Sorjonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee televisiosarjaa. Nimen muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla.
Sorjonen
Tyyli rikosdraama
Kestoaika 58 min
Pääosissa
Alkuperämaa Suomi
Alkuperäiskieli suomi
Verkko Yle TV1
Esitetty 16. lokakuuta 2016 –
2. helmikuuta 2020
Tuotantokausia 3
Jaksoja 31
Ikäraja Kuvaohjelman ikäraja 12 Kuvaohjelman ikäraja 16
Sisältömerkintä Kuvaohjelmassa on sisältöä, joka aiheuttaa ahdistusta. Kuvaohjelmassa on väkivaltaa.Kuvaohjelmassa on huumeiden tai päihteiden käyttöä. Kuvaohjelmassa on seksuaalisia viittauksia.
Tuotanto
Vastaava(t) tuottaja(t)
Ohjaaja(t)
  • Miikko Oikkonen
  • Jyri Kähönen
  • Juuso Syrjä
  • Marko Mäkilaakso
  • Jussi Hiltunen
Käsikirjoittaja(t)
  • Miikko Oikkonen
  • Matti Laine
  • Atro Lahtela
  • Antti Pesonen
  • Paula Mononen
  • Sanna Reinumägi
Kuvaaja(t)
  • Anssi Leino
  • Mika Orasmaa
  • Mikael Gustafsson
  • Matti Eerikäinen
  • Joonas Pulkkanen
Tuotantoyhtiö(t) Fisher King
Palkinnot
Voitetut Kultainen Venla (2016)
Vuoden draamasarja
Paras miesnäyttelijä, Ville Virtanen
Paras naisnäyttelijä, Anu Sinisalo[1]
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Sorjonen on suomalainen rikosdraamasarja, jonka esittäminen alkoi Yle TV1:llä syksyllä 2016. Sarjaa on luonnehdittu Suomen ensimmäiseksi nordic noir -sarjaksi.[2]

Sarjan pääosassa on keskusrikospoliisin rikostutkija Kari Sorjonen (Ville Virtanen), joka muuttaa vakavasta sairaudesta toipuvan vaimonsa Pauliinan (Matleena Kuusniemi) ja teini-ikäisen tyttärensä Janinan (Olivia Ainali) kanssa vaimonsa lapsuuden maisemiin, kaakkoissuomalaiseen rajakaupunkiin Lappeenrantaan. Uudessa kotikaupungissaan Kari Sorjonen aloittaa työt paikallisen poliisin vakavien rikosten erikoisyksikössä (lyh. VARE).[2]

Sarjan 11-osainen ensimmäinen tuotantokausi koostuu viidestä erillisestä rikostapauksesta, joiden otsikot ovat ”Nukkekoti”, ”Sudenkorennot”, ”Raivotar”, ”Nainen järvessä” sekä ”Loppupeli”.[2] Toinen tuotantokausi esitettiin syksyllä 2018.[3] Kolmannen, viimeisen tuotantokauden esitys alkoi joulukuussa 2019.[4][5]

Gummerus julkaisee sarjan pohjalta J. M. Ilveksen (salanimi) kirjoittamaa kirjasarjaa, jonka ensimmäinen osa Sorjonen – Nukkekoti julkaistiin lokakuussa 2016.[6]

Sorjonen voitti vuoden 2016 Kultainen Venla -gaalassa parhaan draamasarjan palkinnon. Lisäksi Ville Virtanen palkittiin sarjasta parhaan miesnäyttelijän palkinnolla ja Anu Sinisalo parhaan naisnäyttelijän palkinnolla.[1]

Rooleissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päärooleissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Ville Virtanen … Kari Sorjonen  
 Matleena Kuusniemi … Pauliina Sorjonen  
 Anu Sinisalo … Lena Jaakkola  
 Lenita Susi … Katia Jaakkola  
 Kristiina Halttu … Taina Henttunen 
 Olivia Ainali … Janina Sorjonen  
 Ilkka Villi … Niko Uusitalo  

Sivurooleissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Niina Nurminen … Johanna Metso  
 Laura Malmivaara … Anneli Ahola  
 Mikko Leppilampi … Mikael ”Mikkis” Ahola  
 Janne Virtanen … Robert Degerman  
 Max Bremer … Hannu-Pekka Lund  
 Svante Martin … Gösta Liljeqvist  
 Matti Laine … Risto Susi-Huhtala  
 Jasmin Hamid … Jenna Luhta  
 Eriikka Väliahde … Satu-Maria Porttila  
 Satu Paavola … Veera Niemi  
 Maria Kuusiluoma … Jaana Erkki  
 Johan Storgård … Tuomas Heikkinen  
 Elias Salonen … Elias Ström  
 Robert Enckell … Paul Degerman  
 Piitu Uski … Karoliina Lahti  
 Maija Paunio … Eeva ”Eve” Eronen  
 Sampo Sarkola … Lasse Maasalo  

