Vanamo
| Vanamo | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Dipsacales |
| Heimo: | Vanamokasvit Linnaeaceae tai kuusamakasvit |
| Suku: | Vanamot Linnaea |
| Laji: | borealis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Linnaea borealis |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Vanamo (Linnaea borealis) on pieni, ainavihanta varpu. Se on mahdollisesti vanamoiden (Linnaea) suvun ainoa laji. Aikaisemmin vanamo luokiteltiin kuuluvan kuusamakasveihin (Caprifoliaceae).[1] Vanamo oli Carl von Linnén lempikasvi, joten hän antoi kasvin suvuksi omasta sukunimestään muokatun nimen. Lajinimi borealis merkitsee pohjoista.[2]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rentokasvuinen vanamo kasvaa 0,5–1 metriä pitkäksi, joskus jopa pidemmäksi. Vanamon ohut varsi suikertaa usein sammalen pinnalla. Lehdet ovat pyöreähköt ja kasvavat kaksittain, ne talvehtivat kaksi vuotta ja kuolevat kolmantena. Hentoinen kukkavarsi nousee noin viiden sentin korkeuteen, ja siinä on kaksi vaaleanpunertavaa kellomaista kukkaa, jotka tuoksuvat varsinkin yöaikaan. Vanamo kukkii kesä-heinäkuussa.[1][3]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vanamo kasvaa kylmässä ilmastossa ja sitä löydetään Pohjois-Amerikan pohjoisosista, Pohjois-Aasiasta ja Pohjois-Euroopasta.[2] Se esiintyy yleisenä koko Suomessa.[4]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vanamo on runsaimmillaan satavuotiaassa metsässä. Se viihtyy erityisesti mustikkatyyppiin kuuluvissa kuivissa ja tuoreissa kangasmetsissä. Sitä tapaa myös hakkuilta ja tienvarsilta. 1900-luvun puolivälissä vanamo kuului Suomen kahdenkymmenen yleisimmän kasvin joukkoon, mutta lajin määrä on 2000-luvun alkuun mennessä pudonnut puoleen. Tämä johtuu vanhojen metsien vähenemisestä.[1][3]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vanamo on vanha rohdoskasvi, jota on käytetty esimerkiksi Venäjällä hermosto- ja selkävaivoihin. Vanamoista tehdyn uutteen on uskottu myös auttavan rakkausasioissa. Kaunis, hento ulkonäkö ja kukan hyvä tuoksu on tuonut vanamon myös kaunokirjallisuuteen. Esimerkiksi runoilija Eino Leino kirjoittaa vanamosta runossaan Nocturne.[1] Teeksi keitettynä tai maitoon survottuna vanamon sanotaan tehonneen ripuliin.[5]
Kasviokuvia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Nordens Flora. -
Flora von Deutschland, Österreich und der Schweiz 1885.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Vanha-Majamaa, Ilkka: Vanamo. Teoksessa Kasvit II. Toim. Piirainen, Mikko. WSOY, Porvoo 2008, s. 231.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Vanha-Majamaa 2008, s. 231.
- ↑ a b Anderberg, Arne: Den virtuella floran Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 16.6.2009. (ruotsiksi)
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 340.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T.: Kasviatlas 2020: Vanamon (Linnaea borealis) levinneisyys Suomessa. Kasviatlas 2020. 2021. Helsinki: Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Viitattu 7.1.2024.
- ↑ Kurtto, Arto ym.: Suomalaisen luonto-opas. Yli 500 Suomen luonnon kasvia ja eläintä, s. 114-115. Tammi, 1996. ISBN 951-30-6601-0
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kasviatlas 2022: Vanamon (Linnaea borealis) levinneisyys Suomessa.
- Pinkka – Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Vanamo (Linnaea borealis)
- Luontoportti: Vanamo (Linnaea borealis)
- Pohjolan kasvien pauloissa: Linnaea borealis – vanamo
- ITIS: Linnaea borealis (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Linnaea borealis (englanniksi)
- Encyclopedia of Life: Linnaea borealis (luettu 2.5.2012) (englanniksi)