UUSI VUOSI, VANHAT KUJEET

Uusi Vuosi, uusi mahdollisuus, uusi alku. Ja ne ihan samat ikuiset tammikuiset kujeet, jotka kilpistyvät loistavasti tässä:

Ainoa tapa pysyä terveenä (ja hoikkana) on

syödä sitä mitä ei halua,

juoda sitä mistä ei pidä

ja tehdä sellaista jonka mieluummin jättäisi tekemättä.

-Mark Twain-

Hyvästi siis suklaa, lämpimät leivät, pizzat, kermaperunat ja viinilasilliset. 

Tervetuloa rahka, munakkaat, salaatit ja vesi.

Ehkä tänä vuonna lopulta keksin, että mistä löytyy liikunnanilo?

Jospa vuosi 2018 lopultakin tekee minusta herkkujen kohtuukäyttäjän, liikkuvan ja terveellisiä elämäntapoja rakastavan reippaan ihmisen? 

Tai sitten ei. 

Jännittävää. Mitä epäilette tapahtuvaksi?

Kohtalotovereita vai itsensä kanssa sinuiksi tulleita onnellisia yksilöitä?

SAAT SEN MISTÄ LUOVUT?

Viimeiset 13-vuotta perheemme on asustellut Bosborin rannoilla, junnannut ruuhkissa ja rakastunut Istanbuliin. Perhe on kasvanut, kiinteytynyt, löytänyt oman suomalaisturkkilaisen elämänmuotonsa. Mamuna on ollut mukavaa, mutta ei synnyinmaakaan ole täysin unhoon jäänyt. Jo lähtiessä tiedettiin milloin on aika palata ja se aika oli nyt.

Istanbuliin saavuttiin matkalaukkujen kera, mutta paluumuuttoon ei riittänyt edes kontti. Kun elämä on viimeiset kuukaudet ollut pelkkää hyvästiä hyvästien perään, on tutuista tavaroista muodostunut kodin symboli. Ne haluaisi kaikki mukaan. Luopuminen ei ole ollut helppoa.Ei tavaroista eikä tärkeiksi tulleista ihmisistä.

Tommyn mukaan saat sen mistä luovut. Paluumuuttajattaren mukaan jostakin luopuessa, saa jotain muuta tilalle. Suurkaupunki vaihtui kolme viikkoa sitten lapsuuden pieneen kotikaupunkiin. Kerrostalo omakotitaloon. Kattoterassi rakkautta vailla olevaan puutarhaan. Koulubussit fillariin. Bosbori Langinkoskeen. Marmarameri Itämereen. Mutta perhettä ei vaihdeta, vaan se pysyy ja katsoo, että osataanko me olla suomeksi.

Tervetuloa mukaan muutokseemme! 

Kuvat ovat eräältä iltapyöräilyltä remppapäivän päätteeksi. Tällainen on meidän kodin lähiympäristö nykyisin. Ei pöllömpää, vai mitä?