Suomen urheilu 2006
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomen urheilu 2006 käsittelee vuoden 2006 merkittäviä uutisia ja tapahtumia suomalaisessa urheilussa.
Vuoden urheilija
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Urheilutoimittajain Liiton Vuoden urheilija -äänestyksessä kymmenen parhaan joukkoon sijoittuivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Jukka Keskisalo | Yleisurheilu |
| 2. | Tanja Poutiainen | Alppihiihto |
| 3. | Tero Pitkämäki | Yleisurheilu |
| 4. | Amin Asikainen | Nyrkkeily |
| 5. | Matti Hautamäki | Mäkihyppy |
| 6. | Janne Ahonen | Mäkihyppy |
| 7. | Jarkko Nieminen | Tennis |
| 8. | Jääkiekon miesten maajoukkue | Jääkiekko |
| 9. | Jani Lakanen | Suunnistus |
| 10. | Hannu Manninen | Yhdistetty |
| Lähde: [1] | ||
Vuoden naisurheilijaksi valittiin alppihiihtäjä Tanja Poutiainen ja vuoden valmentajaksi yleisurheiluvalmentaja Tommy Ekblom.[1]
Olympialaiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Torinon talviolympialaisissa 10.–26.2. Suomi saavutti kuusi hopeamitalia ja kolme pronssia.[2]
- Torinon talviparalympialaisissa 10.–29.3. Suomi jäi ensi kerran talviparalympialaisissa ilman mitalia. Suomen seitsemän urheilijan joukkueen parhaat saavutukset olivat kaksi neljättä sijaa.[3]
Aerobic
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- FISAF-liiton maailmanmestaruuskilpailuissa 12.–14.10. Rotterdamissa, Alankomaissa Tiia Piili voitti neljännen kerran kultaa ja Rita Niemi saavutti pronssia naisten kilpailussa. Jouni Viitanen saavutti miesten sarjassa pronssia.[4]
- FISAF-liiton Euroopan-mestaruuskilpailuissa 17.–21.5. Kiovassa, Ukrainassa Tiia Piili ja Rita Niemi ottivat naisten sarjassa kaksoisvoiton. Piilille mestaruus oli neljäs. Juuso Väisänen saavutti miesten puolella pronssia.[5]
Alppihiihto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Torinon talviolympialaisissa Tanja Poutiainen saavutti suurpujottelussa hopeaa ja sijoittui pujottelussa kuudenneksi. Kalle Palander oli suurpujottelussa yhdeksäs.[6]
- Maailmancupkaudella 2005–2006 Kalle Palander sijoittui pujottelucupissa toiseksi, suurpujottelucupissa viidenneksi ja kokonaiscupissa seitsemänneksi. Tanja Poutiainen oli pujottelucupissa viides ja suurpujottelucupissa kahdeksas.[7]
Amerikkalainen jalkapallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Vaahteramaljan eli miesten Suomen-mestaruuden voitti Porvoon Butchers. Se voitti 16.9. Helsingissä pelatussa loppuottelussa Helsinki Wolverinesin 41–22. Pronssia sai Seinäjoki Crocodiles.[8]
Ampumahiihto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Torinon talviolympialaisissa Suomen ainoa edustaja Paavo Puurunen sijoittui parhaimmillaan 12:nneksi 20 kilometrillä.[9][10]
Ammunta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailuissa 23.7.–5.8. Zagrebissa, Kroatiassa paras suomalaissaavutus henkilökohtaisissa kilpailuissa oli Vesa Saviahteen viides sija ilmakiväärin liikkuvan maalin 40 laukauksen sekajuoksuissa, eikä Suomi saanut joukkuekilpailuistakaan mitaleja.[11]
- Haulikkolajien Euroopan-mestaruuskilpailuissa 28.8.–3.9. Mariborissa, Sloveniassa Marko Kemppainen ja Maarit Lepomäki saavuttivat skeetissä pronssia.[12]
Autourheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rallin maailmanmestaruussarjassa Fordilla ajanut Marcus Grönholm saavutti hopeaa yhden pisteen ranskalaiselle Sébastien Loebille hävinneenä ja saman tallin Mikko Hirvonen pronssia. Grönholm voitti tammikuussa Monte Carlo -rallin, helmikuussa Ruotsin rallin, kesäkuussa Akropolis-rallin, elokuussa Suomen rallin, lokakuussa Turkin rallin marraskuussa Uuden-Seelannin rallin ja joulukuussa Walesin rallin. Hän kasvatti MM-osakilpailuvoittojensa määrän suomalaisittain ennätykselliseen 25:een. Hirvonen ajoi ensimmäiseen MM-osakilpailuvoittoonsa lokakuussa Australian rallissa.[13]
