Näitä mietin oikeastaan siitä lähtien, kun elokuun sanat olivat valmiina ja julkaistu. S:llä alkavia sanoja keksi hyvin, mutta toisaalta osa oli sellaisia, että ne eivät täysin iskeneet omaan syyskuuhun ja/tai osa oli todella helppoja kuten esimerkiksi sade ja jostain syystä en halunnut ihan niin helppoja. Lopulta niitä tuli keksittyä paljon ja sitten oli vain valittava kolme.
Satokausi
Syksy on satokauden aikaa. Tuntuu, että satokausi alkaa nykyisin jo heinäkuussa, sillä silloin löydettiin ekat kanttarellit. Jokseenkin niin outoa, että silloin olisi sieniä, mutta näin se vain nykyisin sitten on. Marjojen poimiminen on nykyisin todella kivaa. Kun tietää, että saa omasta/tutusta pihasta talven marjat (ainakin osan niistä), niin se on kuin lottovoitto. Toisaalta en tykkää marjojen poimimisesta, jos joutuu kävellä metsässä etsien hyviä marjapaikkoja. Se on vähän kuin hukkaan heitettyä aikaa, varsinkin jos ei löydä lopulta mitään satoa. :D Suurempi kuin lottovoitto on se, kun marja-apajat on mökin pihassa eikä tarvitse etsiä niitä. Silloin marjojen poimiminen on ihanaa ja voittaa muuten neulomisen ja se on jo itselle paljon. :D Noin kaksi litraa puolukoita tuli poimittua mökin pihasta. Luonnon parasta ja ihanaa superfoodia.
Sukkakausi, Soleado-sukat
Ilmeisesti nämä kuvahaasteet eivät ole ilman neuletöitä. Syksyllä alkaa monilla neulojilla taas sukkakausi. Soleado tuoteperhe sai ensijulkaisun heinäkuussa/elokuussa mutta saa myös jatkoa tulevaisuudessa ainakin sukkien myötä. Soleado tuoteperheessä on jo pitsitoppi, tuubihuivi ja sukat aivan pian. Tämä sukkaidea oli mielessä jo pidempään ja se piti laittaa toteutukseen kesällä. Sukkia en käytä toukokuusta syyskuuhun (paitsi urheillessa) mutta niitä on kuitenkin kiva neuloa myös läpi kesän, jos sukatuttaa. Vieläkin on muuten niin lämmintä, ettei mitään sukkia tarvitse käyttää. Tykkään kyllä näistä lämpimistä syyskuista, sillä eiköhän me saada niitä kylmiä kuukausia aivan tarpeeksi, joten nautitaan vielä hetki!
Sattuma
Sattumaa vai kaikella on tarkoituksensa. Kumoavatko nämä toisensa vai ovatko ne tavallaan samaa tarkoittavaa asiaa? Jostain syystä sattumasta tuli mieleen neliapilat ja kuinkakohan moni on sellaisen löytänyt joskus?
Uskon, että kaikella on tarkoituksensa ja sen kun oivaltaa, niin oivaltaa jo paljon. Ikävissä asioissa on vaikea uskoa tarkoitukseen, mutta yleensä se selviää ennemmin (miksi niin tapahtui) tai myöhemmin ja johdattaa meitä niin paljon, kun sen oivaltaa. Tähän voisin lisätä monia hyviä esimerkkejä, mutta ehkä ne olisi liian henkilökohtaisia jaettavaksi. Kerron tähän kuitenkin yhden tarinan, kuinka kaikella on tarkoituksella eräästä somevaikuttajasta / sisällöntuottajasta. Hän on siis jakanut tämän avoimesti omassa somessa, enkä mainitse nimiä. Heidän lapsi tippui kohtuukorkealta (oli kiivennyt seinää pitkin, miten se edes on mahdollista kiivetä seinää pitkin) ja kävivät sairaalassa. Onni onnettomuudessa, mitään vakavaa ei tuossa tapaturmassa tapahtunut, mutta samalla kertaa oli löytynyt jokin sivulöydös. Sinänsä kamala tapaturma, ne aina koskettavat, kun lapsi on kyseessä, mutta haluan uskoa, että tuossakin tuolla tippumisella on ollut tarkoitus, sillä muuten sivulöydöstä ei olisi (mahdollisesti) löydetty. Mitään oireita eikä muutakaan ei kuulemma ollut. Tällaisissa tilanteissa kaikki on epäonnista (vai onnellista?) sattumaa ja kaikella on loppuviimein tarkoituksensa.
S-alkuisia sanoja keksin hyvin ja niitä oikeastaan tuli mieleen kokoajan. Tällaisia tuli keksittyä:
sadepisara, sumu, seesteinen, simpukka, suklaakeksit, sieni, soitin, Suomi, some, sisällöntuottaja, silmälasit, silmä, sähköpotkulauta, sunnuntai
Seuraavaksi vuorossa L ja tulee mieleen vain lihaton lokakuu (se on aika hyvin markkinoitu, kun muistaa näin hyvin). Mutta jännä nähä, mitä sinne tulee keksittyä.
Tykkäätkö satokaudesta?
Onko sukkakausi jo alkanut?
Uskotko, että kaikella on tarkoituksensa?