Uskovien kirkko
Uskovien kirkko (engl. Believer's Church) on kristillinen käsite, joka viittaa kirkon yhteisölliseen luonteeseen ja siihen liittyviin teologisiin näkökulmiin. Uskovien kirkolle ominaisia näkökulmia ovat Raamatun auktoriteetin ja opetuslapseuden korostaminen, uudestisyntynyt ja vapaaehtoinen kirkon jäsenyys, uskovien kaste, maailmalle sopimattomuus, kristillinen palvelutyö, järjestäytymätön näkemys kirkon ykseydestä, vahva lähetystyön luonne, kirkon ja valtion erottaminen ja uskonnonvapaus. Käsitteen historia juontaa juurensa Max Weberin määritelmään.[1][2]
Kirkkokuntia, jotka katsovat kuuluvansa tähän perinteeseen ovat baptistit, veljesseurakunnat, Disciples of Christ, Church of God, Friends church, mennoniitat ja helluntailaiset. Uskovien kirkon jäsenet muodostavat suuren osan Yhdysvaltain kristityistä 1800- ja 1900-luvun suurten herätysten kautta.[1]
Käsite
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Varsinainen käsite juontaa juurensa Max Weberiin, joka esitteli käsitteen teoksessa Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki. Weber kuvasi käsitteellä ”uudestisyntyneiden kristittyjen yhteisöä”.[1] Donald Durnbaughin klassikkoteoksessa The Believers' Church (1968) käsite määritellään ”Jeesuksen Kristuksen tiellä vaeltavien liitoksi ja kurinalaiseksi yhteisöksi".[2]
Uskovien kirkko on omaleimainen ekklesiologinen tyyppi, joka nähdään kolmantena kirkkotyyppinä ”katolisen” ja ”protestanttisen” kirkko-opin rinnalla. Käsite tunnetaan myös muilla nimillä, kuten vapaakirkko ja ”kokoava kirkko”. Uskovien kirkkoa voidaan kutsua myös helluntailaiseksi tai baptistiseksi. Näiden nimitysten tarkoituksena on luokittelun sijasta yksinomaisesti selventää.[2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Historialliset juuret
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uskovien kirkon historialliset juuret ovat vapaakirkon perinteessä, jonka alkuperäisenä tarkoituksena on ollut vapautua vakiintuneista kirkoista. Historiallisesti juuret ulottuvat 1100-luvun valdoilaiseen liikkeeseen Ranskassa ja 1500-luvun anabaptisteihin, joista keskeisiä ryhmiä olivat Sveitsin veljesseurakunta ja hutteriitit. Liikettä jatkoivat 1600-luvulla separitistiset puritaanit kuten baptistit ja kveekarit, 1700-luvulla pietistit ja metodistit, 1800-luvulla Disciples of Christ ja Plymouthin veljet ja 1900-luvulla Saksan Tunnustuskirkko.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Hwang, Mariana: Believer's Church, s. 222–223. (Teoksessa Encyclopedia of Christianity in the United States) New York: Rowman & Littlefield, 2016. ISBN 9781442244313
- ↑ a b c What is the Believers Church Tradition? Believers Church Conference. Viitattu 23.10.2024.