Taolainen filosofia

Dao (道) on Taolaisen filosofian keskeisin käsite.

Taolainen filosofia tarkoittaa taolaisuuteen liittyviä filosofisia käsitteellistyksiä ja oppirakennelmia sekä taolaisuutta kiinalaisen filosofian koulukuntana. Taolaisuus itsessään on luonteeltaan filosofis-uskonnollinen traditio, jonka juuret ovat paitsi kiinalaisissa luonnonuskonnoissa, myös filosofisluonteisissa ajatustraditioissa.

Taolaisuuden sisällä on erotettavissa luonteeltaan enemmän mystiikkaa painottavia ajatussuuntauksia, ja luonteeltaan pikemmin sekulaaria filosofiaa muistuttavia ajatussuuntauksia. Traditiot eivät kuitenkaan juuri liity toisiinsa, ja niitä yhdistää lähinnä yhteinen alkuperä. Tällöin filosofiseen taolaisuuteen viitataan usein Lao-Zhuang filosofiana. Käsite painottaa Laozin ja Zhuangzin merkitystä taolaiselle filosofialle. Tälle vastakkainen ja luonteeltaan enemmän uskonnollinen taolaisuuden suuntaus on Huang-Lao.

Taolaisen filosofian tärkeimmät klassiset perusteokset ovat Daodejing ja Zhuangzi. Kyseiset teokset ovat kokoelma useiden eri kirjoittajien useiden vuosisatojen aikana kirjoittamia tekstejä. Vaikka Daodejing nauttii taolaisuudessa yleensä suurimman klassikkoteoksen asemaa, on taolaisen filosofian kannalta Zhuangzi sitä merkittävämpi.

Historia

Muinaiskiinalainen filosofia on syntynyt ja kehittynyt suurin piirtein samaan aikaan länsimaalaisen filosofian kanssa. Filosofian varhaisin luova vaihe ajoittuu noin 600-luvulta eaa. aina 300-luvulle eaa. Kyseisenä ajanjaksona lienee myös koottu taolaisen filosofian tärkeimmät klassiset kirjoitukset ja taolainen filosofia on alkanut muovautua itsenäiseksi koulukunnaksi kiinalaisen filosofian kentällä. Taolaisen filosofian tarkkaa syntyajankohtaa ei kuitenkaan ole mahdollista määrittää, ja taolaisen ajattelun juuret saattavat juontaa huomattavasti edellä mainittua varhaisempiin aikoihin. Alun perin taolaisen filosofian otaksutaan syntyneen oppineiden erakkojen parissa, jotka ovat vetäytyneet syrjään yhteisöllisestä elämästä tavoittelemaan luonnonmukaista elämäntapaa ja havainnoimaan luonnon lainalaisuuksia. Tässä kontekstissa syntynyt alkueräinen filosofinen taolaisuus on jatkanut elämäänsä lukuisten tekstikatkelmien säilyttämänä ja klassikkoja kommentoivien uudempien kommentaarien edelleen kehittämänä.

Taolaisen filosofian keskeinen hahmo on Laozi, jonka väitetään eläneen noin 600-luvulla eaa. Nykytutkimus on hylännyt myytin Laozista todellisena historiallisena henkilönä. Hänen nimissään kirjoitetut taolaiset klassikkotekstit lienee koottu varhaisemmista teksteistä 400-300 luvuilla eaa. Lopputulos on ollut tekstikokoelma Daodejing. Daodejing on sittemmin vakiinnuttanut asemansa taolaisuuden ja taolaisen filosofian klassikkoteoksena. Daodejing sisältää rakenteensa hajanaisuudesta huolimatta selkeän päälinjan, joka on daon käsitteen kuvaaminen ja sen tutkiminen, miten ihminen voi pyrkiä elämään daon mukaista elämää.

Zhuangzin uni perhosesta. Useat Zhuangzi-teoksen filosofiset argumentit esitetään vertauskuvien, paradoksien ja jopa huumorin kautta.

