Aamiainen

Aamiaisella oli pari innokasta ruuanodottajaa seuraamassa kippojen täyttämistä.

 (Laittakaa vähän ääntä kovemmalle jos haluatte kuulla Heronin jututstelua)

Sukulaisia telkkarissa

Välillä telkkarista tulee Adelan mielestä jotain kovin kiinnostavaa, erityisesti kissa- ja koira-aiheiset ohjelmat ovat hyvin mielenkiintoa herättäviä.

"Isoja kisuja, niin kovin jänniä. Ja pieniä isoja kisuja, nekin kovin jänniä."

"Ja sitten kung fu öttiäinen, minä sitä vähän täppäsen, loppuu uhittelut."

Mites muilla? Katsotaanko teillä ohjelmia telkkarista? ;)

Muistelo: Ei niin kiva loppiainen 2012

Neljä vuotta sitten, lopppiaisen vietto sai astetta dramaattisempia käänteitä kun Heron alkoi kesken päivän voida huonosti, masu oli kipeä eikä mitään tullut ulos. (Ensimmäinen kenelle muuten soitin eläinlääkäripuheluiden jälkeen kysyäkseni apua oli Naukulan Mamma) Aluksi luultiin että kyseessä olisi vain kakkavaiva, mutta myöhemmin illalla päivystykseen lähtiessämme selvisikin että virtsatie oli pahasti tukossa ja siinähän sitä pääsikin sitten ihan avustamaan päivystävää lääkäriä katetrointitoimenpiteessä. Otetussa virtsanäytteessä  oli paljon verta ja jonkinverran struviittikiteitä.

Heron aloitti virtsatievaivaiselle soveltuvan eläinlääkäriruokavalion, kissat jouduttiin eristämään toisistaan pissailun seuraamista varten ja aloitettiin lääkitys.

Nämä tuolloin ensimmäisen kerran ilmenneet oireet johtivat lopulta siihen, että Heronin pippeli tulehtui niin pahasti, kun lääkitys eikä mikään muukaan auttanut, että Heron joutu käymään läpi vaativan (ja kalliin) leikkauksen, jossa  tehtiin penisamputaatio. Vakuutustakaan kun ei ollut, niin kalliiksi tuli. Rakkaudelle ei kuitenkaan voi asettaa hintaa.

Toipuminen leikkauksesta oli pitkä operaatio, kauluri oli käytössä todella pitkään, niin että joutui jo väkisinkin alkaa miettiä sitä, että missä kohtaa menee raja oman itsekkyyden ja eläimen kärsimyksen rajamailla. Kissat elelivät työpäivät ja yöt edelleen erillään, pissailua seurattiin. Heronin piti opetella uudelleen pidättämään pissaa ja pissaamaan "kuin tytöt".

Onneksi kaikki eteni toipumisen suhteen kuitenkin mukavaa vauhtia, pissi alkoi kulkea mukavasti ilman sitä alkuperäistä vehjettäkin ja lääkitystä saatiin vähennettyä pikkuhiljaa. Viimeiset virtsarakkoa supistavat lääkkeet annettiin muistaakseni joulukuussa 2012, eli melkein vuosi kaikkineen toipumiseen meillä meni.

Neljä vuotta tässä on jo mukavasti porskutettu eteenpäin, eivät ole menneet leikkausrahat hukkaan. Niin paljon rakkautta tuo karvahurinaattori, Lutuisuusmestarin arvonimenkin saavuttanut ihana kissa tuo kaikkien elämään. Toivottavasti saamme nauttia Herra Heronin seurasta vielä vuosia eteenkinpäin.

Tämä loppiainen on onneksi sujunut mukavasti lepäillen, toivottavasti muillakin on ollut leppoisaa ja kuuset on saatu riisuttua :) Pur, kur ja kurnauskista vaan!

Uusi vuosi, uudet harrasteet

Vuosi on vaihtunut, joo hyvää uutta vuotta vaan joka iikka!

Vuoden vaihtuminen usein tarkoittaa kaikenlaisia lupauksia ja uusia tuulia monenlaisia. Mä nyt en kuitenkaan mitään kovin kummoista uutta, mutta ihan sellaista, että ton skräppäilyn meinasin aloittaa. Mut mitä turhaan liimata kiiltokuvia sun muita valokuvia lehtien väliin, kun kuitenkin kaikista komein ja kaunein oon mä, eli Heron. Eli ittenihän mä sit laitoin väliin. Tää on kyllä sellainen aika väliaikainen skräppäilyn muoto, kun pitäähän sitä välillä käydä ruokakipolla ja parvekkeen ovella.

Tää lauantai on ollut kyl tosi meluisa, en tykännyt oo. Jotain hyllyremonttihommaa taas, kauheeta vasaran pauketta ja imurointia ja kaikkee. Ei oo kissan juttu. Vaik ei me pelätty kyl sitä poravasaraa. Mamman sylistä sai kans sitä lohtua niin oli ihan hyvä siinä, otin villapuserosta kovasti kii.

Mites muiden vuosi on lähteny käyntiin? Onko porattu, vasaroitu tai skräppäilty? Teittekö uudelle vuodelle lupauksia?