Vuotikankääpä
| Vuotikankääpä | |
|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Silmälläpidettävä |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Polyporales |
| Heimo: | Steccherinaceae |
| Suku: | Sitkokäävät Antrodiella |
| Laji: | niemelaei |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
Antella niemelaei |
|
Vuotikankääpä (Antrodiella niemelaei, tosin siirrettäneen nimilajina uuteen Antella-sukuun nimellä Antella niemelaei) on eteläisessä Suomessa harvinainen ja paikoittaisesti esiintyvä kääpälaji. Vuotikankääpä on seuraajalaji ja se kasvaa ruskovuotikan lahottamassa puussa, yleensä vuotikan kuolleella itiöemällä. Isäntäpuu on tuomi, euroopanpähkinäpensas, jokin paju tai pihlaja. Vuotikankääpää luultiin aiemmin samaksi lajiksi Antrodiella americana:n kanssa, joten kirjallisuudessa siitä voidaan käyttää tuota nimeä virheellisesti.[1][2]
Vuotikankäävän itiöemä on yksivuotinen ja alustanmyötäinen, näyttää hauraalta mutta on sitkeä. Nuorena itiöemän reuna on häipyvä ja homemainen, väriltään kääpä on kerman- tai oljenvalkea. Vanhentuessaan itiöemä kellastuu voimakkaasti. Kulmikkaat tai sokkeloiset pillit ovat pohjastaan läpikuultavia ja niitä mahtuu 2-5 millimetrille. Vuotikankäävässä voi olla heikko hyvä tuoksu. Laji muistuttaa melko samannäköisiä rytökääpää ja vitikkokääpää, jotka pystyvät lahottamaan puuta itsenäisesti ilman edeltäjälajia.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ [1] Punaisen kirjan verkkopalvelu
- ↑ a b Tuomo Niemelä: Suomen käävät, s. 82, 86-87. Helsinki: Luomus, 2016. ISBN 978-951-51-2434-0