Toinen suurista taolaisen filosofian klassikoista Zhuangzi on merkitty Zhuangzi-nimisen ajattelijan nimiin. Luultavasti myös tämä teos on ainakin osin koottu eri kirjoittajien tekstikatkelmista. Zhuangzi on Daodejingiin verrattuna laaja teos, joka sisältää filosofiseen taolaisuuteen liittyvien tarkastelujen ohella myös osin mystiikkaan viittaavaa ainesta. Osa taolaisen filosofian historian tutkijoista (mm. Fung Yu-Lan) otaksuvat tämän liittyvän siihen, että teos sisältää kerrostumia eri aikakausilta ja eri taolaisen filosofian koulukunnista. Aineiston hajanaisuudesta huolimatta Zhuangzi on filosofisesti Daodejingia kypsempi teos. Etenkin Zhuangzin kytkökset kiinalaiseen kielifilosofiaan mahdollistavat aiempia taolaisia kirjoituksia sofistikoituneemman filosofisen argumentaation.

Taolaisuus yhtenä kiinalaisen filosofian koulukunnista mainitaan ensimmäisen kerran 100-luvulla eaa. laadituissa Han-dynastian historiankirjoituksissa. Tuolloin taolaisen filosofian kuvattiin olevan Laozin ja Zhuangzin ajatteluun perustuva koulukunta, ja siitä käytettiin myös nimeä Lao-Zhuang -oppi. Han-dynastian aikana kiinalainen filosofia pyrki elpymään Qin-dynastian aikaisesta taantumisen tilasta, jolloin kiinnostus klassisia tekstejä ja niiden kommentointia kohtaan elpyi. Vaikka Laozi ja Zhuangzi nähtiin taolaisen ajattelun auktoriteetteina, koettiin heidän ajattelunsa jättäneen tilaa myös tulkinnalle ja kommentaareille. Merkittäviä varhaisia taolaisen filosofian kommentaareja olivat ainakin Huinanzi 140-luvulta eaa ja Liezi noin 200-luvulta jaa. Myös Yijing tulkittiin taolaisuuteen liittyväksi klassikoksi ja sen tutkiminen ja kommentaarit tulivat osaksi taolaista filosofiaa.

Han-dynastian varhaisvaiheessa kungfutselaisuus oli kehittynyt eräänlaiseksi Kiinan valtionfilosofiaksi. Han-dynastian rapautuessa kiinnostus kungfutselaisuutta kohtaan laantui, jolloin oppineisto aiempaa laajemmissa määrin myös kiinnostui sille vaihtoehtoisista koulukunnista. Taolainen filosofia näyttäytyi tuolloin tuoreena ja kiinnostavana vaihtoehtona kungfutselaisuudelle. Koska aikakauden ajattelu oli edelleen vahvasti kungfutselaisuuden sävyttämää, tulkittiin taolaisia kirjoituksia kuitenkin pitkälti kungfutselaisesta perspektiivistä. Tämä Han-dynastian loppuvaiheessa syntynyt kungfutselaisuuden värittämä tulkintatraditio tunnetaan nykyisessä tutkimuskirjallisuudessa uustaolaisuutena. Uustaolaisuuden synty ajoittuu myös samalle aikakaudelle kuin buddhalaisuuden leviäminen Kiinaan. Uustaolaisen ajattelun ja buddhalaisuuden synteesinä syntyi lopulta kiinalainen omintakeinen tulkinta buddhalaisuudesta, joka lopulta muovautui Chan- eli Zen-buddhalaisuudeksi.

Taolaisuuden sekoittuessa buddhalaisuuteen ja muihin alueen uskontoihin, sai se myös luonteeltaan ei-filosofisia muotoja. Taolaisiksi tunnustautuvat ryhmät alkoivat esimerkiksi perustaa luostareita ja taolaiseen ajatteluun alettiin liittämään alkemistisia oppeja, perinteisiä taistelulajeja tai eri alueiden luonnonuskontojen henkiolentoja ja jumaluuksia. Tästä synteesistä muodostui lopulta uskonnollisluonteinen "vulgaaritaolaisuus" jolla ei enää opillisesti ole juuri tekemistä taolaisen filosofian kanssa.

