Vladimir Kappel
Vladimir Oskarovitš Kappel (ven. Влади́мир О́скарович Ка́ппель; 28. huhtikuuta (J: 16. huhtikuuta) 1883 Beljov – 26. tammikuuta 1920 Irkutskin kuvernementti)[1][2] oli venäläinen kenraali, joka toimi yhtenä valkoisen armeijan komentajista Venäjän sisällissodassa. Hänen joukoistaan käytettiin nimitystä kappelevtsy.
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kappelin isä oli ruotsalaissyntyinen Venäjän armeijan upseeri. Kappel valmistui Nikolain ratsuväkiopistosta vuonna 1903 ja Nikolain yleisesikunta-akatemiasta vuonna 1913. Hän osallistui ensimmäiseen maailmansotaan esikuntaupseerina ja yleni joulukuussa 1916 everstiluutnantiksi.[1][2] Vallankumouksen jälkeen hän erosi vuonna 1917 armeijasta.[2] Kappel astui kesäkuussa 1918 Samarassa perustetun antibolševistisen Komutš-hallituksen tueksi vapaaehtoisista kootun Komutšin kansanarmeijan palvelukseen, vaikka ei monarkistina kannattanutkaan Komutšia hallinneiden sosialistivallankumouksellisten aatetta. Komutšin armeijan yhden armeijaryhmän komentajana Kappel valtasi kesäkuussa muun muassa Simbirskin ja Kazanin. Hänet ylennettiin elokuussa 1918 everstiksi. Alkumenestyksestä huolimatta puna-armeija pakotti hänet syksyllä perääntymään ja luopumaan lopulta Ufasta.[1][2]
Marraskuussa 1918 Kappel siirtyi valkoisten ”ylimmäksi johtajaksi” julistautuneen amiraali Aleksandr Koltšakin alaiseksi. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi ja hän komensi ensin armeijakuntaa ja heinäkuusta 1919 alkaen armeijaryhmää Volgalla. Vuonna 1919 hänet ylennettiin kenraaliluutnantiksi. Marraskuusta 1919 alkaen Kappel oli valkoisten 3. armeijan komentajana Siperiassa. Valkoisten jouduttua perääntymään pääkaupungistaan Omskista Kappel nimitettiin koko Siperian armeijan komentajaksi Konstantin Saharovin tilalle. Koltšakin jäätyä Irkutskissa vallankumouksellisten vangiksi tammikuussa 1920 Kappel johti Siperian valkoisen armeijan perääntymistä kohti Irkutskia vapauttamaan häntä. Saarrostusuhan vuoksi vetäytyminen jouduttiin suorittamaan talvisen taigan halki ja se tunnetaan ”Siperian jäämarssina”. Kappel paleltui vakavasti Kan-joen ylityksen aikana ja kuoli keuhkokuumeeseen tammikuun 25. ja 26. päivän välisenä yönä lähellä Tulunia. Hän jätti armeijansa komennon kenraali Sergei Wojciechowskille.[1][2]
Hautapaikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kappel haudattiin ensin Tšitaan Itä-Siperiaan ja myöhemmin uudelleen Kiinaan Harbinin ortodoksiseen kirkkoon. Kiinalaiset kommunistit hävittivät hautamuistomerkin Neuvostoliiton pyynnöstä vuonna 1955.[2][1] Kappelin jäännökset haudattiin uudelleen Moskovan Donskoin luostarin hautausmaalle tammikuussa 2007.[2][3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