- Formula 1:n maailmanmestaruussarjassa McLarenilla ajanut Kimi Räikkönen sijoittui viidenneksi. Yksittäisissä osakilpailuissa hän sijoittui kaksi kertaa toiseksi ja neljä kertaa kolmanneksi. Maailmanmestari Keke Rosbergin Saksaa edustanut poika Nico Rosberg sijoittui kokonaispisteissä 17:nneksi.[14][15] Räikkösen sopimus siirtymisestä Ferrarin kuljettajaksi seuraavaksi kaudeksi julkistettiin.[16][17]
Curling
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Torinon talviolympialaisissa Markku Uusipaavalniemen kipparoima Suomen joukkue saavutti miesten kilpailussa hopeaa.[18][19]
Freestylehiihto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Torinon talviolympialaisissa miesten kumparelaskussa Mikko Ronkainen saavutti hopeaa.[20]
- Maailmancupkaudella 2005–2006 lumikourucupin voitti 16-vuotias Kalle Leinonen, joka sijoittui kokonaiscupissa kymmenenneksi. Sami Mustonen sijoittui kumparelaskucupissa kolmanneksi ja Jenni Kilpinen skicrosscupissa viidenneksi.[21]
Hiihtosuunnistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Euroopan-mestaruuskilpailuissa 22.–26.2. Ivanovossa, Venäjällä Suomi saavutti hopeaa sekä miesten että naisten viestissä, ja naisten pitkällä matkalla Hannele Valkonen sijoittui pronssille.[22]
- Maailmancupin kokonaispisteissä Staffan Tunis sijoittui kolmanneksi ja Hannele Valkonen neljänneksi.[23]
Ilmailu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Laskovarjohyppyjen maailmanmestaruuskilpailuissa 5.–11.8. Gerassa, Saksassa Heini Elo voitti kuvaajansa Klas Ramsayn kanssa naisten freestylehyppyjen maailmanmestaruuden. Mestaruus oli ensimmäinen suomalaisten voittama.[24]
Jalkapallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen A-maajoukkueen päävalmentajana aloitti britti Roy Hodgson. Joukkue aloitti syys-marraskuussa vuoden 2008 Euroopan-mestaruuskilpailujen karsinnat voittamalla vieraskentällä Puolan 1–3, pelaamalla Helsingissä Portugalin kanssa tasan 1–1, pelaamalla vieraskentällä Armenian kanssa maalittoman tasapelin sekä voittamalla vieraissa Kazakstanin 0–2 ja Helsingissä Armenian 1–0.[25]
- Michael Käldin valmentama Suomen naisten maajoukkue voitti vuoden 2007 MM-kilpailujen karsinnoissa vieraskentällä Puolan ja Tampereella Belgian, pelasi vieraissa Espanjan kanssa tasan ja voitti elokuussa Tampereella Tanskan, mutta syyskuussa vieraskentällä Tanskalle kärsitty 1–0-tappio tiesi sitä, että Suomi ei selviytynyt MM-kilpailuihin.[26]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Tampere United, hopeaa sai Helsingin Jalkapalloklubi ja pronssille sijoittui valkeakoskelainen FC Haka.[27]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti espoolainen FC Honka, hopeaa sai pietarsaarelainen FC United ja pronssille sijoittui Helsingin Jalkapalloklubi.[28]
Judo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Euroopan-mestaruuskilpailut järjestettiin 26.–28.5. Tampereella. Parhaana suomalaisena Nina Koivumäki sijoittui alle 57-kiloisten sarjassa viidenneksi. Jaana Sundberg alle 52-kiloisissa ja Valtteri Jokinen alle 60-kiloisissa sijoittuivat yhdeksänneksi.[29]
Jääkiekko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Torinon talviolympialaisissa Erkka Westerlundin valmentama Suomen miesten maajoukkue saavutti hopeaa voitettuaan puolivälierissä Yhdysvallat 4–3 ja välierissä Venäjän 4–0 mutta hävittyään loppuottelussa Ruotsille 2–3. Suomen naisten maajoukkue sijoittui neljänneksi hävittyään pronssiottelussa Yhdysvalloille 0–4.[30][31]
