Sven Hassel

Sven Hassel
Henkilötiedot
Syntynyt	19. huhtikuuta 1917 Själlanti, Tanska
Kuollut	21. syyskuuta 2012 (95 vuotta)
Kirjailija
Esikoisteos	Tuomittujen Legioona (1953)
Aiheesta muualla
www.svenhassel.net ja www.svenhassel.com
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Sven Hassel (19. huhtikuuta 1917 – 21. syyskuuta 2012) oli tanskalaissyntyinen kirjailija, joka kirjoitti näennäisen omaelämäkerrallisia romaaneja väitetyistä kokemuksistaan toisessa maailmansodassa.

Keskustelu ja kritiikki

Hasselin elämäkerta on kiistelty. Kirjojensa mukaan hän värväytyi Saksan armeijaan ennen sotaa ja palveli kaikilla Saksan rintamilla lukuun ottamatta Pohjois-Afrikkaa, jonne häntä ja hänen yksikköään vienyt joukkojenkuljetuslaiva olisi torpedoitu. Lisäksi hän olisi palvellut panssariyksikössä, jonka määritelmä vaihtuu vuorotellen koulutusyksiköstä rangaistusyksikköön. Tällaisia rangaistusosastoja on ollut Saksan armeijassa, kuten muissakin armeijoissa. Hän on muun muassa väittänyt saaneensa Mannerheim-ristin Suomen rintamalla talvisodassa, jossa hän palveli osana Saksan armeijan epävirallisesti Suomeen lähettämää komennuskuntaa. (Mannerheim-ristiä ei talvisodan aikana ollut olemassakaan. Ensimmäinen Mannerheim-risti myönnettiin 22.7.1941 silloiselle everstille Ruben Lagukselle. Kenellekään ei myönnetty ko. ristiä talvisodan ansioista takautuvasti.)

Tanskalainen Erik Haaest kirjoitti Sven Hasselista kirjan, jonka mukaan Hassel olisikin ollut Borge Pedersen -niminen pikkurikollinen, joka oli sodan aikana esiintynyt omatekoisessa univormussa väittäen nimekseen Heinrich Himmler. Haaestin mukaan Sven Hasseliksi itseään kutsuva mies olisi viettänyt pari vuotta vankilassa sodan jälkeen ja tutustunut siellä oikeisiin veteraaneihin ja kirjoituttanut ensimmäisen, todenmukaisimmaksi esitetyn kirjansa Tuomittujen legioona haamukirjoittajalla. Loput hänen teoksistaan olisi kirjoittanut hänen vaimonsa. Myös Haaestin luotettavuutta on kritisoitu, sillä hänen toimittajanuransa perustui lähinnä keltaiselle lehdistölle kirjoitettuihin skandaalinkäryisiin artikkeleihin. Niin ikään Haaestin esittämistä väitteistä on löydetty ristiriitaisuuksia.

On kuitenkin huomioitavaa, että Hasselin kirjoissa on useita selkeitä plagiointikohtia muista kuuluisista sotakirjoista, kuten Länsirintamalta ei mitään uutta ja Tuntematon sotilas. Ainoastaan muutamaa sanaa on muutettu.

Elämäkerta

Hassel väitti syntyneensä Sven Pedersen -nimisenä Frederiksborgissa, Själlannissa, Tanskassa. Myöhemmin hän otti sukunimekseen äitinsä tyttönimen Hassel. Neljäntoista ikäisenä hän liittyi kauppalaivastoon kajuuttapoikana ja työskenteli laivalla vuoteen 1936, jolloin hän liittyi armeijaan.

Vuoden 1990 haastattelussa hän sanoi: ”Saksa sattui olemaan lähempänä kuin Englanti, menin Wehrmachtin värväystoimistoon pestautumaan, mutta se ei ollut niin helppoa kuin olin kuvitellut. Vain Saksan kansalaiset kelpasivat palvelukseen. Sen jälkeen kun olin kuuden kuukauden ajan yrittänyt mennä armeijaan, seitsemäs ratsuväkirykmentti lopulta hyväksyi minut sillä ehdolla, että minusta tulisi laillinen saksalainen.” Myöhemmin hän palveli Eisenachiin sijoitetussa 2. panssaridivisioonassa ja vuonna 1939 hän toimi panssarivaunun kuljettajana Puolan valloituksessa.

Vuoden kuluttua hän yritti paeta. ”... Olin vain yksinkertaisesti lopussa. Lyhyen loman jälkeen jätin palaamatta yksikkööni. Sitä sanottiin karkuruudeksi. Minut siirrettiin sonderabteilungiin, rikollisten ja toisinajattelijoiden muodostamiin rangaistusjoukkoihin.”

Hän palveli 2. ratsuväkirykmentissä ja myöhemmin 11. sekä 27. erikoisrykmentissä (6. panssaridivisioona). Hän oli konekivääriampuja ja yleni upseerikokelaaksi. Hassel soti kaikilla rintamilla Pohjois-Afrikkaa lukuun ottamatta ja haavoittui useita kertoja. Hassel väittää myös palvelleensa yksikkönsä kanssa salaa talvisodassa Suomessa, jossa hänet olisi palkittu Mannerheim-ristillä. Hassel kuitenkin sekoitti tämän kyseisen mitalin saamaansa 3. tai 4. luokan Vapaudenristiin, jollainen hänellä on nähty olevan.

