Paper presented at a conference "Marx-Lektüren im Dialog2, 30.--31. October 2015, Freie Univ... more Paper presented at a conference "Marx-Lektüren im Dialog2, 30.--31. October 2015, Freie Universität Berli
The chapter deals with the status of the theory of fetishism in Marx’s critique of political econ... more The chapter deals with the status of the theory of fetishism in Marx’s critique of political economy. It seems that Marx has grasped fully the significance of commodity fetishism only in preparing the second German edition of Capital (1872), where he gives a systematic exposition of it. One has to distinguish the moments of critique and dialectics in Marx. The analysis of capitalism and its fetishistic illusions is the job of the critique, whereas dialectics is used in the presentation of the results of the analytic investigation. The passage of fetishism in Capital is thus not a part of the dialectical exposition, but rather formulates the presuppositions of it, since it shows the illusions against which an adequate theory of capitalism has to be developed and its concepts justified.
Tiede ja edistyksen numerossa 3/79 ilmestyi Sakari Hännisen puheenvuoro, joka liittyi Suomessa vi... more Tiede ja edistyksen numerossa 3/79 ilmestyi Sakari Hännisen puheenvuoro, joka liittyi Suomessa viime aikoina-tosin hieman kivuliaasti-käynnistyneeseen irrationalismikeskusteluun. Hänninen toivoo, että "suomalaiset marxilaiset tutkijat ryhtyisivät siihen spesifisti marxismin metodologiseen ja tieteenfilosofiseen keskusteluun, jota ei Suomessa koskaan käyty". Tätä minäkin toivon. Siksi olen kirjoittanut tämän puheenvuoron. Kysymykset maailmankatsomuksesta ovat nykyisin ilmassa-se näkyy esimerkiksi uusissa nuorisoliikkeissä, sellaisten lehtien kuin " Genesis" ja "Uuden Ajan Aura" ilmaantumisessa, ja samalla tilanne on meille marxilaisille tietty "memento". Rationalismin eri muodoista Lähtökohta on siis irrationalismitai yhä hyvin sen vastapooli rationalismi. Kuten Hänninenkin nähdäkseni aivan oikein toteaa, keskustelusta on tähän asti ollut vaikeata saada pitävää otetta siksi, että siinä käytetyt käsitteet tuntuvat välistä olevan liukkaita kuin tuore ankerias. Yritän siksi sanoa sanottavani omalta osaltani mahdollisimman selvästi. "Rationalismi"-termillä osoittautuu olevan kaksi aivan eri laajuista sovellutusaluetta. Ensimmäinen viittaa rationalismiin empirismin vastakohtana, ajattelutapana, joka korostaa järjen prioriteettia aistikokemukseen ja havaintoihin nähden; toinen taas viittaa rationalismiin irrationalismin vastakohtana, ajattelutapana, joka haluaa kytkeä maailmankatsomuksen luonnon ja yhteiskunnan lainmukaisuuksiin ja pitää samalla näitä lainmukaisuuksia tiedostettavina sekä nimisen tavoitettavissa olevina. Mikäli tulkitsemme "rationalismin" tällä jälkimmäisellä tavalla, niin enpä usko löytyvän montakaan marxistia, joka ei allekirjoittaisi teesiä marxismin rationalismista. Ja tähän Hänninenkin nähdäkseni yhtyy Mannisen tekstiä arvioidessaan.
Vesa Oittinen interviews Andrey Maidansky about Soviet philosophy and the well-known and controve... more Vesa Oittinen interviews Andrey Maidansky about Soviet philosophy and the well-known and controversial Soviet philosopher Evald Ilyenkov (1924–79).
