Suomen urheilu 2004
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomen urheilu 2004 käsittelee vuoden 2004 merkittäviä uutisia ja tapahtumia suomalaisessa urheilussa.
Vuoden urheilija
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Urheilutoimittajain Liiton Vuoden urheilija -äänestyksessä kymmenen parhaan joukkoon sijoittuivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Marko Yli-Hannuksela | Paini |
| 2. | Janne Ahonen | Mäkihyppy |
| 3. | Marko Kemppainen | Ampumaurheilu |
| 4. | Kalle Palander | Alppihiihto |
| 5. | Hannu Manninen | Yhdistetty |
| 6. | Leo-Pekka Tähti | Vammaisurheilu |
| 7. | Miesten jääkiekkomaajoukkue | Jääkiekko |
| 8. | Miikka Kiprusoff | Jääkiekko |
| 9. | Juha Salminen | Moottoripyöräily |
| 10. | Tanja Poutiainen | Alppihiihto |
| Lähde: [1] | ||
Vuoden naisurheilijaksi valittiin alppihiihtäjä Tanja Poutiainen ja vuoden valmentajaksi jääkiekkovalmentaja Raimo Summanen.[1]
Olympialaiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ateenan kesäolympialaisissa 13.–29.8. Suomi saavutti kaksi hopeamitalia ja neljä pistesijaa, mikä oli ennen vuotta 2016 Suomen olympiahistorian heikoin saavutus.[2][3] Suomen olympiajoukkueen kisapappina toimi ensi kertaa Leena Huovinen Göran Hellbergin jäätyä talvella syrjään pitkään hoitamastaan tehtävästä.[4]
- Ateenan kesäparalympialaisissa 17.–28.9. Suomi sai neljä kultamitalia, yhden hopean ja kolme pronssia.[5]
Alppihiihto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmancupissa 2003–2004 Kalle Palander sijoittui sekä pujottelu- että suurpujottelucupissa toiseksi ja yhteispisteissä kuudenneksi. Tanja Poutiainen oli pujottelucupissa neljäs, suurpujottelucupissa viides ja yhteispisteissä yhdeksäs.[6]
Ammunta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ateenan kesäolympialaisissa Marko Kemppainen saavutti skeetissä hopeaa. Juha Hirvi sijoittui pienoiskiväärin makuuammunnassa yhdeksänneksi, kuten myös Maarit Lepomäki skeetissä.[7]
- Ateenan kesäparalympialaisissa Minna Leinonen voitti kultaa SH2-luokan ilmakivääriammunnan makuukilpailussa.[8]
Ampumahiihto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailuissa 6.–15.2. Oberhofissa, Saksassa Paavo Puurunen sijoittui takaa-ajossa seitsemänneksi ja 10 kilometrillä kahdeksanneksi. Naisten paras henkilökohtainen sijoituks oli Sanna-Leena Perungan 19. sija pikamatkalla.[9]
Autourheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rallin maailmanmestaruussarjassa Peugeotilla ajanut Marcus Grönholm sijoittui viidenneksi, Subaru-kuljettaja Mikko Hirvonen seitsemänneksi ja Peugeot-kuski Harri Rovanperä kahdeksanneksi. Grönholm ajoi voittoon elokuussa Jyväskylän Suurajoissa.[10]
- Formula 1:n maailmanmestaruussarjassa McLarenilla ajanut Kimi Räikkönen sijoittui seitsemänneksi. Hän voitti 29.8. Belgian Grand Prix'n.[11]
Freestylehiihto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmancupissa Janne Lahtela oli kumparelaskucupissa ykkönen ja yhteispisteissä neljäs. Jenni Kilpinen sijoittui skicrosscupissa neljänneksi.[12]
Golf
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Minea Blomqvist sijoittui 29.7.–1.8. Sunningdalessa pelatussa naisten British Openissa kahdeksanneksi. Kilpailun kolmannella kierroksella hän löi kenttäennätyksen 62. Hän voitti maalis-huhtikuussa kaksi kilpailua Etelä-Afrikassa, ja heinäkuussa Unkarin Tatassa hän voitti ensimmäisenä suomalaisena Euroopan kiertueen kilpailun. Hänet valittiin Euroopan kiertueen vuoden tulokkaaksi.[13]
Hiihtosuunnistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailuissa 11.–15.2. Åsarnassa ja Östersundissa, Ruotsissa Suomen naisten joukkue Hannele Valkonen, Erja Jokinen ja Liisa Anttila voitti viestissä kultaa. Anttila saavutti hopeaa sprintissä ja Valkonen pitkällä matkalla. Miehistä Arto Lilja saavutti pronssia normaalimatkalla sekä Teemu Könkään, Jukka Lankin ja Matti Keskinarkauksen kanssa viestissä.[14]
Jalkapallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen naisten maajoukkue varmisti ensi kertaa paikkansa arvokilpailujen lopputurnaukseen, kun se voitti vuoden 2005 Euroopan-mestaruuskilpailujen jatkokarsinnassa Venäjän 16.10. Pietarsaaressa 1–0 ja 20.10. Moskovassa 1–3. Vuoden aiemmissa EM-karsintaotteluissaan Michael Käldin valmentama Suomi oli voittanut kotikentällään Serbia ja Montenegron ja vieraskentällä Sveitsin sekä pelannut tasan vieraskentällä Italiaa ja kotikentällä Ruotsia vastaan.[15]
- Suomen miesten maajoukkue voitti vuoden viidessä MM-karsintaottelussaan Andorran kotikentällä ja Armenian sekä vieras- että kotikentällä mutta hävisi vierasottelut Romaniaa ja Alankomaita vastaan.[16]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti valkeakoskelainen FC Haka, hopeaa sai vantaalainen AC Allianssi ja pronssille sijoittui Tampere United.[17] Jari Litmanen palasi kotikaupunkinsa Lahden pääsarjajoukkueeseen yli kymmenen vuoden tauon jälkeen, ja hänen paluutaan 7.5. FC Lahden ja Tornion Pallo -47:n ottelussa oli seuraamassa 12 850 katsojaa.[18]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti pietarsaarelainen FC United, hopeaa sai Helsingin Jalkapalloklubi ja pronssille sijoittui FC Espoo.[19]
- Pekka Lagerblom voitti voitti ensimmäisenä suomalaisjalkapalloilijana Saksan bundesliigamestaruuden Werder Bremenin joukkueessa.[20]
Jääkiekko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Naisten maailmanmestaruuskilpailuissa 30.3.–6.4. Kanadassa Suomi saavutti pronssia voitettuaan pronssiottelussa Ruotsin 3–2.[21]
- Miesten maailmanmestaruuskilpailuissa 24.4.–9.5. Ostravassa ja Prahassa, Tšekissä Suomi sijoittui kuudenneksi hävittyään puolivälierissä Kanadalle jatkoajalla 4–5. Ville Peltonen valittiin kisojen tähdistöjoukkueeseen.[22]
- Miesten maailmancupissa 30.8.–14.9. Raimo Summasen valmentama Suomi eteni loppuotteluun voittamalla Euroopan lohkon, puolivälierissä Saksan 2–1 ja välierissä Yhdysvallat samoin lukemin. Torontossa pelatussa loppuottelussa Suomi hävisi Kanadalle 2–3. Turnauksen tähdistökentälliseen valittiin suomalaisista hyökkääjä Saku Koivu ja puolustaja Kimmo Timonen.[23]
- Suomalaisista Miikka Kiprusoff, Ville Nieminen ja Toni Lydman olivat Stanley Cupin loppuotteluissa häviävänä osapuolena, kun Tampa Bay Lightning voitti Calgary Flamesin otteluvoitoin 4–3. Kiprusoffilla oli NHL:n maalivahtien paras päästettyjen maalien keskiarvo 1,69 maalia ottelua kohden.[24]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Oulun Kärpät, hopeaa sai Turun Palloseura ja pronssille sijoittui Helsingin IFK.[25]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti espoolainen Blues, hopeaa sai Tampereen Ilves ja pronssille sijoittui Oulun Kärpät.[26]
Jääpallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailuissa 1.–8.2. Ruotsissa Suomi voitti ensimmäisen kerran maailmanmestaruuden voittamalla loppuottelussa Ruotsin jatkoajalla 5–4. Välierissä Suomi voitti Venäjän 4–3. Ari Holopainen oli kisojen paras maalintekijä ja hänet valittiin parhaaksi hyökkääjäksi. Mestarijoukkueen valmentajana toimi Esko Tammilehto.[27] Syyskuussa hänen seuraajakseen nimitettiin ruotsalainen Sören Persson.[28]
Koripallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten Suomen-mestaruuden voitti kouvolalainen Kouvot, hopeaa sai Namika Lahti ja pronssille sijoittui kotkalaisseura KTP.[29]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti helsinkiläinen Pantterit, hopeaa sai Espoo Basket Team ja pronssille sijoittui Vantaan Pussihukat. Lea Hakala voitti 16. Suomen-mestaruutensa.[30]
Lentopallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten Suomen-mestaruuden vei kaikki kolme loppuottelua voittanut Pielaveden Sampo, hopeaa sai Salon Piivolley ja pronssille sijoittui vantaalainen Korson Veto.[31]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Reino Kososen valmentama Pieksämäki Volley, hopeaa sai hämeenlinnalainen Vanajan Racing Club ja pronssille sijoittui Oriveden Ponnistus.[32]
Melonta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ateenan kesäolympialaisissa Jenni Honkanen sijoittui kajakkiyksiköiden 500 metrillä kahdeksanneksi.[33]
Moottoripyöräily
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Enduron maailmanmestaruussarjassa Juha Salminen voitti kultaa Enduro 2 -luokassa ja yleiskilpailussa sekä Samuli Aro Enduro 3 -luokassa. Suomi voitti syyskuussa Puolassa joukkueiden maailmanmestaruuden, ja miehistöön kuuluivat Salmisen ja Aron lisäksi Petteri Silván, Mika Ahola, Jani Laaksonen ja Mika Saarenkoski.[34]
- Ratamoottoripyöräilyn maailmanmestaruussarjan alle 125-kuutioisten luokassa Mika Kallio sijoittui kymmenenneksi.[35]
Nyrkkeily
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Naisten Euroopan-mestaruuskilpailuissa 3.–10.10. Riccionessa, Italiassa Eva Wahlström saavutti hopeaa alle 60-kiloisten sarjassa.[36]
Paini
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ateenan kesäolympialaisissa Marko Yli-Hannuksela saavutti kreikkalais-roomalaisen painin alle 74-kiloisten sarjassa hopeaa.[37]
- Kreikkalais-roomalaisen painin Euroopan-mestaruuskilpailuissa 8.–11.4. Haaparannalla, Ruotsissa Ari Härkänen saavutti pronssia alle 66-kiloisten sarjassa.[38]
Pikaluistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sprinttimaailmanmestaruuskilpailuissa 17.–18.1. Naganossa, Japanissa Janne Hänninen sijoittui kahdeksanneksi, Pekka Koskela 12:nneksi ja Mika Poutala 18:nneksi.[39]
- Matkakohtaisissa maailmanmestaruuskilpailuissa 12.–14.3. Soulissa, Etelä-Koreassa parhaiten suomalaisista sijoittuivat Pekka Koskela 500 metrillä kuudenneksi ja 1 000 metrillä kymmenenneksi sekä Janne Hänninen 1 000 metrillä yhdeksänneksi.[40]
- Euroopan-mestaruuskilpailuissa 9.–11.1. Heerenveenissä, Alankomaissa Mika Poutala sijoittui yhteispisteissä 17:nneksi ja Risto Rosendahl 18:nneksi. Yksittäisistä matkoista Poutala oli 500 metrillä nopein.[41]
- Maailmancupissa Pekka Koskela voitti ensimmäisenä suomalaisena osakilpailun 11.12. Harbinissa, Kiinassa 500 metrin matkalla.[42]
Pohjoismaiset hiihtolajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lentomäen maailmanmestaruuskilpailuissa 20.–21.2. Planicassa, Sloveniassa Janne Ahonen saavutti hopeaa ja Tami Kiuru pronssia. Matti Hautamäki sijoittui seitsemänneksi ja Veli-Matti Lindström kahdeksanneksi.[43]
- Maastohiihdon maailmancupissa 2003–2004 Virpi Kuitunen sijoittui yhteispisteissä kuudenneksi.[44]
- Mäkihypyn maailmancupissa 2003–2004 Janne Ahonen saavutti ensimmäisen kokonaiskilpailuvoittonsa kymmenen pisteen erolla Norjan Roar Ljøkelsøyhin. Matti Hautamäki oli yhteispisteissä seitsemäs. Ahonen voitti kauden aikana kolme osakilpailua ja Hautamäki yhden.[45] Maailmancupkauden 2004–2005 alussa Ahonen oli ylivoimainen: hän voitti marras-joulukuussa hypätyistä yhdeksästä ensimmäisestä osakilpailusta kahdeksan ja sijoittui kerran toiseksi. Voittoputki piteni vielä vuoden 2005 puolella.[46]
