Papers by Henri Pettersson
Kasvatus & Aika, Jun 20, 2024
Kasvatus & Aika, Oct 19, 2023
Kasvatus & Aika, Oct 19, 2023
Kasvatus & Aika, Mar 21, 2024
Journal of Philosophy of Education, Mar 29, 2023
This paper assesses the prospects of combining the distinctive strengths of the two major educati... more This paper assesses the prospects of combining the distinctive strengths of the two major educational research programs of critical thinking and critical pedagogy-or, described more accurately, overcoming their shared limitations-in a new and superior educational objective called criticality. Several recent proposals explore the possibilities of engaging in bridgebuilding between these camps. The plan is that the distinctive strengths of these paradigmsthe logical and epistemological precision of critical thinking together with the socio-political consciousness of critical pedagogy-could complement each other, while the associated adjustments to the overall picture could also help us to address their shared shortcomings. This gives us a new and more grounded educational goal of criticality, as suggested and developed independently by a growing number of thinkers. This article joins the ongoing conversation but provides a more counterreactionary tone by striving to vindicate the traditional mainstream conception of critical thinking. I maintain that despite their admirable ambitions, the various expressions of criticality do not succeed in combining the best parts of critical thinking and critical pedagogy, since on a deep metatheoretical level these two paradigms have irreconcilable core principles. First, I argue that the depiction of the failures of critical thinking used to motivate criticality is to a large degree a straw man: in actuality, the existing conceptualization of critical thinking can already do the desired extra socio-political educational work, so there really is no pressing need for the suggested augmentations. Second, the traditional worries of indoctrination, which have followed critical pedagogy since the inception of this educational movement, still remain unresolved within criticality. The only way to address this concern successfully is to lean on critical thinking as the core of our educational theory, bringing us right back to where we started.
Kasvatus & Aika, Jun 23, 2022
Kasvatus & Aika
Lectio praecursoria kasvatustieteen väitöskirjaan Reason to believe: The prospects and limitation... more Lectio praecursoria kasvatustieteen väitöskirjaan Reason to believe: The prospects and limitations of critical thinking as an educational ideal, Oulun yliopistossa 23.3.2023.
Kasvatus & Aika
Kasvatus & Aika on syksyllä uudistamassa kevyesti kirjoitusohjeitaan. Ne ovatkin palvelleet meitä... more Kasvatus & Aika on syksyllä uudistamassa kevyesti kirjoitusohjeitaan. Ne ovatkin palvelleet meitä hyvin, pysyen lähes muuttumattomina lehden vuonna 2007 tapahtuneesta perustamisesta saakka. Julkaisumme tekstien ulkoasu on pysynyt näin yhdenmukaisena vuosien vaihtuessa. Vaikka mitään välitöntä painetta muutoksiin ei ole, ovat ohjeistuksemme kuitenkin tuottaneet kirjoittajille pientä lisätyötä omalaatuisten muotoiluohjeidensa kanssa, etenkin oikeaoppisen viittausten merkitsemisen ja kirjallisuusluettelon laatimisen kohdalla. Jokainen näiden yksityiskohtien viimeistelyn kanssa hikoillut kirjoittaja tietää kokemuksesta, että huolellisesti tehtynä