Suomen Työnantajain Keskusliitto
Suomen Työnantajain Keskusliitto STK | |
---|---|
Suomen postilaitos julkaisi vuonna 1957 postimerkin STK:n 50-vuotisen toiminnan kunniaksi. |
|
Perustettu | 1907 (1918) |
Lakkautettu | 1992 (seuraaja: Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto (TT)) |
Toimiala | Ammattiliittojen keskusjärjestö |
Kotipaikka | Helsinki |
Jäsenmäärä | yksityisen ja valtio-omisteisen teollisuuden, rakennustoiminnan ja liikenteen työnantajien keskusjärjestö |
Toimitusjohtaja |
Axel Palmgren (ensimmäinen; 1918-1936) Johannes Koroma (viimeinen; 1990-1992) |
Suomen Työnantajain Keskusliitto (lyhenne STK[1]) oli työnantajajärjestö. Sen juuret olivat vuonna 1907 perustetussa Suomen Yleisessä Työnantajaliitossa, joka muutti nimensä Suomen Työnantajain Keskusliitoksi vuonna 1918. STK oli yksityisen ja valtio-omisteisen teollisuuden, rakennustoiminnan ja liikenteen työnantajien keskusjärjestö. Sen jäsenjärjestöt oli muodostettu teollisuusliittoperiaatteella siten, että saman toimialan työnantajat kuuluivat samaan liittoon.[2]
STK:n jäsenyrityksiä oli 1960-luvulla noin 2 000. Jäseniksi otettiin aluksi sellaisia työnantajia, joilla oli vähintään 10 työntekijää, mutta tämä rajoitus poistettiin vähitellen 1950-luvulle mennessä. Eniten työntekijöitä oli Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliiton yrityksissä, Työnantajain Yleisellä Ryhmällä ja Metalliteollisuuden Työnantajaliitolla. Eniten jäsenyrityksiä taas oli Rakennusteollisuusliitossa ja Sähkötyönantajain Liitossa. Lisäksi vuodesta 1945 oli erillinen Liiketyönantajain Keskusliitto, joka ei liittynyt STK:n jäseneksi. Sillä oli viitisensataa jäsenyritystä. Jäsenyritysten merkitystä kuitenkin korostaa se, että työllistivät suurin määrän työntekijöitä: vuonna 1945 heitä oli 172 000 ja vuonna 1965 jo yli 291 000. Liiketyönantajien palkkalistoilla vuonna 1970 oli 150 000 työntekijää.[3]
Vaikka Suomen valtio oli merkittävä työnantaja, sen omistamien yritysten ei aluksi katsottu voivat kuulua työnantajajärjestöön. Vuonna 1945 perustettiin valtionyrityksiä varten Työnantajain Yleinen Ryhmä. [3]
Metsäteollisuus oli vaikutusvaltainen taho, koska se tuotti Suomen kansantalouteen vientituloja jo ennen sotia. Vientiteollisuuden yrityksillä oli 1960-luvulle asti yhteisiä vientiorganisaatioita, joita nykyisin pidettäisiin kartelleina, koska ne saattoivat keskenään sopia myyntihinnoista. Toisaalta keskinäisestä kilpailusta kertoo se, että vasta vuonna 1976 eri teollisuuslitot pystyivät perustamaan Teollisuuden Keskusliiton.[3]
Vuonna 1992 STK ja Teollisuuden Keskusliitto yhdistyivät, jolloin syntyi Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto (TT). Vuonna 2005 TT ja Palvelutyönantajat yhdistyivät muodostaen nykyisen Elinkeinoelämän keskusliiton.
Merkittäviä henkilöitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toimitusjohtajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen Yleisen Työnantajaliiton asiamiehet:
- 1907–1917: Edvard Valentin Emeleus
STK:n toimitusjohtajina ovat toimineet:
- 1918–1936: Axel Palmgren
- 1936–1945: Antti Hackzell
- 1945–1958: V. A. M. Karikoski (vt. elokuusta 1944)
- 1958–1961: Johan Nykopp
- 1962–1971: Päiviö Hetemäki
- 1971–1975: Timo Laatunen
- 1975–1988: Pentti Somerto
- 1988–1990: Tapani Kahri
- 1990–1992: Johannes Koroma
Puheenjohtajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seuraavat henkilöt toimivat STK:n puheenjohtajina:[4]
- 1968–1976: Erkki J. Partanen
- 1976–1979: Stig Hästö
- 1980–1985: Asko Tarkka
- 1986–1991: Krister Ahlström
- 1992: Tauno Matomäki
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lyhenneluettelo 20.12.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 15.11.2021.
- ↑ Otavan suuri Ensyklopedia, 10. osa (Turgenev-Öljytalous), s. 7427–7428, art. työnantajaryhmät. Otava, 1981. ISBN 951-1-06271-9
- ↑ a b c Blom, Anders: Veljeskunta: Lobbaus Suomen poliittisessa järjestelmässä, s. 63–66. Gummerus, 2018. ISBN 978-951-240749-1
- ↑ Blom, Anders: Veljeskunta: Lobbaus Suomen poliittisessa järjestelmässä, s. 370-371. Gummerus, 2018. ISBN 978-951-24-0749-1