Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö
Ihmisten, joilla on ADHD, saattaa olla muita vaikeampi keskittyä esimerkiksi työ- tai koulutehtäviin.
Ihmisten, joilla on ADHD, saattaa olla muita vaikeampi keskittyä esimerkiksi työ- tai koulutehtäviin.
Luokitus
ICD-10 F90
OMIM 143465
MedlinePlus 001551
MeSH D001289
Huom! Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa.
ADHD-aivojen aktiivisuustaso on usein normaalia matalampi.[1] Oikealla ADHD-henkilön aivot PET-kuvassa.

Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö eli ADHD (engl. attention deficit hyperactivity disorder) on kognitiivista toimintakykyä alentava neurologinen poikkeavuus.[2] Siihen kuuluu hyperaktiivista käytöstä ja impulsiivisuutta.[3]

Ylivilkkauden ohella noin 70 prosentilla ADHD-potilaista esiintyy liitännäisoireina unettomuutta ja päiväaikaista väsymystä.[4] Myös oppimisvaikeudet ovat yleisiä.[5]

ADHD-oireiset suoriutuvat ryhmänä verrokkeja heikommin erityisesti toiminnanohjausta, tarkkaavuuden ylläpitämistä ja työmuistia mittaavissa testeissä[6]. ADHD:hen liittyy usein myös sosiaalisten taitojen tai tunteiden säätelyn vaikeuksia[6]. Tutkijat ovat erimielisiä siitä, kuinka yleisiä toiminnanohjauksen häiriöit ovat ja kuuluvatko ne sairauden ydinoireisiin. Erimielisyydet johtuvat todennäköisesti siitä, että toiminnanohjauksen häiriöillä voidaan tarkoittaa hyvin erilaisia asioita.[7]

Häiriöstä on olemassa myös inattentiivinen tyyppi, johon liittyy huomattavaa tarkkaamattomuutta, mutta ei merkittävää ylivilkkautta tai impulsiivisuutta. Inattentiivisen ADHD:n keskeisimpiä oireita ovat muun muassa oppimis- ja keskittymisvaikeudet, toiminnanohjauksen häiriöt, uppoutuminen omiin kiinnostuksenkohteisiin sekä usein myös passiivisuus sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.[8][9][10] ADHD siirrettiin Yhdysvalloissa käytettävässä tautiluokituksessa vuonna 2013 käyttäytymishäiriöiden luokasta aivojen kehityksellisten häiriöiden luokkaan.[11]

ADHD-oireet lisäävät huomattavasti alisuoriutumisen, köyhyyden, vakavien onnettomuuksien, ahdistuksen, masennuksen ja itsetuhoisuuden riskiä.[12] Vuonna 2006 julkaistun tutkimuksen mukaan vain 56 prosenttia 30-vuotiaista ADHD-henkilöistä kävi kokopäivätöissä, kun verrokeilla vastaava prosenttiosuus oli 73. Työttömyyttä esiintyi kymmenen kertaa enemmän kuin verrokeilla, ahdistuksesta kärsivien määrä oli nelinkertainen ja masennuksesta kärsivien määrä kaksinkertainen verrokkeihin nähden.[13] ADHD-oireista ihmistä voidaan tukea esimerkiksi neuvonnalla ja henkilökohtaisella ohjauksella. Lääkkeet tuovat joillekin helpotusta oireisiin, mutta tutkimusten mukaan osalla positiiviset vaikutukset katoavat pitkällä aikavälillä.[14]

Esiintyvyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarkkavaisuushäiriöt ovat yleisimmin diagnosoituja neurologisia häiriöitä, sillä niitä esiintyy jopa 3–6 prosentilla suomalaisista lapsista.[4] Kansainvälisten tutkimusten perusteella voi arvioida, että Suomessa on 50 000–100 000 ADHD-oireista kärsivää aikuista.[15] Häiriö on liitetty tyypillisesti poikiin ja miehiin, mutta viimeisimpien tutkimusten mukaan ADHD on lähes yhtä yleinen tytöillä ja naisilla. Naisilla ADHD esiintyy kuitenkin tyypillisesti sen inattentiivisena muotona, kun taas ylivilkas ja impulsiivinen käyttäytyminen on yleisempää miehillä.[16][17]

Oireet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ADHD voi ilmetä muun muassa seuraavanlaisina oireina:

  • keskittymisvaikeudet, ajatusten harhailu, huolimattomuusvirheiden runsas esiintyminen
  • työmuistin häiriöt ja unohtelu
  • uusien tehtävien aloittamisen vaikeus
  • vaikeus toimia järjestelmällisesti ja pitkäjännitteisesti
  • harkitsemattomuus eli impulsiivisuus
  • mielialojen ailahtelu
  • toistuva stimulaation etsiminen, taipumus pitkästyä, kärsimättömyys
  • vaikeus toimia yleisesti odotettujen mallien mukaan
  • mahdollisesti tavallista suurempi luovuus ja intuitiivisuus
  • alisuoriutumisen tunne ja tunne siitä, että asiat eivät ole hallinnassa.[18][19]

Ylivilkkaus ja impulsiivisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräs tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö ADHD:n keskeisimmistä oireista ovat levottomuus tai hermostuneen oloinen energisyys, joka purkautuu esimerkiksi vaelteluna, sormilla naputteluna, istuma-asennon vaihteluna, toistuvana pöydästä tai huoneesta poistumisena, paikallaan olon aiheuttamana ärtyisyytenä tai ylettömänä puhumisena ja jatkuvana ”menossa olemisena”.[18][20]

Ylivilkkauden ja elämyshakuisuuden ajatellaan johtuvan siitä, että ihminen yrittää nostaa aivojensa vireystilaa aktiivisen toiminnan ja voimakkaiden aistiärsykkeiden avulla. Esimerkiksi liikehtiminen auttaa usein ADHD:tä sairastavia suorittamaan keskittymistä vaativia tehtäviä[21].

Ihmisellä, jolla on ADHD, saattaa ilmetä taipumusta sanoa mitä mieleen juolahtaa harkitsematta huomautuksen ajoitusta tai tilanteeseen sopivuutta. Impulsiivisuus saattaa ilmetä myös toiminnassa esimerkiksi impulsiivisena rahankäyttönä, suunnitelmien äkillisenä muuttamisena tai taipumuksena ottaa suuria riskejä.[18]

On ajateltu, että häiriön inattentiiviseen tyyppiin ei liity huomattavaa ylivilkkautta tai impulsiivisuutta, vaan siinä ovat keskiössä keskittymisen ja toiminnanohjauksen vaikeudet.[8] Tulkinta voi muuttua ottaessa huomioon impulssikontrollin roolin keskittymisessä ja toiminnanohjauksessa.