tähän mekaaniseen urakkaan saa kulumaan yllättävän paljon aikaa-ja juuri kun käsikirjoituksen jo ajatteli olevan sisältönsä puolesta maalissa. Toimitustyössä on myös tullut aika ajoin vastaan tapauksia, joissa sekä kirjoittajien että toimittajiemme on ollut vaikea tulkita, miten nykyisiä ohjeitamme pitäisi soveltaa sellaisissa tilanteissa, joihin niukat ohjesivumme eivät anna valmista linjausta, eikä suuntaviivoja voi hakea jostain aiemmin julkaistusta mallitekstistäkään. Nämä haasteet toivottavasti ainakin lieventyvät jatkossa siirtyessämme käyttämään lehdessämme Yhdysvaltain psykologisen yhdistyksen (APA) viittaustyyliä. Ensimmäisen kerran vuonna 1929 esitelty APA-tyyli on noussut markkinajohtajaksi akateemisen kirjoituksen alalla, ja sen ohjemanuaalin uusin seitsemäs painos julkaistiin vuosi sitten. Se on muodostumassa standardiksi myös kasvatustieteellisissä julkaisuissa, ja useiden suomalaisten yliopistojen kasvatustieteiden yksiköt edellyttävät jo opiskelijoilta sen käyttöä opinnäytekirjoitelmissa. "APA seiskan" salat ovat siten useille kirjoittajillemme jo valmiiksi tutut, joten käsikirjoituksen räätälöinnissä Kasvatus & Ajan mukaiseksi ei välttämättä tule yhtä kuormittavaa työvaihetta kuin aikaisemmin. Monet tietokannat ja lehdet myös tarjoavat verkkosivuillaan valmiiksi APA-muotoillut viittaustiedot, jotka voi pienellä vaivalla kopioida lähdeluetteloon. Kimuranteimmissa poikkeustilanteissa ei myöskään tarvitse enää rajautua vain omiin ohjesivuihimme, vaan APA-ohjeita löytyy niin runsaasti, että jokaiseen kuviteltavissa olevaan tilanteeseen varmasti löytyy jokin pykälä tai ennakkotapaus. Mikäli tehtävänä on listata voimakkaita intohimoja herättäviä asioita, ei akateemisten viittauskäytäntöjen luulisi nousevan kilpailemaan ainakaan kirkkaimmista kärkisijoista. Kyseessä tuntuisi olevan kuitenkin lopulta vain ihmisten sopima mielivaltainen konventio, jonka tarkoitus on lukijaystävällisesti kertoa, mihin tekstilähteeseen viitataan ja missä sävyssä, sekä mistä lukija tämän tekstin voi tarvittaessa löytää. Opiskelijan näkökulmasta ilmiö näyttäytyy puolestaan "pilkun halaamisen" puuduttavimpana muotona, kun kandiseminaareissa harjoitellaan suurennuslasin kanssa, mihin opinnäytekirjoitelmassa laitetaan oikeaoppisesti sulkeet, piste ja pilkku.
Kasvatus & Aika
Kriittinen ajattelu on ollut jo vuosikymmeniä yksi aikamme keskustelluimmista kasvatuspäämää-rist... more Kriittinen ajattelu on ollut jo vuosikymmeniä yksi aikamme keskustelluimmista kasvatuspäämää-ristä. Kriittisen ajattelun tunnuspiirteitä analysoineet tutkijat ovat määritelleet sen ilmiönä kaik-kien niiden henkisten taitojen ja asenteiden ryppääksi, jonka osatekijät saavat yksilön aktiivisesti ja menestyksekkäästi harjoittamaan perusteisiin nojaavaa uskomustenmuodostusta ja päätöksente-koa. Reflektiivinen ajattelu on puolestaan ilmiönä kriittisen ajattelun lähisukulainen, niin syntyhis-torialtaan kuin sisällöltäänkin. Huomion määrässä mitattuna se on sittemmin jäänyt kriittisen ajat-telun varjoon. Reflektiivisen ajattelun kasvatuspäämäärän esitteli viime vuosisadan alkupuolen amerikkalainen kasvatusfilosofi John Dewey, ja hänet nostetaan vakiintuneesti myös kriittisen ajattelun keskeiseksi varhaisvaikuttajaksi. Artikkelimme esittää, että vaikka pintapuolisesti de-weyläinen reflektiivinen ajattelu muistuttaa monin tavoin nykyaikaista kriittistä ajattelua, lähem-mässä vertailussa näid...