Muissa rooleissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen tuotantokausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Jaakko Saariluoma … Esa Kuparinen  
 Rimantas Bagdzevicius … Andrei Fedor  
 Vera Kiiskinen … Liisa Kuparinen  
 Ronja Porthan … Roosa Kuparinen  
 Heikki Ranta … Matias Wasikova  
 Kerli Kyllönen … Valentina  
 Kristina Cyziute … rikospaikkakuvaaja  
 Margarita Strackaityte … ommeltu tyttö  
 Emilija Latenaite … ommellun tytön äiti  
 Ossi Ågren … poliisimies  
 Sanna Kemppainen … erikoishoitaja  
 Kalle Jokela … Mika Tenhonen  
 Roope Ryöppy … Ben Rantala  
 Sophia Heikkilä … Minna Maasalo  
 Hilla Pekkarinen … Lumi Tenhola  
 Lauri Tanskanen … Santeri Kaminen  
 Johanna af Schultén … Emilia Serala  
 Onni-Ilmari Seppänen … Emilian poika  
 Heikki Häkkä … eläinlääkäri  
 Moona Kosonen … tyttö kahvilassa  
 Ilona Chevakova … Natasha Kurylenko  
 Pekka Huotari … Pjotr Kurylenko  
 Aino Lustig … Irina Kihlberg  
 Risto Tuorila … Risto Karlsson  
 Mirka Rahman … puheenjohtaja  
 Santtu Hämäläinen … hoitaja  
 Izidorius Vasiliauskas … Teemu Lund  
 Jan Tilles … Iskariot Ranta  
 Samuel Fröler … Haxen Troels  
 Jouko Ahola … Hamid  
 Rolandas Dovydaitis … Magnus  
 Ksenija Maculeviciute … Vibeke Parsons  
 Janne Hyytiäinen … Tane Ullakko  
 Nestori Välimäki … huoltomies  
 Saara Kotkaniemi … Elina Koivula  
 Greta Mandelin … Nina Telkkä  
 Reidar Palmgren … Petteri Telkkä  
 Marjaana Maijala … Minttu Vesterinen  
 Tatu Mönttinen … Ville Vesterinen  
 Timo-Pekka Luoma … Julle Laaksonen  
 Paavo Kerosuo … Jaakko Anttila  
 Johanna Salminen … Tiina Anttila  
 Annu Valonen … Elinan äiti  
 Kristiina Halkola … Elinan isoäiti  
 Ieva Andrejevaite … Hinni  
 Pekka Strang … Esko Kaartinen  
 Mari Perankoski … Tuuli Paltemaa  
 Heikki Pirhonen … Seppo Paltemaa  
 Dick Idman … Kaarle Volkoff  
 Sari Havas … Anne Volkoff  
 Tommi Eronen … Ilkka Miettinen  
 Juha-Pekka Mikkola … satamamestari  
 Pinja Hahtola … lääkäri  
 Jussi Lehtola … Jere Arola  
 Katja Kiuru … sosiaalityöntekijä  
 Maria Kangas … kondiittori  
 Jarkko Tiainen … sikafarmari  

Toinen tuotantokausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Janne Reinikainen … Terapeutti 70-luvulla  
 Vilho Rönkkönen … Kari 9-vuotiaana  
 Timo Jurkka … Karin isä  
 Sari Puumalainen … Karin äiti  
 Kari Heiskanen … Seppo Laakkonen  
 Irina Björklund … Anna-Katariina Laakkonen  
 Eedit Patrakka … Maria Laakkonen  
 Max Ovaska … Valdek Laakkonen  
 Kimi Vilkkula … Nikolai Laakkonen  
 Mait Lepik … Toimittaja 2#  
 Dimitri Kosjakov … Alexander Slavec  
 Anastasia Trizna … Sonja Harkola  
 Niklas Inkeroinen … Sasha Harkola  
 Iikka Forss … Tapani Harkola  
 Frank Skog … Olavi Perttu  
 Kris Gummerus … Pauliinan lääkäri  
 Eeva Putro … Olga  
 Rimantas Bagdzevicius … Andrei Fedor  
 Peter Kanerva … Heikki Halmesarka  
 Saija Lentonen … Marianne Halmesarka  
 Ever Pinomaa … Onni Halmesarka  
 Tarja Heinula … Susanna Lehto  
 Tuomas Rinta-Panttila … Jari Toivanen  
 Emilia Pokkinen … Tarja Taskinen  
 Samuli Niittymäki … Jalmari Sarvilahti  
 Laura Halonen … Ronja Leppisalmi  
 Asko Sarkola … Ronjan isä  
 Janina Bergman … Ronjan äiti  
 Heidi Lindén … Hanna Halmesarka  
 Carl-Kristian Rundman … Juha-Matti Ilves  
 Liisi Tandefelt … Hannele Kivinen  
 Sonja Kuittinen … Vera Rissanen  
 Eppu Pastinen … Klaus Lassila  
 Juhani Niemelä … Risto Sailaranta  
 Talvikki Eerola … Liina  
 Karoliina Vanne … naapurin nainen  
 Tapio Liinoja … isä Lassila  
 Eeva Eloranta … äiti Lassila  
 Miska Kajanus … Osmo Kivinen  
 Jessica Grabowsky … Emilia  
 Karoliina Blackburn … perheenäiti  
 Teemu Palosaari … perheenisä  
 Eriikka Väliahde … Satu-Maria Porttila  
 Pyry Nikkilä … Hans Eiskola  
 Marketta Tikkanen … Laura Kantola  
 Panu Vauhkonen … Markus Hämäläinen  
 Elias Gould … Santeri Luukko  
 David Kozma … mies turvatalossa  
 Hanna Lekander … nainen turvatalossa  
 Janna Räsänen … Eveliina Granholm  
 Tiina Pirhonen … Eveliinan äiti  
 Seppo Halttunen … Eveliina isä  
 Esa-Matti Long … Mastolecin talouspäällikkö  
 Linda Manelius … Alina Grutzova  
 Satu Mikkelinen … Anniina  
 Tatu Siivonen … Jerkka  
 Jerry Mikkelinen … vartioliikkeen toimitusjohtaja  
 Satu Silvo … Krista Metso  
 Nikolai Bentsler … Maxim Popov  

Kolmas tuotantokausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Hilma Kotkaniemi … Heidi Salonen  
 Jessica Grabowsky … Emilia Oja  
 Terhi Suorlahti … Pauliinan hoitaja  
 Veera Degerholm … Reetta Markkanen  
 Ellen Hölttä … Siiri Markkanen  
 Ilja Peltonen … Kimmo Matinsalo / Anssi Matinsalo  
 Sulevi Peltola … Leo Viertola  
 Vilho Rönkkönen … Pikku-Kari  
 Timo Jurkka … Karin isä  
 Sari Puumalainen … Karin äiti  
 Katariina Kaitue … Iriksen äiti  
 Juha Jokela … Iriksen isä  
 Antti Laukkarinen … Matti Rinno  
 Johannes Brotherus … Jarkko  
 Saara Kotkaniemi … Elina Koivula  
 Raimo Hytti … oululainen lääkäri  
 Hannu Kahakorpi … Henrik Lindfors  
 Martin Bahne … Antti Lindfors  
 Jakob Öhrman … Eerik Lindfors  
 Turkka Mastomäki … Harri Lindfors  
 Anna-Maija Tuokko … Sirpa Lindfors  
 Mi Grönlund … senioritalon hoitaja  
 Sanna-Kaisa Palo … senioritalon johtaja  
 Katariina Havukainen … Lotta Simberg  
 Netta Laurenne … Venla Korhonen  
 Teijo Eloranta … Asko Palanterä  
 Konsta Mäkelä … Kalle Tiusanen  
 Armi Toivanen … lakimies  
 Ville Majamaa … lakimies  
 Santeri Kinnunen … Juha-Matti Ilves  
 Kristo Salminen … Markus Laurila  
 Milka Ahlroth … Tuuli Laurila  
 Oona Airola … Rebekka Koskelin  
 Tomi Salmela … Ilkka Laurila  
 Sara Paavolainen … Kaisa Laurila  
 Markku Toikka … Timo  
 Sesa Lehto … Olli  
 Marjo-Riikka Mäkelä … Marjatta Koponen  
 Katri Swan … Maija Koponen  
 Iiro Panula … Eetu  
 Julius Kukkonen … Juho  
 Emmi Pesonen … Helena  
 Samuel Fröler … Troels Haxen  
 Miia Nuutila … luokanvalvoja  
 Saga Sarkola … Pihla Kanerva  
 Eino Heiskanen … Toni Kanerva  
 Ari-Kyösti Seppo … vesilaitoksen johtaja  

