Vanttuut vai tumput...

Lapseni puhuu tumpuista, minä vanttuista. Lapseni on elänyt lähes koko ikänsä Pirkanmaalla, kun taas minä olen elänyt ensimmäisen puolikkaan tämänhetkisestä elämästäni Satakunnassa. Murre-eroja.

Lapsi pyysi siis neulomaan tumput, kun säät viilenivät. Minäpä tein sitten työtä käskettyä, ettei ainokaiseni sormet jäädy kylmillä ilmoilla.

Malli: Oma

Lanka: Debbie Bliss Blue Faced Leicester DK

ja Lang Yarns Novena

Puikot: 3,5 mm

Molempia lankoja oli jäänyt aiemmista projekteista, joten kaupoille ei tarvinnut lähteä. Turkoosi Novena toi tumppuihin mukavasti särmää, ikuisen harmaan rinnalle. Lapsi oli tyytyväinen tuotokseen, vaikka kommentoikin tumppujen näyttävän jättiläissuurilta. No, niitä pitävät kädetkin ovat vuosien varrella hieman kasvaneet...

Eivät nämä varmaan kauden viimeisiksi jää, jos vanhat merkit pitävät paikkansa. Saattavat siis unohtua jonnekin... Toisaalta haluaisin neuloa itselleni sellaiset ihanat fair isle- lapaset. Eli tästä voi päätellä, että lapasflow'kin olisi saavutettavissa. Rankalla harjoittelulla. Ei tässä kuitenkaan kannata lähteä vielä suuremmin huutelemaan, voi hyvin olla, ettei niitä lapasia vielä tänä vuonna itselle neulota. Lapsi nimittäin heitti uuden toiveen, joka melkein kaatoi äiti-ihmisen. 

"Voisit neuloa mulle villapaidan."
"Whaaat... Millaisen?"
"No, sellaisen perusvillapaidan. Ne on lämpimiä. Voisin pitää sitä ja t-paitaa takin alla talvisin."
"Okei."

Tässä vaiheessa suurinpiirtein hyperventiloin nojatuolin nurkassa, enkä pystynyt enää sanomaan mitään. Mitä ihmettä. Onkohan se nyt jotenkin aikuistunut ja tajunnut, että villa on parasta, mitä maa päällään kantaa? Onko sillä nyt joku sairaus, jonka oire on vilun tunne? Miten mä ikinä saan jonkun L/XL-kokoisen villapaidan valmiiksi? Sen pitää kuitenkin olla musta tai harmaa, ja pelkkää sileää... Miten tästä edetään? 

Olen sittemmin selannut Ravelryä paniikissa etsien jotain perusraglan-ohjetta, jota ei ainakaan tehdä fingering-vahvuisesta langasta. Väristä ei olla vielä juteltu. Neulon nyt ensin vähän kauluria ikään kuin sulatellakseni tätä. On se vaan ihanaa, ja siksipä minun on tartuttava härkää sarvista. Once in a lifetime opportunity. En mä voi tätä mahdollisuutta laiskuuttani sössiä. Mä neulon sen paidan. 

Johtopäätös: "Tumpuista on yllättävän lyhyt matka villapaitaan..."

Ilon sukat...

Kun Kerään saapui Louhittaren Luolan Väinämöistä värissä Viikonloppu, niin ostettavahan sitä oli. Ja ihan omiin sukkiin. Syksyinen mieli kaipaa pientä väri-ilottelua.

Ohje: Oma 80 s

Lanka: Väinämöinen 72 g

ja Regia 4ply 21 g

Puikot: 2,5 mm

Yksivärisellä Regialla sai mielestäni kivasti rytmiä sukkiin. Väiskin kauniit sävyt erottuvat paremmin, kun on vähän kontrastia. Sukista olisi voinut tehdä vielä pidemmätkin, mutta en ollut ihan varma langan riittävyydestä, joten siksi tämä pituus. Joka on hyvä sekin. Varpaista varteen sukissa lanka menisi tietenkin juuri nappiin, mutta olen sen verran konservatiivinen, että neulon sukkani sukkapuikoilla ja varresta varpaaseen. Varmaan lopun ikääni. 

Näillä sukilla kelpaa ilotella synkkinä päivinä. Väiskin värisävyistä tulee ainakin minulle päällimmäisenä mieleen juuri ilo. Iloiset värit, iloiset sukat ja iloinen ihminen. Yksinkertaista, eikö. 

Sukkia kuvatessa aurinko paistoi ihanasti parvekkeelle. Toivottavasti sukkiin tarttui noita auringonsäteitä, ikään kuin varastoon talven varalle. Sumuisiin aamuihin. Päiviin, jolloin aurinko ei näyttäydy lainkaan.