Oppimis- ja keskittymisvaikeudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oppimis- ja keskittymisvaikeudet kuuluvat sekä ADHD:n keskeisimpiin oireisiin.[4] Keskittymisvaikeudet haittaavat usein opiskelua. Inattentiivisessa tarkkaavuushäiriössä opiskelijan tarkkaavaisuus saattaa kohdistua oppimisen sijaan siihen, mitä luokassa tai omissa mielikuvissa tapahtuu. Tietojen ja taitojen oppiminen saattaa vaatia moninkertaisesti aikaa neurologisesti tyypillisiin verrattuna.[8] Useimmat alisuoriutuvat opinnoissaan suhteessa älykkyyteensä, vaikka osa pystyykin kompensoimaan lahjakkuudellaan tarkkaavuuden ongelmia. Opintojen keskeyttäminen tai venyminen on hyvin tyypillistä, ja univaje, stressi ja masennus lisäävät oireita. Vuonna 2006 julkaistun tutkimuksen mukaan vain 20 prosenttia kolmikymmenvuotiaista ADHD-henkilöistä oli suorittanut ylioppilastutkinnon verrokkiryhmän prosenttiosuuden ollessa lähes 70[22].

Keskittymisvaikeudet, työmuistin häiriöt, ylikeskittyminen sekä arjen hallintaa heikentävät organisointi- ja oman toiminnan ohjaamisen vaikeudet aiheuttavat usein huomattavaa haittaa ADHD-henkilöillä. ADHD onkin yhteydessä heikompaan suoriutumiseen työelämässä ja WHO:n laatima kartoitus on osoittanut, että ilman hoitoa jäävillä ADHD-oireisilla on valtaväestöä merkittävästi suurempi riski joutua työttömäksi.[23]

Sosiaaliset suhteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ADHD:n liitännäisoireisiin saattaa kuulua vaikeuksia sosiaalisissa taidoissa ja epäonnistuminen ihmissuhteiden luomisessa. Varsinkaan lapsuusiällä ADHD-henkilöt eivät välttämättä ymmärrä sosiaalisia vihjeitä eivätkä tunnista muiden tunnetiloja tai ilmeitä. Lisäksi he saattavat tulla harkitsematta sanoneeksi mieleen juolahtavia asioita. Nämä johtavat helposti ristiriitoihin ja muihin ongelmiin ystävyyssuhteissa, ja lapsi saattaa epäoikeutetusti saada laiskan, ilkeän tai tyhmän leiman.[24]

Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö- eli ADHD-oireisilla impulsiivisuus ja ylivilkkaus saavat heidät usein reagoimaan voimakkaasti toisten tekemisiin ja sanomisiin. Tästä seuraa helposti riitatilanteita ja ryhmän ulkopuolelle jäämistä.[25] Hyperaktiivisuuteen ja impulsiivisuuteen taipuvaisilla ADHD-henkilöillä on korkeampi riski aggressiiviseen käyttäytymiseen ja muiden ihmisten lähestymiseen sopimattoman tunkeutuvalla tavalla.[26]

Häiriön inattentiivisen tyypin osalta vaikeudet ikätovereiden kanssa korostuvat etenkin esikoulu- ja kouluiässä, kun lapsi ei ymmärrä ohjeita eikä seuraa tapahtumia samalla tavalla kuin muut, eikä huomaa koska on hänen vuoronsa, tai reagoi liian myöhään tai väärällä tavalla. Tällöin hän joutuu ryhmässään helposti naurunalaiseksi.[8] Varsinkin inattentiivisessa ADHD:ssä saattaa esiintyä myös sosiaalista passiivisuutta ja vetäytymistä ystävyyssuhteista. Tämä voi johtaa hitauteen ystävyyssuhteiden luomisessa, mikä saattaa vastata autistiseen triadiin kuuluvia sosiaalisen vuorovaikutuksen poikkeavuuksia.[27][26]

Positiivisia piirteitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ADHD-henkilöt ovat usein keskimääräistä luovempia, rohkeampia tai innostuvampia. Myös sinnikkyys on saattanut kehittyä keskimääräistä paremmin, koska moni on joutunut ponnistelemaan tavallista enemmän esimerkiksi koulutöissä.[28]

Oirekuvan muuttuminen aikuisiällä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöön liitettyjä oireita on kuvattu diagnostisissa arviointimenetelmissä usein oireina, jotka ovat tyypillisiä lapsuus- ja nuoruusiässä. Osa oireista vähenee tai lievittyy tyypillisesti iän myötä, mutta niitä jää eri arvioiden mukaan 50–70 prosentille aikuisista.[4] Oman toiminnan suunnitteluun, aloittamiseen ja organisointiin liittyvät vaikeudet usein jopa korostuvat aikuisena vaikeuttaen muun muassa työssä selviytymistä. Lisäksi ikääntyminen ja naisilla vaihdevuodet lisäävät jälleen oirehtimista.[27][5]

Aikuisena oirekuva myös yleensä muuttuu jonkin verran. ADHD:hen liittyvä levoton olo purkautuu lapsilla usein yliaktiivisuutena, mutta aikuiset ovat usein oppineet kätkemään levottomuutensa ja vilkkautensa.[23] Aikuiset käyttävät myös tyypillisesti lapsuudesta ja nuoruudesta poikkeavia keinoja levottomuutensa hallinnassa.[5] Aikuisuuteen liittyvä velvollisuuksien tiedostaminen ja opitut selviytymiskeinot saattavat johtaa myös siihen, että oirekuva ei näy selvästi ulospäin, vaikka se aiheuttaakin yksilölle suurta toiminnallista haittaa. Myös korkea älykkyys voi toimia kompensoivana tekijänä, jolloin ADHD:tä on vaikea huomata ulkoa päin.[5]

Riskikäyttäytyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ADHD lisää riskiä riippuvuutta aiheuttavaan käyttäytymiseen, kuten liialliseen työntekoon, shoppailuun, uhkapelien pelaamiseen, syömiseen tai päihteiden käyttöön.[18] Monella päihteiden väärinkäyttäjällä on diagnosoimaton ADHD.[29]

ADHD:hen liittyvä impulsiivisuus ja hyperaktiivisuus lisäävät joillakin henkilöillä taipumusta väkivaltaiseen ja muuhun rikolliseen toimintaan. ADHD onkin erittäin yleinen vankien keskuudessa; lähes puolella Suomen vangeista on arvioitu olevan ADHD.[30]