Denna antologi bygger på ett symposium vid Aleksanteri-institutet, som hö lls redan 2011 och ett ... more Denna antologi bygger på ett symposium vid Aleksanteri-institutet, som hö lls redan 2011 och ett par av artiklarna har också publicerats därefter på annat håll. Inledningsvis presenterar redaktö rerna de två i väst dominerande skolorna i synen på stalinismen, nämligen den totalitaristiska och den revisionistiska, med hjälp av George Breslauer. Den fö rstnämnda skolan fokuserar på sovjetsystemets ideologi och den monolitiska partiledningens politik »top-down», typ Richard Pipes och Martin Malia, medan »revisionisterna» fö reträdda av till exempel Stephen Cohen och Sheila Fitzpatrick studerar sovjetsamhällets interaktion mellan politik, ekonomi och samhälle »bottom-up». Till dessa fogar redaktö rerna en tredje skola efter Sovjets fall, som tar fasta på politisk kultur, med Stephen Kotkin och David L. Hoffman som exempel. Kotkin såg Stalins terrorregim som ett kollektivt fö retag fö r att skapa ett nytt samhälle, Hoffman som en version av modernisering rotad i den europeiska upplysningstiden. Redaktörerna tar ställning för de senare skolorna. De dömer ut totalitarismbegreppet, som inte anses påvisa väsentliga skillnader mellan fascism/nazism och stalinism, och tar därmed avstånd från dem som såg många likheter. De finner ingenting i den ursprungliga marxismen som skulle sanktionera Stalins terror, och poängterar att stalinismen inte bara var våld och terror. De gillar Jö rg Baberowskis tolkning av stalinismen, enligt vilken våld måste ses som en process och en smitta, och ser en viss logik i Arch J. Gettys och Oleg V. Naumovs slutsats att terrorn var oplanerad, eftersom det inte fanns verklig planering någonstans. Antologin syftar fö ljaktligen till att belysa stalinismen som ett socio-kulturellt fenomen och sådana experter som Andrej Zubov och Anne Appelbaum nämns inte ens. Det längsta kapitlet av ekonomhistorikern Lennart Samuelson är en fyllig historiografi över Stalinforskningen sedan 1930-talet, som haft särskild betydelse i Sverige och internationellt. Men bara en svensk, Anton Karlgren, refereras. Samuelson presenterar pionjärer som Boris Souvarine, Isaac Deutscher och Charles Bettelheim (utan att nämna att den fö rste var trotskist och den tredje blev maoist). Robert Conquest kritiseras hårt fö r att överdriva antalet dö dsoffer i Gulag och påstås hävda att
Questions on the theory of cognition formed one of the focal points in the dispute between orthod... more Questions on the theory of cognition formed one of the focal points in the dispute between orthodox Russian Marxists and Aleksandr Bogdanov and his followers. Bogdanov was an adherent of Mach’s theory, which abandoned Kant’s concept of “things-in-themselves” (Ding an sich) outside the cognizing subject. According to Mach and Bogdanov, there is no need to duplicate human experience in appearances given in the senses and things behind these appearances. The orthodox Marxists, Lenin as well as Plekhanov, insisted that Kant’s concept of things-in-themselves should be retained, but in a modified form: the things-in-themselves do not form a limit to our knowledge, as Kant (allegedly) thought, but turn into “things-for-us” in the everyday processes of material and scientific production. Both solutions, the Machian and the orthodox Marxist, have their problems. In the Soviet era, Lenin was depicted as the winner of the dispute. But a closer examination of Bogdanov’s arguments shows that he ...
Book review of "Karl Marx's Economic Manuscript of 1864-1865, transl. Ben Fowkes... more Book review of "Karl Marx's Economic Manuscript of 1864-1865, transl. Ben Fowkes, ed. Fred Moseley, Brill, Leiden (Historical Materialism Book Series 100), 2015.
Paper presented at a conference "Marx-Lektüren im Dialog2, 30.--31. October 2015, Freie Univ... more Paper presented at a conference "Marx-Lektüren im Dialog2, 30.--31. October 2015, Freie Universität Berli
The chapter deals with the status of the theory of fetishism in Marx’s critique of political econ... more The chapter deals with the status of the theory of fetishism in Marx’s critique of political economy. It seems that Marx has grasped fully the significance of commodity fetishism only in preparing the second German edition of Capital (1872), where he gives a systematic exposition of it. One has to distinguish the moments of critique and dialectics in Marx. The analysis of capitalism and its fetishistic illusions is the job of the critique, whereas dialectics is used in the presentation of the results of the analytic investigation. The passage of fetishism in Capital is thus not a part of the dialectical exposition, but rather formulates the presuppositions of it, since it shows the illusions against which an adequate theory of capitalism has to be developed and its concepts justified.
