Yrjö Könni

Yrjö Johannes Könni

Yrjö Johannes Könni (15. marraskuuta 1893 Ilmajoki – 1978) oli suomalainen jääkärieverstiluutnantti ja johtaja. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Juho (1851–1907) ja Elisabeth "Liisa" (1860–1956) Yli-Könni (o.s. Larm). Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1918 Eva Olivia Rehnin (1892–1976) kanssa.

Opinnot

Hän kirjoitti ylioppilaaksi Lapuan yhteiskoulusta vuonna 1914 ja liittyi Etelä-Pohjalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Teknillisen korkeakoulun koneinsinööriosastolla vuosina 1914–1915. Ilmavoimien ohjaajatutkinnon hän suoritti vuonna 1920 ja tähystäjätutkinnon Ilmailukoulussa vuonna 1932 sekä Ilmavoimien komentajakurssin vuonna 1934. Opintomatkoja hän suoritti vuonna 1925 Viroon, Latviaan, Liettuaan ja Saksaan tutkiakseen sikäläistä automyyntiä. Vuonna 1928 hän suoritti samaisen opintomatkan Ruotsiin, Tanskaan ja Saksaan tutustuakseen autoalan tehtaisiin sekä vuonna 1929 Saksaan tutustuakseen Opelin tehtaisiin.

Jääkäriaika

Aselaiva S/S Equity

Hän liittyi Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:ään 3. maaliskuuta 1916 ja sijoitettiin pataljoonan 4. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joen asemasodassa ja Riianlahden rannikkoasemissa, jonka jälkeen hänet erikoistehtäviin Suomeen 9. lokakuuta 1916.

Hän joutui venäläisten santarmien pidättämäksi 28. lokakuuta 1916 ylittäessään rajan Tornion­joen Matka­kosken yläpuolella, onnekseen hän kerkesi niellä taskussaan olleen etappikartan ja näin se säästyi santarmien kynsistä. Hänet kuljetettiin ensin Tampereen poliisivankilaan, jossa häntä lihotettiin pulitoista kuukautta, ja santarmi eversti Ivanov piti huolen, ettei kuulusteluista ollut pulaa. Hänet siirrettiin edelleen 11. joulukuuta 1916 Hämeenlinnan lääninvankilaan, mistä hänet siirrettiin 14. joulukuuta 1916 Katajanokan vankilaan ja edelleen 8. maaliskuuta 1917 Pietariin Spalernajan vankilaan yhdessä Arvo Brusinin kanssa ja hänet sijoitettiin ensin viidennen kerroksen ikkunattomaan huoneeseen, mutta saikin jo seuraavaksi yksi ikkunallisen huoneen neljännestä kerroksesta. Kauan ei hän kerennyt Spalernajan muureja ihailla, kun hän vapautui 12. maaliskuuta 1917 Venäjän vallan­kumouksen alkumainingeissa.

Vankeudesta vapauduttuaan hän toimi asekuljetustoimissa Suomen ja Ruotsin välillä sekä vastaanottamassa aselaiva S/S Equityn ensimmäistä lastia Tolvmansgrundetilla ja vartioimassa sitä. Lisäksi hän otti osaa suojeluskuntatyöhön ja hoiti asejakelua sekä harjoitti vähän aikaa Lapuan ja Vaasan sekä sisällissodan alkuun saakka Ilmajoen suojeluskuntaa.

Suomen sisällissota

Katso myös: Suomen sisällissota

Sisällissodan aikana hän toimi Ilmajoen suojeluskunnan päällikkönä ja otti osaa venäläisten aseistariisumiseen Ilmajoella, Kristiinankaupungin valtaukseen ja sittemmin Hämeen ryhmän 3. komppanian (Ilmajoen suojeluskuntakomppanian) sekä 22. maaliskuuta 1918 alkaen 4. Vilppulan pataljoonan 2. komppanian päällikkönä, Hän osallistui sisällissodassa taisteluihin Vilppulassa, Lylyssä, Korkeakoskella, Orivedellä, Suinulassa, Messukylässä ja Uudessakylässä sekä Tampereella. Hän haavoittui lievästi Suinulassa 22. maaliskuuta 1918 ja pahasti Tampereella 3. huhtikuuta 1918. Myöhemmin hän toimi Vaasan rykmentin 1 pataljoonan adjutanttina Viipurin valloituksen aikana.

Sisällissodan jälkeinen aika

Sisällissodan jälkeen hänet määrättiin kesäkuun alussa vuonna 1918 Vaasan rykmentin 1. pataljoonan komentajaksi ja armeijan uudelleenjärjestelyn yhteydessä 28. kesäkuuta 1918 Suomen valkoiseen kaartin 9. komppanian päälliköksi, mistä hänet siirrettiin 29. syyskuuta 1918 alkaen 1. pataljoonaan ja komennettiin samalla koulutusupseeriksi Meripataljoonaan. Meripataljoonasta hänet siirrettiin 31. lokakuuta 1918 Ilmavoimiin ja sijoitettiin aluksi 3. lento-osaston päälliköksi ja 14. helmikuuta 1919 alkaen telakkakomppanian päälliköksi. Ilmailupataljoonan komentajuuden hän vastaanotti 19. marraskuuta 1920, josta hänet siirrettiin 22. maaliskuuta 1922 johtajaksi Suomen Ilmailukouluun. Armeijasta hän erosi 2. heinäkuuta 1922. Viransijaisena hän toiminut vuosina 1919–1920 useita eri kertoja Ilmailupataljoonan komentajana. Ilmavoimien esikuntapäällikkönä hän toimi 12. joulukuuta 1919 – 19. marraskuuta 1920 välisen ajan. Hän on myös hoitanut useita kertoja vuosina 1919–1920 Ilmavoimien komentajan tehtäviä.