- Miesten maailmanmestaruuskilpailuissa 5.–21.5. Riiassa, Latviassa Suomi saavutti pronssia hävittyään välierissä Tšekille 1–3 mutta voitettuaan pronssiottelussa Kanadan 5–0.[32]
- Miesten SM-liigassa Jukka Jalosen valmentama Hämeenlinnan Pallokerho voitti ensimmäisen Suomen-mestaruutensa. Se voitti loppuottelusarjassa Porin Ässät otteluvoitoin 3–1. Pronssille sijoittui Oulun Kärpät.[33]
- Naisten Suomen-mestaruuden vei kaikki kolme loppuottelua voittanut Tampereen Ilves, hopealle sijoittui Oulun Kärpät ja pronssia sai Espoo Blues.[34]
- NHL:ssä Teppo Numminen pelasi 13.11. runkosarjassa 1252. ottelunsa ja nousi eniten runkosarjaotteluita pelanneeksi eurooppalaiseksi ohi Jari Kurrin.[35]
Jääpallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailuissa 28.1.–5.2. Ruotsissa Suomi saavutti pronssia hävittyään välierissä Ruotsille 1–3 ja voitettuaan pronssiottelussa Kazakstanin 7–4. Alkulohkossa Suomi voitti Ruotsin 5–4.[36]
- Miesten Suomen-mestaruuden vei Tornion Palloveikot, joka voitti 18.3. Haaparannalla pelatussa loppuottelussa Oulun Luistinseuran 8–4. Pronssille sijoittui porilainen Narukerä.[37]
Keilailu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten maailmanmestaruuskilpailuissa 30.8.–8.9. Busanissa, Etelä-Koreassa Kimmo Lehtonen, Osku Palermaa, Kai Virtanen, Petri Mannonen, Lasse Lintilä ja Petteri Salonen saavuttivat joukkuekilpailussa pronssia. Mannonen sijoittui mastersissa, all eventsissa sekä Salosen ja Lintilän kanssa triokilpailussa viidenneksi.[38]
- Naisten Euroopan-mestaruuskilpailuissa 24.8.–3.9. Böblingenissä, Saksassa Reija Lundén, Mari Santonen, Jaana Strömberg, Minna Mäkelä ja Piritta Kantola saavuttivat joukkuekilpailussa hopeaa. Mäkelä saavutti pronssia mastersissa sekä Lundén ja Kantola parikilpailussa.[39]
- Henkilökohtaisessa maailmancupissa 5.–10.11. Osku Palermaa voitti loppuottelussa norjalaisen Petter Hansenin sarjavoitoin 2–1.[40]
Koripallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Lappeenrannan NMKY, hopeaa sai runkosarjan voittanut Joensuun Kataja ja pronssille sijoittui Espoon Honka.[41]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti helsinkiläinen Pantterit, hopeaa sai Äänekosken Huima ja pronssille sijoittui BC Nokia.[42]
Käsipallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten Suomen-mestaruuden voitti 20. kerran karjaalainen BK-46, hopeaa sai siuntiolainen Sjundeå IF ja pronssille sijoittui Riihimäen Cocks.[43]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti helsinkiläinen HIFK/Comets, hopeaa sai Sjundeå IF ja pronssille sijoittui BK-46.[44]
Lentopallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Heinä-elokuussa pelatussa maailmanliigan alkulohkossa italialaisen Mauro Berruton valmentama Suomen miesten maajoukkue voitti 12 ottelustaan neljä: kolme kertaa Portugalin ja 20.8. viimeisessä ottelussaan vieraskentällä Catamarcassa Argentiinan. Brasilia voitti Suomen kaikissa neljässä ottelussa. Suomi sijoittui maailmanliigassa yhdeksänneksi.[45]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Tampereen Isku-Volley, hopeaa sai Salon Piivolley ja pronssille sijoittui rovaniemeläinen Perungan Pojat.[46]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti hämeenlinnalainen Vanajan Racing Club, hopeaa sai Salon Viesti ja pronssille sijoittui pihtiputaalainen Ploki-Harmonie.[47]
Lumilautailu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Torinon talviolympialaisissa miesten lumikourussa Markku Koski saavutti pronssia.[48]