Taolaisen filosofian käsitteet

Taolainen filosofia jakaa osin saman käsitejärjestelmän muun kiinalaisen filosofian kanssa. Käsitteistä keskeisin on dao, joka kuvaa asioiden luonnollisia tapoja toimia tai luonnollisia "menettelytapoja". Muita keskeisiä käsitteitä ovat de, joka voidaan kääntää tarkoittamaan hyvettä; ming, joka tarkoittaa asian nimeä; chang, joka viittaa asian pysyvyyteen tai muuttumattomuuteen; wu wei, jolla tarkoitetaan "teotonta tekoa" eli tapaa antaa asioiden toteutua niiden luonnollisella tavalla sekä pu, joka viittaa yksinkertaisuuteen, muokkaamattomuuteen ja luonnollisuuteen. Koska käsitteet eivät käänny yksiselitteisillä tavoilla länsimaisille kielille, käytetään länsimaisessa taolaista filosofiaa käsittelevässä kirjallisuudessa usein joko osaa tai kaikkia niistä kääntämättä.

Dao

Dao (道 pinyin: dào; Wade-Giles: tao) on taolaisen filosofian peruskäsite. Käsite ei kuitenkaan ole yskinomaan taolaisuuteen liittyvä, vaan se esiintyy laajasti lukuisissa muissa kiinalaisen filosofian suuntauksissa. Esimerkiksi kungfutselaisuuden piirissä sillä on yhtä lailla merkittävä rooli. Alun perin sanan dao kirjaimellinen merkitys viittaa tiehen. Sittemmin sen merkitys on laajentunut käsittämään "tietä, jota käytetään päämäärän saavuttamiseen" tai yleisemmin "menettelytapaa". Vaikka käsite on yhteinen monille klassisen kiinalaisen filosofian suuntauksille, on taolaisen filosofian tapa suhtautua daoon kuitenkin osin poikkeava muista traditioista.

Klassisessa kiinalaisessa filosofiassa daon käsitettä on tarkasteltu ainakin kolmessa eri kontekstissa. Ensinnä dao voi ilmetä ihmisten yhteiskunnallista elämää kuvaavana ihmisen daona. Toisaalta daoa voidaan tarkastella "taivaallisena (tian) daona", eli luonnollisia asioita koskevana daona ja kolmanneksi voidaan puhua "suuresta daosta" jolloin dao viittaa koko olemassaolevan todellisuuden daoon.

Näistä ihmisen dao kuvaa sitä, miten ihminen elää, toimii ja on osana ihmisyhteisöä. Ihmisen dao omaa normatiivisen luonteen - se kuvaa sitä, miten ihmisen tulee elämäänsä järjestää ja suunnitella. Erityisesti se kuvaa sitä, miten hallitsijan tulisi valtiollisia asioita hoitaa ja miten hänen tulisi päämääriinsä pyrkiä. Dao tässä merkityksessä on erityisen keskeisessä asemassa kungfutselaisuudessa, joka pyrkii kuvaamaan ihmiselle normatiivisesti suotavia toimintamalleja ja yhteiskunnallisia toimintatapoja. Taolaisen filosofian kiinnostus kuitenkin liittyy enemmän taivaallisen daon ja suuren daon tarkasteluun, kun taas ihmisen dao nähdään tulkinnasta riippuen joko toissijaisena, irrelevanttina tai jopa kielteisenä ilmiönä.

De

De (德) on toinen taolaisen etiikan kannalta keskeinen käsite. De suomennetaan usein hyveeksi, mikä vastaa melko hyvin käsitteen merkitystä, joskin sen merkitys taolaisuudessa on joiltain osin tätä spesifimpi. De viittaa asioiden tai olentojen olemukseen sisältyvään voimaan, jonka mukaan toimiessaan asia luontaisesti toimii daon mukaisella tavalla. Tässä suhteessa de voidaan mieltää ikään kuin universaalin daon partikulaariksi ilmenemiseksi jossakin tietyssä olennossa.

