74 4. Armo tekee tien sileäksi. 5. Tahrattu omatunto on väärämielinen tuomari. 6. On kauhea asia tulla lihan himojen orjaksi. 7. Jos haluat vapautua synkkämielisyydestä, ole kiivas Jumalan tahdon toteuttamisessa. 8. Joka osoittaa hyvätapaista hienotunteisuutta itseään kohtaan, saa Jumalan hienotunteisuuden osakseen. 9. Siveä sydän on kontemplaation satama. 10. Jos haluat todella tuntea itsesi sellaisena kuin olet, älä vertaa itseäsi siihen, mitä kerran olit, vaan siihen, millaiseksi olet kehkeytynyt aivan alusta alkaen. 11. Lampi ilman vettä on sielu, joka rakastaa ihmisten arvostusta. 12. Röyhkeä sielu on varkaiden houkutin, joka vihaa tervehenkistä tietoa. 13. Totuudelliselle ihmiselle on paha virhe olla tietämätön pyhien kirjoitusten suhteen. 14. Jos pelkäät Jumalaa, tunne se kyyneltesi kautta. 15. Sielun nöyryys on voittamaton ase. 16. Ihminen, joka rakastaa hyvettä, on paratiisin puu. 17. Jeesus Kristus on elämänpuu (vrt. San. 3:18) – turvaudu häneen kuten pitääkin ja et kuole koskaan. 18. Osoita hyväntahtoisuutta todellisille köyhille ja ravitset itsesi Kristuksella. 19. Todellista väkevyyttä on Kristuksen ruumiin syöminen. 20. Jos todella rakastat Kristusta, et unohda pitää hänen käskyjään (vrt. Joh. 14:15). 21. Sillä siten paljastetaan se, joka on Jumalan tahdon mukainen hyväntekijä. 22. Jumalan tahdon mukainen ystävä virtaa maitoa ja hunajaa totuudellisissa sanoissaan (vrt. Exodus 3:8; Numeri 13:27). 23. Mutta laiska sielu ei saa sellaista ystävää. 24. Nautintoon mieltynyt sielu on julma isäntä. 25. Totuuden vaientaminen on kullan hautaamista. 26. Jumalaa pelkäävä tekee kaiken Jumalan tahdon mukaan. 75 Rakkauden paradoksit (Hadewijch Brabantilainen) Rakkauden suloisuus on hänen raivokasta myrskyään; Hänen syvin kuilunsa on hänen kaikkein kaunein muotonsa; Suuntansa menettäminen hänen tähtensä on hänen intiimiä koskettamistaan; Nälkäkuolema hänen tähtensä on sama asia kuin ruokkia ja maistaa; Hänen epätoivonsa on syvä varmuus; Hänen aiheuttamansa kipein haava on parannus kaikesta; Rappeutuminen hänen tähtensä on sama asia kuin rauhassa oleminen; Hänen kätkeytymisensä on löytämistä kaikkina hetkinä; Hänen tähtensä riutuminen on sama asia kuin terveenä oleminen; Hänen salaamisensa paljastaa sen, mitä hänestä voidaan tietää; Mieleenpalautumiset ovat hänen lahjojaan; Sanattomuus on hänen kaunein ilmaisunsa; Hänen vuoksensa vangitseminen on täydellinen vapautuminen; Hänen kipein iskunsa on hänen suloisin lohdutuksensa; Hänen säälimättömin ryöstöretkensä on suuresti hyödyllinen; Hänen vetäytymisensä on lähentymistä; Hänen syvin hiljaisuutensa on hänen ylevä laulunsa; Hänen ankarin vihansa on hänen rakastavin kiitoksensa; Hänen vakavin uhkauksensa on puhdas uskollisuus; Hänen surunsa lievittää kaiken kivun. Voimme sanoa vielä muutakin Rakkaudesta: Hänen vaurautensa on hänen osattomuutensa kaikesta; Hänen todellisin uskollisuutensa saa aikaan lankeemuksemme; Hänen korkein olemuksensa hukuttaa meidät syvyyksiin; Hänen ylivertainen rikkautensa lahjoittaa meille köyhyyden; Hänen avokätisyytensä osoittautuu meidän vararikoksemme; Hänen hellä