Tiede ja edistyksen numerossa 3/79 ilmestyi Sakari Hännisen puheenvuoro, joka liittyi Suomessa vi... more Tiede ja edistyksen numerossa 3/79 ilmestyi Sakari Hännisen puheenvuoro, joka liittyi Suomessa viime aikoina-tosin hieman kivuliaasti-käynnistyneeseen irrationalismikeskusteluun. Hänninen toivoo, että "suomalaiset marxilaiset tutkijat ryhtyisivät siihen spesifisti marxismin metodologiseen ja tieteenfilosofiseen keskusteluun, jota ei Suomessa koskaan käyty". Tätä minäkin toivon. Siksi olen kirjoittanut tämän puheenvuoron. Kysymykset maailmankatsomuksesta ovat nykyisin ilmassa-se näkyy esimerkiksi uusissa nuorisoliikkeissä, sellaisten lehtien kuin " Genesis" ja "Uuden Ajan Aura" ilmaantumisessa, ja samalla tilanne on meille marxilaisille tietty "memento". Rationalismin eri muodoista Lähtökohta on siis irrationalismitai yhä hyvin sen vastapooli rationalismi. Kuten Hänninenkin nähdäkseni aivan oikein toteaa, keskustelusta on tähän asti ollut vaikeata saada pitävää otetta siksi, että siinä käytetyt käsitteet tuntuvat välistä olevan liukkaita kuin tuore ankerias. Yritän siksi sanoa sanottavani omalta osaltani mahdollisimman selvästi. "Rationalismi"-termillä osoittautuu olevan kaksi aivan eri laajuista sovellutusaluetta. Ensimmäinen viittaa rationalismiin empirismin vastakohtana, ajattelutapana, joka korostaa järjen prioriteettia aistikokemukseen ja havaintoihin nähden; toinen taas viittaa rationalismiin irrationalismin vastakohtana, ajattelutapana, joka haluaa kytkeä maailmankatsomuksen luonnon ja yhteiskunnan lainmukaisuuksiin ja pitää samalla näitä lainmukaisuuksia tiedostettavina sekä nimisen tavoitettavissa olevina. Mikäli tulkitsemme "rationalismin" tällä jälkimmäisellä tavalla, niin enpä usko löytyvän montakaan marxistia, joka ei allekirjoittaisi teesiä marxismin rationalismista. Ja tähän Hänninenkin nähdäkseni yhtyy Mannisen tekstiä arvioidessaan.
Vesa Oittinen interviews Andrey Maidansky about Soviet philosophy and the well-known and controve... more Vesa Oittinen interviews Andrey Maidansky about Soviet philosophy and the well-known and controversial Soviet philosopher Evald Ilyenkov (1924–79).
