Simpauttaja
| Simpauttaja | |
|---|---|
 |
|
| Kirjailija | Heikki Turunen |
| Kieli | suomi |
| Kustantaja | WSOY |
| Julkaistu | 1973 |
| Sivumäärä | 303 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Simpauttaja on Heikki Turusen vuonna 1973 julkaistu esikoisromaani, jonka kustansi WSOY. Romaani sai vuoden 1973 J. H. Erkon palkinnon parhaana esikoisteoksena.[1] Lisäksi Turunen sai romaanistaan vuonna 1974 Kalevi Jäntin palkinnon ja Kiitos kirjasta -mitalin.[2]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Simpauttaja-tarinan varsinainen päähenkilö on nuori maalaispoika Imppa Ryynänen, joka tarinan alussa joutuu maantielle levittäessään pitkästyneenä isänsä pellolla lantaa isänsä mielestä väärällä tavalla. Isä on häätänyt raivoamisellaan kaikki vanhemmat poikansa, paitsi Imppaa ja tämän mielenterveysongelmista kärsivää pikkuveljeä Ottoa, joka tekee järven rantaan männyn rungoista naispatsaita. Oton kiintymys veistämiinsä naispatsaisiin kasvaa niin vahvaksi, että hän unohtaa arjen muut asiat miltei täysin.[3]
Imppa pohtii Helsinkiin lähtemistä, mutta onnekseen hän pääsee kylän isoimpaan taloon Pirtamoon salaojia tekemään. Pirtamoon on saapunut myös Simpauttaja-nimeä käyttävä arvoituksellinen renki, liikkuvaa työvoimaa edustava työmies. Simpauttaja on myös uskomaton valehtelija, tarinoitsija ja tarpeen mukaan tappelija. Hän muuntaa purnaamisensa vitseiksi ja pystyy antamaan sanan sanasta.
Ajan saatossa Simpauttaja ja Kuuno Taivaisen vaimo Juuli tulevat läheisiksi, josta lähtee huhu kiertämään kylässä. Lopulta Juulin aviomies Kuuno kuulee asiasta Impan isältä. Kuuno menee metsää kaatamaan ja puskee raivonsa työhön. Lopussa tulee välienselvittely, mutta vasta kun syksy on vaihtunut talveen. Juuli käy omassa mielessään läpi aviorikostaan ja pohtii pois lähtemistään. Kuuno kertoo tietävänsä, mitä on ollut tekeillä. Juuli ja Kuuno riitelevät asiasta, mutta Juuli ei tunnusta tekoaan.
Pirtamon talon vanha isäntä kuolee, ja Simpauttajaa epäillään tappajaksi. Kuuno riitelee Pirtamon surutalossa aviorikosasiasta, jolloin Simpauttaja selittää asiat hyvin päin. Purujälki Juulin kaulassa laitetaan Oton syyksi. Kirjan lopussa Simpauttaja lähtee pois ja Kuuno muuttaa Kajaaniin myyden kaikki maansa Pirtamolle. Imppa palaa kotiin, koska hänen isänsä on huonossa kunnossa ja Impan on otettava vastuu talosta ja maista.
Romaanin henkilöhahmoihin kuuluvan, kylähulluksi kuvatun Otto Ryynäsen esikuvana oli Heikki Turusen mukaan todellinen henkilö. Työskennellessään ennen kirjailijan uraansa toimittajana Turunen oli tavannut Liperissä vuonna 1968 nuoren, mielenterveysongelmista kärsineen miehen, jonka intohimona oli taidokkaiden naispatsaiden veistäminen, ja kirjoitti hänestä jutun Karjalan Maa -lehteen. Oltuaan kesällä 2012 katsomassa Simpauttajan teatteriesitystä Lieksassa Turunen sai kuulla, että hänen vuosikymmeniä aiemmin haastattelemansa nuori mies oli toimitettu Paiholan mielisairaalaan. Noin 6–7 vuoden kuluttua Simpauttajan ilmestymisestä mies oli karannut sairaalasta ja tehnyt itsemurhan hyppäämällä junan alle Kontiolahden rautatieasemalla. Turunen havahtui pohtimaan, oliko hän ollut osasyyllinen miehen kuolemaan, ja päätti kirjoittaa Simpauttajan jatko-osaksi vuonna 2014 ilmestyneen romaanin Karjalan kuningas-[3]
Simpauttaja elokuvana ja näytelmänä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1975 romaanista tehtiin televisioelokuva, jonka ohjasi Veikko Kerttula. Elokuvassa Imppa Ryynästä esitti Pekka Räty ja Simpauttajaa Ahti Kuoppala.
Simpauttajasta on tehty myös äänikuunnelmia, musikaali ja lukuisia teatterinäytöksiä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Simpauttaja (Turunen, Heikki) WSOY. Arkistoitu 25.4.2010. Viitattu 24.4.2010.
- ↑ Simpauttaja Kirjasampo. Viitattu 31.8.2023.
- ↑ a b Seppänen, Mika: Heikki Turunen paljastaa HS:ssa: Simpauttaja-romaanin hahmon esikuvalla todella traaginen kohtalo 23.10.2014. Ilta-Sanomat.