Yksilölliset erot, liitännäisoireet ja rinnakkaissairaudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ADHD:n oireiden ilmenemismuoto vaihtelee yksilöiden välillä. Ihminen, jolla on ADHD, voi olla esimerkiksi tapaturma-altis ylivilkas ”sählääjä”, impulsiivinen ”koheltaja”, flegmaattinen ”unelmoija” tai näiden yhdistelmä. Unettomuutta ja päiväaikaista väsymyksen tunnetta esiintyy liitännäisoireina 70 prosentilla potilaista, ja nämä liitännäiset pahentavat ADHD-oireita[4]. Unirytmi on tyypillisesti sekaisin siten, että nukkumaanmeno viivästyy ja herääminen on tuskallista ja varsinkin aamulla toimintakyky on heikompi kuin illalla.[4]

ADHD-oireisilla on muuta väestöä useammin muitakin neurologisia oireita, kuten levottomat jalat -oireyhtymää ja Aspergerin oireyhtymää. Lukihäiriöt ja muut oppimisvaikeudet ovat myös yleisempiä. Myös mielenterveydelliset ongelmat kuten masennus ovat yleisiä. Masennus johtuu usein oireiden aiheuttamista epäonnistumisista opiskelussa tai työelämässä, joten se saattaa parantua samalla kun ADHD:tä ryhdytään hoitamaan.

ADHD:n ilmeneminen eri sukupuolilla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pojilla ADHD:tä diagnosoidaan kolme kertaa enemmän kuin tytöillä.[31] Sukupuolesta riippumatta aikuisilla tyypillisin ADHD:n muoto on ADHD-C, johon kuuluu niin tarkkaavaisuusoireita kuin myös impulsiivisuus- ja yliaktiivisuusoireita.[32] 2010-luvulla alkoi yleistyä osittain virheellinen käsitys, että tytöillä ja naisilla esiintyisi pääosin ADHD:n inattentiivista muotoa. Tytöillä vaikuttavat myös usein rooliodotukset, joiden seurauksena tytön yliaktiivisuutta ei useinkaan ensimmäisenä oleteta ADHD:ksi.[33] Tytöillä tyypillinen yliaktiivisuuden oire on yltiömääräinen puheliaisuus.

Diagnoosi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ADHD:n ydinoireita ovat keskittymisen ja tarkkaavaisuuden ongelmat sekä ylivilkkaus ja impulsiivisuus. Nämä oireet voivat esiintyä joko yhdessä tai erikseen, ja henkilöllä voi olla eri vaikeusasteita oireiden välillä. [4]

Keskittymishäiriön pääoireita ovat tarkkaavaisuuden vaikeudet, hyperaktiivisuus ja impulsiivisuus:

  1. Keskittymättömyys
    • Usein kyvytön keskittymään tarkasti yksityiskohtiin tai tekee huolimattomia virheitä läksyissä, töissä tai muussa aktiviteetissa
    • Usein ongelmia keskittymiskyvyn säilyttämisessä leikeissä tai tehtävissä
    • Usein ei tunnu kuuntelevan puhuttaessa
    • Usein ei seuraa ohjeita eikä kykene saattamaan loppuun läksyjä, koulutehtäviä tai töitä työpaikalla (esim. keskittyminen herpaantuu, "eksyy sivuraiteille")
    • Tehtävien ja toimien organisointi on usein vaikeaa
    • Välttelee usein tehtäviä, jotka vaativat pitkää keskittymiskykyä
    • Hukkaa usein tarpeellisia esineitä (esim. koulumateriaaleja, kirjoja, työkaluja, avaimet, lompakko, silmälasit)
    • Häiriintyy usein helposti ärsykkeistä
    • Usein unohteleva arkisissa tehtävissä
  2. Ylivilkkaus ja impulsiivisuus
    • Usein hypistelee käsiään, heiluttelee tai tärisyttää jalkojaan tai yleisesti vaikeuksia pysyä paikoillaan
    • Usein poistuu paikaltaan tilanteissa, joissa paikallaan istuminen on odotettua
    • Usein juoksentelee tai kiipeilee tilanteissa, joissa se ei ole soveliasta (aikuisten tapauksessa levottomuuden tunnetta)
    • Usein kyvytön leikkimään tai osallistumaan rauhalliseen toimintaan hiljaisesti
    • On usein ”menossa”, tunne kuin "sisällä olisi moottori"
    • Usein ylenmääräistä puheliaisuutta
    • Usein vastaa kysymykseen ennakkoon
    • Usein vaikeuksia odottaa vuoroaan
    • Usein keskeyttää tai häiritsee muita (esim. kesken keskustelujen, pelien)

DSM-IV:n mukainen diagnoosi edellyttää vähintään kuusi kohdan 1 tai 2 oiretta. ICD-10 mukainen diagnoosi edellyttää vähintään kuusi kohdan 1 oiretta ja vähintään kuusi kohdan 2 oiretta.[34] Joidenkin oireiden tulee ilmetä jo ennen seitsemää ikävuotta. Oireiden tulee esiintyä vähintään kahdessa ympäristössä, esimerkiksi sekä kotona että koulussa. Täytyy olla selkeitä kliinisiä vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa, kouluympäristössä tai työelämässä.

On myös lääkäreitä, jotka tekevät lopullisen diagnoosin sen perusteella, vähentääkö metyylifenidaatti heidän oireitaan.lähde? Tässä ongelmaksi saattaa muodostua se, että moni ADHD-lääke väärällä annostuksella voi jopa lisätä ADHD-oireita. Lisäksi lääkeaineen imeytymisnopeudella ja aivojen dopamiiniherkkyydellä saattaa olla vaikutuksia lääkkeen vaikutukseen.

Onnistunut diagnosointi vaatii lääkärin tai työryhmän, jolla on sekä psykiatrian että neurologian erityisosaaminen. Lääkärin tulee olla hyvin asiaan perehtynyt ja mielellään kokenut. Masennustila, kaksisuuntainen mielialahäiriö, ahdistuneisuushäiriö, päihteiden väärinkäyttö, skitsofrenia tai persoonallisuushäiriö saatetaan sekoittaa helposti tarkkaavaisuushäiriöön. Virhediagnooseja sattuu molempiin suuntiin. Erityisesti vaativa ja epävakaa persoonallisuus ovat erotusdiagnostisesti tärkeät. Lisäksi aivovamman ja erillisen unihäiriön mahdollisuudet tulee sulkea pois.[35] ADHD saatetaan diagnosoida myös masennukseksi[36]. On ilmeistä, että erilaisia ylivilkkaustapauksia diagnosoidaan liian väljin perustein perusterveydenhuollossa, ja aloitetaan lääkityksiä myös liian kevyesti. Tämä johtuu muun muassa pätevän henkilöstön puutteesta ja kiireestä[37].