Lopulta hän saavutti luutnantin arvon ja vastaanotti 1. ja 2. luokan rautaristit. Vain kaksi miestä selvisi hengissä 27. rykmentistä. Hän antautui neuvostojoukoille Berliinissä 1945 ja vietti seuraavat vuodet erilaisilla sotavankileireillä. Hän alkoi kirjoittaa ensimmäistä kirjaansa Tuomittujen legioonaa ollessaan pidätettynä.

Vuonna 1949 hänet vapautettiin, ja hän oli suunnittelemassa liittyvänsä Ranskan muukalaislegioonaan, kun tapasi Dorthe Jensenin, jonka kanssa hän meni naimisiin 1951. Hassel meni töihin autotehtaaseen, mutta hänen vaimonsa rohkaisi häntä kirjoittamaan kokemuksistaan. De Fordometes Legion (Tuomittujen Legioona) julkaistiin 1953.

Vuonna 1957 Sven Hassel kärsi sodan aikana hankitusta sairaudesta ja halvaantui melkein kahdeksi vuodeksi. Hän kiittääkin monien kirjojensa (esimerkiksi Gestapo, 1963) esipuheessa Hampurin kaupungin trooppisten tautien laitosta, jossa hän sai terveytensä takaisin.

Toipumisen jälkeen hän alkoi kirjoittaa lisää kirjoja. 1964 hän muutti Barcelonaan, Espanjaan, jossa hän asui kuolemaansa saakka. Kokonaisuudessaan hän julkaisi neljätoista romaania, jotka on käännetty kahdeksalletoista kielelle. 1987 hänen kirjastaan Kuolema telaketjuilla tehtiin elokuva nimellä Rangaistuspartio.

Kirjat

Kirjoissaan Hassel kuvaa sotaa sekä päähenkilön että kertojan silmin. Kirjat kertovat rikollisista, sotaoikeuden tuomitsemista ja poliittisesti epäluotettavista sotilaista koostuvan 27. rangaistusrykmentin urotöistä. Svenin lisäksi heihin kuuluu Legioonalainen (entinen Ranskan muukalaislegioonan sotilas, nimeltään Alfred Kalb), jättiläinen, jota kutsutaan ironisesti Pikkuveljeksi (Wolfgang Creutzfeld), kasarmidiileri Joseph Porta, joukkueenjohtaja vääpeli Vanha (Willie Beier), Barcelona Blom, Espanjan sisällissodan veteraani molemmilta rintamilta, supersotilas ja fanaatikko Julius Heide, jota muut eivät aina siedä, rykmentinkomentaja Hinka, Suur-Saksan hallimestari Wolf, sekä ylioppilas Hugo Stege ja komppanianpäälliköt Ohlsen ja Löwe. Myös Luuranko, Bauer, Möller, Puhveli, ja Gregor Martin eli ”kenraalin autonkuljettaja” vierailevat jonkin aikaa, mutta kaatuvat kuten melkein kaikki muutkin ankarien taistelujen vuoksi. He palvelevat useimmilla rintamilla aina Pohjois-Suomesta Venäjälle ja Normandiassa maihinnousun aikana. Hassel ilmoittaa hahmojen perustuvan todellisiin ihmisiin ja tapahtumien liittyvän historiallisiin tapahtumiin.

Hasselin näkökulma sotaan on julma: Sotilaat taistelevat vain selviytyäkseen ja Geneven sopimus on merkityksetön kaikille osapuolille. Ihmiset kuolevat sattumalta tai hyvin vähäisistä syistä. Ajoittaiset miellyttävät hetket ja rauhanomaiset kohtaamiset katkeavat brutaalisti. Pahantahtoiset preussilaiset upseerit uhkailevat miehiään sotaoikeudella ja teloittavat näitä vähäisistäkin syistä. Tosin tätä tapahtui muissakin armeijoissa, muun muassa Neuvostoliiton. Toisinaan tyytymättömät sotilaat ampuvat omat upseerinsa päästäkseen näistä eroon. Rykmentistä selvisi hengissä vain muutama, koska rangaistusjoukot olivat uhrattavissa helpommin kuin tavalliset joukot.

Hassel itse väittää olleensa niin pätevä käsikranaatinheittäjä, että osui sadankin metrin päästä puolen metrin ympyrään, ja myös nakanneensa muutaman kranaatin tällä tavoin jonkun erityisen vihatun upseerin tai SS-miehen niskaan.

Teosluettelo

• Tuomittujen legioona (1953)
• Kuolema telaketjuilla (1958)
• Aseveljet (1960)
• Rangaistuspataljoona (1962)
• Gestapo (1963)
• Monte Cassino (1965)
• Tuhotkaa Pariisi! (1967)
• SS-kenraali (1969)
• Petetty armeija (1971)
• Rumputuli (1973)
• Herran hylkäämät (1976)
• Sotaoikeus (1978)
• G.P.U. (1981)
• Komissaari (1984)

Aiheesta muualla

• Porta’s Kitchen (fanisivu)
• Sven Hassel web site (kirjailijan oma sivu)
• Rangaistuspartio Internet Movie Databasessa (englanniksi)