Melonta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ratamelonnan maailmanmestaruuskilpailuissa 17.–20.8. Szegedissä, Unkarissa Jenni Honkanen ja Anne Rikala saavuttivat pronssia kajakkikaksikoiden 200 metrillä. Edellisen kerran suomalaisnaiset olivat yltäneet MM-mitaleille vuonna 1950. Lisäksi Honkanen ja Rikala sijoittuivat kahdeksanneksi 500 metrillä. Kimmo Latvamäki, Lauri Palmroth, Petteri Pitkänen ja Jaakko Selivaara sijoittuivat kajakkinelosten 200 metrillä seitsemänneksi.[49]
- Ratamelonnan Euroopan-mestaruuskilpailuissa 6.–9.7. Račicessa, Tšekissä Jenni Honkanen ja Anne Rikala saavuttivat pronssia kajakkikaksikoiden 200 metrillä. Rikala sijoittui kajakkiyksiköiden 500 metrillä viidenneksi.[50]
Moottoripyöräily
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Enduron maailmanmestaruussarjassa Samuli Aro voitti Enduro 2 -luokassa maailmanmestaruuden, Mika Ahola saavutti samassa luokassa hopeaa ja Marko Tarkkala sijoittui Enduro 3 -luokassa pronssille. MM-joukkuekilpailussa Suomi voitti maailmanmestaruuden, ja joukkueessa ajoivat Aron, Aholan ja Tarkkalan lisäksi Juha Salminen, Petri Pohjamo ja Jari Mattila.[51]
- Enduron GNCC-sarjassa Yhdysvalloissa Juha Salminen voitti toisen peräkkäisen mestaruutensa.[52]
- Ratamoottoripyöräilyn maailmanmestaruussarjassa Mika Kallio saavutti hopeaa 125-kuutioisten luokassa. Sivuvaunuluokassa Pekka Päivärinta ja Timo Karttiala saavuttivat hopeaa sekä Tero Manninen ja Pekka Kuismanen pronssia.[53]
- Maarata-ajon maailmanmestaruussarjassa Joonas Kylmäkorpi saavutti hopeaa. Tämä oli ensimmäinen suomalainen MM-mitali tässä lajissa.[54]
Nyrkkeily
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Amin Asikainen voitti 5.5. Helsingissä ammattilaisten EU:n mestaruuden keskisarjassa tyrmäämällä viidennessä erässä ranskalaisen Christophe Tendilin ja 3.6. Hannoverissa EBU-liiton Euroopan-mestaruuden tyrmäämällä kahdeksannessa erässä saksalaisen Sebastian Sylvesterin.[55]
- Miesamatöörien Euroopan-mestaruuskilpailuissa 13.–23.7. Plovdivissa, Bulgariassa Robert Helenius saavutti hopeaa yli 91-kiloisten sarjassa.[56]
- Naisamatöörien Euroopan-mestaruuskilpailuissa 4.–9.9. Varsovassa, Puolassa pronssia saavuttivat Maarit Teuronen alle 52-kiloisten sarjassa ja thainyrkkeilyssäkin menestynyt Mia Eteläpelto alle 75-kiloisissa.[57]
Paini
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailuissa 25.9.–1.10. Guangzhoussa, Kiinassa Marko Yli-Hannuksela saavutti hopeaa kreikkalais-roomalaisen painin alle 74-kiloisten sarjassa. Kim-Jussi Nurmela sijoittui alle 84-kiloisten sarjassa viidenneksi ja Hajar Ashtiani naisten vapaapainin alle 48-kiloisissa kahdeksanneksi.[58]
- Euroopan-mestaruuskilpailuissa 25.–30.4. Moskovassa, Venäjällä Juha Ahokas saavutti hopeaa kreikkalais-roomalaisen painin alle 120-kiloisten sarjassa. Hajar Ashtiani sijoittui naisten vapaapainin alle 48-kiloisten sarjassa viidenneksi ja Jani Hermansson kreikkalais-roomalaisen painin alle 60-kiloisissa kahdeksanneksi.[59]
Pohjoismaiset hiihtolajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Torinon talviolympialaisissa Matti Hautamäki saavutti hopeaa mäkihypyn normaalimäessä sekä Tami Kiurun, Janne Happosen ja Janne Ahosen kanssa joukkuemäessä. Yhdistetyn joukkuekilpailussa Antti Kuisma, Anssi Koivuranta, Jaakko Tallus ja Hannu Manninen saavuttivat pronssia. Aino-Kaisa Saarinen ja Virpi Kuitunen hiihtivät perinteisen hiihtotavan sprinttiviestissä pronssille.[60]
