Sikurimuseo
| Sikurimuseo | |
|---|---|
 |
|
| Tyyppi | Museo |
| Osoite | Alholmintie 71, 68600 Pietarsaari [1] |
| Sijainti | Pietarsaari |
| Koordinaatit | |
 Sikurimuseo |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Sikurimuseo on tehdasmiljöö Pietarsaaressa Alholman kaupunginosassa. Sikurimuseo on Suomen ainoa säilynyt sikuritehdas. Alueella on tehtaan lisäksi sikurimestarin talo, kesäkonttori ja makasiini.[2]
Tontti rekisteröitiin teollisuustontiksi vuonna 1941 pinta-alalla 12 009 m². Vuonna 2010 hyväksytyn asemakaavan mukaan tontti on kulttuurihistoriallisesti arvokkaana suojellun rakennusryhmän korttelialue (SR). Tehdasrakennus on merkitty teollisuushistorialliseksi museorakennukseksi (tm). Suojelu käsittää rakennusten ulkoasun, tm-merkinnällä osoitetun rakennuksen osalta lisäksi sisätilat irtaimistoineen, ulkoalueiden rakennelmat, pihajärjestelyt, kasvillisuuden ja puuston.[3]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Wilhelm Schauman aloitti vuonna 1883 sikurin valmistuksen pienessä leivintuvassa Pietarsaaren keskustassa. Kysynnän kasvaessa 1800-luvun lopulla Schauman ryhtyi laajentamaan toimintaa ja rakennutti tehtaan. Schaumanin tehtaasta kasvoi muutamassa vuodessa Suomen suurin sikurinvalmistaja, ja se tuotti kaksi kolmasosaa Suomen sikurista. Vuonna 1892 tehdas tuhoutui tulipalossa. Saman vuoden syksyllä alettiin rakentaa uutta tehdasta Alholmaan. Tuotteita myytiin koko Suomessa.[2] Uusi tehdas valmistui tammikuussa 1893. Tehtaan käyttövoimana oli 14 hevosvoiman höyrykone.[4]
Suurimmillaan tehdas oli vuonna 1903, jolloin se työllisti 60 työntekijää ja tuotti 1 400 tonnia sikuria. Useimmat tehtaan koneet ovat säilyneet. Paahtouunit ovat edelleen jäljellä paahtohuoneessa. Sikuri jauhettiin ja pakattiin koneiden avulla. Oikean värin ja maun saamiseksi sikuripakkauksia säilytettiin kaksi päivää kosteassa 60 °C:n höyryhuoneessa.[2]
Tehdas oli osa Wilh. Schauman Oy:tä vuoteen 1938 asti, jolloin se muutettiin Wilh. Schaumanin Sikuri Oy -nimiseksi erilliseksi yhtiöksi. Gustav Schütt toimi vuoteen 1953 asti hallituksen puheenjohtajana ja toimitusjohtajana ja hänen jälkeensä perustajan pojanpoika Wilhelm Schauman.[5]
1950-luvulla sikurin menekin laskettua tehtaassa yritettiin kehitellä uusia tuotteita ja alettiin muun muassa valmistaa paahdettuja suolapähkinöitä. Paahdetut suolapähkinät eivät kuitenkaan olleet kannattavia. 1960-luvulta 1980-luvulle tehtaassa valmistettiin lastuvillaa.[2] Vuonna 1980 tehtaan nimi muutettiin Oy Botnia Ab:ksi ja vuonna 1985 Oy BS Finance Ab:ksi. 1995 se sulautettiin Oy Wictoria Ab -nimiseen arvopaperikauppaa käyvään yhtiöön.[5]
Museon höyryhuoneista toinen on kunnostettu taidegalleriaksi. Museossa ja sen pihapiirissä on järjestetty myös teatteresityksiä ja konsertteja. Jaakon päivillä heinäkuussa museolla pidetään sikurisunnuntai.[2] Sikurimuseo oli avoinna yleisölle vuodesta 1985 ja suljettiin kesällä 2017.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sipilä, Jorma: Yhä jalompaa kahvi-juomaa!: Suomen kahvi- ja vastikepaahtimot sekä sikuritehtaat . Edita, 2007
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Sikurimuseo (viitattu ). Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ a b c d e Sikurimuseo museiportalosterbotten.fi. Viitattu 8.9.2019.
- ↑ UPM ostaisi Sikuritehtaan kiinteistön kalustoineen yhdellä eurolla pietarsaarensanomat.fi. 15.11.2019. Viitattu 15.11.2019.
- ↑ Sipilä 2007, s. 85
- ↑ a b Sipilä 2007, s. 87
- ↑ Heimo Riihimäki: Sikurimuseon pihapiiri kaupan. PS Pulssi, 11.10.2019, nro 41, s. 8.