Unipussi ja pikkuruinen nuttu

Kaavoitin unipussin taaperoikäiselle lapselle asiakkaan toiveesta. Kuvaksi toivottiin Otsoa ja pussin väreiksi valikoitui turkoosi ja ruskea. Päälinen on velouria ja sisäpuoli fleeceä. Sivussa pitkä vetoketju (tuonne alareunan puoliväliin asti) ja olalla nepparit. Tykkään kovasti lopputuloksesta. Miksen omille muksuilleni älynnyt tehdä tällaisia silloin aikoinaan...?

Ja tähän loppuun sopii vielä siskon vauvalle viime vuoden puolella ompelemani kietaisunuttu. Sisko toivoi lämpöistä 44 cm nuttua keskosvauvalleen ja nappasin kaavan jostakin Ottobren vanhemmasta lehdestä. Lehden malli tosin oli yksinkertaista trikoota reunakanttauksin, mutta tämän tein joustofroteesta fleecevuorilla. Nopeatekoinen, yhden kaavan vaate. Oli kuulemma kiva ja lämmin päällä, mutta nyt jo aivan liian pieni. Äkkiä kasvavat ne pienimmätkin murut ♥!

Sohvakaverit

Se on tyyny. Se on pehmo. Se on oikein kiva tyyppi. Siis varsinainen sohvakaveri.

Lisäsin nämä tuonne puodin puolelle. Klik!

Mun oma!

Olen saanut ommella Lintuemo-tunikoita jo lukuisille ihanille naisille, mutta minulta itseltäni on puuttunut oma aplikoitu tunika. En ole osannut päättää, millaisen tekisin, kun tykkään hirmuisesti kaikista valmistuneista! On minullakin melkoiset ongelmat...

Vihreä joustofrotee oli kuitenkin itsestään selvä valinta. Ihana kangas! Haluan myös heittää oman tunikani huoletta kuivausrumpuun ja joustofrotee ei kovasti ota rummutuksesta nokkiinsa. Mutta kuva olikin suurempi ongelma: olemmeko lintuperhe vai pöllöperhe? Vaiko sittenkin norsuja? Vai pitäisikö kuitenkin piirtää uusi aplikointikuva kettuaiheella? Ketut ehdottomasti teen vielä joskus, mutta nyt päätin valita linnut. Lintuemo kahdella poikasella on oikea kokoonpano, mutta halusin tunikaan myös isälinnun. Meidän pillipiipari-isä pääsi tunikan taakse musisoimaan.

Tähän loppuun vielä kuvakavalkadi lähiaikoina valmistuineista tunikoista. Ihania tarinoita olen saanut tunikoihin aplikoida. Kiitos, upeat naiset!

Siipirikko

Unipöllöt

Pöllöperhe

Maatuska

Villakoirat

Pöllöemo

Taiturikissa

Kissa

Trikoopaloista peitoiksi

Järjestelin kangasvarastoani ja pienehköistä trikoopaloista alkoi syntyä kuin varkain värinmukaisia kasoja. Kasat näyttivät niin herkullisilta, että päätin ommella niistä pieniä tilkkupeittoja. Meillähän ei vauvoja enää ole, joten ompelin nämä puotiin. Yhdistin trikootilkut saumurilla, kuten näissä aiemmin ompelemissani joustofroteehuppareissa (klik ja klik). Peittojen taustalle ompelin pehmoisen flleecen ja reunan huolittelin joko erillisellä resorikaitaleella tai taittamalla taustapuolen fleecestä reunuksen etupuolelle.

Näistä tuli niin ihania, että olen vain tyytyväinen, etten joudu valitsemaan, mikä jäisi omaan käyttöön. Luultavasti kävisi nimittäin niin, etten malttaisi luopua yhdestäkään ;)

Mikä sinun mielestäsi on kivoin peitto?

Iloista sunnuntain jatkoa kaikille blogini seuraajille!