Skitsofreniaa lukuun ottamatta lähes kaikkia edellä mainittuja esiintyy varsin runsaasti tarkkaavaisuushäiriön liitännäisoireena. Psykiatrinen oireilu on sitä vaikeampaa mitä vanhemmaksi potilas on päässyt ilman oikeanlaista hoitoa. Tarkkaavuushäiriö on erotettavissa muista häiriöistä, joilla on vastaavia tai päällekkäisiä oireita.[35]

Syyt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ADHD:tä pidetään keskushermoston epänormaalista toiminnasta johtuvana häiriönä. Etenkin otsalohkojen etuaivokuoren toiminta poikkeaa normaalista.[4] ADHD-potilaiden aivoissa on havaittu puutetta dopamiinista, jonka tehtävänä on edistää vireyttä ja motivaatiota, tehostaa oppimista, säädellä tunteita ja tahdistaa ihmisen sisäistä kelloa.[38][39][40][29] ADHD-oireisten ihmisten aivojen toiminnassa voidaan havaita alueellisia aivotoiminnan puutoksia sekä aivojen muuta toiminnallista poikkeavuutta työmuistia vaativien tehtävien suorittamisen aikana[41].

ADHD:hen liittyy myös tavallista suurempaa hitaiden aivoaaltojen määrää ja pienempää nopeiden aivoaaltojen määrää[42]. Suuren norjalaistutkimuksen mukaan ADHD-potilaiden aivot ovat kauttaaltaan hieman verrokkien aivoja pienemmät, ja ero on suurimmillaan lapsuudessa[43].

Länsimaissa tehtyjen kaksos- ja adoptiotutkimusten perusteella perinnölliset tekijät selittävät lapsuus- ja nuoruusiässä 60–90 prosenttia ADHD-alttiudesta.[44]. Muitakin aiheuttajia on tunnistettu[45], esimerkiksi niin sanotut hormonihäiritsijät voivat aiheuttaa ADHD:tä[46].

Tutkijat uskovat, että suuressa osassa tapauksista ADHD johtuu lukuisten eri geenien yhdistelmistä, joista useat vaikuttavat dopamiinin kulkeutumiseen aivoissa[47]. On huomattu, ADHD-diagnoosin saaneilla esiintyy aivojen keskiosassa sijaitsevassa motivaatiota ylläpitävässä palkitsemiskeskuksessa tavallista vähemmän dopamiinia. Löydon tehneen Nora D. Volkowin mukaan tämä selittäisi ADHD-oireet sekä sen, miksi dopamiinin takaisinottoa estävät lääkkeet vähentävät niitä.[29] [38] Volkowin mukaan myös ADHD-oireisten palkitsemisjärjestelmä sammuu tavanomaista nopeammin, mikä selittää häiriön poikkeuksellista yleisyyttä päihteiden väärinkäyttäjien keskuudessa.[29][38]

Myös noradrenaliinin puute on todettu yhdeksi ADHD:n aiheuttajista.[4] Viime aikoina on myös nostettu esille, että osa tarkkaavaisuushäiriöisiksi epäillyistä lapsista yksinkertaisesti nukkuu liian vähän, jolloin unideprivaatio voi selittää osan oireista.[48][49] Unihäiriöt ovat toisaalta myös yksi yleisimmistä liitännäisoireista ADHD:ssä, ja pahentavat oireita entisestään.[1]

Myös serotoniinin ja tulehduksiin liittyvien välittäjäaineiden uskotaan vaikutavan ADHD:n taustalla[50]. Aikaisemmin epäiltiin, että ADHD:n voisi laukaista myös päähän kohdistunut isku, mutta enemmistöllä tautipotilaista ei ole tähän liittyvää fysikaalista historiaa, jolla teoria olisi voitu todistaa. Geenivirheet haittaavat muun muassa rasvojen aineenvaihduntaa, minkä seurauksena ADHD:tä potevilla on johdonmukaisesti havaittu olevan puutetta omega-3-rasvahapoista, vaikka niiden saanti ruoasta on normaalia.lähde? Uusimmissa tutkimuksissa on näyttöä myös aivojen eri alueiden mahdollisista glukoosiin liittyvistä puutteista.lähde? Geenivirheet saattavat estää rasvahappojen aineenvaihduntaa säätävien saturaasi- ja elongaasientsyymien toimintaa maksassa ja aivoissa.

Hollantilaisen tutkimuksen mukaan osalla lapsista ruoka-aineallergiat voivat pahentaa oireita. Tutkimuksessa oli sata lasta, joista osa sai tiukan ruokavalion, joka koostui riisistä, lihasta, kasviksista, päärynöistä ja vedestä. Verrokkiryhmä sai syödä vapaasti. Viiden viikon jälkeen tehdyssä analyysissä 60 prosentilla oireet vähenivät. Oireet voimistuivat, kun ruokavaliota alettiin laajentaa.[51] Tunnetun ADHD-tutkijan Russell Barkleyn mukaan ruokavalio ei aiheuta ADHD:tä, eikä sillä voi myöskään hoitaa ADHD:n oireita.[3]

On myös esitetty kirjallisuuskatsauksen avulla, että raudanpuutos voisi olla yhteydessä ADHD-oireistoon.[52]

Hoito

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Metyylifenidaattia sisältävä lääkevalmiste.

ADHD:tä sairastavia voidaan tukea niin sanotulla psykososiaalisella hoidolla kuten neuvonnalla ja henkilökohtaisella ohjauksella.

Hermoston rauhoittamiseen kehitetty niin sanottu biopalautehoito (neurofeedback) vaikuttaisi olevan suhteellisen tehotonta[53].

ADHD:tä on yritetty hoitaa myös lääkkeillä jo vuodesta 1937.[54][4] Suomessa ensimmäinen ADHD-lääkkeen myyntilupa annettiin vuonna 2003.[55] Vuonna 2007 julkaistun laajan ADHD-lasten seurantatutkimuksen mukaan lääkehoito tai lääkehoidon ja ADHD-valmennuksen yhdistelmä oli ensimmäiset kaksi vuotta tehokkaampaa kuin pelkkä ADHD-valmennus, mutta kolmantena vuonna lääkehoitoa tai lääkehoidon ja valmennuksen yhdistelmää saaneet lapset eivät enää pärjänneet paremmin kuin pelkkää valmennusta saaneet.[56] Aikuisilla lääkehoito auttaa ainakin lyhyellä tähtäyksellä etenkin LPHN3-geenin kantajia, joita on noin 10 prosenttia kaikista tapauksista[57], mutta lääkehoidon tuloksellisuudesta pitkällä aikavälillä ei ole vakuuttavaa näyttöä. Yhden tutkimuksen mukaan lääkkeillä olisi tehoa vielä pitkänkin hoitojakson jälkeen, toisen tutkimuksen mukaan lääkkeiden teho katoaa toleranssin kehittyessä, ja kolmannen tutkimuksen mukaan lääkkeistä on pitkällä aikavälillä pelkkää haittaa.[14]