Kasvatus & Aika
Kerta se on ensimmäinenkin. Kasvatus & Ajan 15-vuotisen historian aikana sivuillamme käydään nyt ... more Kerta se on ensimmäinenkin. Kasvatus & Ajan 15-vuotisen historian aikana sivuillamme käydään nyt uutena ilmiönä suoraa jatkokeskustelua aiemmin julkaistusta kirjoituksesta. Vastineiden tekstilaji on vakiintunut osa tiedelehtien sisällysluetteloita etenkin ulkomaisissa journaaleissa, mutta vasta nyt näemme sellaisen omassa tarjonnassamme-itse asiassa peräti kaksin kerroin. Syyskuussa ilmestyneessä Antroposeeni-teemanumerossa mukana oleva Aleksi Paavilaisen tutkimusartikkeli "Sosialisaatio ja varhaiskasvatus kapitaloseenin aikakaudella-Ekososiaalisen kasvatusteorian ekofeministinen kritiikki" kirvoitti lukijakunnasta kaksi erillistä vastinetta. Ensimmäisessä asialla ovat Jani Pulkki, Raisa Foster ja Sami Keto, ja toisessa puolestaan Antti Saari, Johanna Kallio ja Jan Varpanen. Vastineet julkaistaan tässä numerossa yhdessä Aleksin niille laatiman vastapuheenvuoron kanssa. Olemme iloisia, että voimme tarjota tilan eloisan akateemisen keskustelun käymiselle! Kyseiset tekstit puhuvat parhaiten itse puolestaan, joten niiden sisältöä ei ole tarpeen referoida tai kommentoida erikseen tässä. Viritetään pääkirjoituksessa sen sijaan oikea tunnelma taustalle muutamalla yleistasoisella mietteellä hyvän tieteellisen dialogin hengestä ja arvosta. Julkisuus ja kriittisyys ovat kaksi tieteen neljästä kantavasta pilarista, kuten akateemikko Ilkka Niiniluoto (1984) on tieteellisyyden kriteereitä kuvaillut. Nämä ideaalit tarkoittavat käytännössä, että tutkimustulokset tuodaan aikanaan yhteisön nähtäväksi, jotta ne voidaan alistaa vertaisarvioinnille. Yliopistojen toimintakulttuurissa tähän totuttaminen alkaa jo varhain ensimmäisissä seminaareissa, joissa opiskelijat vuorollaan opponoivat toistensa käsikirjoituksia. Tämän näytelmän roolit toisintuvat opintopolun toisessa päässä väitöstilaisuuksissa, joissa vastaväittäjä toimittaa eräänlaisen tohtoripelin "loppuvastuksen" virkaa. Vaikka kriittisen keskustelun eetos on olemuksellista kaikelle tieteelle, tuntuu juuri filosofinen tutkimus elävän poikkeuksellisella tavalla keskustelevuudesta. Argumentit eivät ole filosofeille vain varsinaisen tutkimustyön jälkeinen keino jäsentää koeasetelmissa saadut havainnot, kuten ehkä empiiristen tieteiden puolella, vaan samalla jo erottamattomasti itsessään filosofisen tutkimuksen metodi. Siten vuoropuhelu ja argumentointi ovat tämän kaltaisessa tutkimuksessa erityisesti läsnä. Aina tämä vuoropuhelu ei tapahdu tyylikkäästi. Filosofian keskustelukulttuuria on nimittäin joskus luonnehdittu henkiseksi kamppailulajiksi, jossa isketään aggressiivisesti "vastustajan" argumentteja vastaan ja tavoitellaan lopulta säälimättä jopa tyrmäystä (Swartz 1994). Siltä filosofien henkiset mittelöt voivat muiden tieteenalojen edustajien sil
Theory and Research in Education
It is widely recognised among educational theorists, educators and policy makers alike, that crit... more It is widely recognised among educational theorists, educators and policy makers alike, that critical thinking should claim a superordinate place in our system of educational objectives. In the philosophical literature on this topic, critical thinking is often conceptualised as the educational cognate of rationality, which in turn is analysed as being comprised of the relevant skills and abilities to assess reasons and evidence, together with the intellectual dispositions to actively use these proficiencies in practice. The resulting picture is in many respects normative and idealised, following the style of philosophical theorising commonplace in the tradition of analytic philosophy of education. In contrast, certain recent empirical findings related to the rational performance of actual human beings seem to cast doubts on the extent to which we can expect people to fulfil these idealised normative standards of rationality. After introducing the relevant philosophical theories and ...
