Saima Harmaja; Aamusateen maa

 Kokoelma Saima Harmajan runoja, joista yllätyksekseni en juurikaan pitänyt. Olin luullut pitäväni Harmajan runoista, mutta olen näköjään kuullut niitä vain muutamia parhaimpia.  Loput ovatkin sitten aivan toisenlaisia, en nyt löytänyt näistä mitään sellaista tarttumapintaa. Saima Harmajan elämä oli järkyttävän traaginen, hän kuoli vuonna 1937 vain 23-vuotiaana tuberkuloosiin. Ehkä osa hänen karismaansa ei johdukaan niinkään runoista, vaan epäreilusta ja surullisesta elämäntarinasta. 

Helena Anhava; Kukaan ei tiedä

 Tällaisen pienen runokirjan lainasin, kun tarvitsin kirjan Helmet-haasteen kohtaan 43. Kirjalla ei ole päähenkilöä . En edelleenkään ole oikea Anhavan runojen ystävä, vaikka runoja ei ehkä voi oikeastaan arvostella. Runot ovat aina kirjoittajalleen niin läheisiä ja tärkeitä, ettei kukaan ulkopuolinen sellaisia voi arvioida.

Eeva Kilpi; Animalia

 Olen varmaan joskus lukenut nämä Eeva Kilven Animalia -runot, kirjan kansi on ainakin tuttu. Jotenkin animaliasta tulee mieleen enemmin kantaaottavuus ja Animalia-järjestön ideologia, mutta siihen nähden kirjan runot olivat yllättävän kesyjä ja rauhallisia. Toki elämää, luontoa ja eläimiä kunnioittavia ja väliin murheellisia. Hyvin paljon oli perhekeskeisiä runoja, äideistä, lapsista ja isistä. Mutta myös aina ajankohtaisia, tärkeitä ja eläinsuojelua vaativia runoja.

Minun luokseni tulevat enää vain suuret murheet,
kuin paenneet eläimet, verissä silmin,
pyytävät päästä sisään, sydämelleni,
itkettäviksi
että edes yksi kyynel vuotaisi niiden puolesta

Helmet: 44. Kirja kuuluu genreen eli kirjallisuuden lajiin, jota et lue yleensä

Aino Krohn; Mustarastas on minunkin nimeni

 

Aivan HUIKEA runokirja! Surua, kuolemaa, luopumista ja haikeutta, kauneutta, elämää, hyväksymistä. Elävää. Tässä oli niin uskomattomia ja kauniita lauseita, että olisin halunnut tuoda tähän jonkin esimerkin. Vahingossa menin jo palauttamaan kirjan kirjastoon, joten se jäi tekemättä. En voi kuin suositella, tämä pieni runokirja antaa niin paljon. Voiko näin osuvia, oivaltavia ja kauniita runoja olla?

Helmet-haasteessa: 33. Kirja, jonka voit lukea kerralla alusta loppuun

KM-haasteessa: 34. Kirja, jonka saat luettua päivässä.

Heidi Liehu; Omenapuu odottaa minua takaisin

 Omenapuu odottaa minua takaisin on pieni runokokoelma omenapuista vähän muistakin puista. Kuusista, männyistä, lehmuksista ja hieman linnuista. Takakansi lupaa pysähdyttäviä runoja elämän ihmeen äärellä. Tämä oli minulta sujuvasti luettu, yleensä pidän luontoaiheisista runoista, en muista. Mutta toiset ovat parempia kuin toiset.

Helmet-haaste: 12. Runokirja, joka on julkaistu viiden viime vuoden aikana

Helena Anhava; Maininki ennen aaltoa

Olen joskus lukenut muutamia erittäin kauniita Anhavan runoja, joten otin tämän ihan summamutikassa Helmet -lukuhaasteen kohtaan 2 - kotimainen runokirja. En pitänyt näistä Anhavan runoista yhtä paljon kuin aiemmin lukemistani, onneksi kirja oli ohut.