- Yhdistetyn maailmancupissa 2003–2004 Hannu Manninen voitti kokonaiskilpailun ja Samppa Lajunen sijoittui kolmanneksi. Lajunen lopetti menestyksekkään uransa tähän kauteen.[47]
- Keski-Euroopan mäkiviikolla 2003–2004 Janne Ahonen sijoittui kokonaiskilpailussa viidenneksi.[48]
Purjehdus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ateenan kesäolympialaisissa Sari Multala sijoittui E-jollissa viidenneksi sekä Thomas Johanson ja Jukka Piirainen 49er-luokassa kahdeksanneksi.[49]
- E-jollien Euroopan-mestaruuskilpailuissa heinäkuussa Cagliarissa, Italiassa Sari Multala saavutti hopeaa.[50]
Pyöräily
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maastopyöräilyn maailmanmestaruuskilpailuissa 6.–12.9. Les Getsissä, Ranskassa Matti Lehikoinen sijoittui alamäkiajossa 14:nneksi.[51]
Ringette
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailuissa 23.–27.11. Tukholmassa, Ruotsissa Suomi voitti kultaa voitettuaan loppuottelussa Kanadan 9–3.[52]
Rullakiekko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailuissa 10.–17.7. Bad Tölzissä, Saksassa Suomi saavutti hopeaa voitettuaan välierissä Ruotsin 5–2 mutta hävittyään loppuottelussa Yhdysvalloille 5–9. Alkulohkossa Suomi oli voittanut Ruotsin 8–6.[53]
Salibandy
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten maailmanmestaruuskilpailuissa 16.–23.5. Klotenissa ja Zürichissä, Sveitsissä Suomi saavutti pronssia hävittyään välierissä Ruotsille 3–5 ja voitettuaan pronssiottelussa Sveitsin rangaistuslaukauskilpailun jälkeen 8–7. Suomalaisista turnauksen tähdistökentälliseen valittiin maalivahti Henri Toivoniemi, puolustaja Jari-Pekka Lehtonen ja hyökkääjä Mika Kohonen.[54]
- Miesten Suomen-mestaruuden vei kaikki kolme loppuottelua voittanut helsinkiläinen Salibandyseura Viikingit, hopealle sijoittui joensuulainen Josba ja pronssia sai runkosarjan voittanut Espoon Oilers.[55]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti vantaalainen VFT, hopealle sijoittui helsinkiläinen Tapanilan Erä III ja pronssia sai tamperelainen Classic.[56]
Soutu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kevyiden luokkien maailmanmestaruuskilpailuissa 27.7.–1.8. Banyolesissa, Espanjassa Minna Nieminen saavutti kevyessä yksikössä pronssia.[57]
Suunnistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailuissa 12.–19.9. Västeråsissa, Ruotsissa Suomen naisten joukkue Marika Mikkola, Minna Kauppi ja Heli Jukkola saavutti viestissä hopeaa. Jukkola ylsi pronssille keskimatkalla ja Mikkola normaalimatkalla. Miesten joukkue sijoittui viestissä neljänneksi.[58]
Taitoluistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailuissa 22.–28.3. Dortmundissa, Saksassa Susanna Pöykiö sijoittui naisten yksinluistelussa 12:nneksi. Miesten kilpailussa Ari-Pekka Nurmenkari sijoittui 26:nneksi ja jäätanssissa pari Jessica Huot / Juha Valkama 28:nneksi.[59]
- Euroopan-mestaruuskilpailuissa 2.–8.2. Budapestissa, Unkarissa Susanna Pöykiö sijoittui kuudenneksi ja Alisa Drei seitsemänneksi naisten yksinluistelussa. Jäätanssissa pari Jessica Huot / Juha Valkama oli 18:s ja miesten kilpailussa Ari-Pekka Nurmenkari 22:s.[60]
- Muodostelmaluistelun maailmanmestaruuskilpailuissa 1.–4.4. Zagrebissa, Kroatiassa Suomen ykkösjoukkue Marigold IceUnity voitti kultaa ja kakkosjoukkue Rockettes saavutti pronssia.[61]
Tennis