Ajatus, Dec 13, 2019
Metafilosofisia teemoja Lectio praecursoria 3.5.2019 HENRI PETTERSSON Arvoisa kustos, arvoisa vas... more Metafilosofisia teemoja Lectio praecursoria 3.5.2019 HENRI PETTERSSON Arvoisa kustos, arvoisa vastaväittäjä, arvoisat kuulijat! 1 Suorittaessani varusmiespalvelustani alikersanttini sattui kerran ohimennen kysymään minulta mitä tykkimies Pettersson oikein tekee elämässään kasarmin aitojen ulkopuolella. Utelu oli tuossa ympäristössä sinänsä täysin ymmärrettävä, sillä useat palvelustoverini olivat juuri tässä aikuistumisen siirtymävaiheessa hiljattain löytäneet omat paikkansa työelämästä. Niinpä näistä aiheista löytyi tyypillisesti jutun juurta joutilaiden hetkien täytteeksi. Olin tuolloin 19-vuotiaana itse vasta aloittanut edeltävänä syksynä yliopisto-opintoni, joten vastasin lukevani filosofiaa. Toisin kuin vaikkapa rakennus-, varasto-tai kuljetusalan ammattitehtävät, viisauden rakastaminen oli ilmeisesti alikersantti Saloselle työnkuvaltaan hämärämpi, päätellen siitä, että hän esitti vastaukseni perään välittömän jatkokysymyksen: "mitä ihmettä filosofia oikein on?" Ilmaisutaitolukion kasvattina osasin nyt ennen vastaamista pitää lyhyen dramaattisen tauon, rypistää hieman otsaani ja huokaista syvään: "Niin, sehän onkin jo itsessään ensimmäinen filosofinen 1 Väitösmonografiani Metaphilosophical Themes-Naturalism, Rationalism and the Conceptions of Philosophy on saatavilla kokonaisuudessaan osoitteessa: https://www.utupub.fi/ handle/10024/147021. Väitökseni ohjaajina toimivat professorit Jussi Haukioja (Norjan teknis-luonnontieteellinen yliopisto, Trondheim) ja Olli Koistinen (Turun yliopisto). Opponenttina väitöstilaisuudessani perjantaina 3.5.2019 Turussa toimi professori Daniel Cohnitz (Utrechtin yliopisto), ja hänen ohellaan käsikirjoituksen toinen esitarkastaja oli professori Bjørn Ramberg (Oslon yliopisto). Kiitän heitä kaikkia vielä kerran.
Kasvatus & Aika, 2022
Journal of Philosophy of Education
This paper assesses the prospects of combining the distinctive strengths of the two major educati... more This paper assesses the prospects of combining the distinctive strengths of the two major educational research programs of critical thinking and critical pedagogy—or, described more accurately, overcoming their shared limitations—in a new and superior educational objective called criticality. Several recent proposals explore the possibilities of engaging in bridge-building between these camps. The plan is that the distinctive strengths of these paradigms—the logical and epistemological precision of critical thinking together with the socio-political consciousness of critical pedagogy—could complement each other, while the associated adjustments to the overall picture could also help us to address their shared shortcomings. This gives us a new and more grounded educational goal of criticality, as suggested and developed independently by a growing number of thinkers. This article joins the ongoing conversation but provides a more counterreactionary tone by striving to vindicate the tr...
Theory and Research in Education , 2020
It is widely recognised among educational theorists, educators and policy makers alike, that crit... more It is widely recognised among educational theorists, educators and policy makers alike, that critical thinking should claim a superordinate place in our system of educational objectives. In the philosophical literature on this topic, critical thinking is often conceptualised as the educational cognate of rationality, which in turn is analysed as being comprised of the relevant skills and abilities to assess reasons and evidence, together with the intellectual dispositions to actively use these proficiencies in practice. The resulting picture is in many respects normative and idealised, following the style of philosophical theorising commonplace in the tradition of analytic philosophy of education. In contrast, certain recent empirical findings related to the rational performance of actual human beings seem to cast doubts on the extent to which we can expect people to fulfil these idealised normative standards of rationality. After introducing the relevant philosophical theories and psychological results, I ruminate on the implications these ideas have on our pedagogical views pertaining to critical thinking education.