ADHD:n hoidossa yleisimmin käytetyt lääkkeet sitoutuvat dopamiinin ja noradrenaliinin siirtäjiin hermosolujen solukalvolla ja estävät kyseisten aineiden takaisinottoa soluun. Lääkkeet ovat stimuloivia eli piristäviä substansseja, vaikka niillä onkin rauhoittava vaikutus ADHD:tä sairastaviin. ADHD:n hoitoon käytettävien piristävien lääkkeiden määräämistä valvotaan tarkemmin kuin rauhoittavien lääkkeiden määräämistä, vaikka rauhoittavien huumekäyttö on paljon yleisempää.[58][59][60]

Suomessa yleisin hoitoon käytetty lääke on metyylifenidaatti, jonka on todettu parantavan vireystilaa, aloite- ja keskittymiskykyä sekä tarkkaavaisuutta. Lääkevalmisteita ovat Concerta, joka on lääkkeen kapselirakenteen vuoksi hitaammin imeytyvänä pitempivaikutteinen (noin 12 tuntia) kuin aiemmin eniten käytetty Ritalin (noin 1,5–4 tuntia). Concertan etu on vaikutuksen pitkäkestoisuus, joka kuitenkin joitakin häiritsee. Ritalin on paremmin säädeltävissä, mutta sitä käyttäessä lääkeainepitoisuudet vaihtelevat enemmän.

Metyylifenidaatin käyttöön liittyvistä haittavaikutuksista tavallisimpia ovat ruokahaluttomuus, ärtyneisyys, unettomuus ja vatsavaivat. Harvinaisempia haittavaikutuksia ovat verenpaineen nousu, sydämen tiheälyöntisyys, painajaiset, ihottuma ja maksamyrkytys.[61]

Yleisesti ensin kokeillaan Concertaa, ja jos tämä ei anna hyvää hoitovastetta, siirrytään useimmiten atomoksetiinia sisältävään lääkkeeseen Stratteraan, joka estää pelkästään noradrenaliinin takaisinottoa. Noradrenaliinia ja dopamiinia vapauttavaa ja neuronien viestintää kiihdyttävää dekstroamfetamiinia käytetään Suomessa edelleen kovin harvakseltaan, vaikka metyylifenidaattilääkitys ei antaisikaan riittävää hoitovastetta tai aiheuttaisi liikaa haittavaikutuksia. Käytäntönä on, että ennen hoidon aloitusta tehtäisiin diagnoosi sekä neuropsykologiset tutkimukset ja että niidenkin perusteella kyse olisi ADHD:stä. ADHD:n yhteydessä esiintyy usein samanaikaisesti esimerkiksi masentuneisuutta ja päihdeongelmaa, jotka saattaisi olla aihetta yrittää hoitaa ennen ADHD:n hoitamista. Toisaalta masennus saattaa parantua tai lievittyä myös itsestään, jos potilas saa elämänsä järjestykseen oikean lääkityksen avulla. Joidenkin sellaisten potilaiden, joiden masennusta ja ahdistuneisuutta on yritetty hoitaa tuloksetta, ovat saaneet ADHD-lääkkeestä apua myös masennus- ja ahdistusoireisiin[12].

Yleisesti käytetyt stimulantit
Yleisesti käytetyt ei stimulantit
Harvoin käytetyt lääkkeet
Verenpainelääkkeet

Historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ADHD tunnettiin aiemmin nimellä MBD (nimitys tulee sanoista minimal brain dysfunction, joka tarkoittaa lievää aivotoiminnan häiriötä). Yhdysvalloissa on kuitenkin käytetty termiä tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö jo vuodesta 1968. ADD erotettiin omaksi oireistokseen vuonna 1987.[62] Vuonna 1994 ADHD jaettiin alatyyppeihin ja ADD-termi muuttui muotoon ADHD-I.[63]

ADHD on tunnettu jo pitkään. Ensimmäinen luotettava oireenkuvaus on vuodelta 1775.[64] Alexander Crichton esitteli ”rauhattoman mielen” kirjassaan vuonna 1798.[65][66] Lääketieteellisenä diagnoosina tarkkaavuushäiriö on ollut tunnettu noin sata vuotta, vaikka luotettavat oireiden kuvaukset ovatkin vanhempaa perua. Monet vaihtuvat yhteiskunnalliset suuntaukset ovat vaikuttaneet diagnoosin ymmärtämiseen ja sen kehittymiseen.[67]

Tarkkaavuushäiriöstä käytävä kansainvälinen keskustelu kärjistyi 2000-luvun alkuvuosina. Diagnoosin vastustajien mukaan tarkkaavaisuushäiriö oli ylidiagnostisoitu häiriö. Lisäksi he epäilivät, ettei lääkitys olisi turvallinen hoitomuoto. Vastustajien mukaan luokkakokojen kasvattaminen ja se, ettei vanhemmilla ollut enää tarpeeksi aikaa kasvattaa lapsiaan johtaa ADHD-oireiden lisääntymiseen. Diagnoosin puolustajien mukaan ADHD-oireiden lisääntyminen oli näköharhaa, joka johtui siitä, että häiriötä oli opittu diagnosoimaan aiempaa paremmin, ja he pitivät lääkkeiden käyttämistä turvallisena.[68]

Pemoliinia (kauppanimi Cylert) käytettiin Yhdysvalloissa vuodesta 1975 vuoteen 2005. Lääke vedettiin markkinoilta mahdollisen yhteyden maksamyrkytykseen takia.[69] Ampakiinien tehokkuutta tutkitaan parhaillaan tarkkaavaisuushäiriön hoidossa[70].

Tunnettuja ADHD-oireisia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ADHD:n alatyypit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

DSM-V jaottelee ADHD:n kolmeen eri alatyyppiin:

  • sekä tarkkaavaisuusoireet että ylivilkkautta ja impulsiivisuutta (ADHD-C)
  • pääasiassa tarkkaavaisuusoireita (ADHD-I)
  • pääasiassa ylivilkkaus- ja impulsiivisuusoireita (ADHD-H tai ADHD-HI)[63]

