Skandiumkloridi
| Skandiumkloridi | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | ScCl3 |
| Moolimassa | 151,31 |
| Ulkomuoto | Väritön kiteinen aine |
| Sulamispiste | 967 °C[1] |
| Kiehumispiste | 1342 °C[2] |
| Tiheys | 2,39 g/cm3[3] |
| Liukoisuus veteen | Liukenee veteen |
Skandiumkloridi (ScCl3) on skandium- ja kloridi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää katalyyttinä orgaanisen kemian synteeseissä.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa skandiumkloridi on väritöntä kiteistä ainetta[4]. Yhdisteen alkeiskoppi on heksagonaalinen ja muistuttaa vismuttitrijodidin ja rauta(III)kloridin rakenteita[5]. Kidevedettömän skandiumkloridin lisäksi tunnetaan kidevedellinen heksahydraatti (ScCl3·6H2O). Kidevesi poistuu kuumentamalla alhaisessa paineessa tai vetykloridivirrassa. Yhdiste liukenee hyvin veteen ja hieman myös alkoholeihin. Yhdiste on Lewis-happo.[3][4][6]
Skandiumkloridi valmistetaan kuumentamalla skandiumoksidia ja hiiltä kloorivirrassa tai neutraloimalla skandiumoksidia vetykloridilla.[3][6]
- Sc2O3 + 6 HCl → 2 ScCl3 + 3 H2O
Skandiumkloridia käytetään katalyyttinä muun muassa aldolikondensaatioissa, konjugaattiadditioissa ja tioasetaalien valmistuksessa.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–86. (39th Edition) CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 13.6.2021). (englanniksi)
- ↑ Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 1322. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 13.6.2021). (englanniksi)
- ↑ a b c d Vikas Sikervar: Scandium(III) Chloride, e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2021. Teoksen verkkoversio Viitattu 13.6.2021.
- ↑ a b E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 531. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
- ↑ Helmer Fjellvåg & Pavel Karen: Crystal Structure of ScCl3 Refined from Powder Neutron Diffraction Data. Acta Chemica Scandinavica, 1994, 48. vsk, s. 294-297. (englanniksi)
- ↑ a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 965. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515 (englanniksi)