Ajatus, 2019
Väitökseni kuuluu metafilosofian lajityyppiin, sillä siinä tarkastellaan filosofointiin liittyvi... more Väitökseni kuuluu metafilosofian lajityyppiin, sillä siinä tarkastellaan filosofointiin liittyviä aiheita käyttäen apuna filosofian omia näkökulmia. Työn tarkempi sisältö jakautuu neljään päälukuun, joilla on omat tavoitteensa. Ensimmäisessä pääluvussa tutkitaan filosofian moniäänisen identiteetin ilmenemismuotoja. Filosofiassa esiintyvää rikkonaisuutta voidaan selventää filosofiakäsitysten ajatuksen avulla, millä tarkoitetaan sellaisia filosofoinnin aiheisiin, menetelmiin ja tavoitteisiin kantaa ottavia kokonaiskuvia, jotka näin tehdessään ehdottavat omat filosofisesti rakentuneet vastauksensa siihen, mistä filosofiassa on kyse. Filosofiakäsitykset tulee kuitenkin erottaa muista filosofian hajanaiseen profiiliin vaikuttavista ilmiöistä, kuten koulukunnista ja virtauksista. Toinen pääluku esittelee metafilosofisen pohdinnan näkökulmaa, tavoitteita ja historiaa sekä puolustaa sen tarpeellisuutta. Vaikka metafilosofialla on ilmiönä pitkä historia filosofiassa, on se vasta hiljattain eriytynyt omaksi filosofian osa-alueekseen. Niinpä filosofit käyttävät tätä nimeä eri tavoin, eikä metafilosofisen reflektion lähtökohdista ole aiemmin tarjottu montaa systemaattista kokonaisesitystä. Kolmas pääluku esittelee metafilosofisena tapaustutkimuksena niin kutsutun naturalismi-kysymyksen, joka koskee sitä, miten filosofian työnkuva, reviiri ja arvovalta ymmärretään suhteessa luonnontieteisiin. Naturalistien ja antinaturalistien kyseisestä aiheesta käymissä metafilosofisissa keskusteluissa esiintyy kuitenkin paljon väärinkäsityksiä ja ennakkoluuloja, joita pyrin omalla tarkastelullani oikomaan. Pääluvun kuluessa arvioidaan myös naturalismi-kysymyksen painoarvoa filosofian lähitulevaisuuden kannalta. Neljäs pääluku tarkastelee niin kutsutun nojatuolifilosofian tutkimusmenetelmiä, joista naturalistit ja rationalistit ovat eri linjoilla. Näitä tutkimusmenetelmiä ovat intuitiot sekä niitä elähdyttävät ja artikuloivat ajatuskokeet. Näiden ilmiöiden osakseen saamasta huomiosta huolimatta aihepiirissä esiintyy edelleen erimielisyyttä ja sekaannuksia koskien niiden luonnetta ja alkuperää, mitä tilannetta korjaan omilla tarkennuksillani.
Philosophy of Education Yearbook 2019, 2020
Rasismi ja filosofia, toim. Jani Sinokki, 2017
Uploads
Papers by Henri Pettersson
In the first chapter the various manifestations of philosophy’s multifaceted identity are under focus. We can clarify the diversity evident in philosophy by introducing the notion of conception of philosophy. These are sets of philosophical theses, which present us with their disinctive takes on philosophy’s topics, methods and purposes. Conceptions of philosophy must, however, be strictly separated from other related phenomena (such as schools, traditions and movements), which are in their own ways involved in creating the pluralism existing in philosophy. To close the chapter I argue for the importance of these themes.
The second chapter examines the distinctive point of view and aim of metaphilosophical reflection and chronicles its past. I also defend the value of this inquiry. Although metaphilosophising as a form of philosophical research has a long past, it has only recently emerged as its own distinct branch in philosophy. Thus philosophers still use this name in numerous different ways, and there has not previously been many in-depth overviews of the nature of metaphilosophical reflection itself. To remedy this situation, I clarify the nature of metaphilosophy as a ”philosophy of philosophy” of sorts, which is best viewed as an internal enterprise operating within the bounds of philosophy proper. I also examine the potential problematics inherent in this arrangement.
The third chapter presents as a metaphilosophical case study the so-called naturalism-question. This issue pertains to the way how to properly construe the role, province and stature of philosophy in relation to the undertakings of empirical special sciences. However, in the discussions between naturalists and anti-naturalists (who are in this work represented by advocates of the view known as metaphilosophical rationalism), there exists misunderstandings and toxic forms of rhetoric. I point out these aspects in hopes of making them more apparent. At the chapter’ end I also consider the significance of the naturalismquestion for the near future of philosophy.
The fourth chapter studies the methodology of the so-called armchair philosophy, that is, intuitions and the thought experiments which are used to elicit and articualte such intuitions. Despite the attention these methods have received in the recent metaphilosophical literature, there still exists confusions and disagreements in this topic. I hope to set at least few of these issues straight with my metaphilosophical examination of these themes.