- Lentomäen maailmanmestaruuskilpailuissa 12.–15.1. Kulmissa, Itävallassa Janne Happonen, Tami Kiuru, Matti Hautamäki ja Janne Ahonen saavuttivat hopeaa joukkuekilpailussa. Henkilökohtaisessa kilpailussa Ahonen oli kahdeksas ja Happonen yhdeksäs.[61]
- Maastohiihdon maailmancupissa 2005–2006 Virpi Kuitunen sijoittui yhteispisteissä kuudenneksi.[62]
- Mäkihypyn maailmancupissa 2005–2006 Janne Ahonen sijoittui yhteispisteissä toiseksi.[63]
- Yhdistetyn maailmancupin 2005–2006 voitti Hannu Manninen. Kokonaiscupin voitto oli hänelle kolmas peräkkäinen, ja kauden päättyessä hänellä oli ennätykselliset 43 osakilpailuvoittoa. Joulukuussa hän saavutti 44. voittonsa.[64]
- Keski-Euroopan mäkiviikolla 2005–2006 Janne Ahonen jakoi kokonaiskilpailun voiton tšekkiläisen Jakub Jandan kanssa, ja Matti Hautamäki sijoittui viidenneksi. Ahoselle mäkiviikon voitto oli neljäs. Hän voitti Oberstdorfin ja Bischofshofenin osakilpailut.[65][66]
- Torinon paralympialaisissa Ilkka Tuomisto sijoittui neljänneksi perinteisen tyylin 20 kilometrin hiihdossa ja Sisko Kiiski samalle sijalle perinteisen tyylin 15 kilometrillä.[67]
Pyöräily
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Italian ympäriajossa 6.–28.5. Jussi Veikkanen sijoittui kokonaiskilpailussa 70:nneksi.[68]
- Ranskan ympäriajossa 1.–23.7. Kjell Carlström sijoittui kokonaiskilpailussa 132:nneksi ja kahdeksannella etapilla Saint-Méen-le-Grandista Lorientiin kaikkien aikojen parhaalla suomalaissijoituksella toiseksi.[69]
- Espanjan ympäriajossa 26.8.–17.9. Kjell Carlström sijoittui kokonaiskilpailussa 120:nneksi.[68]
- Maastomaratonpyöräilyn maailmanmestaruuskilpailuissa 13.8. Oisansissa, Ranskassa Pia Sundstedt sijoittui viidenneksi.[70]
- Maastopyöräilyn maailmanmestaruuskilpailuissa 22.–27.8. Rotoruassa, Uudessa-Seelannissa Matti Lehikoinen sijoittui alamäkiajossa kahdeksanneksi.[71]
- Maastomaratonpyöräilyn Euroopan-mestaruuskilpailuissa 23.7. Tambressa, Italiassa Pia Sundstedt saavutti hopeaa.[72]
- Maastopyöräilyn maailmancupissa Pia Sundstedt voitti maastomaratonpyöräilyn kokonaiskilpailun. Hän voitti osakilpailun kesäkuussa Kanadassa ja heinäkuun lopulla Ranskassa.[73]
- Maastopyöräilyn maailmancupissa Matti Lehikoinen voitti alamäkiajossa 2.7. Balneário Camboriússa, Brasiliassa ensimmäisenä suomalaisena lajinsa maailmancupin osakilpailun.[74]
Salibandy
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten maailmanmestaruuskilpailuissa 21.–28.5. Ruotsissa Suomi saavutti hopeaa voitettuaan välierissä Sveitsin 5–2 mutta hävittyään loppuottelussa Ruotsille jatkoajalla 6–7. Suomalaisista turnauksen tähdistökentälliseen valittiin maalivahti Henri Toivoniemi sekä hyökkääjät Tero Tiitu ja Mika Kohonen.[75]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Espoon Oilers, hopealle sijoittui kaikki kolme loppuottelua – kaksi jatkoajalla – hävinnyt helsinkiläinen SSV ja pronssia sai joensuulainen Josba.[76]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti runkosarjassa neljänneksi sijoittunut lappeenrantalainen NST, hopealle sijoittui tamperelainen Classic ja pronssia sai Espoon Oilers.[77]
Suunnistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailuissa 29.7.–6.8. Aarhusissa, Tanskassa kultaa voittivat Jani Lakanen sekä naisjoukkue Paula Haapakoski, Heli Jukkola ja Minna Kauppi viestissä. Jarkko Huovila saavutti hopeaa keskimatkalla sekä Mats Haldinin ja Jani Lakasen kanssa viestissä. Neljänneksi ylsivät Jonne Lakanen sprintissä, Minna Kauppi keskimatkalla ja Heli Jukkola pitkällä matkalla.[78]