Juoni

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen tuotantokausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen kausi sisältää viisi erillistä rikostarinaa:

Nukkekoti (jaksot 1–3)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

KRP:n huippututkija Kari Sorjonen (Ville Virtanen) muuttaa vaimonsa (Matleena Kuusniemi) ja tyttärensä kanssa Lappeenrantaan saadakseen aikaa perheelleen. Hän aloittaa työt paikallisen poliisin vakavien rikosten erikoisyksikössä (lyh. VARE). Sorjosen perherauha kuitenkin rikkoutuu, kun järvestä löytyy alastoman naisen ruumis. Perheenisä Esa Kuparinen (Jaakko Saariluoma) työskentelee seuralaispalvelun alaisuudessa ja kuljettaa Venäjältä nuoria naisia Suomeen. Kuparinen sieppaa venäjänsuomalaisen Katia Jaakkolan (Lenita Susi), koska haluaa suojella häntä. Kun Katian äiti, FSB:n (Venäjän tiedustelupalvelu) leivissä työskentelevä Lena Jaakkola (Anu Sinisalo) huomaa tyttärensä kadonneen, hän tulee Suomen puolelle etsimään Katiaa. Lena löytää Kuparisen piilopaikan, mutta Katia on kadonnut ja Esa Kuparinen murhattu.

Sudenkorennot (jaksot 4–5)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksinhuoltaja Emilia Serala (Johanna af Schultén) salakuljettaa muuntohuumeita Pietarista. Mika Tenhola (Kalle Jokinen) on ostanut kyseisiä huumeita. Mika menee hotelliin tapaamaan huumepoliisi Santeri Kamista (Lauri Tanskanen). Hän löytää kylpyhuoneesta verisen Emilian, ja vieressä makaa murhattu Kaminen, jota on isketty 11 kertaa saksilla. Mika ja Emilia poistuvat paikalta. Aamulla Kamisen ruumis löydetään, ja Sorjosen ryhmä alkaa tutkia tapausta. Lena Jaakkola liittyy Sorjosen ryhmään.

Raivotar (jaksot 6–7)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oikeuslääkäri Hannu-Pekka Lundilla (Max Bremer) on seksisuhde seuralaispalvelun naiseen Natashaan (Ilona Chevakova). Kun Hannu-Pekka ja Natasha harrastavat seksiä, Natashan suusta alkaa tulla vaahtoa, ja hän joutuu sairaalaan. Sairaalassa Natasha alkaa kouristella. Samaan aikaan kaupunginjohtaja Degermanin rikkaan suvun omistamiin varastoihin on murtauduttu, ja niissä on järjestetty koiratappeluita. Natashan sisko Irina löytyy kuolleena. Sekä Irinalla että Natashalla todetaan olevan vesikauhu. He saivat tartunnan ollessaan mukana laittomissa tappeluissa, joissa koirat purivat heitä. Sorjonen alkaa pelätä, että monet hänen läheisensä ovat saaneet tartunnan.

Nainen järvessä (jaksot 8–9)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elina Koivula (Saara Kotkaniemi) löytyy henkihieverissä katiskasta Saimaasta. Hänet on pidetty hengissä hengitysputken avulla. Nainen työskenteli Venäjällä prostituoituna. VARE:n pomo Taina (Kristiina Halttu) ei kuitenkaan halua, että Sorjonen tutkii tapausta. Hän haluaa Sorjosen ja VARE:n tutkivan kansanedustaja Minttu Vesterisen (Marjaana Maijala) autovarkautta.

Loppupeli (jaksot 10–11)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sorjosen tytär löytyy Saimaalta veneestä verisenä ja muistinsa menettäneenä. Samasta veneestä löytyy vasaralla murhattu Esko Kaartinen (Pekka Strang). Syyttäjä Eve Eronen (Maija Paunio) pidättää Sorjosen tyttären Janinan epäiltynä Kaartisen murhasta. Sorjonen aikoo todistaa tyttärensä olevan syytön. Seppo Paltemaa (Heikki Pirhonen) on kadonnut. Myös sikoja katoaa. Oikeuden tuomari Kaarle Volkoffin (Dick Idman) vaimo, pähkinäallergikko Anne Volkoff (Sari Havas) löytyy kuolleena autostaan. Hänen elimistöstään ei kuitenkaan löydy pähkinää. Sorjonen epäilee, että tapaukset liittyvät toisiinsa. Hän tajuaa, että Janinalle, Esko Kaartiselle, Seppo Paltemaalle, sioille sekä Anne Volkoffille on annettu tuntematonta huumausainetta, joka lamauttaa. Tämän jälkeen osa olisi tapettu. Uhrien verestä ei löydy huumausainetta, joten Sorjonen epäilee murhaajan käyttäneen plasmalääkettä, joka estää huumausaineen näkymisen testeissä. Epäilykset kohdistuvat poliisin laboratoriossa työskentelevään Lasse Maasaloon (Sampo Sarkola). Maasalon talo löytyy palaneena.