Lankaa jäi vielä sen verran, että niistä saa ekaluokkalaisen sääriin sopivat säärystimet. 

Aika moni joululahjakin alkaa olla jo valmiina. Melko aikaista hehkuttaa, mutta joulukuussa mieli kiittää kaikista etukäteen tehdyistä.

Sukkaflow jatkukoon. Isommat projektit vasta suunnitteluasteella...

Värikästä viikkoa lukijat!

Talveen valmistautuminen

Olen ehdottomasti kesäihminen. Talvella minulla on pääsääntöisesti koko ajan enemmän tai vähemmän varpaat jäässä. On siis järkevää valmistautua jokavuotiseen koitokseen neulomalla villasukkia. Ja paljon. 

Malli: Oma 56s

Lanka: Regia 4ply ja paria jämälankaa 

Puikot: 2,5 mm

Regian 4ply-sukkalanka on luottokaverini. Nämä muuten ovat mitä mainioimmat tennareiden lämmittäjät talvella. Istuvat jalkaan kuin nakutettu, joten eivät aiheuta tennareissakaan mitään rullaantumis/hiertymisefektiä. I like. Ja Regia kestää hyvin kengissä.

Useat kanssaneulojat eivät pidä sukkien neulomisesta. Minä taas suorastaan nautin. Sukkia neuloessa pääsen oikeasti sellaiseen tilaan, jota kai viisaammat kutsuvat flow'ksi. Mielestäni täydellisesti jalkaan istuva sukka on myös sellainen superonnistumiskokemus. Toivottavasti joku lukija tajuaa pointtini, etten vaikuta ihan höynähtäneeltä...

Toistaiseksi en ole onnistunut löytämään täydellisesti istuvaa sukkaa perheen miesten jalkoihin. Osasyynä saattaa olla jättimäinen jalan koko, joka estää flow'n saavuttamisen tai edes siihen pyrkimisen. Suurin syy taitaa olla kokeiluhaluttomat asiakkaat. Itselle neuloessa sukkaa on helppo sovittaa, mutta miehet eivät tuota sovittamista näe niin oleellisena.

Toivottavasti sukkia syntyy muidenkin puikoilta. Täällä siirryttiin lapasiin, kun jälkikasvu ilmoitti, että olisi syytä saada NOPEASTI uudet lapaset. Talvi tulee. Mainitsin kyllä aiempien katoamisesta, mutta ei hukkaamiselle kuulemma mitään itse voi. Vahinkoja sattuu. Huolellisuudella ei siis aiempien luulojeni mukaan ole mitään tekemistä asian kanssa.

Pääasiana pidän kuitenkin arvostusta. Sitä, että 15-vuotias teinipoika haluaa juuri ne neulotut tumput. Hukkuvat sitten tai eivät. Minä neulon lisää. <3

Vaaleanpunaista unelmaa...

Paras ystäväni täyttää lokakuussa pyöreitä vuosia. Ystäväni tuntien, mitään massiivisia juhlia ei ole tulossa, mutta haluan ehdottomasti antaa lahjaksi jotain käsin tehtyä, koska ystäväni ei ole neulojaihmisiä.

Nähdessäni tämän Jonnan aloittamana Kerässä, tiesin heti löytäneeni oikean mallin ja langan. Ihana huivi valmistuu vain yhdestä kerästä Isagerin Alpaca  1:stä, ja on silti ihan riittävän iso sekä ainakin ihanan kevyt.

Malli: Krakasjal

Lanka: Isager Alpaca 1, 50 g

Puikot: 3,5 mm

Pintaneule on todella helppo oppia ulkoa, vaikka saksankielisen ohjeen nähtyänikin ensimmäinen ajatukseni oli, ettei tämä voi onnistua. Viimeksi saksaa on tullut luettua lukiossa, ja siitä on nyt kuitenkin vierähtänyt jokunen vuosi. Onneksi Jonna auttoi ja Ulla-neuleen saksa-suomi-neulesanastosta pääsi tarkistamaan, jos epätoivo iski.

En ole aiemmin neulonut mitään tästä Alpaca 1:stä. Taattua Isagerin laatua ja ihanan pehmeä. En pidä ollenkaan mohairlangoista niiden "karvojen" vuoksi, ja aluksi olin tämänkin langan kanssa paniikissa, kun oma paita näytti neulonnan jäljiltä ihan vaateharjalta. Pelko osoittautui turhaksi, koska kastelu vei irtokarvat mennessään ja toisaalta ystävänikään ei ole yhtä neuroottinen niiden suhteen kuin minä.