- Euroopan-mestaruuskilpailuissa 7.–13.5. Virossa kultaa voittivat Jani Lakanen pitkällä matkalla, Minna Kauppi keskimatkalla sekä Paula Haapakoski, Heli Jukkola ja Minna Kauppi viestissä. Jukkola saavutti hopeaa pitkällä matkalla ja pronssia keskimatkalla sekä Kauppi pronssia sprintissä ja pitkällä matkalla.[79]
- Jukolan viesti kilpailtiin 17.–18.6. Salossa. Miesten Jukolan voitti Vehkalahden Veikot ennen Kalevan Rastia ja Tampereen Pyrintöä. Naisten Venlojen viestissä Turun Suunnistajat sijoittui toiseksi voiton mentyä ruotsalaisseura Ulricehamns OK:lle. Tapahtumaan osallistui 2 230 joukkuetta ja 13 003 suunnistajaa.[80]
Taitoluistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Torinon talviolympialaisissa Susanna Pöykiö sijoittui 13:nneksi ja Kiira Korpi 16:nneksi naisten yksinluistelussa.[81][82]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 20.–26.3. Calgaryssa, Kanadassa Susanna Pöykiö sijoittui yhdeksänneksi ja Kiira Korpi kymmenenneksi naisten yksinluistelussa. Ari-Pekka Nurmenkari oli miesten kilpailussa 29:s.[83]
- Euroopan-mestaruuskilpailuissa 17.–22.1. Lyonissa, Ranskassa naisten yksinluistelussa Kiira Korpi sijoittui kuudenneksi, Susanna Pöykiö seitsemänneksi ja Alisa Drei. Ari-Pekka Nurmenkari oli miesten kilpailussa 23:s.[84]
- Muodostelmaluistelun maailmanmestaruuskilpailuissa 30.3.–1.4. Prahassa, Tšekissä suomalaisjoukkueista Marigold IceUnity voitti kultaa ja Rockettes sai pronssia.[85]
Tennis
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jarkko Nieminen voitti tammikuussa Aucklandissa ensimmäisenä suomalaisena ATP-turnauksen kaksinpelissä.[86] Hän ylsi Wimbledonin turnauksessa puolivälieriin, joissa hän hävisi Rafael Nadalille.[87] Hän nousi heinäkuussa maailmanlistalla 13:nneksi, mikä oli kaikkien aikojen korkein suomalaissijoitus.[88]
Thainyrkkeily
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- WMF-liiton maailmanmestaruuskilpailuissa 19.–26.3. Bangkokissa, Thaimaassa kultaa voittivat Mappela Lehtonen alle 48-kiloisten sarjassa, Mira Marjamäki alle 67-kiloisten sarjassa ja Mia Eteläpelto alle 71-kiloisissa. Milja Heino saavutti pronssia alle 54-kiloisissa.[89]
- IFMA-liiton maailmanmestaruuskilpailuissa 31.5.–7.6. Bangkokissa, Thaimaassa Milja Heino ja Mia Eteläpelto voittivat sarjoissaan kultaa.[90]
Uinti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lyhyen radan maailmanmestaruuskilpailuissa 5.–9.4. Shanghaissa, Kiinassa Hanna-Maria Seppälä saavutti hopeaa 100 metrin sekauinnissa.[91]
- Pitkän radan Euroopan-mestaruuskilpailuissa 26.7.–6.8. Budapestissa, Unkarissa Joona Puhakka voitti kultaa yhden metrin ponnahduslautahypyissä ja saavutti pronssia kolmen metrin ponnahduslautahypyissä. Parihypyissä Puhakka ja Ville Vahtola sijoittuivat viidenneksi. Ratauinnissa parhaat suomalaissaavutukset olivat Hanna-Maria Seppälän viides sija 100 metrin vapaauinnissa ja Matti Rajakylän kuudes sija 50 metrin perhosuinnissa.[92]
- Lyhyen radan Euroopan-mestaruuskilpailut järjestettiin 7.–10.12. Helsingissä. Hanna-Maria Seppälä voitti kultaa 100 metrin sekauinnissa Suomen-ennätyksellä 1.00,45, saavutti pronssia 50 metrin vapaauinnissa Suomen-ennätyksellä 24,57 ja sijoittui neljänneksi 100 metrin vapaauinnissa Suomen-ennätystä sivuavalla ajalla 53,29. Tero Räty, Jarno Pihlava, Jere Hård ja Matti Rajakylä saavuttivat hopeaa 4 × 50 metrin sekauintiviestissä Suomen-ennätyksellä 1.34,95. Jani Sievinen päätti kilpauransa 100 metrin sekauinnin viidenteen sijaan.[93]
Voimanosto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailuissa 5.–11.11. Stavangerissa, Norjassa Ove Lehto ja Jari Martikainen ottivat yli 125-kiloisten sarjassa kaksoisvoiton, ja Raija Koskinen voitti alle 44-kiloisten sarjassa uransa seitsemännen maailmanmestaruuden. Mervi Sirkiä saavutti alle 52-kiloisten sarjassa hopeaa ja Tarja Koski-Sipilä alle 82,5-kiloisissa pronssia.[94]
Voimistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Telinevoimistelun maailmanmestaruuskilpailuissa 13.–21.10. Aarhusissa, Tanskassa Jari Mönkkönen sijoittui rekin karsinnassa 20:nneksi.[95]
- Telinevoimistelun Euroopan-mestaruuskilpailuissa 4.–7.5. Vólosissa, Kreikassa Sami Aalto sijoittui 11:nneksi ja Riku Koivunen 14:nneksi kuusiottelussa.[96]
- Vuoden 1998 rekin EM-mitalisti Jari Mönkkönen päätti uransa 5.11. Helsingissä rekin Suomen-mestaruuteen.[97][98]
- Joukkuevoimistelun maailmanmestaruuskilpailut käytiin 9.–10.6. Tampereella. Olarin Voimistelijoiden Dynamot-joukkue voitti kultaa.[99]
Yleisurheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Euroopan-mestaruuskilpailuissa 7.–13.8. Göteborgissa, Ruotsissa Suomi saavutti kaksi kultamitalia ja yhden hopean. Jukka Keskisalo voitti kultaa 3 000 metrin estejuoksussa. Olli-Pekka Karjalainen nousi jälkikäteen moukarinheiton kultamitalistiksi edellä olleen urheilijan jäätyä kiinni dopingin käytöstä. Tero Pitkämäki saavutti hopeaa keihäänheitossa.[100]
- Euroopan cupin miesten superliigassa 28.–29.6. Málagassa, Espanjassa Suomen joukkue sijoittui yhdeksänneksi ja putosi ykkösliigaan. Lajivoittoon ylsi keihäänheitossa Tero Pitkämäki. Naisten ykkösliigan pohjoislohkossa 17.–18.6. Prahassa, Tšekissä Suomi sijoittui viidenneksi.[101]
- Kalevan kisoissa 21.–23.7. Jyväskylässä Olli-Pekka Karjalainen voitti moukarinheitossa yhdeksännen peräkkäisen Suomen-mestaruutensa. Keihäänheitossa Tero Pitkämäki teki huipputuloksen 88,17. Jukka Keskisalo voitti kultaa estejuoksun lisäksi 1 500 metrillä.[102]
- Kuulantyöntäjä Ville Tiisanojan kerrottiin 30.8. jääneen dopingtestissä kiinni kielletyn testosteronin käytöstä. Hän sai 50 000 euron sakot ja kahden vuoden kilpailukiellon sekä menetti Suomen-mestaruutensa, kun hänen kaikki kilpailutuloksensa mitätöitiin 27.6. alkaen.[103]
- Vammaisyleisurheilun maailmanmestaruuskilpailuissa 2.–10.9. Assenissa, Alankomaissa Markku Niinimäki voitti kultaa pyörätuoliluokan kuulantyönnössä maailmanennätyksellä 9,76 ja saavutti hopeaa keihäänheitossa. Pronssia saavuttivat Leo-Pekka Tähti pyörätuolikelauksen 100 metrillä ja 200 metrillä sekä Tiina Ala-Aho keihäänheitossa.[104][105]
- Leo-Pekka Tähti teki 25.5. Ibachissa, Sveitsissä 100 metrin pyörätuolikelauksessa maailmanennätyksen 13,88.[106]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 27. Minerva Kustannus Oy, 2006. ISBN 952-5591-41-7
- Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 28. Minerva Kustannus Oy, 2007. ISBN 978-952-492-013-1
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Siukonen 2007, s. 22
- ↑ Siukonen 2006, s. 216
- ↑ Siukonen 2007, s. 69–70, 72–73, 75
- ↑ Siukonen 2007, s. 160, 189
- ↑ Siukonen 2007, s. 96, 189
- ↑ Siukonen 2006, s. 218–219
- ↑ Siukonen 2007, s. 190
- ↑ Siukonen 2007, s. 153, 192
- ↑ Siukonen 2006, s. 220
- ↑ Siukonen 2007, s. 55
- ↑ Siukonen 2007, s. 122–124,126, 194–195
- ↑ Siukonen 2007, s. 144, 196
- ↑ Siukonen 2007, s. 49, 53, 102, 142, 160, 164, 172, 175, 248
- ↑ Siukonen 2007 s. 72, 79–80, 106, 109, 123, 151, 247–248
- ↑ Nico Rosberg oli jo 15-vuotiaana varma asiastaan - "Päämääräni on F1-sarjassa" Apu. 28.11.2016 (15.2.2024). Viitattu 17.11.2024.
- ↑ Siukonen 2007 s. 151
- ↑ Rämänen, Antti: Kimi Räikkönen paljastaa: Ensimmäinen Ferrari-sopimus tehtiin paljon luultua aiemmin 26.10.2018. Mtv. Viitattu 17.11.2024.
