Nimimerkkisekaannus ja Intohimona-leiska 1

Heippa!

Blogi on ollut kuukauden verran talviteloilla ja sillä aikaa on ehtinyt tapahtua kummia. Nimittäin mun vetäydyttyä hetkeksi taka-alalle ilmestyi juuri samaan aikaan toinen samaa nimimerkkiä käyttävä askartelija... Sain aiheesta kummastuneita kyselyitä Intohimona askartelu-tapahtumassa, joten ajattelin tiedottaa minutkin yllättäneestä sekaannuksesta. Viimeisen kuukauden aikana blogeihinne kommentteja jättänyt Puuhis en siis ole minä vaan toinen Puuhis. Moni oli luullut minun vaihtaneen avatarkuvaa, joten katson aiheelliseksi mainita asiasta täällä.

Elikkä muahan on skräppitapaamisissa kutsuttu nimellä Puuhis ja olen tuttavallisesti kirjoittanut blogikommentitkin tällä nimellä. Tuntuuhan se hassulta, että nimi on mennyt kierrätykseen, sillä skräppitapaamisissa olen edelleenkin se Puuhis, kun sen on kaikki oppineet, ja saatan jatkossakin vahingossa kommentoida nimellä Puuhis, koska se tulee vähän puoliautomaattisesti. Nimen kierrätykseen joutuminen on varmasti ollut ihan tahantonta, ja kun Puuhis ei ole mun virallinen nimimerkkini, vaan Puuhapetenvaimo, niin mitäpä tuohon sanomaan, muuta kuin että on hienoa että tulee uusia harrastajia mukaan! Sydämellisesti tervetuloa ja ei kun sekaan vaan tähän iloiseen porukkaan.

Olen siis edelleen tämän näköinen kuin tässä tämänpäiväisessä tunnelmakuvassa:

Taidekriitikkona vieressä tietenkin kaikkien tuntema Heini. Siis voi että oli taas mukavaa! Kiitos kaikille mukaville skräppäyskavereille, ja erityisesti Sannikalle, Creomille, Elinalle ja PiaK:lle pöytäseurasta ateljeen puolella ja Maikolle pöytäseurasta ruokalan puolella. Ja tietysti Miralle, että järjestät näitä (you rock!). Lisäksi täytyy sanoa, että olin todella ylpeä syksyn kurssini oppilaista Piasta ja Heidistä,  jotka skräppäsivät kisafinaalissa! Kurssilla ensi kertaa skräpännyt Pia olikin yleisön suosikki karsintatöiden äänestyksessä.

Ja sitten esittelemään viikonlopun satoa... tosin ei kaikkea kerralla... viisi sivua valmistui ja kuudetta aloitin! Mutta ennen kuin kukaan järkyttyy, niin tunnustan että mulla oli neljä UFOa mukana.

Tämä on siis ensimmäinen. Mulla ei yleensä kerry keskeneräisiä, sillä teen yleensä sivun kerrallaan alusta loppuun. Syksyllä pitämälleni kurssille tein kuitenkin esimerkkitöitä ja demoja, jotka eivät kurssin tiiviistä tahdista johtuen päässeet valmiiksi. Olikin ihan aivoton olo valmistautuessa tähän viikonloppuun ja ufomaraton oli oiva tapa avata skräppäyshanat.

Tässä siis kierrätys-teematunnilleni kehittelin ideoita hyödyntää kangasmateriaaleja kivalla tavalla. Työ jäi kesken, koska en löytänyt kuvatiedostoa ja mulla ei ollut oikein mitään yhtymäkohtaa kirjoittaa tarinaa ja otsikkoa kuvan ympärille. Sitten päätin vaan, että otsikko tosta kuvan paidasta ja tarina siitä, mitä saattoi runoilla.

Tätä sivua on ihailtu läheltä ja kaukaa, ja kaikkea muutakin hauskaa on sitä tehdessä sattunut. Kaikkien sivua katsoneiden on ollut ihan pakko koskettaa kangaspaloja (sääli vähän tunkea se sinne muovitaskuun). Pilvet ovat kylpylän karseasta lahjusmeikkipussista leikattu. Valkosta höttöä oleva meikkipussi ei nyt vaan oikeesti olis kovin käytännöllinen, ja se oli niiiin ruma. Pompulanauhaa varten leikkaan kyllä muovitaskun reunaa auki. Tänään sivuani ihaillut ihminen alkoi puhumaan mulle ihan hirmusesti ruotsia ennenku sain sinne väliin sanottua että mää vaan otin ton tosta pojan paidasta ja arvasin et se vois tarkoittaa äidin kultaa (osuin oikeaan).

Tästä viikonlopusta on nyt niin paljon vielä sulateltavaa, että eiköhän tämä erä ole tässä, ja blogitauon syykin varmasti paljastuu blogista kevään mittaan. ;o)