Armeijan jälkeinen aika

Armeijasta eronsa jälkeen hän työskenteli Korpivaara ja Halla oy:n palveluksessa vuosina 1922–1923, jonka jälkeen hän siirtyi myyntipäälliköksi Oy Agroksen auto-osastolle, missä tehtävässä hän toimi vuosina 1923–1924. Oy Henry-Auton myyntipäällikkönä hän toimi vuosina 1924–1926 ja Pääkaupungin automyynnin toimitusjohtajana vuosina 1926–1928 sekä Oy Auto-konttorin toimitusjohtajana vuosina 1928–1930. Armeijasta eronsa jälkeen hän toimi suojeluskuntajärjestössä ja sen Helsingin osastossa moottorijoukkojen instruktöörinä vuosina 1922–1925.

Sotilaan paluu vakinaiseen palvelukseen

Hän astui takaisin armeijan palvelukseen 1. heinäkuuta 1931 ja hänet sijoitettiin Maalentoeskaaderin tiedustelulaivueen 2. lentueen päälliköksi, josta hänet komennettiin 30. marraskuuta 1932 päälliköksi Maalentoeskaaderin hävittäjälaivueen 1. lentueeseen ja edelleen 1. maaliskuuta 1934 päälliköksi Lentoasema 1:n tiedustelulaivueen 2. lentueeseen. Hänen seuraava posti armeijassa oli Lentoasema l:n viesti-, tiedustelu- ja sääupseeri, jonne hänet komennettiin 1. kesäkuuta 1934, josta hänet komennettiin 31. tammikuuta 1936 alkaen Mekaanikkokoulun johtajaksi, missä tehtävässä toimi vuoteen 1939 saakka. Omien tehtäviensä ohella hän hoiti vuosina 1932–1934 myös Maalentoeskaaderin ja Lentoasema 1:n komentajan tehtäviä.

Talvi- ja jatkosota

Talvisotaan hän osallistui Ilmavoimien Mekaanikkokoulun johtajana sekä Santahaminan komendanttina. Jatkosodan syttyessä hän palveli samassa tehtävässä, mutta komennettiin 1. Armeijakuntaan erikoistehtäviin Karjalankannakselle vuonna 1941. Vuonna 1942 hänet siirrettiin erikoistehtäviin toimistopäälliköksi Itä-Karjalaan 5. Armeijakunnan esikuntaan. Kunnes vuonna 1944 hänet nimitettiin Päämajan keksintötoimiston päälliköksi. Sodan loputtua hänet lähetettiin Tanskaan sotainvalidina ja vapautettiin vakinaisesta palveluksesta.

Sotien jälkeinen aika

Vuonna 1945 hän palasi Suomeen ja toimi osastopäällikkönä Oy Packalen Ab:ssa vuoteen 1947 saakka, josta hän siirtyi em. yrityksen sisaryrityksen Helsingin Auto Oy:n palvelukseen konttoripäälliköksi, missä tehtävässä hän oli aina vuoteen 1952 saakka, jonka jälkeen hänet nimitettiin ko. yrityksen johtajaksi ja johtajana hän toimi vuoteen 1966 saakka.

Urheilusaavutukset

Hän osallistui Suomen edustajana ensimmäisiin pohjoismaisiin lentokilpailuihin Norjassa vuonna 1921.

Luottamustehtävät

Hänet valittiin Ilmajoen suojeluskunnan kunniapäälliköksi, Jääkäriliiton johtokunnan jäsenenä hän on toiminut vuosina 1931–1932, Valkealan kunnanvaltuuston jäsenenä hän toimi vuosina 1934–1936 ja Ilmavoimien upseeriyhdistyksen puheenjohtajana vuodesta 1937. Hän on myös toiminut monien yritysten tilintarkastajana ja hallituksien puheenjohtajina sekä Kalterijääkäriyhdistyksen johtokunnan jäsenenä ja varainhoitajana.

Harrastukset

Harrastuksenaan tämä soturiluonne korjaili könniläisten kaappikellojen koneistoja.

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Hilfsgruppenführer 1. lokakuuta 1916 Luutnantti 11. helmikuuta 1918 Kapteeni 16. toukokuuta 1919 Majuri 16. toukokuuta 1936 Everstiluutnantti 1944		Vapaudenristi 3. lk. tammenlehvien kera Vapaudenristi 3. lk. Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan ritari Vapaudenmitali 2. lk. Vapaussodan muistomitali soljen kera Talvisodan muistomitali Jatkosodan muistomitali Jääkärimerkki Suomen lentomerkki Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi Unkarin ensimmäisen maailmansodan muistomitali Viron lentomerkki

Lähteet

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
• S-W. Pekkola, Kalterijääkärit II, VSOY Porvoo 1931.