Wu wei

Wu wei (無為) kytkeytyy läheisesti den käsitteeseen, ja se kuvaa taolaisen filosofian mukaista ihannehallitsijan toimintatapaa. Sanaparin osa wu tarkoittaa olematonta. Tässä kontekstissa se voi myös tarkoittaa esimerkiksi kieltoa tai kehotusta välttää asiaa, joka sanaan liitetään. Wei puolestaan tarkoittaa joko toimintaa tai tarkoitusta. Yleinen käännös on "teoton toiminta". Tällöin ajatuksena on, että tavoiteltavassa tilanteessa asioiden luonnolliseen toteutumistapaan ei keinotekoisesti puututa, jolloin asioiden oma de pääsee luonnostaan kehittymään daon mukaiseen luonnolliseen suuntaan.

Käsite wei on kuitenkin tätä kompleksisempi ja tarjoaa mahdollisuuden myös sofistikoituneemmille tulkintalinjoille. Wei voi esiintyä merkityksessä, jossa se viittaa toiminnan keinotekoisuuteen, inhimillisyyteen tai käsitteellisyyteen. Toiminta josta wei on riisuttu on tällöin ei-keinotekoista ja sellaista, joka ei perustu inhimillisiin normistoihin tai käsitteellistyksiin.

Esimerkkinä tämän kaltaisesta teottomasta toiminnasta Zhuangzi antaa teurastajan, joka uppoutuessaan työhönsä saattaa tehtävässään toimia yhtä suurella tarkkuudella, ammattitaidolla ja omistautumisella kuin tanssiaan esittävä tanssija. Keskeistä on, että toiminnalle omisatutunut lahjakas ammattilainen ei mieti toimintaansa käsitteellisesti, vaan toiminta sujuu häneltä "luonnostaan". Halveksitun teurastajan rinnastaminen tanssijaan osoittaa, että Zhuangzin mukaan teon sosiaalinen arvostus ei määritä sen tosiasiallista arvostettavuutta ja moraalista luonnetta. Pikemmin teon arvostettavuus tulee arvioida sen mukaan, missä määrin teko toteuttaa tekijänsä detä. Ihanteellinen toiminta onkin taolaisen filosofian mukaan omistautunutta ja aktiivista, mutta samalla myös luonnollista.

Joskus wu wein käsite liitetään länsimaissa talouspoliittiseen käsitteeseen laissez-faire. Tällöin wu wein soveltamisen valtiollisissa asioissa ajatellaan olevan passiivisuutta ja teottomuutta, jotta asiat saavat toteutua ilman hallitsijan keinotekoisia interventioita. Tulkintaa voidaan pitää virheellisenä tai ainakin ongelmallisena, sillä wu wei ei viittaa toiminnan passiivisuuteen, vaan pikemmin luonnollisuuteen ja hyveen eli ten mukaiseen toimintamalliin.

Ming

Ming (名) viittaa asioiden nimiin. Käsite ilmenee taolaisessa filosofiassa ainakin kahdella tavalla. Ensinnä Daodejing sisältää ajatuksen nimiin erottamattomasti liittyvästä vastakohtaisuudesta. Jos jotakin asiaa nimetään jollakin nimellä, tulee tietää paitsi mitä kyseinen nimi pitää sisällään, myös se, mitä kaikkea kyseiseen nimeen ei sisälly. Näin ollen jokainen nimettävissä oleva asia sisältää väistämättä myös vaateen sille, että sille vastakkainen tai ainakin jollain tapaa sitä täydentävä asia on olemassa ja nimettävissä.

