Saksan demokraattinen tasavalta olympialaisissa

Itä-Saksa olympialaisissa
Maakoodi	GDR
Maan olympiamitalit
Mitalit Sija: 11 Kultaa 192 Hopeaa 165 Pronssia 162 Yhteensä 519
Kesäolympialaiset 1896 • 1900 • 1904 • 1908 • 1912 • 1920 • 1924 • 1928 • 1932 • 1936 • 1948 • 1952 • 1956 • 1960 • 1964 • 1968 • 1972 • 1976 • 1980 • 1984 • 1988 • 1992 • 1996 • 2000 • 2004 • 2008 • 2012 • 2016 • 2020 • 2024 •
Talviolympialaiset 1924 • 1928 • 1932 • 1936 • 1948 • 1952 • 1956 • 1960 • 1964 • 1968 • 1972 • 1976 • 1980 • 1984 • 1988 • 1992 • 1994 • 1998 • 2002 • 2006 • 2010 • 2014 • 2018 • 2022 •
Infobox OK

Talviolympialaisissa

Sija				Yhteensä
8.	39	36	35	110

Kesäolympialaisissa

Sija				Yhteensä
9.	153	129	127	409

Saksan demokraattinen tasavalta eli Itä-Saksa osallistui olympialaisiin omana joukkueenaan (GDR) vuosina 1968–1988. Kansainvälinen olympiakomitea oli 8. lokakuuta 1965 hyväksynyt Itä-Saksan täysivaltaisena jäsenenä mukaan olympiakisoihin.

Itä-Saksan olympiajoukkue on yksi kautta aikojen menestyneimpiä ja se sijoittuu kesäolympialaisten mitalitilastossa yhdeksänneksi. Ennen tätä vuosina 1956–1964 se muodosti yhdessä Saksan liittotasavallan eli Länsi-Saksan kanssa Saksojen yhteisen olympiajoukkueen.

Saksan demokraattinen tasavalta perusti oman olympiakomiteansa 22. huhtikuuta 1951 Berliinin raatihuoneella. Kansainvälinen olympiakomitea (KOK) kuitenkin tunnusti tämän olympiakomitean vasta vuonna 1968.

Saksan jako

Toisen maailmansodan seurauksena Saksa oli jaettu kolmeen osaan: länsiliittoutuneiden kontrolloimaan Länsi-Saksaan, Neuvostoliiton Itä-Saksaan ja Ranskan hallitsemaan Saarinmaan protektoraattiin. Vuonna 1947 yritettiin jatkaa yhtenäisen Saksan joukkueen perinnettä, joka oli jatkunut ensimmäisistä vuoden 1896 kisoista lähtien, mutta liittoutuneet estivät tämän, joten vuoden 1948 Lontoon kisoihin ei osallistunut Saksan joukkuetta. 23. toukokuuta 1949 Länsi-Saksa julistautui Saksan liittotasavallan nimellä itsenäiseksi ja perusti myös Saksan kansallisen olympiakomitean, jonka Kansainvälinen olympiakomitea myöhemmin päätti edustavan kumpaakin Saksaa. Pienen, Ranskan miehittämän Saarinmaan ja sen kansallisen olympiakomitean ei sallittu vuosikymmeneen liittyä Saksan joukkueeseen. Lopulta, kun Saarinmaan väestö torjui alueen itsenäistämisen, se liittyi Saksan liittotasavaltaan vuonna 1956.

Itä-Saksan kansallinen olympiakomitea (Nationales Olympisches Komitee für Ostdeutschland) kieltäytyi lähettämästä edustajiaan vuoden 1952 Helsingin kisoihin vaatien omaa joukkuettaan yhtenäisen saksalaisen joukkueen sijaan. KOK kuitenkin hylkäsi tällaiset vaatimukset.

Puheenjohtajat:

• 1951–1955 Kurt Edel,
• 1955–1973 Heinz Schöbel,
• 1973–1990 Manfred Ewald,
• 1990 Günther Heinze,
• 1990 Joachim Weiskopf

Saksojen yhteinen joukkue

Pääartikkeli: Saksojen yhdistynyt joukkue olympialaisissa

Saksojen yhteisen joukkueen lippu. "Kansallishymninä" toimi Beethovenin Oodi ilolle.

1956 Stalinin kuoleman jälkeisen liennytyksen hengessä Saksat sopivat yhteisen joukkueen muodostamisesta vuoden 1956 olympialaisiin. Yhteinen joukkue oli myös vuoden 1960 ja 1964 kisoissa. Tätä joukkuetta kutsuttiin tuolloin vain Saksan joukkueeksi, mutta virallisesti sen lyhenne oli EUA (ransk. Équipe unifiée d'Allemagne), Saksan yhteinen joukkue. Suomessa taas on puhuttu Saksojen yhteisestä joukkueesta. Saksaksi joukkue tunnettiin nimellä Gesamtdeutsche Mannschaft (suomeksi käännettynä ”Yleissaksalainen joukkue” tai ”Yhteissaksalainen joukkue”).