ADHD-tutkimuksen edelläkävijä Russell Barkley on ehdottanut, että alatyypit esittävät saman häiriön (ADHD-C) eri vaikeusasteita täysin erilaisten alatyyppien sijaan. Lisäksi 30–50 prosentilla henkilöistä, joilla vaikuttaisi olevan ADHD-I, ei ole ADHD:tä lainkaan vaan kokonaan toisenlainen tarkkaavaisuushäiriö, joka toistaiseksi tunnetaan nimellä Sluggish cognitive tempo (SCT).[84] ADHD-H-alatyyppiä esiintyy pääasiassa alle kouluikäisillä lapsilla, joista 90 prosentilla ilmenee riittävästi tarkkaavaisuusvaikeuksia täyttämään ADHD-C-tyypin diagnostiset kriteerit 5. ikävuoteen mennessä. Jäljelle jäävät 10 prosenttia ovat lievempi muoto ADHD-C-tyypistä. Samoin ADHD-I on lievempi muoto ADHD-C-tyypistä, ja 30–50 prosentilla tapauksista on todellisuudessa SCT.[84] ADHD-I ja SCT esiintyvät samanaikaisesti noin puolella henkilöistä kummassakin häiriössä.[85]

Kognitiivisen neurotieteen tutkija Adele Diamond on esittänyt, että ADHD-C, ADHD-I ja SCT ovat erillisiä häiriöitä ja että ADHD-I:n ydinongelma on työmuistissa ja ADHD-C:n itsesäätelyssä. Diamondin mukaan alatyypeillä on erilaiset neurologiset aiheuttajat. SCT-luokittelu taas on sovellettavissa ainoastaan tiettyyn alaryhmään ADHD-I-potilaista, joten SCT ja ADHD-I ovat eri häiriöitä.[86]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Maarit Virta, Anita Salakari: ADHD-aikuisen selviytymisopas. Tammi 2012.
  2. ↑ Lyhenneluettelo, Kotus
  3. ↑ a b Russel Barkley. Fact Sheet: Attention Deficit Hyperactivity Disorder (ADHD)
  4. ↑ a b c d e f g h i j Aikuisten ylivilkkaus-tarkkaavuushäiriön lääkehoito Tuuli Lahti, Sami Leppämäki, Pekka Tani, Timo Partonen Suomen Lääkärilehti Vsk. 63 • Nr: 8 / 2008 • s. 741 - 744
  5. ↑ a b c d Elina Sihvola: Aikuisiän adhd:n diagnostiikka. ADHD-liiton jäsenlehti ADHD 4/2013, sivu 23. adhd-liitto.fi. Arkistoitu 7.3.2014.
  6. ↑ a b ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö) www.kaypahoito.fi. Viitattu 13.4.2021.
  7. ↑ Thomas E. Brown: Executive Functions and Attention Deficit Hyperactivity Disorder: Implications of two conflicting views. International Journal of Disability, Development and Education. Volume 53, Issue 1, 2006, pages 35-46. http://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/10349120500510024#.UpADbyfpVD0
  8. ↑ a b c d Mitä on ADD? adhdtutuksi.fi. Viitattu 9.5.2020.
  9. ↑ "Haastava persoonallisuus?" kommentoi hoitohenkilökunta – diagnoosi tarkkaavaisuushäiriöstä tuli vasta aikuisena Yle Uutiset. 13.5.2017. Viitattu 9.5.2020.
  10. ↑ ADD, tarkkaamattomuus nuorella adhdtutuksi.fi. Viitattu 9.5.2020.
  11. ↑ New Diagnostic Criteria for ADHD: Subtle but Important Changes. http://www.helpforadd.com/2013/june.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
  12. ↑ a b Thomas E. Brown (2006). Attention Deficit Disorder: The Unfocused Mind in Children and Adults. Yale University Press. pp. 246-247, 302-307
  13. ↑ Katarina Michelsson: Elämä ei aina ole helppoa mutta nautin joka hetkestä.” AD/HD - Seurantatutkimus 30-vuoden ikään asti. ADHD-lehti 4/2006. Sivu 17. http://www.adhd-liitto.fi/sites/default/files/adhd4_2006sosiaaliturva.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
  14. ↑ a b Hazell P (July 2011): "The challenges to demonstrating long-term effects of psychostimulant treatment for attention-deficit/hyperactivity disorder". Current Opinion in Psychiatry 24 (4): 286–90.
  15. ↑ Aikuisen ADHD jää lähes aina tunnistamatta ja hoitamatta Yle 25.1.2014.
  16. ↑ Opettajille: AD(H)D Tasala, Päivi.
  17. ↑ Aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriön (ADHD) ilmeneminen tytöillä Turun yliopisto. 4.2.2019. Arkistoitu 10.5.2021. Viitattu 9.5.2020.
  18. ↑ a b c d Päivi Hakala: Diagnosointikriteereitä. http://paivitasala.wordpress.com/testeja/tarkkaavaisuushairio/
  19. ↑ http://www.oireet.fi/adhd.html
  20. ↑ ADHD (Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö). Matti Huttunen 10.11.2011. Terveyskirjasto. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00353/
  21. ↑ Matti Mielonen: ADHD-lapsi keskittyy parhaiten, kun saa kiemurrella ja keinahdella. Helsingin Sanomat 20.4.2015 http://www.hs.fi/tiede/a1305948036249 (Arkistoitu – Internet Archive)
  22. ↑ Katarina Michelsson: Elämä ei aina ole helppoa mutta nautin joka hetkestä.” AD/HD - Seurantatutkimus 30-vuoden ikään asti. ADHD-lehti 4/2006. Sivu 16. http://www.adhd-liitto.fi/sites/default/files/adhd4_2006sosiaaliturva.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
  23. ↑ a b Työpiste-verkkolehti 22.5.2012, viitattu 5.7.2013 (Arkistoitu – Internet Archive)
  24. ↑ ADHD verneri.net. Viitattu 9.5.2020.
  25. ↑ Arki toimimaan - vinkkejä lapsen myönteiseen tukemiseen ADHD-liitto (2014). Arkistoitu 7.5.2020. Viitattu 9.5.2020.
  26. ↑ a b Autismikirjon häiriöt ja niiden samanaikaisuus ADHD:n kanssan Duodecim - Käypä hoito. Viitattu 8.6.2020.
  27. ↑ a b Anu Vallinkoski: Vää­ri­nym­mär­ret­ty ADHD. Yliopisto-lehti 16/2006. https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/vaarinymmarretty-adhd#.V8WmApxbN7Y.facebook
  28. ↑ Adhd-oireiset voivat olla muita luovempia, tehokkaampia ja joustavampia – "Positiiviset piirteet usein unohdetaan, varsinkin nykypäivän koulumaailmassa" Yle Uutiset. 9.10.2018. Viitattu 15.11.2021.
  29. ↑ a b c d Anna Bratt Fynd löser gåtan adhd 8.9.2009/ 9.9.2009 (Arkistoitu – Internet Archive)
  30. ↑ [1] Jokela Markus (2006) Perimä ja ympäristö antisosiaalisuuden kehityksessä. Teoksessa Honkatukia, Päivi & Kivivuori, Janne (toim.) (2006) Nuorisorikollisuus - Määrä, syyt ja kontrolli. Nuorisotutkimusverkosto, Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 66. Nuorisoasiain neuvottelukunta, julkaisuja 33. ISBN 951-704-323-6 ISSN 0357-0126
  31. ↑ Singh I: Beyond polemics: science and ethics of ADHD. Nature Reviews. Neuroscience, December 2008, 9. vsk, nro 12, s. 957–64. PubMed:19020513 doi:10.1038/nrn2514 ISSN 1471-003X S2CID:205504587
  32. ↑ Presenting ADHD Symptoms, Subtypes, and Comorbid Disorders in Clinically Referred Adults with ADHD ncbi.nlm.nih.gov.
  33. ↑ ADHD in Girls: The Symptoms That Are Ignored in Females additudemag.com.
  34. ↑ the National Collaborating Centre for Mental Health (NCCMH). The NICE Guideline on Diagnosis and Management of ADHD in Children, Young People and Adults. http://www.rcpsych.ac.uk/files/samplechapter/niceadhdsc.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
  35. ↑ a b Tarkkaavuushäiriö aikuisiässä. JYRKI KORKEILA JA PEKKA TANI. http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo94750.pdf
  36. ↑ Eräänä päivänä Jaana Sinersalo nielaisi uuden lääkkeen, ja tunnin kuluttua hän itki onnesta – 19 vuoden "masennus" olikin ADHD Yle Uutiset. Viitattu 29.8.2021.
  37. ↑ Tiiamari Pennanen: Mistä kertoo lasten ADHD-diagnoosien nopea kasvu? (nettilehti) Lääkärilehti. 2.2.2024. Helsinki: Lääkäriliitto ry. Viitattu 2.2.2024.
  38. ↑ a b c Evaluating Dopamine Reward Pathway in ADHD, tiivistelmä, Jama
  39. ↑ Taru Mustonen: Tupakkariippuvuuden neurobiologinen tausta. Duodecim 2004;120(2):145-52.
  40. ↑ Prisma studio, Jakso 32/258: Prisma Studion ihmiskoe - näin treenaat ajan arviointia. Ensiesitys ti 3.12.2013 klo 20.00 Yle TV1
  41. ↑ Aikuisen ADHD. Diagnoosista hoitoon. Anniina Koski ja Sami Leppämäki. Suomen lääkärilehti 48/2013. http://www.potilaanlaakarilehti.fi/site/assets/files/11074/sll482013-3155.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