Tästä ajatuksesta voidaan johtaa mingin toinen merkitys taolaisessa filosofiassa. Jos ihminen luo asioita ja niiden vastakohtia nimeämällä niitä, vaikuttaa tällöin siltä, että nimetyt asiat ovat vain ihmisen itsensä todellisuudesta leikkaamia osia. Nimellä taas ei voida koskaan tavoittaa koko todellisuutta, koska määritelmällisesti nimi poimii todellisuudesta aina vain rajatun osan. Todellisuuden aidompi, nimiä edeltävä luonne, vaikuttaisi tällöin olevan nimillä saavuttamattomissa oleva jäsentymätön kaaos. Tätä kaaosta jäsentääkseen ja hallitakseen ihmiset taas luovat käsitteitä.

Pu

Pu (樸) käännetään joskus veistämättömäksi puuksi. Käsitteenä se viittaa kohteensa primitiivisyyteen, yksinkertaisuuteen ja luonnonmukaisuuteen. Pu on tila, joka saavutetaan hylkäämällä ihmisten asioille antamat keinotekoiset käsitteellistykset (ming) ja muokkaamalla oma toiminta luonnolliseksi, wu wein kaltaiseksi toiminnaksi. Veistämättömyys kuvaa pu:n käsitettä siltä osin hyvin, että käsitettä käytetään taolaisessa filosofiassa ennen kaikkea kehotettaessa erilaisista distinktioista ja keinotekoisista jaotteluista luopumiseen. Todellisuutta siis ei tulisi "leikata" järjellä käsiteltäviksi paloiksi vaan hyväksyä se sellaisenaan.

Chang

Chang (常) viittaa muuttumattomaan tai ikuiseen. Käsitettä käytetään taolaisessa filosofiassa viittaamaan paitsi asian pysyvään luonteeseen, myös laajemmin esimerkiksi toden tai universaaliuden synonyyminä. Daodejingin tunnettu avauslause "dao, jonka voi sanoin ilmaista, ei ole muuttumaton dao" kuvaa hyvin käsitteen merkitystä. Vain sellainen dao, jota on aina ja kaikkialla sama kaikille olennoille, on muuttumaton ja universaalisti merkittävä.

Taolainen etiikka

Väittely kalan ilosta. Zhuangzin tarina kertoo väittelystä, joka koskee kalan kokemaa iloa. Ihminen ei voi tietää mistä kala iloitsee, koska ilo on olennolle sisäinen kokemus. Toisaalta samasta syystä emme voi myöskään tietää, mitä muut ihmiset tietävät. Vertaus kertoo inhimillisen tiedon rajoista ja esittää vasta-argumentin väitteelle, jonka mukaan hyvästä elämästä voitaisiin esittää luotettavaa tietoa.

Vaikka taolainen filosofia hyväksyy daon käsitteen käyttämisen kuvattaessa ihmisen daoa eli yhteiskunnallisia normeja ja toimintatapoja, se suhtautuu silti kriittisesti ihmisen daon normatiiviseen ensisijaisuuteen. Toisin sanoen, taolainen filosofia ei ole erityisen kiinnostunut ihmisten yhteiskunnallisten normien kuvaamisesta tai tutkimisesta, ja se on skeptinen sen suhteen, että ihmisen daoa tutkimalla voitaisiin saada selvyys hyvän ihmiselämän edellytyksistä. Useat klassiset taolaiset tekstit kuten Daodejing on kylläkin kirjoitettu siitä näkökulmasta, kuin ne kuvaisivat daon mukaisen hallintatavan edellytyksiä. Tämä kuitenkin liittyy enemmän siihen, että kiinalaiselle filosofialle ominaista on tarkastella kysymyksiä juuri hallintotavan ja vallankäytön näkökulmasta. Vaikka Taolaisuus kuvaakin klassisissa teksteissään viisaan hallitsijan edellytyksiä, suhtautuu Taolaisuus kuitenkin kriittisesti ajatukseen, jonka mukaan ihannehallitsija olisi selkeää ja nimettävissä olevaa toimintatapaa noudattava legalisti, kuten kungfutselainen herrasmies "junzi".