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jarkko Nieminen ylsi ATP-kiertueella kaksinpelissä kolme kertaa välieriin: tammikuussa Adelaidessa, maaliskuussa Dubaissa ja syyskuussa Pekingissä. Huhtikuussa Monte Carlon turnauksessa tullut rannemurtuma pilasi hänen kauttaan. Ateenan kesäolympialaisissa hän putosi jatkosta toisella kierroksella.[62][63]
Uinti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ateenan kesäolympialaisissa suomalaisista välieriin ylsivät Jarno Pihlava 100 metrin rintauinnissa, Hanna-Maria Seppälä 100 metrin vapaauinnissa ja Joona Puhakka kolmen metrin ponnahduslautahypyissä.[64]
- Lyhyen radan maailmanmestaruuskilpailuissa 7.–11.10. Indianapolisissa, Yhdysvalloissa Hanna-Maria Seppälä sijoittui 100 metrin sekauinnissa neljänneksi ja 100 metrin vapaauinnissa viidenneksi, Jarno Pihlava 200 metrin rintauinnissa kuudenneksi sekä Jere Hård 100 metrin vapaauinnissa seitsemänneksi.[65]
- Pitkän radan Euroopan-mestaruuskilpailuissa 7.–16.5. Madridissa, Espanjassa Joona Puhakka voitti yhden metrin ponnahduslautahypyissä kultaa, saavutti kolmen metrin kilpailussa hopeaa ja sijoittui parikilpailussa Ville Vahtolan kanssa seitsemänneksi. Hän oli ensimmäinen suomalainen uimahyppyjen Euroopan-mestari. Jani Sievinen saavutti hopeaa 200 metrin sekauinnissa. Jere Hård sijoittui 50 metrin perhosuinnissa neljänneksi, Jarno Pihlava 50 metrin rintauinnissa viidenneksi ja Hanna-Maria Seppälä 100 metrin vapaauinnissa seitsemänneksi. Miesten 4 × 100 metrin sekauintiviestissä Suomi (Sievinen, Pihlava, Hård, Matti Rajakylä) sijoittui viidenneksi.[66]
- Lyhyen radan Euroopan-mestaruuskilpailuissa 9.–12.12. Wienissä, Itävallassa Jere Hård saavutti hopeaa 50 metrin perhosuinnissa sekä Tero Rädyn, Jarno Pihlavan ja Matti Rajakylän kanssa pronssia 4 × 50 metrin sekauintiviestissä.[67]
Voimistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Telinevoimistelun miesten Euroopan-mestaruuskilpailuissa 15.–18.4. Ljubljanassa, Sloveniassa Jani Tanskanen sijoittui rekillä kymmenenneksi. Kuusiottelussa Tanskanen oli 13:s ja Sami Aalto 16:s. Joukkuekilpailussa Suomi sijoittui 15:nneksi.[68]
- Telinevoimistelun naisten Euroopan-mestaruuskilpailuissa 29.4.–2.5. Amsterdamissa, Alankomaissa Suomi sijoittui joukkuekilpailussa 18:nneksi. Neliottelussa paras suomalainen oli 27:nneksi sijoittunut Annukka Almenoksa.[69]
- Joukkuevoimistelun maailmanmestaruuskilpailuissa 25.–26.6. Sofiassa, Bulgariassa Olarin Voimistelijoiden Dynamot-joukkue voitti kolmannen kerran kultaa ja Vantaan Voimisteluseuran Frida sijoittui kuudenneksi.[70]
Yleisurheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ateenan kesäolympialaisissa Tero Pitkämäki sijoittui keihäänheitossa kahdeksanneksi. Muista keihäänheittäjistä Matti Närhi ja Taina Kolkkala sijoittuivat kymmenenneksi sekä Esko Mikkola 11:nneksi.[71]
- Sisäratojen maailmanmestaruuskilpailuissa 5.–7.3. Budapestissa, Unkarissa yksikään Suomen kuudesta urheilijasta ei yltänyt loppukilpailuun.[72]
- Euroopan cupin ykkösliigan B-ryhmässä 19.–20.6. Istanbulissa, Turkissa Suomen joukkue sijoittui sekä miesten että naisten kilpailussa toiseksi eikä kumpikaan siten noussut superliigaan.[73]
- Ateenan kesäparalympialaisissa Leo-Pekka Tähti voitti kultaa ratakelauksen T54-luokassa sekä 100 metrillä että 200 metrillä. Marjaana Väre voitti kultaa F42-luokan keihäänheitossa.[74]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 26. Minerva Kustannus Oy, 2005. ISBN 952-5591-08-5
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Siukonen 2005, s. 20
- ↑ Siukonen 2005, s. 63–64
- ↑ Pekkonen, Sanna: Kooste Riosta: Suomen historian huonoin mitalisaldo sinetöityi, Mo Farah teki Lasse Virénit Satakunnan Kansa. 21.8.2016. Viitattu 11.3.2022.