  42. ↑ Steven M. Butnik: Neurofeedback in adolescents and adults with attention deficit hyperactivity disorder. Journal of Clinical Psychology, 2005-05, 61. vsk, nro 5, s. 621–625. PubMed:15723361 doi:10.1002/jclp.20124 ISSN 0021-9762 Artikkelin verkkoversio.
  43. ↑ Tutkimus: ADHD-potilailla on muita hitusen pienemmät aivot. 16.2.2017. http://www.iltalehti.fi/terveys/201702162200071647_tr.shtml
  44. ↑ Biederman J. Attention-deficit/hyperactivity disorder: a selective overview. Biol Psychiatry 2005;57:1215-20
  45. ↑ http://www.continuingedcourses.net/active/courses/course003.php
  46. ↑ Martine Bellanger et al: Neurobehavioral Deficits, Diseases, and Associated Costs of Exposure to Endocrine-Disrupting Chemicals in the European Union. J Clin Endocrinol Metab. 2015 Apr; 100(4): 1256–1266. Taulukko 5. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4399309/#B24
  47. ↑ Gizer, IR.; Ficks, C.; Waldman, ID. (Jul 2009). "Candidate gene studies of ADHD: a meta-analytic review". Hum Genet 126 (1): 51–90. http://link.springer.com/article/10.1007/s00439-009-0694-x
  48. ↑ Rintahaka, P., Nuorten neuropsykiatriset häiriöt – ADHD, Aspergerin oireyhtymä ja unihäiriöt [Nuorisolääketiede]. Duodecim, 2007. 123, 215–222.
  49. ↑ Sadeh, A., R. Gruber, and A. Raviv, Sleep, Neurobehavioral Functioning, and Behavior Problems in School-Age Children. Child Development, 2002. 73(2), 405-417.
  50. ↑ Zaria Gorvett: The medications that change who we are www.bbc.com. Viitattu 24.12.2020. (englanniksi)
  51. ↑ Ruokavalio saattaa selittää ADHD-oireet osalla lapsista Yle.fi. Viitattu 4.2.2011.
  52. ↑ Seppänen, Anne: Raudanpuutteella voi olla rooli lasten ADHD:n taustalla Lääkärilehti. 2.4.2024. Viitattu 6.4.2024.
  53. ↑ Biopalautehoito (neurofeedback) lasten ja nuorten ADHD:n hoidossa www.kaypahoito.fi. Viitattu 17.12.2022.
  54. ↑ Patrick KS, Straughn AB, Perkins JS, González MA: Evolution of stimulants to treat ADHD: transdermal methylphenidate. Human Psychopharmacology, 2009, 24. vsk, nro 1, s. 1–17. PubMed:19051222 PubMed Central:2629554 doi:10.1002/hup.992
  55. ↑ Lääkkeiden käyttö lisääntyy (Arkistoitu – Internet Archive) Helsingin Sanomat 16.1.2014
  56. ↑ PETER S. JENSEN et al: 3-Year Follow-up of the NIMH MTA Study. Journal of the American Academy of Child & Adolescent Psychiatry. Volume 46, Issue 8 , Pages 989-1002, August 2007. http://www.journals.elsevierhealth.com/periodicals/jaac/article/S0890-8567%2809%2961550-1/abstract
  57. ↑ Arcos-Burgos M, Muenke M (November 2010). "Toward a better understanding of ADHD: LPHN3 gene variants and the susceptibility to develop ADHD". Atten Defic Hyperact Disord 2 (3): 139–47. http://link.springer.com/article/10.1007/s00439-009-0694-x
  58. ↑ Matti O. Huttunen: Lääkkeiden väärinkäyttö. Terveyskirjasto 23.7.2008. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam00017 (Arkistoitu – Internet Archive)
  59. ↑ LÄÄKKEET JA SEKAKÄYTTÖ. Irti huumeista ry:n verkkosivusto. http://www.irtihuumeista.fi/tietoa_ja_tukea/huumausaineet/laakkeet_ja_sekakaytto (Arkistoitu – Internet Archive)
  60. ↑ Lääkkeiden väärinkäyttö. http://www.paihdelinkki.fi/viittomakielinen-tietopankki/laakkeiden-vaarinkaytto (Arkistoitu – Internet Archive)
  61. ↑ Matti O. Huttunen, Tarkkaavuushäiriön lääkehoito. Lääkkeet mielen hoidossa 23.7.2008. (Arkistoitu – Internet Archive)
  62. ↑ Development of the DSM Kadi.myweb.uga.edu. Arkistoitu 2.12.2013. Viitattu 25.5.2009.
  63. ↑ a b American Psychiatric Association (1994). Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders DSM-IV.
  64. ↑ http://jad.sagepub.com/content/early/2012/02/05/1087054711432309 (Arkistoitu – Internet Archive)
  65. ↑ An Early Description of ADHD (Inattentive Subtype): Dr Alexander Crichton and `Mental Restlessness' (1798) Child and Adolescent Mental Health, Volume 6, Number 2, May 2001 , s. 66–73(8)
  66. ↑ p 271, An inquiry into the nature and origin of mental derangement: comprehending a concise system of the physiology and pathology of the human mind and a history of the passions and their efects.
  67. ↑ Suominen S. Tarkkaavuushäiriön (ADHD) kehittyminen lääketieteelliseksi diagnoosiksi. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 2003:10:68–83. http://koti.welho.com/sausuomi/pdf/Suominen_2003_40_68_83.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
  68. ↑ Suominen S. Tarkkaavuushäiriön (ADHD) monitieteiset selitysmallit – ristiriidasta yhteiseen ymmärrykseen? Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 2006: 43 295–308. http://koti.welho.com/sausuomi/pdf/Suominen_181206.pdf
  69. ↑ Pemoline - Withdrawn due to liver toxicity risk. WHO Pharmaceuticals Newsletter (05). 2005 http://apps.who.int/medicinedocs/en/d/Js8120e/1.3.html#Js8120e.1.3
  70. ↑ FDA’s Psychiatric Division Has Rejected Cortex’s Request to Study CX717 in Phase IIb ADHD Study http://www.businesswire.com/portal/site/home/permalink/?ndmViewId=news_view&newsId=20071011005369&newsLang=en
  71. ↑ a b New study suggests ADHD- like behavior helps spur entrepreneurial activity ScienceDaily. Viitattu 15.11.2021. (englanniksi)
  72. ↑ Haverinen, Rea: Suomalaisräppäri avoimena uutuuskirjassa: Sairastan ADHD:ta (Arkistoitu – Internet Archive) Voice.fi. 31.7.2011.
  73. ↑ Marja Hintikka Livestä tuttu Jenny Lehtinen syömishäiriöstään: ”Lääkitsin ADHD:täni sokerilla” Me Naiset. 6.6.2016. Viitattu 22.11.2016.
  74. ↑ Tuusjärvi, Jenni: Radiojuontaja Julianna Jokela valjasti ADHD:n vahvuudekseen – ’En olisi tässä ilman ADHD:ta’ Voice. 25.11.2022. Viitattu 24.3.2024.
  75. ↑ http://www.killerhiphop.com/killerhiphop-exclusive-hopsin-interview/
  76. ↑ http://www.imdb.com/name/nm1747013/bio
  77. ↑ [2]Inhimillinen tekijä, YLE (Arkistoitu – Internet Archive)
  78. ↑ Lääkkeet eivät ole tehonneet – Onko tarkkaavaisuushäiriö Nykäsen ongelmien osasyy. Ilta-Sanomat, 10.3.2004.
  79. ↑ “You’re in Brilliant Company” - Learning Disabilities Association of Washington (Arkistoitu – Internet Archive)
  80. ↑ Michaelis, Vicki: Built to swim, Phelps found a focus and refuge in water USA Today. 1.8.2008.
  81. ↑ Tähtivaara, Sarianne: Podcast: Diagnoosi mullisti Pilvi Hämäläisen elämän: ”Mitä helvettiä, tällaistako tämä voi olla” Ilta-Sanomat. 25.12.2023. Viitattu 31.12.2023.
  82. ↑ Hapuli, Noora & Leinonen, Pauliina: Sekavasti käyttäytynyt Sampo Kaulanen sai ADHD-diagnoosin - lähti yksin raittiille matkalle: ”Aikaa vain itselle toipua” Iltalehti. 31.7.2018. Viitattu 31.12.2023.
  83. ↑ Korhonen, Iida: Will.i.am: Minulla on adhd YleX. 28.4.2013. Viitattu 16.12.2013.
  84. ↑ a b Russell A. Barkley (2010). Taking Charge of Adult ADHD. The Guilford Press. pp. 34-36
  85. ↑ Barkley, R. A. (2011, May 23). Distinguishing Sluggish Cognitive Tempo From Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder in Adults. Journal of Abnormal Psychology. Advance online publication. doi:10.1037/a0023961.
  86. ↑ Adele Diamond (2005). Attention-deficit disorder (attention-deficit/ hyperactivity disorder without hyperactivity): A neurobiologically and behaviorally distinct disorder from attention-deficit/hyperactivity disorder (with hyperactivity). Cambridge University Press. http://www.devcogneuro.com/Publications/ADD.pdf