Toinen tuotantokausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toinen kausi sisältää niin ikään viisi erillistä rikostarinaa:

Viiden sormen harjoitus (jaksot 12–13)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuntematon rekkamies murhaa äidin ja pojan, jotka paljastuvat Sonja ja Sasha Harkolaksi. Poliisi epäilee aluksi Sonjan väkivaltaista ex-miestä (Iikka Forss) murhasta, mutta Kari Sorjonen on eri mieltä. Samaan aikaan venäläinen elinkautisvanki Alexander Slavec (Dimitri Kosjakov) ottaa yhteyttä Katiaan. Alexander on Katian isä. Tapauksiin liittyy myös suomalainen asianajaja Seppo Laakkonen (Kari Heiskanen), joka ottaa yhteyttä Sorjoseen.

Kevätuhri (jaksot 14-15)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päiväkodin johtaja Susanna Lehdon (Tarja Heinula) kodista löydetään 16 viikon vanha sikiö, joka on säilytetty formaliinissä. Sikiö oli Susannan oma lapsi. Seuraavaksi kuolee päiväkodissa työskentelevä avustaja Ronja Leppisalmi (Laura Halonen). Ronjan videokamerasta löydetään videoita, jotka viittaavat siihen, että Susanna on pahoinpidellyt päiväkodin lapsia. Susanna kiistää kaiken ja väistää poliisin kysymyksiä. Susanna lopulta pidätetään ja vangitaan, mutta sitten havaitaan, että Ronjan video oli oikeasti editoitu.

Kissan kehto (jaksot 16-17)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuntematon tarkka-ampuja surmaa 23-vuotiaan Klaus Lassilan (Eppu Pastinen) Lappeenrannan Hiekkalinnalla. Sorjonen on jäänyt virkavapaalle hänen vaimonsa vuoksi, ja tällä kertaa tapauksen tutkimusta johtaa Niko Uusitalo (Ilkka Villi). Ampujan seuraava uhri on 22-vuotias Katriina Ahonen, joka ammutaan autosta rannalla. Lappeenrannassa otetaan ulkonaliikkumiskielto käyttöön. Nikolla ja VARE:lla on vaikeuksia löytämään jotain yhteistä uhrien välillä, ja Niko joutuu henkilökohtaisesti pyytämään Sorjoselta apua tutkimuksissa. Sorjonen vastahakoisesti suostuu. Ampujan kolmas uhri on Janinan poikaystävä Elias Ström (Elias Salonen), joka ammutaan kynttiläkulkueessa pistoolilla lähietäisyydeltä. Hänen neljäs uhri on eräs perheenäiti (Karoliina Blackburn), joka ammutaan kodissaan. Uhrien muistopalvelussa Sorjonen vihdoin tajuaa, mitä uhreilla oli yhteistä: he olivat kaikki kiusaajia.

Verenneito (jaksot 18-19)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laura Kantolan (Marketta Tikkanen) opiskelija-asunnon kylpyhuoneen seinästä löydetään ruumis. Asunnon entinen asukas Eveliina Granholm oli salaperäisesti kadonnut noin 11 kuukautta sitten. Ruumiinavauksessa oikeuslääkäri huomauttaa, että ruumiin reidestä ja rinnasta on leikattu paloja pois. Ruumis ei kuitenkaan ole Eveliina. Myöhemmin selvitetään, että se on Alina Grutzova (Linda Manelius), joka oli venäläinen opiskelija Lappeenrannassa. Alinan Suomessa asuvaa siskoa mennään jututtamaan, mutta siellä havaitaan toinen ruumis kylpyhuoneen seinästä. Ruumiin tunnistetaan olevan 23-vuotias Monika Seppänen. Ruumiilta puuttuu myös paloja reidestä, rinnasta ja pakarasta. Eveliina Granholmin silvottu ruumis löydetään pakastimesta hylätyssä rakennuksessa. Sorjonen epäilee, että tappaja harrastaa kannibalismia, ja Laura on seuraava uhri.

Varjoa vailla (jaksot 20-21)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tapetun asianajajan Seppo Laakkosen pojat Valdek (Max Ovaska) ja Nikolai (Kimi Vilkkula) tulevat Sorjosen kotiin ja pyytävät häneltä apua heidän kadonneen äitinsä ja sisarpuolensa etsimiseen. Asia eskaloituu pian panttivankitilanteeksi, kun Sorjonen kohteliaasti kieltäytyy. Pojat uhkaavat ampua Sorjosta, kun VARE yrittää puuttua asiaan. Sorjonen lopulta suostuu tutkimaan poikien tapausta ja huomaa, että tilanne on paljon vakavampi ja mutkikkaampi kuin hän oli ensin luullut. Lena ja Niko kykenevät kuitenkin avustamaan Sorjosta etänä. Kun Niko yrittää tunkeutua Sorjosen kotiin, Nikolai ampuu häntä. Samaan aikaan metsästä löydetään Sorjosen entisen kollegan Johanna Metson (Niina Nurminen) ruumis. Lena joutuu myös vaikeuksiin Venäjällä. Nikolailla alkaa olla vieroitusoireita, ja Laakkosen pojat tulevat väkivaltaisemmiksi. VARE päättää alkaa vihdoin puuttumaan.

Kolmas tuotantokausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmas kausi sisältää myös viisi erillistä rikostarinaa. Sen esittäminen alkoi TV1:llä 1. joulukuuta 2019. Kymmenen jakson kausi jää sarjan viimeiseksi.[7]

Jaksot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleiskatsaus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kausi Jaksoja Ensiesitys
Avausjakso Päätösjakso
1 11 16. lokakuuta 2016 25. joulukuuta 2016
2 10[8] 7. lokakuuta 2018 9. joulukuuta 2018
3 10[4] 1. joulukuuta 2019[5] 2. helmikuuta 2020

