Ulla Nordfors

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ulla Moilanen
Henkilötiedot
Syntynyt [1]
Kansalaisuus suomalainen
Koulutus ja ura
Instituutti Turun yliopisto
Tutkimusalue arkeologia

Ulla Nordfors on suomalainen arkeologi, joka tunnetaan rautakautisten ja keskiaikaisten hautaustapojen tutkimuksesta.[2][3] Hän on väitellyt tohtoriksi Turun yliopistosta vuonna 2021 (sukunimellä Moilanen).[2] Nordfors työskentelee tutkijana Museokeskus Vapriikissa[4]. Hän on myös bioarkeologian dosentti Turun ylioiston arkeologian oppiaineessa ja tutkija Turun yliopistossa fysiologian ja genetiikan oppiaineessa, jossa hänen asiantuntijuusalueeseensa kuuluu rautakauden, keskiajan ja varhaismodernin ajan hautaukset, menneisyyden ihmisten elintavat, muinais-DNA-tutkimus ja monitieteinen arkeologia.[5]

Nordforsin Tyrvännön Suontaan Vesitorninmäen ristiretkiaikaista hautaa koskeva tutkimus (julkaistu sukunimellä Moilanen) sai vuonna 2021 huomattavaa kansainvälistä julkisuutta. Alun perin vuonna 1968 kaivetussa haudassa oli naisen vaatteisiin puettu vainaja, joka oli haudattu kahden miekan kanssa. Toista, pronssikahvaista miekkaa kutsutaan Suontaan miekaksi. Nordforsin johdolla tutkimusryhmä selvitti, että vainaja olikin geneettisesti mies, joka todennäköisesti kärsi ylimääräisen sukupuolikromosomin aiheuttamasta Klinefelterin oireyhtymästä.[6][7]

Nordfors on tutkinut myös Valkeakosken Toppolanmäen kalmistoa. Hän toimii arkeologisen verkkojulkaisun Kalmistopiirin päätoimittajana. Moilanen kuuluu arvostettuun International Sachsensymposion -tutkimusverkostoon ja toimii sen varapuheenjohtajana.[8]

Palkinnot ja tunnustukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suontaan haudan tutkimus huomioitiin vuonna 2023 Helsingin yliopiston biotieteiden artikkelipalkinnolla[9] ja vuonna 2023 Elias Tillandz -palkinnolla, joka myönnetään vuosittain parhaalle turkulaiselle tutkimusartikkelille.[10] Yksi Ruotsin kuninkaallisista akatemioista, Kuninkaallinen Kustaa Aadolfin Akatemia, on puolestaan palkinnut Moilasen hautaustapojen variaatiota käsittelevän väitöskirjan vuonna 2023.[11]

Julkaisuja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ulla Moilanen & Sofia Paasikivi. Esihistoriallisten tartuntatautien ja epidemioiden tutkimusmahdollisuudet Suomessa. Ennen ja nyt - Historian tietosanomat 2/2023. Kulkutautien historiaa:  5–18. https://doi.org/10.37449/ennenjanyt.125929
  • Ulla Moilanen, Timo Muhonen, Minerva Piha, Janne Rantanen & Jasse Tiilikkala. Historiallinen karhunpeijaisrituaali ja karhunkallomännyt arkeologisina kohteina. SKAS, 1/2022: 21–44.
  • Ulla Moilanen, Tytti Juhola, Sanna Pätsi, Santeri Vanhanen & Teija Alenius. ‘The Color of the Grave is Green’ – Moss and Juniper in Early Medieval Graves at Toppolanmäki, Finland, Environmental Archaeology, 2022, DOI:10.1080/14614103.2022.2083927
  • Titta Kallio-Seppä, Sanna Lipkin, Tiina Väre, Ulla Moilanen & Annemari Tranberg (eds.). Unusual Death and Memorialization. Burial, Space, and Memory in the Post-Medieval North. Berghahn Books, 2022. ISBN 978-1-80073-602-3
  • Moilanen, U., Kirkinen, T., Saari, N., Rohrlach, A., Krause, J., Onkamo, P., & Salmela, E. 2022. A Woman with a Sword? – Weapon Grave at Suontaka Vesitorninmäki, Finland. European Journal of Archaeology, 25(1), 42–60. DOI:10.1017/eaa.2021.30
  • Variations in Inhumation Burial Customs in Southern Finland (AD 900–1400): Case studies from Häme and Upper Satakunta. (väitöskirja) Turun yliopiston julkaisuja, Tom. 555. ISBN 978-951-29-8630-9
  • Ulla Moilanen & Markus Hiekkanen. Atypical burials and variations in burial customs in the church of Renko, Finland. In: Entangled beliefs and rituals: Religion in Finland and Sápmi from Stone Age to contemporary times. T. Äikäs & S. Lipkin (Eds.) Monographs of the Archaeological Society of Finland 8: 35–53. (2020).

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Finto: KANTO: Moilanen, Ulla, 1980- (viitattu ). Tieto on haettu Wikidatasta.
  2. ↑ a b Moilanen, Ulla: Variations in Inhumation Burial Customs in Southern Finland (AD 900–1400): Case studies from Häme and Upper Satakunta Annales Universitatis Turkuensis B 555. 2021. Viitattu 12.6.2022.
  3. ↑ Medievalists.net: Archaeologist reveals how diverse graves were in medieval Finland Medievalists.net. 14.11.2021. Viitattu 29.5.2023. (englanti)
  4. ↑ Yhteystiedot Museokeskus Vapriikki. Viitattu 24.8.2023.
  5. ↑ Ulla Moilanen www.utu.fi. Viitattu 26.9.2023.
  6. ↑ Wallius, Anniina: Miekkamies vai -nainen? 900 vuotta sitten haudatun hämäläisen vaatteiden ja kromosomien vastaus ei ole suoraviivainen. Yle uutiset 23.7.2021.
  7. ↑ Henley, Jon: 1,000-year-old remains in Finland may be non-binary Iron Age leader The Guardian 9.8.2021.
  8. ↑ Coordinating Committee | Internationales Sachsensymposion sachsensymposion.org. Viitattu 26.9.2023. (englanti)
  9. ↑ Outstanding Journal Article reward to "Woman with a sword?" | Human Diversity sites.utu.fi. 8.3.2023. Viitattu 22.1.2024. (englanti)
  10. ↑ Archive BioCity Turku. Viitattu 26.9.2023. (englanti)
  11. ↑ 2023 års priser och belöningar Kungl. Gustav Adolfs Akademien för svensk folkkultur. 7.10.2023. Viitattu 9.11.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ulla_Nordfors&oldid=22832989”