Itä-Saksan urheilumenestys

Itä-Saksan joukkue marssi 26. elokuuta 1972 Münchenin kesäolympialaisten avajaisissa omana joukkueenaan. Ensimmäisen kerran joukkue oli marssinut omana joukkueenaan Grenoblen talviolympialaisissa helmikuussa 1968.

Kylmä sota kiristyi ja Itä-Saksa pystytti Berliinin muurin vuonna 1961. Samoin kansallinen olympiakomitea sai uuden nimen ”DDR:n kansallinen olympiakomitea” (Nationales Olympisches Komitee der DDR) vuonna 1965. Itsenäiseksi kansalliseksi olympiakomiteaksi se tunnustettiin vuonna 1968. Täten Itä-Saksa erosi Saksojen yhtenäisestä joukkueesta ja perusti oman kansallisen Saksan demokraattisen tasavallan olympiajoukkueen, joka kilpaili vuosina 1968–1988. Tosin vuonna 1984 se osallistui Los Angelesin kisoja vastaan järjestettyyn neuvostojohtoiseen boikottiin, joka oli vastareaktio länsimaiden Moskovan vuoden 1980 olympialaisia vastaan suuntaamaan boikottiin.

Itä-Saksan joukkue on poikkeuksellinen ilmiö olympiahistoriassa. Maa oli maantieteellisesti pieni ja sen väestö oli noin 16 miljoonaa. Silti vain 20 vuoden olemassaolonsa aikana se oli erittäin menestyksekäs ja nousi aina kautta aikain seitsemänneksi menestyneimmäksi maaksi kesäolympialaisissa. Vuosina 1976, 1980 ja 1988 Itä-Saksan joukkue oli kesäolympialaisten toiseksi menestynein. Itä-Saksa oli viisissä talviolympialaisissa toiseksi menestynein ja vuonna 1984 menestynein joukkue.

Laaja ja tarkasti organisoitu anabolisten steroidien dopingkäyttö mahdollisti Itä-Saksan nousun yhdeksi maailman johtavista urheiluvalloista kahdeksi vuosikymmeneksi. Itä-Saksan joukkue voitti useita kultamitaleja ja teki ennätyksiä, joita kaikkia ei ole vieläkään saatu rikottua.

Tärkeä henkilö Itä-Saksassa ja sen urheiluelämässä oli Manfred Ewald (1926–2002), joka oli Saksan sosialistisen yhtenäisyyspuolueen (SED) keskuskomitean jäsen vuodesta 1963 alkaen. Vuosina 1952–1960 hän oli Ruumiinkulttuurin ja urheilun valtionkomitean (Staatliches Komitee für Körperkultur und Sport) eli Stakon puheenjohtaja. Vuonna 1961 hänestä tuli Saksalaisen voimistelu- ja urheiluliiton (Deutscher Turn- und Sportbund) (DTSB) puheenjohtaja, jona hän kontrolloi koko Itä-Saksan urheiluelämää. Vuodesta 1973 alkaen hän johti myös kansallista olympiakomiteaa. Häntä pidetään Itä-Saksan urheiluihmeen luojana. Hänen 1990-luvun lopulla julkaistun omaelämäkertansa nimikin oli ”Minä olin urheilu”. Hänen asemansa romahti 1988, kun hänet poistettiin DTSB:n virastaan. Vuonna 2001 hänet tuomittiin osallisuudestaan dopingin käyttöön.

Saksojen yhdistäminen

Saksan demokraattinen tasavalta lakkasi olemasta vuoden 1989 jälkeen, kun valtio liittyi Saksan liittotasavaltaan vuodesta 1990 alkaen. Samoin DDR:n kansallinen olympiakomitea liittyi 17. lokakuuta 1990 Saksan olympiakomiteaan, joka oli toiminut Länsi-Saksassa. Vuoden 1992 olympialaisissa oli jälleen Saksan yhtenäinen joukkue.

Mitalitaulukot

Kesäolympialaisissa Vuosi Sija Kulta Hopea Pronssi Yhteensä 1952 – ei osallistunut 1956 Saksojen yhteinen joukkue 1960 1964 1968 5. 9 9 7 25 1972 3. 20 23 23 66 1976 2. 40 25 25 90 1980 2. 47 37 42 126 1984 – ei osallistunut 1988 2. 37 35 30 102

Talviolympialaisissa Vuosi Sija Kulta Hopea Pronssi Yhteensä 1952 – ei osallistunut 1956 Saksojen yhteinen joukkue 1960 1964 1968 2. 1 2 2 5 1972 2. 4 3 7 14 1976 2. 7 5 7 19 1980 2. 9 7 7 23 1984 1. 9 9 6 24 1988 2. 9 10 6 25

Kesäolympialaisten mitalit lajeittain Laji Kulta Hopea Pronssi Yhteensä yleisurheilu 38 36 35 109 uinti 38 32 22 92 soutu 33 7 8 48 melonta 14 7 9 30 voimistelu 6 13 17 36 pyöräily 6 6 4 16 nyrkkeily 5 2 6 13 ammunta 3 8 5 16 paini 2 3 2 7 uimahypyt 2 2 3 7 purjehdus 2 2 2 6 painonnosto 1 4 6 11 judo 1 2 6 9 jalkapallo 1 1 1 3 käsipallo 1 1 1 3 lentopallo 0 2 0 2 miekkailu 0 1 0 1 Yhteensä 153 129 127 409

