Yrsa Stenius

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yrsa Stenius Göteborgin kirjamessuilla vuonna 2007.

Yrsa Carola Stenius (7. tammikuuta 1945 Helsinki[1] – 18. toukokuuta 2018[2] Tukholma, Ruotsi[3]) oli Ruotsissa asunut suomenruotsalainen toimittaja ja kirjailija.[1]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yrsa Steniuksen vanhemmat olivat arkkitehti Olof Stenius ja näyttelijä Dorle von Wendt;[1] toimittaja Geo Stenius on hänen veljensä.[4] Stenius opiskeli muun muassa kirjallisuutta Helsingin yliopistossa 1964–1970. Opiskeluaikanaan hän ehti myös toimia Studentbladetin päätoimittajana 1968. Stenius kuului 1960-luvun opiskelijaradikaaleihin, ja puoluekannaltaan hän oli pitkän linjan sosiaalidemokraatti.

Hän toimi helsinkiläisen Arbetarbladetin päätoimittajana 1973–1979, kunnes hän siirtyi 1979 Ruotsiin ja Aftonbladetin toimitukseen. Stenius toimi Aftonbladetissa muun muassa poliittisena päätoimittajana. Hän kirjoitti kolumneja useisiin lehtiin.[5]

Stenius toimi vapaana kirjailijana sekä Aftonbladetin ja Uutispäivä Demarin kolumnistina. Kirjailijana hänet tunnettiin Albert Speerin ja Jussi Björlingin elämää kuvaavista teoksistaan.

Steniuksen teos Totuudesta ja valheesta (2005) kertoo valheesta ja sen eri muodoista. Tämä oli tuttu teema Steniukselle, joka jo Speer-teoksessaan käsitteli Hitlerin luotetun suhtautumista totuuteen ja elämään suurena valheena.

Steniuksen teos Koiria, rakkautta ja surua (2008) on omaelämäkerrallinen teos, jossa hän kertoo elämästään koiriensa kautta. Steniuksella oli elämänsä varrella lukuisia mäyräkoiria, ja hän hahmottikin elämänsä koiriensa mukaan.

Stenius valittiin Ruotsissa lehdistöasiamieheksi (PO eli allmänhetens pressombudsman) toukokuussa 2007. Hän astui virkaan syyskuun puolivälissä 2007 ja jäi eläkkeelle huhtikuussa 2011. Hän joutui voimakkaan kritiikin kohteeksi Expressen-lehteen liittyvästä päätöksestään. Jutussa väitettiin, että Jan Guillou on neuvostoagentti. Guillou vetosi lehdistöasiamieheen eli Steniukseen, joka antoi lehdelle langettavan tuomion. Päätös vuoti julkisuuteen ennen kuin se ehti lopulliseen käsittelyyn lehdistön mielipideneuvostoon (Pressen opinionsnämnd), ja Stenius sai moitteita muun muassa siitä, että hän oli käyttänyt sanaa spion (vakooja) lehden käyttämän sanan agent (agentti) sijasta. Neuvoston päätös oli kuitenkin lehdelle vapauttava.[5]

Stenius vihittiin kunniatohtoriksi Åbo Akademissa vuonna 2008.[6]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • I väntan på vadå. Söderström, 1976.
  • Rakas minä: Albert Speerin arvoitus. ((Alkuteos: Jag älskar mig: Gåtan Albert Speer, 1980.) Suomentanut Risto Hannula) Helsinki: Kirjayhtymä, 1981. ISBN 951-26-2168-1
  • Aikamme sankarit: Poliitikon muuttuva profiili. Suomentanut Risto Hannula. Kirjayhtymä, 1986. (Alkuteos: Vår tids hjältar, 1986.)
  • Valta ja naiseus. Suomentanut Kaarina Ripatti. Kirjayhtymä, 1994. (Alkuteos: Makten och kvinnligheten, 1993.)
  • Best in show: Toivosta, epätoivosta ja turhuuksien turhuuksista. Suomentanut Marja Kyrö. Kirjayhtymä, 1996. (Alkuteos: Best in show, 1995.)
  • Elämäni mies. Suomentanut Risto Hannula. Kirjayhtymä, 1998. (Alkuteos: Mannen i mitt liv, 1998.)
  • Kunnes siipi murtuu: Jussi Björlingin taru. Suomentanut Risto Hannula. Tammi, 2003. (Alkuteos: Tills vingen brister: en bok om Jussi Björling, 2002.)
  • Totuudesta ja valheesta. Suomentanut Risto Hannula. Kirjapaja, 2004. (Alkuteos: Lögnens olidliga lätthet, 2005.)
  • Koiria, rakkautta ja surua. Suomentanut Raija Viitanen. Tammi, 2008.
  • Sanojen valtias. Suomentanut Laura Jänisniemi. Teos, 2016.
  • Rättsskandalen!? Kirjoitettu Seppo Penttisen kanssa. Vulkan, 2018.

Palkinnot ja tunnustukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Valtion tiedonjulkistamispalkinto 1974
  • Valtion kirjallisuuspalkinto 1981
  • FST:n kirjallisuuspalkinto 2005 (teoksesta Lögnens olidliga lätthet)

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Kuka kukin on 2003, s. 969. Helsinki 2002. ISBN 951-1-18086-X
  2. ↑ Kuolinilmoitus. Dagens Nyheter 8.6.2018.
  3. ↑ Andersson, Claes: Principfast publicist, trofast vän och taxvän. (Nekrolog.) Hufvudstadsbladet, 25.5.2018, s. 23. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
    Hällsten, Annika: Yrsa Stenius död. Hufvudstadsbladet, 21.8.2018, s. 11. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.5.2018. (ruotsiksi)
  4. ↑ Stenius, Yrsa hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
  5. ↑ a b Londen, Magnus: När drevet slårin dörren. Journalisti 21–22/2010, s. 12–13. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. ↑ 112 tohtoria, 14 kunniatohtoria ja yksi riemutohtori 24.5.2008. Turun Sanomat. Arkistoitu 7.2.2015. Viitattu 9.3.2017.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Yrsa_Stenius&oldid=22757151”