- ↑ Siukonen 2005, s. 45, 118
- ↑ Siukonen 2005, s. 82–84
- ↑ Siukonen 2005, s. 111, 233
- ↑ Siukonen 2005, s. 77–78, 163–165
- ↑ Siukonen 2005, s. 86, 187
- ↑ Siukonen 2005, s. 101–102, 236
- ↑ Siukonen 2005, s. 155, 287
- ↑ Siukonen 2005, s. 174, 286–287
- ↑ Siukonen 2005, s. 110–111, 234
- ↑ Siukonen 2005, s. 117, 119, 149, 152–153, 191, 249
- ↑ Siukonen 2005, s. 102–103, 253
- ↑ Siukonen 2005, s. 10–11, 124, 130, 191, 199, 257–258
- ↑ Siukonen 2005, s. 162, 178–179, 195, 198, 257
- ↑ Siukonen 2005, s. 183, 186, 191, 257
- ↑ Siukonen 2005, s. 127
- ↑ Siukonen 2005, s. 258
- ↑ Siukonen 2005, s. 128
- ↑ Siukonen 2005, s. 120, 266–267
- ↑ Siukonen 2005, s. 127–128, 262–263
- ↑ Siukonen 2005, s. 174, 177–180, 183, 264–265
- ↑ Siukonen 2005, s. 137–138, 263–264
- ↑ Siukonen 2005, s. 265–266
- ↑ Siukonen 2005, s. 267
- ↑ Siukonen 2005, s. 101, 124, 269
- ↑ Siukonen 2005, s. 180
- ↑ Siukonen 2005, s. 120–121, 275–276
- ↑ Siukonen 2005, s. 114, 116, 277
- ↑ Siukonen 2005, s. 117, 280
- ↑ Siukonen 2005, s. 114, 281
- ↑ Siukonen 2005, s. 76–77, 171
- ↑ Siukonen 2005, s. 183, 192, 290
- ↑ Siukonen 2005, s. 205, 290–291
- ↑ Siukonen 2005, s. 195, 295
- ↑ Siukonen 2005, s. 73–74, 169
- ↑ Siukonen 2005, s. 121, 296
- ↑ Siukonen 2005, s. 94, 301
- ↑ Siukonen 2005, s. 110–111, 301
- ↑ Siukonen 2005, s. 92, 302
- ↑ Siukonen 2005, s. 222
- ↑ Siukonen 2005, s. 104, 249
- ↑ Siukonen 2005, s. 104, 249–250
- ↑ Siukonen 2005, s. 92, 95, 103, 111, 250
- ↑ Siukonen 2005, s. 214–215, 218, 222, 224, 226–227, 230, 232
- ↑ Siukonen 2005, s. 109, 250
- ↑ Siukonen 2005, s. 91–92, 250
- ↑ Siukonen 2005, s. 77, 165, 169
- ↑ Siukonen 2005, s. 149, 304
- ↑ Siukonen 2005, s. 182, 306
- ↑ Siukonen 2005, s. 214, 311
- ↑ Siukonen 2006, s. 149, 268
- ↑ Siukonen 2005, s. 131–132, 312
- ↑ Siukonen 2005, s. 121, 312–313
- ↑ Siukonen 2005, s. 121, 313–314
- ↑ Siukonen 2005, s. 153, 314–315
- ↑ Siukonen 2005, s. 183, 186, 319
- ↑ Siukonen 2005, s. 116–117, 323
- ↑ Siukonen 2005, s. 100–101, 323
- ↑ Siukonen 2005, s. 120, 323
- ↑ Siukonen 2005, s. 14, 80, 92, 109, 123, 159, 161, 186
- ↑ Jarkko Nieminen: Player Activity 2004, Singles Atptour.com. ATP Tour. Viitattu 24.11.2024. (englanniksi)
- ↑ Siukonen 2005, s. 72–73, 159, 162, 168
- ↑ Siukonen 2005, s. 195, 198, 328–329
- ↑ Siukonen 2005, s. 128–130, 329–331
- ↑ Siukonen 2005, s. 220–224, 331
- ↑ Siukonen 2005, s. 122, 342
- ↑ Siukonen 2005, s. 126, 342
- ↑ Siukonen 2005, s. 142, 343
- ↑ Siukonen 2005, s. 69–72, 171
- ↑ Siukonen 2005, s. 110, 345
- ↑ Siukonen 2005, s. 140–141, 346–347
- ↑ Siukonen 2005, s. 85–86, 187, 189