huolenpitonsa syventää haavojamme; Kanssakäyminen hänen kanssaan tuo kuoleman uudelleen ja uudelleen; Hänen pöydässään vallitsee nälkä; Hänen tietonsa on virhe; Viettely on hänen koulukuntansa toimintatapa; Hänen kohtaamisensa ovat julmia myrskyjä; Tyyneys hänessä on tavoittamattomissa; Hänen ilmestyksensä on hänen täydellinen kätkeytymisensä; Hänen lahjansa ovat sitä paitsi varkauksia; Kaikki hänen lupauksensa ovat viettelyksiä; Hänen koristautumisensa ovat kaiken riisumista; Hänen totuutensa on hämäystä; Hänen varmuutensa näyttää valehtelevan monille Tämä on se todistus, jonka todellakin voi antaa minä tahansa hetkenä minä ja moni muu, jolle Rakkaus on usein näyttänyt ihmeitä, joiden tähden meitä ivataan kuvitellen, että me omistimme sen, minkä hän erotti itselleen. Sen jälkeen kun hän on temppuillut kanssani näin ja kun olen puntaroinut kaikkia hänen metodejaan, ryhdyin toimeen kokonaan toisella tavalla: Enää en tullut petetyksi Hänen uhkauksiensa ja lupauksiensa tähden. Hänelle kuulun, mitä hän ikinä onkin, armollinen tai armoton – minulle ne ovat yhtä! 76 Toiveissa ikuinen elämä (Jeesuksen Teresa) Elän elämättä itsessäni ja sillä tavoin elän toivossa, kuolen koska en kuole. Koska ollessani erossa rakkaudesta kuolen rakkauden tähden, elän nyt Herrassa, joka haluaa minut itselleen. Hän kaiversi sydämeeni kun annoin sen Hänelle: Kuolen koska en kuole. Tässä jumalaisessa rakkauden vankilassa, jossa elän, Jumalani on vankini. Sydämeni on vapaa näkemään vangitsija-Jumalani ja innoitus pulppuilee sydämessäni, kuolen koska en kuole. Oi, kuinka väsynyt olen elämään! Tämä pakolaisuus on niin raskasta! Tämä vankeus ja nämä kahleet, joilla sielu on kahlittu! Kaipaus kulkea vain eteenpäin tuo tullessaan niin hirvittävän murheen, kuolen koska en kuole. Voi, kuinka katkeraa on elämä kun Herrasta ei riemuita! Rakkaus on suloinen, mutta pitkä odotus ei ole. Oi Jumala, ota pois tämä taakka, joka on raskaampi kuin teräs. Kuolen koska en kuole. Ainoastaan tällä varmuudella kuolen, että eläisin, sillä kuolemisessani minun toivoni elää on vahva. Kuolema, joka tuo elämän, älä enää odotuta, vaikka minä odotan: Kuolen koska en kuole. Näe, kuinka väkevä on rakkaus. Elämä, älä vaivaa minua. Näe, kuinka kaikki mikä jää, hukkaa sinut saadakseen sinut. Tule siis, suloinen kuolema, joka kostat lempeästi, kuolen koska en kuole. Tämä elämä ylhäällä on todellinen elämä, 77 mutta elämästä ei nautita ennen kuin se kuolee. Kuolema, älä ole nuiva; Kuolemalla elämä on taas mahdollinen, kuolen koska en kuole. Elämä, mitä voin antaa Jumalalleni, joka elää minussa, ellen juuri luopua sinusta kokonaan Hänen hyväkseen? Kuolemalla tahdon saavuttaa Hänet, joka on ainoa etsimäni: Kuolen koska en kuole. 