Söötti kameralaukku

Ompelin tilauksesta kameralaukun samaan tyyliin kuin tämän aiemman muikkulaukun. Tähänkin toivottiin vain tuollaista käsikahvaa ilman olkahihnoja. Minulle tuottaa aina eniten päänvaivaa, miten saisin näteimmin saumat piiloon näistä erilaisista laukuista. Välillä olen yhdistänyt vuorin päälliseen vetoketjua ommellessani, mutta sillä tavalla lopputulos ei aina ole mielestäni riittävän siisti. Tällä kertaa päädyin yhdistämään kerrokset takasivusaumoista. Peitin muuten näkyväksi jääneet saumat vuorin puolelta mustalla vinonauhalla, mikä osoittautuikin sekä käteväksi että hyvin laukulle ryhtiä tuovaksi keinoksi.

Laukun päälipuoli on Nappikauppa Punahilkasta tilattua suloista kollaasipuuvillaa sekä Kangastukun pallopuuvillaa. Vuori on mustaa trikoota. Päälikappaleeseen silitin tukikankaan ja ompelin kerrosten väliin vielä kerroksen paksua vanua.

Pienenä yksityiskohtana kiinnitin vetoketjuun nauhanpätkässä roikkuvan keltaisen kruunun. Sekin on Nappikauppa Punahilkasta.

Laukkuun mahtuu kameran lisäksi laturi.

Vinonauhalla huolitellut yhdyssaumat

Tämä pelkistetyn kaunis Loruheppakin syntyi tilauksesta.

Näitä samoja kankaita käytin myös yhteen lorupussiin, jonka lisäsin puotiin.

Monenmoisia lorupusseja sain tehdä joulun alla tilaustyönä 

asiakkaiden toiveiden pohjalta. 

Pupu talviurheilemassa

Tänään pääsi käsittelyyn seuraava uunituore aplikointikuva. Piirsin tällaisen talvisen pipopupun, joka päätyi oman tytön froteepaitaan. Tytöllä on nyt jäänyt kaikki paidat hihoista lyhyiksi, joten lisääkin pitäisi vielä ommella.

Pitkään arvoin vihreän ja keltaisen resorin välillä. Ehkä kuitenkin vähän raikkaampi lopputulos näin.

"Tosi kiva!"

Oranssia ja pinkkiä

Siitä lähtien, kun tein tämän mekon asiakkaan tilauksesta, oma tyttäreni on kinunnut omaa kruunumekkoa. Mutta velourisia mekkoja tyttöselläni on kyllä (äidin mielestä) aivan riittävästi ja samaan aikaan paidat ovat jääneet rytinällä pieniksi, joten mitään valtavaa inspistä en saanut aikaiseksi kruunumekon toteuttamiseksi.

Mutta eilen piirtelin uusia aplikointikuvia ja samalla hötäkällä tein tällaisen vähän hömelömmän prinsessaneidin. Sellaisen hieman homssuisen, kuten nuo omatkin muruni tuppaavat olemaan ♥ Tyttö ihastui kuvaan ihan täysillä, joten suunnittelin tunikan tämän kuvan ympärille. Valitsin kankaaksi Lieblingsstückeltä tilaamani oranssi-pinkin pallotrikoon. Prinsessakin sai siten oranssin tukan.

Tunikan kaava on oma, samoin kuva.

Salamalla vaan jotta räps!

Pienelle tyttövauvalle ompelin lahjaksi samoista kankaista norsusetin. 

Kaavat piirsin Ottobren numerosta 1/2012.