Taolaisen filosofian mukaan merkittävämpi ja luonteeltaan pysyvämpi tao on sen sijaan taivaallinen tai suuri tao. Toisin kuin ihmisen taoa, ei suurta taoa ole mahdollista pelkistää nimettävissä oleviksi säännöiksi tai toimintamalleiksi. Oleellinen ero Suuren daon ja ihmisen daon välillä on suuren daon pysyvyys tai muuttumattomuus. Tämä ero tulee ilmaistuksi ja Daodejingin avausjakeessa:

"Tao, jonka voi sanoin ilmaista, ei ole muuttumaton Tao.

Nimi, jonka voi nimetä, ei ole muuttumaton nimi."

Jae luo kontrastin partikulaaristen ihmisen daojen ja muuttumattoman taivaallisen daon tai suuren daon välille. Taolaisessa filosofiassa kyseinen jaottelu on keskeinen. Siinä missä ihmisten daot ovat nimettävissä olevia normatiivisia ja deskriptiivisiä kuvauksia hyvistä toimintatavoista, on suuri dao luonteeltaan ei-normatiivinen, käsitteellisesti mahdoton kuvata ja ennen kaikkea muuttumaton, koko olemassaolevan maailman luonnonmukainen tapa toimia ja toteutua.

Eräs taolaisen filosofian keskeinen tulkinnanvarainen kysymys on, nähdäänkö ihmisten daot - eli karkeistaen ilmaistuna ihmiskunnan luomat yhteisölliset säännöt - suurelle daolle vastakkaisina, suuresta daosta riippumattomina vai suuresta daosta johdettuina sääntöinä. Jälkimmäistä tulkintaa ovat kannattaneet ennen kaikkea sellaiset ajattelijat, jotka pyrkivät luomaan synteesiä taolaisen ja kungfutselaisen filosofian välille. Tällöin kungfutselaisuuden voitaisiin ajatella olevan ikään kuin käytännön ihmiselämään sovellettua suuren daon noudattamista.

Taolaisessa filosofiassa kyseinen tulkinta ei kuitenkaan ole tyypillinen. Sen sijaan taolaiselle filosofialle ominaista on ajatella, että suuri tao ei luonnostaan oikeuta mitää tiettyä yksittäistä ihmisen daoa eli yhteisöllistä normistoa. Edelleen jää avoimeksi, voidaanko suuren daon kautta oikeuttaa kenties useita erilaisia, jopa keskenään ristiriitaisia normistoja, vai onko kenties niin, että suuri dao ei omaa lainkaan vastaavuutta ihmiselämää koskeviin normistoihin. Ongelmaan on esitetty taolaisen filosofian piirissä useita toisistaan poikkeavia ratkaisuja.

Ensinnä voidaan olettaa, että suuren daon ja ihmisen daon välillä ei ole mitään vastaavuutta, eikä hyvää ihmiselämää koskevaa normatiivista perustaa ylipäänsä ole olemassa. Tällöin kaikki erilaisten ihmisten daojen kuvaamat sosiaaliset säännöt ja rakenteet olisivat puhtaasti illusorisia, eikä niillä olisi todellista merkitystä hyvän ihmiselämän kannalta. Tästä seuraavaa tulkintaa voidaan länsimaalaisin termein kutsua nihilistiseksi: todellisuuden luonne on ihmisen näkökulmasta kaoottinen ja ei käsitettävissä, eikä ihmisen toimilla ole minkäänlaista normatiivista merkitystä.

Toisaalta voidaan olettaa, että vaikka ihmisen daoilla ei ole normatiivista merkitystä, niin suurella daolla tai taivaallisella daolla tämän kaltainen merkitys on. Koska kaikki sanallisesti ilmaistavissa ja nimettävissä olevat säännöt kuitenkin ovat luonteeltaan ihmisen daoja, ei tämän tulkinnan mukaan ole mahdollista tehdä kielellistä tai järkiperäistä esitystä siitä, millainen olisi hyvä ja suuren daon mukainen ihmiselämä.Tähän tulkintaan liittyy myös taolaiselle filosofialle ominainen taipumus "hiljaisuuteen" - pyrkimys välttää asioiden esittämistä suoraan tai ylipäänsä sanallisesti. Eräs kyseisen tulkintaperinteen kannattajista on Shen Dao, jonka mukaan paras tieto minkä ihminen voi saada asioiden toivotusta tilasta on siinä, miten asiat tosiasiallisesti toteutuvat. Shen Daon tulkintaa on verrattu joskus stoalaisuuteen, sillä stoalaisten tavoin kyseinen tulkinta kannattaa näkemystä, jossa maailman luonnollisella tavalla edetä on normatiivinen merkitys. Tällöin ihmiselle parasta on maailman luonnolliseen kulkuun taipuminen.