Denna antologi bygger på ett symposium vid Aleksanteri-institutet, som hö lls redan 2011 och ett ... more Denna antologi bygger på ett symposium vid Aleksanteri-institutet, som hö lls redan 2011 och ett par av artiklarna har också publicerats därefter på annat håll. Inledningsvis presenterar redaktö rerna de två i väst dominerande skolorna i synen på stalinismen, nämligen den totalitaristiska och den revisionistiska, med hjälp av George Breslauer. Den fö rstnämnda skolan fokuserar på sovjetsystemets ideologi och den monolitiska partiledningens politik »top-down», typ Richard Pipes och Martin Malia, medan »revisionisterna» fö reträdda av till exempel Stephen Cohen och Sheila Fitzpatrick studerar sovjetsamhällets interaktion mellan politik, ekonomi och samhälle »bottom-up». Till dessa fogar redaktö rerna en tredje skola efter Sovjets fall, som tar fasta på politisk kultur, med Stephen Kotkin och David L. Hoffman som exempel. Kotkin såg Stalins terrorregim som ett kollektivt fö retag fö r att skapa ett nytt samhälle, Hoffman som en version av modernisering rotad i den europeiska upplysningstiden. Redaktörerna tar ställning för de senare skolorna. De dömer ut totalitarismbegreppet, som inte anses påvisa väsentliga skillnader mellan fascism/nazism och stalinism, och tar därmed avstånd från dem som såg många likheter. De finner ingenting i den ursprungliga marxismen som skulle sanktionera Stalins terror, och poängterar att stalinismen inte bara var våld och terror. De gillar Jö rg Baberowskis tolkning av stalinismen, enligt vilken våld måste ses som en process och en smitta, och ser en viss logik i Arch J. Gettys och Oleg V. Naumovs slutsats att terrorn var oplanerad, eftersom det inte fanns verklig planering någonstans. Antologin syftar fö ljaktligen till att belysa stalinismen som ett socio-kulturellt fenomen och sådana experter som Andrej Zubov och Anne Appelbaum nämns inte ens. Det längsta kapitlet av ekonomhistorikern Lennart Samuelson är en fyllig historiografi över Stalinforskningen sedan 1930-talet, som haft särskild betydelse i Sverige och internationellt. Men bara en svensk, Anton Karlgren, refereras. Samuelson presenterar pionjärer som Boris Souvarine, Isaac Deutscher och Charles Bettelheim (utan att nämna att den fö rste var trotskist och den tredje blev maoist). Robert Conquest kritiseras hårt fö r att överdriva antalet dö dsoffer i Gulag och påstås hävda att
Questions on the theory of cognition formed one of the focal points in the dispute between orthod... more Questions on the theory of cognition formed one of the focal points in the dispute between orthodox Russian Marxists and Aleksandr Bogdanov and his followers. Bogdanov was an adherent of Mach’s theory, which abandoned Kant’s concept of “things-in-themselves” (Ding an sich) outside the cognizing subject. According to Mach and Bogdanov, there is no need to duplicate human experience in appearances given in the senses and things behind these appearances. The orthodox Marxists, Lenin as well as Plekhanov, insisted that Kant’s concept of things-in-themselves should be retained, but in a modified form: the things-in-themselves do not form a limit to our knowledge, as Kant (allegedly) thought, but turn into “things-for-us” in the everyday processes of material and scientific production. Both solutions, the Machian and the orthodox Marxist, have their problems. In the Soviet era, Lenin was depicted as the winner of the dispute. But a closer examination of Bogdanov’s arguments shows that he ...
Book review of "Karl Marx's Economic Manuscript of 1864-1865, transl. Ben Fowkes... more Book review of "Karl Marx's Economic Manuscript of 1864-1865, transl. Ben Fowkes, ed. Fred Moseley, Brill, Leiden (Historical Materialism Book Series 100), 2015.
An analysis of how the "Nechaev case" and Bakunism were assessed by Dostoevsky, on the one side, ... more An analysis of how the "Nechaev case" and Bakunism were assessed by Dostoevsky, on the one side, and Marx and Engels, on teh other side
Evald Ilyenkov, the maybe most prominent Soviet philosopher, never liked to be viewed as a " diss... more Evald Ilyenkov, the maybe most prominent Soviet philosopher, never liked to be viewed as a " dissident ". On the contrary, he always stressed that his understanding of philosophy and especially of Marxist dialectics were in line with the ideas of Marx and Lenin. It were the " Diamatchiks " and Party bureaucrats who were wrong as regards to the true interpretation of Marxism-Leninism, not he. Already in his seminal work Dialectics of the Abstract and the Concrete in the 'Capital' of Marx, published in 1960, Ilyenkov declares " the ascent from abstract to the concrete " as the quintessence of both Hegel's and Marx's method and lets the reader know, that Lenin, too, was an adherent of this method:
Uploads
Papers by Vesa Oittinen