Kankailla uutta ilmettä kotiin

Huomasin paikallisen Marimekko-myymälän ikkunassa tätä Maija Isolan "Pieni Melooni"-kangasta ihanan pirteänä väriyhdistelmänä ja vieläkin ihanammassa alennuksessa. Olin toki monta kertaa aiemminkin ihaillut samaa kangasta, mutta se ei ollut mielestäni käynyt meidän kotimme värimaailmaan. Nyt katsoin sitä uusin silmin ja tajusin, että juuri tämähän meille sopii. Meidän olohuoneemme seinäpaperit ovat 60-luvun mallistosta, joten tämä kuosi iskee samaan aikakauteenkin. Ja minä saan piristettyä oranssin huoneen ihanan keväisellä pinkillä! En kuitenkaan halunnut samaa kangasta kuin yhden verhomitan. Toiseen ikkunaan tilasin samaa kuosia isokuvioisena versiona ja vähän punaisempana väriyhdistelmänä. Senkin hyvällä alennuksella ;) 

Tervetuloa loputtoman pitkä kevättalvi! 

Minä kyllä jaksan odottaa aurinkoa Meloonin seurassa :)

Nojatuolin piristeeksi ompelin uuden maatuskan. Meidän sohvalla on nököttänyt jo useamman vuoden retrokankainen maatuskatyyny, joka sai siirtyä varastoon odottamaan uutta syksyä.Tästä yksilöstä tuli vähän kuikeli, mutta ihan symppis kuitenkin. Näitä voisi olla kiva tehdä jokunen myyntiinkin. Olisiko maatuskakavereille kiinnostusta?

Nappikauppa Punahilkasta tilasin jo ennen joulua tällaista japanilaista satukangasta. 

Siis voiko kangas tämän ihanampi enää olla? 

Näin sen heti lastenhuoneen seinätauluna. Tätä katsellessa on kiva tarinoida lasten kanssa tuttuja satuja. Ja rappuja pitkin on helppo huippaista lennossa seuraavaan satuun. Olen myyty!

Pitkään mietin, tekisinkö taulun niittaamalla kankaan puukehykseen vai ompelemalla siitä perinteisemmän seinävaatteen. Lopulta päätin tehdä hieman suurempitöisen version, eli pehmoisen seinävaatteen. Taustakankaana on kaksi kerrosta vanhaa lakanaa ja reunukset ompelin punapohjaisesta pallokankaasta. Tästä tuli tosi ihana eikä se luonnossa pomppaa noin hurjana sekasotkuna silmille kuin kuvassa.

Vuoden vikat ompelukset

Sunnuntai-iltana kaivoin iki-ihanan Sieniretki-velourin kaapista ja tein siitä omille nuppusille mekot uuden vuoden vastaanottajaisiin. Pitkästä aikaa siis ehdin ommella jotakin ihan oman perheen käyttöön. Tätä Pikkukiisken kuosia ihailin jo silloin, kun sen ensimmäistä kertaa näin, joten pakkohan sitä oli hankkia metrin pätkä, kun se kankaaksi asti pääsi.

Vielä sakset kädessäni mietin, tekisinkö kuitenkin itselleni tunikan tästä ihanuudesta, mutta olin jo ehtinyt luvata mekot lapsille. Hyvä niin.

Leikkelin molemmille samanlaiset tunikat omalla kaavalla ja vaihteeksi kaaritaskuilla piristettynä. Koko tunika samasta kuosista olisi ollut omaan silmääni liikaa, joten yhdistin kissojen kaveriksi Kestovaippakaupan tummanruskeaa velouria.

Ja lopusta kankaasta tuli vielä pipot perheen naisväelle. Tytöille talviversiot, kun muutama retrompi takki/haalari on tuollaista reipasta kuosia kaipaillut. Itselleni tein syys-/kevätversion trikoovuorilla. On kyllä ihan niillä rajoilla, että kuosi olisi mielestäni liian isoa pipohin. Mutta onneksi vain rajoilla ;)

Mennyt vuosi oli mahtava, sillä uskalsin ottaa kauan haaveilemani askeleen käsityö- ja taideyrittäjyyteen. Olen saanut luoda, tehdä ja touhuta - toisinaan aivan vimmatusti - ja siitä olen todella kiitollinen. Hyvillä mielin aloitan uuden vuoden.