Spriikeitin
Spriikeitin on kenttäoloissa ruoanvalmistukseen käytettävä keitin, jonka polttoaineena on sprii. Spriikeittimen hyvä puoli verrattuna kaasukeittimeen on toimintavarmuus ja polttoaineen saatavuus, haittapuolena polttoaineen pienempi energiatiheys. Joihinkin spriikeittimiin sisältyy keitinosan lisäksi myös keitinosan kehikkona toimiva tuulisuoja, josta on etua kovalla tuulella tai myrskyllä. Tämän lisäksi joissain malleissa on lisäksi erilaisia tuulisuojan päälle asetettavia keittoastioita, kuten kattiloita ja alumiininen pannu, jotka korvaavat osan tai vaatimattomissa oloissa kaikki muut keittoastiat.
Spriikeittimien toimintavarmuus perustuu alkoholin ominaisuuksiin, jotka mahdollistavat yksinkertaisen polttimen jossa ei ole liikkuvia osia. Yksinkertainen spriipoltin koostuu kaksiseinäisestä kupista, jossa sprii kaasuuntuu seinien välissä ja poistuu ilmaan kaksoisseinän ylälaidan rei'istä. On myös olemassa monimutkaisempia spriikeittimiä, joissa polttoaine paineistetaan.
Sotilaallinen käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puolustusvoimissa käytetään ruoanvalmistukseen kenttäoloissa spriikeittimiä lähinnä henkilökohtaiseen tai ryhmäkohtaiseen sissimuonan lämmittämiseen ja keittämiseen, koska tiedusteluryhmän tai sissiryhmän liikkuvuus on niin suuri, ettei ruoanvalmistusta kenttäkeittiössä kyetä järjestämään. Ryhmät toimivat myös vastustajan alueella, jolloin vaikea havaittavuus on toiminnalle edullista. Puolustusvoimien käytössä oleva keitin on yleensä Trangia.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hentinen, Antti: Spriillä on väliä. Erä, 2008, 31. vsk, nro 14, s. 62-65.
- Räisänen, Hannu: Ikuinen retkitoveri. Erä, 2015, nro 11, s. 84-85.