Huivi muuten valmistui ihan parissa illassa telkkaria katsoessa, joten tällaisen voisi tekaista itsellekin. En ole pitsihuivi-ihmisiä, mutta tämä toisi vaihtelua noihin ainaoikeinneulos-huiveihin, joita kaapeista löytyy jo muutama. Ei pitsineuletta, mutta kuitenkin jotain. 

Oletteko muuten tutustuneet Brooklyn Tweedin Fall14-ohjeisiin? Apua. Voisin neuloa ne kaikki, vaikka ovatkin kappaleina neulottavia. Tai ainakin tällä hetkellä kuvittelen niin. Neulottua toki saisinkin, mutta kokoaminen olisikin sitten ihan toinen asia... 

Töissä ollut kuitenkin hallittua ja hallitsematonta kaaosta, joten en ole ehtinyt Kerään. Jouduin perumaan Molla Millsin kurssinkin, joten mielestäni korvaukseksi mielipahasta voin mennä ostamaan langat esim. tähän ihanuuteen. Vai mitä?

Oikein rentouttavaa sunnuntaita lukijat - minä aion siivota auton, ja neuloa sukat loppuun!

DIY jämälangoista...

Jokaisella neulojalla on ihan varmasti sekalainen kokoelma jämälankakeriä ja -nöttösiä. Lankaa ei raaski ikinä heittää roskikseen, joten jotain niistäkin pitäisi keksiä. Onneksi pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen, koska jo viime vuoden lopulla ihmiset neuloivat jämälangoista sukkia innolla. Minä periaatteen naisena teen saman noin vuoden viiveellä...

Kaikkia lankoja ei ollut niin paljon, että olisi saanut täysin symmetriset sukat, mutta melko samanlaiset kuitenkin. Sukkiin sai kulutettua reilun 60 grammaa sukkalankojen jämiä. Vielä jäi jäljellekin, mutta eiköhän ne talven mittaan tule neulottua. Tai syksyn. 

Nämä jäävät ehdottomasti omaan sukkakoppaan. Pimeinä talviaamuina kelpaa vetää nämä väriruiskeet jalkaan ja hilpaista bussipysäkille. Väriterapiaa - sanoisin. Vahvistetulla kantapäällä varustettuina pitäisi kestää kengissäkin.

Sukkien neulominen, tai neulominen yleensäkin, on kyllä melkoisen tehokasta stressin poistoa. Tai ainakin lievittämistä. Tällä hetkellä ajatuksissa pyörii varsin usein, että tuliko haukattua liian suuri pala - selviänkö tästä. Itsestä riippumattomista syistä, et aina saa kaikkia lankoja hallintaasi, jonka seurauksena tulee helposti tunne, ettei kaaos ole enää hallittavissa. 

Viikonlopun ajan mantrani on seuraava, johon törmäsin Instagramissa:

Oikein hyvää viikonloppua kaikille lukijoilleni!

Heilurihuivi...

Ostin Amsterdamin reissulta tuliaiseksi itselleni Malabrico Sock- lankaa kaksi vyyhtiä. Jo kaupassa niitä hypistellessäni päätin, että huivi niistä tulee, koska eipä tuollainen vahvistamaton villa ole oikein omiaan sukkiin. Huivimallia valitessani kriteereinä olivat aina oikein- neulos ja symmetrisyys. En oikein osaa käyttää kovin epäsymmetrisiä huiveja, kun tuntuu, että aamulla menee tunti peilin edessä huivia asetellessa. 

Malli: Pendulum

Lanka: Malabrigo Yarn Sock 152 g

Puikot: 3,5 mm

Lankana Malabrigo Sock on kyllä aivan ihana. Pehmeä tuntuma ja värit ovat niin eläväisiä. Oikeasti aivan huippu huivilanka. Olen varma, ettei tämä jäänyt ainoaksi neuletyöksi kyseisestä langasta. 

Värit tuovat väkisinkin mieleen Rauman Lukon (=Suomen parhaan jääkiekkojoukkueen) ja Ruotsin. Värejä valitessani en kylläkään ajatellut kumpaakaan, valitsin vaan spontaanisti kaksi mielestäni kauneinta väriä. 

Huivin valmistuttua havaitsin tarvitsevani uuden takin. Sellaisen syystakin, joka sopii huiviin. Esimerkiksi sinisen parkan. Eli tuli taas halvaksi tämäkin huivi... 

Huivi on malliltaan oikein kiva. Oikeasti helppo heittää kaulaan eikä kuitenkaan liian pitkä tai liian lyhyt. Tykkään. Arkikäyttöön mitä parhain. Aamuisin kelpaa värjötellä bussipysäkillä, kun ei ainakaan kaulaa palella...

Syksy on virallisestikin täällä ja kaikki ihanat lämpimät neuletyöt pääsevät käyttöön sekä uudet puikoille. Mikäs sen ihanampaa!