- ↑ Siukonen 2006, s. 223
- ↑ Siukonen 2007, s. 61
- ↑ Siukonen 2006, s. 58, 219
- ↑ Siukonen 2006, s. 13, 72, 191
- ↑ Siukonen 2007, s. 61, 66, 212
- ↑ Siukonen 2007, s. 13, 211–212
- ↑ Siukonen 2007, s. 133, 140–141, 213
- ↑ Siukonen 2007, s. 19, 48, 145, 148, 158–159, 169, 217
- ↑ Siukonen 2007, s. 19–20, 86, 91–92, 143, 156, 218
- ↑ Siukonen 2007, s. 164, 217
- ↑ Siukonen 2007, s. 159, 218
- ↑ Siukonen 2007, s. 98, 221–222
- ↑ Siukonen 2006, s. 223–224
- ↑ Siukonen 2007, s. 60–61, 66, 223
- ↑ Siukonen 2007, s. 223–224
- ↑ Siukonen 2007, s. 85–86, 226
- ↑ Siukonen 2007, s. 80, 227
- ↑ Siukonen 2007, s. 169
- ↑ Siukonen 2007, s. 51–53, 229
- ↑ Siukonen 2007, s. 74, 229
- ↑ Siukonen 2007, s. 145, 148, 150, 232–233
- ↑ Siukonen 2007, s. 144–146, 233
- ↑ Siukonen 2007, s. 167–168, 233
- ↑ Siukonen 2007, s. 88, 237
- ↑ Siukonen 2007, s. 82, 237–238
- ↑ Siukonen 2007, s. 77–78, 239
- ↑ Siukonen 2007, s. 81, 239
- ↑ Siukonen 2007, s. 19, 119, 121, 123, 126, 137, 142, 240
- ↑ Siukonen 2007, s. 83–84, 240
- ↑ Siukonen 2007, s. 80, 83, 241
- ↑ Siukonen 2006, s. 55, 219
- ↑ Siukonen 2007, s. 142, 243–244
- ↑ Siukonen 2007, s. 117, 244–245
- ↑ Siukonen 2007, s. 155, 172, 251
- ↑ Siukonen 2007 s. 151
- ↑ Siukonen 2007, s. 152, 160, 164, 251–252
- ↑ Siukonen 2007, s. 153, 251
- ↑ Siukonen 2007, s. 90
- ↑ Siukonen 2007, s. 121, 256
- ↑ Siukonen 2007, s. 148–149, 256
- ↑ Siukonen 2007, s. 156, 258
- ↑ Siukonen 2007, s. 87, 258–259
- ↑ Siukonen 2006, s. 217–218
- ↑ Siukonen 2007, s. 46, 207
- ↑ Siukonen 2007, s. 75, 207
- ↑ Siukonen 2007, s. 11–12, 207
- ↑ Siukonen 2007, s. 11, 75, 77, 186, 207
- ↑ Siukonen 2006, s. 204, 243
- ↑ Siukonen 2007, s. 41–44
- ↑ Siukonen 2007, s. 11, 75
- ↑ a b Siukonen 2007, s. 271
- ↑ Siukonen 2007, s. 117, 122, 271
- ↑ Siukonen 2007, s. 137, 269
- ↑ Siukonen 2007, s. 143, 269
- ↑ Siukonen 2007, s. 121. 270
- ↑ Siukonen 2007, s. 18, 108, 123
- ↑ Siukonen 2007, s. 113
- ↑ Siukonen 2007, s. 98, 275–276
- ↑ Siukonen 2007, s. 83–84, 276
- ↑ Siukonen 2007, s. 78, 82, 277
- ↑ Siukonen 2007, s. 124, 126, 282
- ↑ Siukonen 2007, s. 91–92, 282
- ↑ Siukonen 2007, s. 107, 283
- ↑ Siukonen 2006, s. 222
- ↑ Siukonen 2007, s. 61, 286
- ↑ Siukonen 2007, s. 77, 286
- ↑ Siukonen 2007, s. 48–49, 286
- ↑ Siukonen 2007, s. 79, 286
- ↑ Siukonen 2007, s. 46
- ↑ Siukonen 2007, s. 115
- ↑ Siukonen 2007, s. 118
- ↑ Siukonen 2007, s. 78, 289
- ↑ Siukonen 2007, s. 102, 289
- ↑ Siukonen 2007, s. 19, 81–83, 291–292
- ↑ Siukonen 2007, s. 19, 124, 126, 293–294
- ↑ Siukonen 2007, s. 19, 177–179, 294–296
- ↑ Siukonen 2007, s. 166–168, 303–304
- ↑ Siukonen 2007, s. 306–307
- ↑ Siukonen 2007, s. 307
- ↑ Siukonen 2007, s. 166, 308
- ↑ Saukkonen, Mika: Viimeinen voltti – Jari Mönkkösen tarina, s. 166–168. Docendo, 2019. ISBN 978-952-291-645-7
- ↑ Siukonen 2007, s. 104, 308
- ↑ Siukonen 2007, s. 311–314
- ↑ Siukonen 2007, s. 108, 110, 315
- ↑ Siukonen 2007, s. 121–122, 319–321
- ↑ Siukonen 2007, s. 121, 144
- ↑ Siukonen 2007, s. 148–149, 152
- ↑ Assen gets set 30.8.2006. BBC. Viitattu 26.11.2024. (englanniksi)
- ↑ Siukonen 2007, s. 98