Ensimmäinen tuotantokausi (2016)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
# Σ # Nimi Ohjaus Käsikirjoitus Pääkäsikirjoittaja Alkup. esityspäivä Katsojat[a] Kaikki katsojat[b]
1 1 Nukkekoti, osa 1 Miikko Oikkonen Atro Lahtela, Matti Laine & Antti Pesonen Miikko Oikkonen 16. lokakuuta 2016 867 000[9] 1 325 000[10]
2 2 Nukkekoti, osa 2 Miikko Oikkonen Atro Lahtela, Matti Laine & Antti Pesonen Miikko Oikkonen 23. lokakuuta 2016 713 000[11] 1 092 000[12]
3 3 Nukkekoti, osa 3 Miikko Oikkonen Atro Lahtela, Matti Laine & Antti Pesonen Miikko Oikkonen 30. lokakuuta 2016 617 000[13] 1 032 000[14]
4 4 Sudenkorennot, osa 1 Jyri Kähönen Matti Laine, Atro Lahtela & Antti Pesonen Miikko Oikkonen 6. marraskuuta 2016 644 000[15] 1 012 000[16]
5 5 Sudenkorennot, osa 2 Jyri Kähönen Matti Laine, Atro Lahtela & Antti Pesonen Miikko Oikkonen 13. marraskuuta 2016 603 000[17] 930 000[18]
6 6 Raivotar, osa 1 Jyri Kähönen Antti Pesonen, Matti Laine & Atro Lahtela Miikko Oikkonen 20. marraskuuta 2016 523 000[19] 847 000[20]
7 7 Raivotar, osa 2 Jyri Kähönen Antti Pesonen, Matti Laine & Atro Lahtela Miikko Oikkonen 27. marraskuuta 2016 489 000[21] 820 000[22]
8 8 Nainen järvessä, osa 1 Juuso Syrjä Atro Lahtela, Antti Pesonen & Matti Laine Miikko Oikkonen 4. joulukuuta 2016 431 000[23] 819 000[24]
9 9 Nainen järvessä, osa 2 Juuso Syrjä Atro Lahtela, Antti Pesonen & Matti Laine Miikko Oikkonen 11. joulukuuta 2016 478 000[25] 744 000[26]
10 10 Loppupeli, osa 1 Juuso Syrjä Antti Pesonen, Atro Lahtela & Matti Laine Miikko Oikkonen 18. joulukuuta 2016 568 000[27] 861 000[28]
11 11 Loppupeli, osa 2 Juuso Syrjä Antti Pesonen, Atro Lahtela & Matti Laine Miikko Oikkonen 25. joulukuuta 2016 499 000[29] 869 000[30]

Toinen tuotantokausi (2018)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
# Σ # Nimi Ohjaus Käsikirjoitus Pääkäsikirjoittaja Alkup. esityspäivä Katsojat[a] Kaikki katsojat[b]
12 1 Viiden sormen harjoitus, osa 1 Jyri Kähönen Miikko Oikkonen Miikko Oikkonen 7. lokakuuta 2018 598 000[31] 849 000[32]
13 2 Viiden sormen harjoitus, osa 2 Jyri Kähönen Miikko Oikkonen & Paula Mononen Miikko Oikkonen 14. lokakuuta 2018 457 000[33] 684 000[34]
14 3 Kevätuhri, osa 1 Jyri Kähönen
Juuso Syrjä 		Paula Mononen & Miikko Oikkonen Miikko Oikkonen 21. lokakuuta 2018 439 000[35] 689 000[36]
15 4 Kevätuhri, osa 2 Jyri Kähönen
Juuso Syrjä 		Paula Mononen & Miikko Oikkonen Miikko Oikkonen 28. lokakuuta 2018 419 000[37] 635 000[38]
16 5 Kissan kehto, osa 1 Juuso Syrjä Antti Pesonen & Miikko Oikkonen Miikko Oikkonen 4. marraskuuta 2018 501 000[39] 700 000[40]
17 6 Kissan kehto, osa 2 Juuso Syrjä Antti Pesonen & Miikko Oikkonen Miikko Oikkonen 11. marraskuuta 2018 465 000[41] 663 000[42]
18 7 Verenneito, osa 1 Juuso Syrjä Miikko Oikkonen Miikko Oikkonen 18. marraskuuta 2018 475 000[43] 686 000[44]
19 8 Verenneito, osa 2 Juuso Syrjä Miikko Oikkonen Miikko Oikkonen 25. marraskuuta 2018 427 000[45] 653 000[46]
20 9 Varjoa vailla, osa 1 Jyri Kähönen Miikko Oikkonen & Paula Mononen Miikko Oikkonen 2. joulukuuta 2018 379 000[47] 574 000[48]
21 10 Varjoa vailla, osa 2 Jyri Kähönen Miikko Oikkonen & Paula Mononen Miikko Oikkonen 9. joulukuuta 2018 < 454 000[49] < 752 000[50]

Kolmas tuotantokausi (2019)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
# Σ # Nimi Ohjaus Käsikirjoitus Pääkäsikirjoittaja Alkup. esityspäivä Katsojat[a] Kaikki katsojat[b]
22 1 Ihmisen tahra Marko Mäkilaakso Miikko Oikkonen Miikko Oikkonen 1. joulukuuta 2019 393 000[51]  
23 2 Ihmispeto, osa 1 Juuso Syrjä Miikko Oikkonen & Sanna Reinumägi Miikko Oikkonen 8. joulukuuta 2019 437 000[52]  
24 3 Ihmispeto, osa 2 Juuso Syrjä Miikko Oikkonen & Sanna Reinumägi Miikko Oikkonen 15. joulukuuta 2019 361 000[53]  
25 4 Poikia ja rakastajia, osa 1 Jussi Hiltunen Miikko Oikkonen Miikko Oikkonen 22. joulukuuta 2019 452 000[54]  
26 5 Poikia ja rakastajia, osa 2 Jussi Hiltunen Miikko Oikkonen Miikko Oikkonen 29. joulukuuta 2019    
27 6 Poikia ja rakastajia, osa 3 Jussi Hiltunen Miikko Oikkonen Miikko Oikkonen 5. tammikuuta 2020    
28 7 Nainen peilissä, osa 1 Marko Mäkilaakso Miikko Oikkonen & Paula Mononen Miikko Oikkonen 12. tammikuuta 2020    
29 8 Nainen peilissä, osa 2 Marko Mäkilaakso Miikko Oikkonen & Paula Mononen Miikko Oikkonen 19. tammikuuta 2020    
30 9 Shakkitarina, osa 1 Juuso Syrjä Miikko Oikkonen & Paula Mononen Miikko Oikkonen 26. tammikuuta 2020    
31 10 Shakkitarina, osa 2 Juuso Syrjä Miikko Oikkonen & Paula Mononen Miikko Oikkonen 2. helmikuuta 2020    
Huomioita
  1. ↑ a b c Katsojamäärä televisiossa ensiesityspäivänä
  2. ↑ a b c Katsojamäärään on laskettu mukaan ensiesitys, uusinnat, tallennettu katselu ja katselu Yle Areenassa 7 vuorokauden aikana


Tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sorjosen käsikirjoittaja-ohjaaja Miikko Oikkonen valmisteli sarjaa vuodesta 2010 alkaen. Yksi hänen tutkimistaan rikostapauksista oli vuonna 2000 Imatralla tapahtunut Eveliina Lappalaisen surma. Poliisin tutkintametodien lisäksi sarja kuvaa vaativan työn ja perhe-elämän yhdistämistä. Suomen ja Venäjän rajan läheisyys on sarjan keskeisiä aiheita.[55]

Ensimmäisen tuotantokauden tuotantobudjetti oli noin kolme miljoonaa euroa.[56]

Kuvaukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarjan ensimmäistä tuotantokautta kuvattiin Lappeenrannassa 28. heinäkuuta – 14. elokuuta 2015 kahden eri kuvausryhmän voimin.[57][58][59] Lappeenrannan kaupunki osallistui kuvauksiin avustamalla kuvauspaikkojen järjestämisessä ja mediayhteistyössä mutta ei sijoittanut tuotantoon suoraan rahaa.[60] Lappeenrannan jälkeen sarjan kuvauksia jatkettiin liettualaisessa studiossa, johon rakennettiin muun muassa sarjassa esiintyvä poliisiasema ja päähenkilön koti.[61][58]

Sorjosen ensimmäisen kauden tuotantokustannukset olivat noin kolme miljoonaa euroa. Verohallinto haki sarjan tuotantoyhtiön Fisher King Productionin konkurssiin maksamattomien verojen vuoksi syyskuussa 2016, mutta tämä ei vaikuta ensimmäisen kauden esittämiseen.[60][62]

Sarjan toisen tuotantokauden suunnittelu aloitettiin jo ennen kuin ensimmäistä kautta alettiin esittää.[63] Toista kautta kuvattiin Lappeenrannassa elokuussa 2017.[64]

Ulkomaat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarjan englanninkielinen nimi on Bordertown, ja se valittiin huhtikuussa 2016 kahdentoista draamasarjan joukkoon, joka esitettiin Cannesissa, MipTV-festivaaleilla. Sorjonen oli esiteltävistä sarjoista ainut pohjoismainen tuotanto. Toukokuussa sarja oli esillä Pariisissa SerieMania-festivaaleilla. Sarja tullaan esittämään saksalaisella SKY Deutschland ja ranskalaisella CanalPlay -kanavalla.[2] Myös yhdysvaltalainen videopalvelu Netflix on ostanut Sorjosen esitysoikeudet. Sarjaa nähdään Netflixissä 31. maaliskuuta 2017 alkaen Yhdysvalloissa, Kanadassa, Britanniassa, Norjassa, Ruotsissa, Tanskassa, Islannissa, Itä-Euroopassa, Venäjällä ja Alankomaissa. Yhteensä Sorjonen on tuottaja Matti Halosen mukaan levinnyt jo yli 40 maahan.[65] Saksassa sarja on julkaistu myös DVD:nä ja blu-rayna.[66]

Elokuva

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

27. lokakuuta 2021 sai ensi-iltansa tv-sarjan pohjalta tehty elokuva Sorjonen: Muraalimurhat, joka on täysin itsenäinen teos. Sarjasta tutut näyttelijät uusivat roolinsa myös elokuvassa. Rikostutkija Kari Sorjosta näyttelee Ville Virtanen ja Lena Jaakkolaa esittää Anu Sinisalo. Elokuvan ovat käsikirjoittaneet sarjankin taustalla toimineet Miikko Oikkonen ja Antti Pesonen ja sen ohjaa Juuso Syrjä.[67]