Kolmanneksi voidaan esittää Zhuangzin kannattama tulkintalinja. Zhuangzi havaitsi ristiriidan yleisessä taolaisessa käsityksessä, jonka mukaan (kielellisesti ilmaistavat) ihmisten daot olisivat aina vääriä tai puutteellisia: koska ihmisen dao on luonteeltaan mikä tahansa kielellinen tai järjellä käsitettävä ohje, olisi ohje olle noudattamatta ihmisen daoa itsessään ihmisen dao ja normatiivisena lauseena sisäisesti ristiriitainen. Näin ollen mitään yksittäistä ihmisten yhteisöllistä tapaa ei voida taolaisen filosofian keinoin osoittaa vääräksi, jos ei myöskään oikeaksi. Zhuangzi edelleen havaitsi, että noudattamalla tiettyä ihmisen daoa ihminen osoittaa, että kyseisen daon noudattaminen on mahdollista. Tällöin kyseinen ihmisen dao ei voi olla ainakaan avoimessa ristiriidassa suuren daon kanssa, sillä suuri dao käsittää kaikki olemassaolevat ja tapahtuneet asiat. Tästä tulkinnasta voidaan edelleen johtaa taolaiselle filosofialle ominainen pluralismi: koska kaikki elettävissä olevat daot ovat väistämättä osa suurta daoa, ei ole mielekästä pyrkiä ohjaamaan ihmisiä minkään tietyn daon mukaiseen elämäntapaan.

Neljänneksi voidaan esittää kanta, jonka mukaan on olemassa suureen daoon tai taivaalliseen daoon liittyvä yksittäinen ja muita taoiteltavampi olemassaolon tapa, joka ei kuitenkaan ole ihmiselämää kuvaava tai ihmiselle ymmärrettävissä. Kyseinen tulkinta on siinä suhteessa enemmän uskonnollinen kuin filosofinen, että mitään järkiperäisiä perusteita kyseisen kataisen daon olemassaololle ei määritelmällisesti ole mahdollista esittää: mikäli normatiivista merkitystä omaava suuri dao olisi sanallisesti tai järkiperäisesti kuvattavissa, lakkaisi se olemasta suuri dao ja olisi sen sijaan ihmisen dao. Sen sijaan tämän daon tulisi olla jossain suhteessa yli-inhimillinen, ja tapa jolla siitä saataisiin tietoa tai sen mukaan elettäisiin ei voisi olla filosofinen, vaan pikemmin esoteerinen tai mystinen.

Vaikka tulkintalinjat eroavat toisistaan monilta osin, on niissä kaikissa yhteneviä piirteitä. Kaikki taolaisen filosofian tulkinnat suhtautuvat kriittisesti siihen, että ihmisen dao olisi normatiivisesti ensisijainen tai ylipäänsä merkittävä. Kaikki taolaisen filosofian tulkinnat myös tulevat siihen lopputulokseen, että yksittäistä moraalisesti velvoittavaa elämäntapaa tai yhteiskunnallista järjestystä ei ole mahdollista sanallisesti kuvata. Tässä suhteessa taolainen filosofia eroaa myös olennaisesti kungutselaisuudesta. Lisäksi kaikki tulkinnat hyväksyvät sen, että normatiivisesti ensisijaista on suuri dao tai taivallinen dao, ja että nämä tavalla tai toisella liittyvät asioiden luonnolliseen tapaan olla.