78 Jumalan käsissä (Jeesuksen Teresa) Olen Sinun ja syntynyt Sinua varten, mitä tahdot minua koskien? Majesteetillinen Hallitsija, Rajaton viisaus, Lempeys, joka miellyttää sieluani; Ylhäinen Jumala, Hyvyyden Olento, katso tähän niin viheliäiseen. Hän laulaa rakkaudesta sinuun: Mitä tahdot minua koskien? Sinun, sinä minut teit. Sinun, sinä minut pelastit. Sinun, sinä minut kestit. Sinun, sinä minut kutsuit. Sinun, sinä minua odotit. Sinun, en kulkenut harhaan. Mitä tahdot minua koskien? Hyvyyden Herra, mitä minusta tahdot? Mitä tämän poloisen on määrä tehdä? Mikä on se työ, jonka tämän syntisen orjan on lupa tehdä? Katso minuun, Suloinen Rakkaus, Suloinen Rakkaus, katso minuun. Mitä tahdot minua koskien? Sinun käteesi asetan sydämeni, kehoni, elämäni ja sieluni, syvät tunteeni ja kiintymykseni, Puoliso – Vapahtaja suloinen, itseni nyt uhraan sinulle, mitä tahdot minua koskien? Anna minulle kuolema ja elämä, sairaus ja terveys anna, anna kunnia ja häpeä, sota tai hyrskyinen paikka, heikkous tai täysi voima. Kyllä, näiden vuoksi kysyn: Mitä tahdot minua koskien? Anna minulle rikkaus tai puute, ilo tai tuska, onnellisuus tai synkkyys, taivas tai helvetti, suloinen elämä, alaston aurinko, annan Sinulle kaiken. Mitä tahdot minua koskien? Suo minulle rukous jos tahdot niin tai jos et niin tahdo: Sitten aavikko; Anna minun elää hartauden yltäkylläisyydessä tai anna minun elää kuivuudessa. 79 Yksin sinussa, Kaikkivaltias Majesteetti, löydän rauhan, mitä tahdot minua koskien? Anna minulle viisautta tai, jos rakkaus niin vaatii, tietämättömyyttä, yltäkylläisyyden vuosia tai vuosia nälän ja hädän. Pimeys tai auringonvalo, siirrä minut tänne tai sinne: Mitä tahdot minua koskien? Jos tahdot minun levätä, kaipaan sitä rakkauden tähden; Tai jos tahdot minun uurastavan, kaipaan kuolla työtä tehden: Suloinen rakkaus sanoo missä, miten ja milloin. Mitä tahdot minua koskien? Golgata tai Kirkastusvuori minulle anna, autiomaa tai hedelmällinen maa; Kärsivän Jobin kohtalo tai rintaasi vasten painautuva Johannes; Katkeraa tai hedelmäistä viiniä, mitä ikinä Sinä vain tahdotkin: Mitä tahdot minua koskien? Voin olla Joosef kahleissa tai Egyptin maaherra, Daavid kipujen keskellä tai korkeuksiin kohotettuna, meren nielemä Joona tai pelastettu Joona: Mitä tahdot minua koskien? Voin olla hiljainen tai puhuva, hedelmällinen tai maho, voin kärsiä Lain osoittamista haavoistani tai iloita lempeässä Ilosanomassa; Kuljenpa murhetta kantaen tai ylistäen, Sinä yksin asut minussa: Mitä tahdot minua koskien? Olen Sinun ja Sinua varten olen syntynyt: Mitä tahdot minua koskien? 80 Jumalan ylivertainen Kauneus (Jeesuksen Teresa) Oi Kauneus, joka ylittää kaikki muut kauneudet! Haavoittamatta Sinä teet kipeää ja kivutta Sinä hävität olentojen kiintymykset. Oi solmu, joka sitoo nuo kaksi niin erilaista, miksi Sinä tulet avatuksi ja vahvistut tiukasti kiinni pitäen tehden ruhjeet miellyttäviksi? Sido yhteen olento olematon ja Olento ääretön; Vie päätökseen viemättä päätökseen. Rakasta ilman pakkoa rakkauteen, tee mitättömyydestämme suuruutta. 