Maaliskuussa 2022 Yle TV1 esitti elokuvan kolmiosaisena minisarjana jossa on yli 40 minuuttia ennennäkemätöntä materiaalia sekä erilainen loppu.[68]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Ylen ohjelmille yhteensä kymmenen Kultainen Venla -palkintoa Yle.fi. 13.1.2017. Viitattu 13.1.2017.
  2. ↑ a b c d Ainamo-McDonald, Maria: Sorjonen – uusi kotimainen rikossarja alkaa lokakuussa Ykkösellä! Yle. 23.8.2016. Viitattu 7.9.2016.
  3. ↑ Sorjosen toinen kausi menee ihon alle Yle. 17.1.2018. Viitattu 20.4.2018.
  4. ↑ a b Jokainen meistä pystyy pahaan – Tulossa: Sorjonen 3. Yle Areena.
  5. ↑ a b Slotte, Malin: Tio series att se fram emot i höst. Hufvudstadsbladet, 26.8.2019, s. 20–21. Artikkelin maksullinen verkkoversio.
  6. ↑ Sorjonen – Nukkekoti Gummerus. Viitattu 7.9.2016.
  7. ↑ Viikon 48 vinkit: Sorjosen viimeinen kausi ja Teeman elokuvafestivaali alkavat! yle.fi. Viitattu 29.11.2019.
  8. ↑ Sorjonen Yle Areenassa Yle. Viitattu 2.10.2018.
  9. ↑ Katsotuimmat lähetykset, Yle TV1, viikko 41/2016 (Arkistoitu sivu) Finnpanel. Arkistoitu 31.10.2016. Viitattu 31.10.2016.
  10. ↑ Katsotuimmat lähetykset (Netti-tv-katselun sisältävät tulokset), Yle TV1, viikko 41/2016 (Arkistoitu sivu) Finnpanel. Arkistoitu 7.11.2016. Viitattu 8.11.2016.
  11. ↑ Katsotuimmat lähetykset, Yle TV1, viikko 42/2016 (Arkistoitu sivu) Finnpanel. Arkistoitu 31.10.2016. Viitattu 31.10.2016.
  12. ↑ Katsotuimmat lähetykset (Netti-tv-katselun sisältävät tulokset), Yle TV1, viikko 42/2016 (Arkistoitu sivu) Finnpanel. Arkistoitu 7.11.2016. Viitattu 8.11.2016.
  13. ↑ Katsotuimmat lähetykset, Yle TV1, viikko 43/2016 (Arkistoitu sivu) Finnpanel. Arkistoitu 31.10.2016. Viitattu 31.10.2016.
  14. ↑ Katsotuimmat lähetykset (Netti-tv-katselun sisältävät tulokset), Yle TV1, viikko 43/2016 (Arkistoitu sivu) Finnpanel. Arkistoitu 14.11.2016. Viitattu 14.11.2016.
  15. ↑ Katsotuimmat lähetykset, Yle TV1, viikko 44/2016 (Arkistoitu sivu) Finnpanel. Arkistoitu 7.11.2016. Viitattu 8.11.2016.
  16. ↑ Katsotuimmat lähetykset (Netti-tv-katselun sisältävät tulokset), Yle TV1, viikko 44/2016 (Arkistoitu sivu) Finnpanel. Arkistoitu 21.11.2016. Viitattu 21.11.2016.
  17. ↑ Katsotuimmat lähetykset, Yle TV1, viikko 45/2016 (Arkistoitu sivu) Finnpanel. Arkistoitu 14.11.2016. Viitattu 14.11.2016.
  18. ↑ Katsotuimmat lähetykset (Netti-tv-katselun sisältävät tulokset), Yle TV1, viikko 45/2016 (Arkistoitu sivu) Finnpanel. Arkistoitu 28.11.2016. Viitattu 29.11.2016.
  19. ↑ Katsotuimmat lähetykset, Yle TV1, viikko 46/2016 (Arkistoitu sivu) Finnpanel. Arkistoitu 21.11.2016. Viitattu 21.11.2016.
  20. ↑ Katsotuimmat lähetykset (Netti-tv-katselun sisältävät tulokset), Yle TV1, viikko 46/2016 (Arkistoitu sivu) Finnpanel. Arkistoitu 11.12.2016. Viitattu 12.12.2016.
  21. ↑ Katsotuimmat lähetykset, Yle TV1, viikko 47/2016 (Arkistoitu sivu) Finnpanel. Arkistoitu 28.11.2016. Viitattu 29.11.2016.
  22. ↑ Katsotuimmat lähetykset (Netti-tv-katselun sisältävät tulokset), Yle TV1, viikko 47/2016 (Arkistoitu sivu) Finnpanel. Arkistoitu 2.1.2017. Viitattu 2.1.2017.
  23. ↑ Katsotuimmat lähetykset, Yle TV1, viikko 48/2016 (Arkistoitu sivu) Finnpanel. Arkistoitu 11.12.2016. Viitattu 12.12.2016.
  24. ↑ Katsotuimmat lähetykset (Netti-tv-katselun sisältävät tulokset), Yle TV1, viikko 48/2016 (Arkistoitu sivu) Finnpanel. Arkistoitu 2.1.2017. Viitattu 2.1.2017.
  25. ↑ Katsotuimmat lähetykset, Yle TV1, viikko 49/2016 (Arkistoitu sivu) Finnpanel. Arkistoitu 20.12.2016. Viitattu 25.12.2016.
  26. ↑ Katsotuimmat lähetykset (Netti-tv-katselun sisältävät tulokset), Yle Areena, viikko 49/2016 (Arkistoitu sivu) Finnpanel. Arkistoitu 2.1.2017. Viitattu 2.1.2017.
  27. ↑ Katsotuimmat lähetykset, Yle TV1, viikko 50/2016 (Arkistoitu sivu) Finnpanel. Arkistoitu 20.12.2016. Viitattu 25.12.2016.
  28. ↑ Katsotuimmat lähetykset (Netti-tv-katselun sisältävät tulokset), Yle TV1, viikko 50/2016 (Arkistoitu sivu) Finnpanel. Arkistoitu 2.1.2017. Viitattu 2.1.2017.
  29. ↑ Katsotuimmat lähetykset, Yle TV1, viikko 51/2016 (Arkistoitu sivu) Finnpanel. Arkistoitu 2.1.2017. Viitattu 2.1.2017.
  30. ↑ Katsotuimmat lähetykset (Netti-tv-katselun sisältävät tulokset), Yle TV1, viikko 51/2016 (Arkistoitu sivu) Finnpanel. Arkistoitu 14.1.2017. Viitattu 15.1.2017.
  31. ↑ Viikon katsotuimmat lähetykset kanavittain – Yle TV1, viikko 40/2018 Finnpanel. Viitattu 9.10.2018.
  32. ↑ Katsotuimmat lähetykset (Netti-tv-katselun sisältävät tulokset), Yle Areena, viikko 40/2018 Finnpanel. Viitattu 12.11.2018.
  33. ↑ Viikon katsotuimmat lähetykset kanavittain – Yle TV1, viikko 41/2018 Finnpanel. Viitattu 16.10.2018.
  34. ↑ Katsotuimmat lähetykset (Netti-tv-katselun sisältävät tulokset), Yle Areena, viikko 41/2018 Finnpanel. Viitattu 12.11.2018.
  35. ↑ Viikon katsotuimmat lähetykset kanavittain – Yle TV1, viikko 42/2018 Finnpanel. Viitattu 22.10.2018.