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • AD/HD nuorilla ja aikuisilla. PS-kustannus 2003.
  • Aro, Tuija: Tarkkaavaisuushäiriöinen oppilas koululuokassa. Niilo Mäki instituutti 2003.
  • Cleve, Elisabeth: Kaaoksesta kohti eheyttä: ADHD-lapsen tarina. WSOY 2003.
  • Dufva, Virpi – Koivunen, Mirjami (toim.): ADHD: Diagnosointi, hoito ja hyvä arki. Jyväskylä: PS-kustannus, 2012. ISBN 978-952-451-566-5
  • Jokinen, Kristiina: ADHD-opas koulunkäyntiavustajille. PS-kustannus 2004.
  • Lehtokoski, Anne: Aikuisen ADHD ja aivojen arvoitus. Tammi 2004.
  • MBD ja ADHD: diagnosointi, kuntoutus ja sopeutuminen. PS-kustannus 2004.
  • Sandberg, Erja: ADHD perheessä: Opetus-, sosiaali- ja terveystoimen tukimuodot ja niiden koettu vaikutus. (Diss. Opettajankoulutuslaitos: Tutkimuksia, 393) Helsinki: Helsingin yliopisto. ISSN 1799-2508 ISBN 978-951-51-2114-1 Teoksen verkkoversio.
  • Tikkanen, Märta: Sofian oma kirja: MBD-lapsen tarina. Tammi 1998.
  • Tikkanen, Märta: Sofia aikuisena: elämää MBD:n kanssa. Tammi 1998.
  • Virta, Maarit – Salakari, Anita: ADHD-aikuisen selviytymisopas. Tammi 2012.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö.
Autismin kirjon häiriöt ja muut neurologiset häiriöt
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tarkkaavaisuus-_ja_ylivilkkaushäiriö&oldid=22707861”