Talviolympialaisten mitalit lajeittain Laji Kulta Hopea Pronssi Yhteensä ohjaskelkkailu 13 8 8 29 pikaluistelu 8 12 9 29 rattikelkkailu 5 5 3 13 ampumahiihto 3 4 4 11 taitoluistelu 3 3 4 10 yhdistetty 3 0 4 7 mäkihyppy 2 3 2 7 maastohiihto 2 1 1 4 Yhteensä 39 36 35 110

Lähteet

Valtiot olympialaisissa

Aasia	Afganistan	Arabiemiraatit	Bahrain	Bangladesh	Bhutan	Brunei
	Etelä-Korea	Filippiinit	Hongkong	Indonesia	Intia	Iran
	Irak	Itä-Timor	Japani	Jemen	Jordania	Kambodža
	Kazakstan	Kiina	Kuwait	Kirgisia	Laos	Libanon
	Malediivit	Malesia	Mongolia	Myanmar	Nepal	Oman
	Pakistan	Palestiina	Pohjois-Korea	Qatar	Saudi-Arabia	Singapore
	Sri Lanka	Syyria	Tadžikistan	Kiinalainen Taipei	Thaimaa	Turkmenistan
	Uzbekistan	Vietnam
Afrikka	Algeria	Angola	Benin	Botswana	Burkina Faso	Burundi
	Djibouti	Egypti	Eritrea	Etelä-Afrikka	Etelä-Sudan	Etiopia
	Gabon	Gambia	Ghana	Guinea-Bissau	Guinea	Kamerun
	Kap Verde	Kenia	Keski-Afrikan tasavalta	Komorit	Kongon dem. tasavalta	Kongon tasavalta
	Lesotho	Liberia	Libya	Madagaskar	Malawi	Mali
	Marokko	Mauritania	Mauritius	Mosambik	Namibia	Niger
	Nigeria	Norsunluurannikko	Päiväntasaajan Guinea	Ruanda	Sambia	São Tomé ja Príncipe
	Senegal	Seychellit	Sierra Leone	Somalia	Sudan	Swazimaa
	Tansania	Togo	Tšad	Tunisia	Uganda	Zimbabwe
Amerikka	Argentiina	Aruba	Bahama	Barbados	Belize	Bermuda
	Bolivia	Brasilia	Brittiläiset Neitsytsaaret	Caymansaaret	Chile	Costa Rica
	Dominica	Dominikaaninen tasavalta	Ecuador	El Salvador	Grenada	Guatemala
	Guyana	Haiti	Honduras	Jamaika	Kanada	Kolumbia
	Kuuba	Meksiko	Nicaragua	Panama	Paraguay	Peru
	Puerto Rico	Saint Kitts ja Nevis	Saint Lucia	Saint Vincent ja Grenadiinit	Suriname	Trinidad ja Tobago
	Uruguay	Venezuela	Yhdysvallat	Yhdysvaltain Neitsytsaaret
Eurooppa	Alankomaat	Albania	Andorra	Armenia	Azerbaidžan	Belgia
	Bosnia ja Hertsegovina	Bulgaria	Espanja	Georgia	Irlanti	Islanti
	Iso-Britannia	Israel	Italia	Itävalta	Kreikka	Kosovo
	Kroatia	Kypros	Latvia	Liechtenstein	Liettua	Luxemburg
	Pohjois-Makedonia	Malta	Moldova	Monaco	Montenegro	Norja
	Puola	Portugali	Ranska	Romania	Ruotsi	Saksa
	San Marino	Serbia	Slovakia	Slovenia	Suomi	Sveitsi
	Tanska	Tšekki	Turkki	Ukraina	Unkari	Valko-Venäjä
	Venäjä	Viro
Oseania	Amerikan Samoa	Australia	Cookinsaaret	Fidži	Guam	Kiribati
	Marshallinsaaret	Mikronesia	Nauru	Palau	Papua-Uusi-Guinea	Salomonsaaret
	Samoa	Tonga	Tuvalu	Uusi-Seelanti	Vanuatu
Muut	Itsenäiset olympiaurheilijat	Pakolaisurheilijat	Sekajoukkue	Venäjän olympiakomitea	Venäläiset olympiaurheilijat	Yhdistynyt joukkue
	Yksittäiset neutraalit urheilijat
Historialliset maat	Alankomaiden Antillit	Australaasia	Böömi	Etelä-Jemen	Itä-Saksa	Jugoslavia
	Kiinan tasavalta	Länsi-Intian federaatio	Länsi-Saksa	Neuvostoliitto	Pohjois-Borneo	Pohjois-Jemen
	Rhodesia	Saarin protektoraatti	Saksojen yhteisjoukkue	Serbia ja Montenegro	Tšekkoslovakia	Venäjän keisarikunta