  36. ↑ Katsotuimmat lähetykset (Netti-tv-katselun sisältävät tulokset), Yle Areena, viikko 42/2018 Finnpanel. Viitattu 12.11.2018.
  37. ↑ Viikon katsotuimmat lähetykset kanavittain – Yle TV1, viikko 43/2018 Finnpanel. Viitattu 31.10.2018.
  38. ↑ Katsotuimmat lähetykset (Netti-tv-katselun sisältävät tulokset), Yle Areena, viikko 43/2018 Finnpanel. Viitattu 12.11.2018.
  39. ↑ Viikon katsotuimmat lähetykset kanavittain – Yle TV1, viikko 44/2018 Finnpanel. Viitattu 12.11.2018.
  40. ↑ Katsotuimmat lähetykset (Netti-tv-katselun sisältävät tulokset), Yle Areena, viikko 44/2018 Finnpanel. Viitattu 26.11.2018.
  41. ↑ Viikon katsotuimmat lähetykset kanavittain – Yle TV1, viikko 45/2018 Finnpanel. Viitattu 12.11.2018.
  42. ↑ Katsotuimmat lähetykset (Netti-tv-katselun sisältävät tulokset), Yle Areena, viikko 45/2018 Finnpanel. Viitattu 26.11.2018.
  43. ↑ Viikon katsotuimmat lähetykset kanavittain – Yle TV1, viikko 46/2018 Finnpanel. Viitattu 19.11.2018.
  44. ↑ Katsotuimmat lähetykset (Netti-tv-katselun sisältävät tulokset), Yle Areena, viikko 46/2018 Finnpanel. Viitattu 11.11.2018.
  45. ↑ Viikon katsotuimmat lähetykset kanavittain – Yle TV1, viikko 47/2018 Finnpanel. Viitattu 26.11.2018.
  46. ↑ Katsotuimmat lähetykset (Netti-tv-katselun sisältävät tulokset), Yle Areena, viikko 47/2018 Finnpanel. Viitattu 11.11.2018.
  47. ↑ Viikon katsotuimmat lähetykset kanavittain – Yle TV1, viikko 48/2018 Finnpanel. Viitattu 5.12.2018.
  48. ↑ Katsotuimmat lähetykset (Netti-tv-katselun sisältävät tulokset), Yle Areena, viikko 48/2018 Finnpanel. Viitattu 18.11.2018.
  49. ↑ Viikon katsotuimmat lähetykset kanavittain – Yle TV1, viikko 49/2018 Finnpanel. Viitattu 11.12.2018.
  50. ↑ Katsotuimmat lähetykset (Netti-tv-katselun sisältävät tulokset), Yle Areena, viikko 49/2018 Finnpanel. Viitattu 31.12.2018.
  51. ↑ Viikon 100 katsotuinta lähetystä (kaikki kanavat, kaikki esityskerrat), viikko 48/2019 Finnpanel. Viitattu 15.12.2019.
  52. ↑ Viikon 100 katsotuinta lähetystä (kaikki kanavat, kaikki esityskerrat), viikko 49/2019 Finnpanel. Viitattu 15.12.2019.
  53. ↑ Viikon katsotuimmat lähetykset kanavittain – Yle TV1, viikko 50/2019 Finnpanel. Viitattu 7.4.2020.
  54. ↑ Viikon katsotuimmat lähetykset kanavittain – Yle TV1, viikko 51/2019 Finnpanel. Viitattu 21.2.2021.
  55. ↑ Enqvist, Niina: Onko tässä vihdoin ensimmäinen suomalainen nordic noir -sarja? Sorjonen haastaa Sillan Ilta-Sanomat. 12.10.2016. Sanoma. Viitattu 15.10.2016.
  56. ↑ Lehtonen, Veli-Pekka: Sorjosen tehnyt tv-yhtiö velkasaneeraukseen, vaikka verottaja vastusti – Sarja saamassa jatkoa Ylellä Helsingin Sanomat. 17.1.2017. Viitattu 22.1.2017.
  57. ↑ Vehkalampi, Silja: TV-yhtiö lainaa Kaakkois-Suomen poliisin pukuja dekkarisarjan kuvauksiin — tarkoin ehdoin Etelä-Saimaa. 31.7.2015. Arkistoitu 24.10.2016. Viitattu 7.9.2016.
  58. ↑ a b Nokso-Koivisto, Riina: Filmiryhmä Lappeenrannan ylle helikopterilla —rikossarjan kuvaukset alkavat kuun lopussa Etelä-Saimaa. 4.7.2015. Arkistoitu 27.12.2015. Viitattu 7.9.2016.
  59. ↑ Liukkala, Kerttu: Ville Virtanen näyttelee herkkää poliisia Lappeenrantaan sijoittuvassa tv-sarjassa Sorjonen Etelä-Saimaa. 13.8.2015. Arkistoitu 11.10.2016. Viitattu 7.9.2016.
  60. ↑ a b Kemppainen, Heikki: Lappeenrannassa kuvattu Sorjonen esitetään konkurssista huolimatta – ”Kaupungilla ei olisi ikinä varaa vastaavan näkyvyyden ostamiseen” Lappeenrannan Uutiset. 28.9.2016. Etelä-Suomen Media. Viitattu 28.9.2016.
  61. ↑ Maijala, Juho: Etelä-Karjalan museo maanantaina kiinni Sorjosen kuvausten vuoksi, sarja menee todennäköisesti Ylelle Etelä-Saimaa. 3.8.2015. Arkistoitu 11.10.2016. Viitattu 7.9.2016.
  62. ↑ Lehtonen, Veli-Pekka: Helsinkiläinen tuotantoyhtiö teki miljoonilla rikosdraamaa Ylelle – verottaja hakee konkurssiin, kun ensi-iltaan on vain viikkoja Helsingin Sanomat. 18.9.2016. Sanoma. Arkistoitu 1.10.2016. Viitattu 28.9.2016.
  63. ↑ Kvist, Lotta: Lappeenrannassa kuvattu Sorjonen-sarja alkaa 16. lokakuuta kello 21.05 Etelä-Saimaa. 21.6.2016. Arkistoitu 11.10.2016. Viitattu 7.9.2016.
  64. ↑ Pullinen, Sari: Sorjonen liikuttaa ensi vuonna Lappeenrannassa kuvausryhmää, turisteja ja koululaisia Etelä-Saimaa. 15.12.2016. Arkistoitu 3.1.2017. Viitattu 2.1.2017.
  65. ↑ Suomalainen rikosdraama nähdään nyt myös USA:ssa! Netflix osti supersuositun Sorjosen Ilta-Sanomat. 28.2.2017. Viitattu 2.3.2017.
  66. ↑ Bordertown / Fassungen. Online Film Database.
  67. ↑ Jättiyllätys! Suosikkisarja Sorjosesta tehdään elokuva www.iltalehti.fi. Viitattu 17.6.2020.
  68. ↑ Viime syksyn Sorjonen-elokuva julkaistaan Yle Areenassa minisarjana, jolla on uusi loppuratkaisu 1.2.2022. Muropaketti.com. Viitattu 13.3.2022.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sorjonen&oldid=22693498”