Aamukahvi laiturilla

uusia ja vanhoja mattolaitureita

Lomassa on paljon hyviä puolia. Yksi niistä on mahdollisuus rauhalliseen aamuun. Herätä mihin aikaan tahansa, eikä kiirettä minnekään. Saa rauhassa miettiä mitä tehdä ja toteuttaa sen myös.

Eilinen aamunautintoni oli mattolaitureiden kupeessa. Paikassa jossa mattoja on pesty vuosikymmenien ajan ja jonka vieressä on tämän päivän kahvilakulttuuria. Tunnelmaltaan ylellistä ja etelä-eurooppalaista. 
Vain mitä sanotte kuvista? Kävisivät etelänmatkan muistoista, eikö? Maisemana upea meri. Taustana Kaivopuiston vihreän rehevä puisto. Kahvila vielä aamurauhallinen. 
Rauhallista katsella, ihastella ja nautiskella.

Aamukahvin jälkeen kuljin Kaivarin rantaa ja sieltä puistoon. Kiipeilin kallioilla ja kapusin kapeita portaita. Päädyin puiston laelle, Tähtitornin viereen, ihastelemaan maisemia aina horisonttiin asti. Avara auringossa kimalta meri. Puistoa reunustavat komeat kivitalot.
Kyllä kelpaa täällä asua ja meidän muiden käydä.

Sellainen rauhallinen aamu mulla.
Minkälainen on Sinun lemppariaamusi?

PS. Pitkään mietin mainitsenko, mutta mainitsen nyt sitten. Palvelu Mattolaiturilla ei liene työntekijöiden vahvuuksia. Nuoria naisia maanantain aamuvuorossa. Ei näyttänyt eikä tuntunut siltä että olisi hirveästi huvittanut. Noh, ei se mun hyvää tunnelmaa latistanut. Käänsin sille selkäni ja ihailin merta.

Kuin turistina

Kauppatoria ja Espaa



Joskus on mukava kulkea ja katsella ympärilleen kuin turisti. Kuin olisi ensikertaa ja näkisi kaiken vieraan silmin. Ei ihan helppoa, mutta lähdin tavoittelemaan sitä. Tervetuloa mukaan!

Kauppatori hehkui kuuman auringon alla kirkkaissa väreissä. Marjat, hedelmät ja vihannekset kauniisti aseteltuina. Värikkäitä kukkia suurin määrin. Kahvilakojut siisteinä ja kutsuvina. Ihmisiä kulkemassa verkkaisesti myyntikojujen välissä tai jonottamassa Suomenlinnan lautalle. 

Muistan lukeneeni, että Suomenlinnassa asuvat toivovat etuoikeutta päästä lauttaan ensimmäisten joukossa. Ymmärrän heitä oikein hyvin. Työ- ja kotimatkat ovat aivan mahdottomia, jos on jonotettava turistien kanssa samassa jonossa. Toivottavasti ovat saaneet tai pian saavat tämän oikeuden.

Kauppatorin rannasta lähtee useita rannikkoristeilijöitä. Hellepäivänä nekin täyttyvät ihmisistä.

Torin suihkulähde Mantoineen päivineen on paketissa. Vaikka rakenteilla on (kaiketi) taidetta Helsingin Juhlaviikkoja varten, kritisoin silti kyhäelmää. Tällä hetkellä se on vain rakennustyömaa. Vaneriseiniä, jotka kätkevät sisälleen kauniin patsaan ja itse altaan. Työn alla on siis taidetta ja hotelli! Juu, sellainen se tulee olemaan öisin. Kaiken kansan nähtävissä pientä maksua vastaan päivisin. Aaaarrghh! Manta kuuluu kaikille 24/7! Nyt se valjastetaan taiteen nimissä kaupallisuudelle. Noh, hotellimajoituksesta saatavilla rahoilla varmaankin kustannetaan tämän spektaakkelin rakennus ym. kustannuksia. Mut sanon vaan, etten tykkää.

Jatkoin matkaani kiukasta kihisten Espan puistoon, jossa kihinä pikkuhiljaa vaihtui hyväntuulen hyrinäksi. Kaunista ja vihreää. Ihmisiä puiston penkeillä ja nurmikoilla. Ihmispatsaat - onko näillä joku ihan oma nimi? - keräämässä katseita ja kolikoita. Tuo kultamies, nostettuaan minulle peukkua kun kuvasin häntä, osoitti sen jälkeen maassa olevaa astiaa. Sinne sopi laittaa maksu. Neljän euron arvoinen tuo kuva :D 

Kuvista ensmmäinen, tuo parveke kuva. Siihen minulla liittyy muistoja. Penkkari-ajot kulkevat sen ohi. Ovat kulkeneet iät ajat. Kun oli oma abi-ajoni, sovin vanhempieni kanssa että seisovat tuon parvekkeen alla Unioninkadun ja Pohjoisesplanadin kulmassa. Ohi ajavasta kuorma-autosta oli heidät helpompi huomata. Ja siellä he olivat, iloisesti vilkuttaen. 

Kun oman lapseni penkkari-ajo oli ajankohtainen, sovin hänen kanssa saman paikan. Siellä me äitini kanssa sitten vilkutettiin. Äitini jo toiselle polvelle minä ensimmäiselle. Saman parvekkeen alla.

Tällainen "turisti"päivä mulla oli. Ihana kesä ja kaunis kaupunki.

Oletko sinä koskaan katsellut omia kotikulmiasi turistin silmin?