81 Jumalaa etsimässä (Jeesuksen Teresa) Sielu, sinun täytyy etsiä itseäsi Minussa ja itsessäsi sinun täytyy etsiä Minua. Sellaisella taidolla, sielu, rakkaus kykenee piirtämään sinut Minussa, että edes nerokkainkaan maalari ei koskaan pystyisi esittämään niin taidokasta muotokuvaa. Rakkauden tähden eläväksi olennoksi sinut kirjoitettiin kauniisti ja rehellisesti, sisäänkäynniksi minun kirjoitukseeni; Vaikka menettäisin sinut, rakkaani, Sielu, etsi Minua itsessäsi. Tiedä tarkoin, että sinä löydät sydämestäni sinun muotokuvasi niin eläväisesti piirrettynä, että on ilo nähdä itsensä sellaisena taideteoksena. Ja mikäli et tietäisi lainkaan, mistä etsiä Minua, älä harhaile sinne tänne; Sillä jos tahdot löytää Minut, etsi Minua vain itsestäsi. Koska olet huoneeni, sielu, olet taloni ja asuinsijani ja jos milloinkaan löydän ovesi lujasti lukossa sinun varomattomuutesi tähden, älä etsi Minua itsesi ulkopuolelta, sillä jo Minun kutsuminen riittää Minun löytämiseen, sillä tulen niin nopeasti kuin suinkin, etsi Minua vain itsestäsi. 82 Coplas del alma que pena por ver a Dios Tuskissaan Jumalan näkemistä kaipaavan sielun säkeistöt (Ristin Johannes) Elän, mutta en itsessäni, sillä minulla on toivo, että kuolen, koska en kuole. Enää en elä itseni sisässä, enkä voi elää ilman Jumalaa, sillä mitä on elämä ilman sekä Häntä että itseäni? Se on tuhansia kuolemia, mutta minä kaipaan todellista elämääni ja kuolen, koska en kuole. Tämä elämä, jota elän, ei ole mitään oikeaa elämää ja niinpä alituisesti kuolenkin kunnes elän sinun rinnallasi. Kuule ääneni, Jumalani: En kaipaa tätä elämää, olen kuolemassa, koska en kuole. Mikä elämä minulla voi olla kun olen kaukana sinusta paitsi katkerin mahdollinen kuolema? Minun käy sääliksi itseäni, sillä minä vain jatkan eloani ja kuolen, koska en kuole. Kalalla, joka nousee kuivalle maalle, on vain tämä vapahdus: Räytymys, jonka se kokee päättyen vihdoin kuolemaan. Mikä kuolema voi kilpailla surkeudessa säälittävän elämäni kanssa? Sillä mitä kauemmin elän, kuolemiseni vain vitkastelee. Kun yritän etsiä vapahdusta nähden Sinut sakramentissa, tuskani vain kasvaa, enkä voi täysin nauttia siitä. Kaikki on vain koettelemusta, sillä en näe sinua kuten kaipaan, ja kuolen, koska en kuole. Ja jos riemuitsenkin, Herra, toivossa nähdä sinut, saatan samassa menettää sinut, mikä kaksinkertaistaa tuskani. Eläen tällaisessa pelossa ja toivoen kuten toivon, kuolen, koska en kuole. 83 Kohota minut tästä kuolemasta, Jumalani, anna minulle elämä; Älä jätä minua yksin näiden väkevien kahleiden vankeuteen; Näe, kuinka kaipaan näkemistäsi, Surkeuteni on niin täydellinen, että kuolen, koska en kuole. Rukoilen kuolemaani ja suren elämääni kun yhä minua pidetään täällä, sillä olen syntinen. Oi Herra, milloin koittaa se aika, jolloin voin todesti sanoa: Nyt elän, sillä en kuole? 84 Cantar del alma que se huelga de conocera Dios por fe Uskon kautta Jumalan tuntemisesta iloitsevan sielun laulu (Ristin Johannes) Tunnen kyllä tuon puron, joka soljuu ja virtaa, vaikka on yö. Tuo iäinen virta on kätketty, mutta tiedän tarkoin, milloin sen musiikki elävöittää tai mädättää, vaikka on yö. En tiedä, mikä on sen alkuperä, kenties sillä ei edes ole alkua, mutta tiedän kaikkien alkusyiden virtaavan siitä, vaikka on yö. En tiedä mitään niin kaunista ja sekä taivaat ja maa siemaisevat virvoituksen siitä, vaikka on yö. Tunnen lähteen tuon olevan niin syvä, pohjaton, että kukaan ei saata sen ylitse kulkea, vaikka on yö. Tiedän, että sen kirkkaus ei koskaan pimene ja että kaikki valot