Taas kattoja ja vihdoinkin perunamaata.

Operaatio vanhat Halltexit käyttöön alkoi keittiöstä. Kuten nyt oikeastaan aina meillä kaikki muukin alkaa. Muut huoneet ovat varmasti vähän kateellisiakin keittiölle, joka saa aina kaiken ennen niitä. Sellaisia ne keittiöt ovat, aika kivoja ja vähän lellittyjä, joskus tuoksuvatkin hyvälle. Eräänä vapaapäivänä aloin siis imuroida yläkerrassa säilössä olevia levyjä uusiokäyttöä varten ja Ristipää kantoi kompuran keittiöön. Kiinnitys meni vauhdikkaasti ja yllättävän siistiä jälkeä tuli helposti, ottaen huomioon levyjen iän. Sähköjen askarteleminen kuitenkin hidasti hommaa kiukkuun saakka. Kokonaisia levyjä naulautui kattoon nopeammin kun ehdin niitä lattialta nostaa, mutta ne reiät johdoille ja kattovaloille, huooh!

Onneksi sitten tuli Ristipään vapaapäivä. Ja keittiö valmistui. Ja vähän ruokahuonettakin. Ja sitten tuli helatorstai, molemmilla vapaa ja lapset Nonnalla. Ja niin valmistui ruokahuoneenkin katto.
Vanhoja levyjä riittää laskujemme mukaan vielä eteiseen ja vessaan, mutta tulevaan sikarihuoneeseen pitää ostaa uudet levyt. Samalla kuviolla olevia levyjä ei tietenkään enää saa, mutta tasaisia ja saman kokoisia kyllä. Saavat kelvata.

Tässä kuvaa viime syksyltä ja viime viikonlopulta. Vielä on vähän projektia jäljellä, mutta onneksi on Kodin Puhdistajaakin.

Punainen tupa kun kerran on niin pitäähän sitä perunamaatakin kokeilla. Kovin iso luotto ei näihin vahingossa kylmiössä itäneisiin emäperunoihin ole, mutta eipä niiden kylvämisessä mitään hävinnytkään. Lavankauluksiakin käytiin hakemassa ja niissä kasvaa jo rucolaa, lehtisalaattia, retiisejä, keräsalaattia, kahta lajia porkkanoita ja hernettä sekä pinaattia. Viimeistä lukuunottamatta kaikki ovat jo nousseet esiinkin, hyvin ovat kasvaneet hallakankaan alla. Viikonlopun ohjelmanumerona olisi kanaverkon virittelyä kasvimaan ympärille, salaatit ovat ihan liian hyviä rusakoille.

Sauna jonka halusin, pala kauneutta ja kaikenlaista muutakin

Jos on postausten välillä ollut järkyttävän pitkä aika niin niin on remontti-intokin ollut kateissa. Paljon ei ole tapahtunut sen jälkeen kun muutettiin sisään. Tai on tapahtunut, mutta ei ihan niin näkyvästi ja isosti kun olisin toivonut. Ajan puute ei ole nyt ollut se ainoa edistymisen hitauteen vaikuttava seikka, jotenkin sohva ja neuletyöt ovat iltaisin vetäneet kovemmin puoleensa kun vaikka kattolevyjen kiinnitys. Ja viikonloppuisin on nähty ystäviä, käyty maalla tai tehty jotain ihan muuta. Eikä se oikeastaan varmaan ketään haittaa. Paitsi mun äitiä tietenkin, joka viikottain jaksaa päivitellä, kuinka paljon meillä on vielä hommaa. Tähän on kuitenkin jo totuttu ;) Katto oli siis hyvin pitkään pelkillä koolauksilla ja seinät raakapinnoilla ja ei, niitä ei todellakaan enää huomannut.

Sitten koitti kuitenkin päivä, kun kevätaurinko alkoi paistaa, lumikellot nousivat turpeesta ja remppainto palasi. Silloin alettiin taas hommiin.

Ensin tapetoitiin tuleva ruokailuhuone, joka tosin nykyäänkin samaisessa käytössä palvelee, mutta toimii tällä hetkellä myös makuuhuoneena. Tänne olin valinnut tapetin jo ennen kuin talo oli hankittu. Jonkin aikaa piheys kiusasi eikä olisi millään viitsitty pulittaa seinäpaperista sitä summaa mitä näistä pyydettiin, mutta sen verran kauan olin tämän seinään kuvitellut, että kerran sitä vaan tapetoidaan. Ehkä. Ja perinteinen työnjako tietenkin pätee näissäkin hommissa.

Seuraavana oli kiipeilyhommia ja ilmankierron parantamista välikatossa. Ilmaräppänät siis katonrajaan, jotta ilma liikkuu. Nämä Ristipää kiipeili paikoilleen talon molemmin puolin, eikä muuten ollut mikään ihan pikkujuttu! Hienot kuitenkin tuli ja toivottavasti toimivatkin.

Ennen tapetteja kyllä oikeastaan saatiin valmiiksi eräs ihan pikkujuttu. Nimittäin sauna. Kellarikerroksen ovet olivat myös aika kivat, kun suihkussa käydessä saattoikin laittaa oven kiinni eikä kylmä ilmavirta hivellyt enää märkää vartaloa. Luksusta! Oven ovat siis talon vanhoja ovia, yksi ovi hankittiin naapurilta, sekin samaa sarjaa. Ovet on mitoitettu paikoilleen ja karmit toki tehty uudet.

Saunaan valittiin tummaa ja vaaleaa. Pieni tila ja puukiukaan vaatimat suojaetäisyydet mahdollistivat vain suorat lauteet, joten niistä tehtiin hieman tavanomaista leveämmät. Ristipää askarteli vielä valot kohdilleen ja aika kivahan siitä tuli.

Nuohooja kävi vielä massaamassa hormin, joka paljastui sen verran reikäiseksi, ettei sitä sopinut sellaisenaan käyttää. Jouduimme siis odottelemaan muuten valmiin saunan kanssa jonkin aikaa, mutta viimein päästiin ihan saunomaankin eikä tarvinnut enää kylmässä saunassa iltoja istua. Aika hyvä sauna ettenkö sanoisi!