ovat sen heijastusta, vaikka on yö. Sen virtaus on niin valtava, että se kastelee helvetin, taivaan ja myös ihmiset, vaikka on yö. Tiedän tarkoin, että tästä lähteestä soljuva virtaus on valtavan suuri ja voimallinen, vaikka on yö. Tiedän myös, että näistä kahdesta virtaa puro, eikä kuitenkaan kumpikaan niistä ole sen edeltäjä, vaikka on yö. Tämä iäinen lähde on kätketty tähän elämän leipään meidän tähtemme, elääksemme, vaikka on yö. 85 Se kutsuu luokseen olentoja, että ne saisivat sammuttaa janonsa siinä, vaikka ovatkin pimeydessä, koska on yö. Tämä on se elävä vesi, jota kaipaan, näen sen elämän leivässä, vaikka on yö. 86 Coplas del mismo hechas sobre un éxtasis de harta contemplación Säkeistöt syvämietiskelyssä koetusta hurmiosta (Ristin Johannes) Kävin sisään tietämättömyyteen ja jäin sinne teille tietämättömille, jotka ylittävät kaiken tiedon. Kävin sisään tietämättömyyteen, mutta kun näin itseni siellä, olin vailla tietoa ja näin ymmärsin suurenmoisia asioita; En kerro, mitä siellä tunsin, jäin siellä tietämättömyyteen, joka ylittää kaiken tiedon. Tuo täydellinen tiede on sekä rauha että pyhyys. Täydellisessä yksinäisyydessä ymmärsin, että tie on suora; Se oli salatuista salatuinta, joka jätti minut sopertamaan, sillä se ylitti kaiken tiedon. Olen niin häkellyksissäni, niin uppoutunut ja vetäytynyt, että aistieni koulukunnat mykistyivät kokonaan ja hengelleni annettiin ymmärrys ymmärrystä vailla, joka ylittää kaiken tiedon. Hän, joka todesti pääsee sinne, murtaa minuutensa kahleet ja kaikki mitä hän ennen uumoili, tuntuu kokonaan arvottomalta, sillä nyt hänen tieteensä kohoaa taivaisiin lempeä ei-minkään tiedemies kun on, joka ylittää kaiken tiedon. Mitä korkeammalle hän kohoaa, sitä syvemmin hän on ymmärrystä vailla, sillä sysimusta on se pilvi, joka yössä hohtaa valona, ja kuka tahansa tämän tietää, tietää tietämättä tavalla, joka ylittää kaiken tiedon. Tämä tietämättä tietäminen on valtavuudessaan niin musertavaa, että väittelyyn ryhtyneet viisaat eivät sitä voi koskaan kumota, sillä heidän tieteensä ei voi saavuttaa sitä ymmärrystä ymmärrystä vailla, joka ylittää kaiken tiedon. 87 Ja niin ylhäinen on tämä korkein tieto, että minkään tiedekunnan tiede ei voi sitä käsittää, mutta ainaisesti voittajana kilvoittelusta selviytyy hän, joka ymmärtämättä ymmärtää, miten tietämättään tietäen voi ylittää kaiken tiedon. Ja mikäli sydämesi vain halajaa, se kuulkoon tämän tieteiden tieteen käyvän sisään Jumalan ylevään olemukseen, sillä kaikessa armollisuudessaan Hän on valmistanut tämän tien, joka käsittämättömästi käsittää, sillä se ylittää kaiken tiedon. 88 Romance sobre el salmo ”Super flumina Babilonis” (Ps. 137). Romanssi psalmista 137: ”Babylonin virtain vierillä” (Ristin Johannes) Babylonin virtain vierillä minä istuin ja annoin kyyneleeni langeta maahan muistellessani sinua, oi Siion, rakkaani, ja tuossa suloisessa muistelossa suruni vain syveni. Siirsin pyhävaatteeni syrjään ja puin työrääsyt ylleni; Ripustin silmuileviin pajuihin kaiken musikaalisen iloni asettaen toiveissani ensimmäiseksi, sen mitä sinä ikinä kaipasitkin. Siellä rakkaus haavoitti minua ja vei sydämeni mennessään. Rukoilin rakkaudelta kuolemaani, sillä sen aiheuttama haava oli syvä; Paiskasin itseni tuleen tietäen sen polttavan poroksi ja antaen anteeksi hauraille siiville, jotka tuli suisti tuonelaan. Olin kuolemassa siksi, että henkeni oli yhtä kanssasi. Sisimmässäni kuolin sinun tähtesi, mutta sinun tähtesi voimani elpyivät, sillä sinun muisteleminen sekä antoi elämän että otti sen. Muukalaiset, joiden vanki olin, repesivät riemuun hengessään: He pyysivät minua laulamaan sen mitä Siionissakin lauloin: Laula meille Siionin laulu, anna meidän kuulla sen sointi. Vastasin: Kuinka voisinkaan laulaa muukalaisena tässä oudossa maassa, jossa itken Siionin tähden, miten voisinkaan laulaa siitä ilosta, josta kerran olin osallinen? Riemu vieraan kansan joukossa olisi hänen muistonsa unohtamista. Takertukoon kieleni kitalakeeni niin että puheeni vaikenee jos milloinkaan unohdan sinut tässä maassa, jossa nyt olen. Kun vehreiden vitsojen voimalla Babylon kurittaa minua anna oikean käteni vaipua unholaan, Oi Siion, jos milloinkaan unohdan sinut, sillä niin sinua kotinani rakastan, ilonlähteistäni pyhin, juhlistani juhlallisin! 89 Oi Tytär Babylon, kurja ja onneton! Siunattu olkoon hän, johon uskoni perustan, sillä hän tulee kurittamaan sinua kuten sinä olet kurittanut minua. Hän kokoaan pienokaisensa ja minut heidän joukossaan, jotka olemme itkeneet sinun vuoksesi sille kalliolle, joka on Kristus ja jonka tähden minä hylkäsin sinut. Todellinen kunnia kuuluu yksin Jumalalle. 90 91 Sisällys KUOLEMAN JA RAKKAUDEN MALJOJA Hymni Yölle Kipujen kuningatar Tänä yönä Kaikki on elävää, tietoista Musta elegia Keskiyön hautajaiset Valomusiikkia Melankolian enkeli Tähtivaloa Kuinka sen sinulle kertoisin Syysruusuja Elämän Viini 3 5 6 7 8 10 11 12 13 14 15 16 17 MUSTAA VALOA, PIMEYDEN KAJASTUSTA Laulu sielulinnulle Apokalypsis Gnostilainen uskontunnustus Apokryfinen Jeesus-sutra Satakielen laulu ruusulle Näky Ofelia, rakkaani Uni kauneimmasta unesta Melankolian lumouksissa Muukalainen Shalhevetjah Hylätty luistinrata Triptyykki Apokatastasis Miserere Yksi ja Kolme 19 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 33 34 35 36 39 LUOMISEN KIRJAN SÄVELLAJI Teen merkintöjä Adamin luiden äärellä Jobin suru Kun Daavid näki Batsheban Psalmi Kulta, suitsuke ja mirha Ba-midbar kylväjä kylvää Sisimmän evankeliumi Elävä hauta 41 43 44 45 46 47 48 49 51 53 54 PALUU SALAISUUKSIEN TIELLE Sein-zum-Tode Kirkastettu yö Talvea ja kevättä Keväästä kesään 55 57 58 59 60 92 TÖHERRYKSIÄ Zen-Omen/a Leikkiä vain Laittakaamme Murtunut paju Tango carpe diem Sanaton ristiinnaulittu 61 63 64 65 66 67 68 69 70 PARATIISIN HISTORIOITA 71 Gnômai - Maksiimit 74 Rakkauden paradoksit 76 Toiveissa ikuinen elämä 77 Jumalan käsissä 79 Jumalan ylivertainen Kauneus 81 Jumalaa etsimässä 82 Tuskissaan Jumalan näkemistä kaipaavan sielun säkeistöt Uskon kautta Jumalan tuntemisesta iloitsevan sielun laulu Säkeistöt syvämietiskelyssä koetusta hurmiosta Romanssi psalmista 137: ”Babylonin virtain vierillä” 93 83 85 87 89 94 Ylösnousemus/ Jarkko Pylväs, 1999. 95