Rudolf Winter

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Anders Rudolf Winter (24. helmikuuta 1862 Helsinki – 30. tammikuuta 1912) oli suomalainen Tampereella asunut tehtailija, kauppias ja suurlahjoittaja.

Rudolf-etunimeä käyttäneen Winterin vanhemmat olivat valaja Karl Anders Winter ja Joselina Wilhelmina Kullström. Hän kävi Helsingin reaalikoulun ja toimi Wilhelm Sandbergin rautakaupan johtajana Tampereella 1887–1897. Toiminimi W:m Sandberg siirtyi Winterin omistukseen 1897 ja vuodesta 1907 hän oli W:m Sandberg Oy:n toimitusjohtaja ja johtokunnan puheenjohtaja.

Winter perusti 1892 Tampereen Tapettitehdas Oy:n . Vuonna 1907 hän ja hänen veljensä Daniel Winter perustivat Tampereelle D. Winter & Co. Osakeyhtiön teknokemiallisen tehtaan, jossa valmistettiin alkuvaiheissa värejä ja lakkoja tapettitehdasta varten. Winterin tapettitehdas oli 1909 pohjoismaiden suurin ja tehtaan tuotannosta merkittävä osuus vietiin Venäjälle. Venäjän vallankumous 1917 sulki nämä markkinat ja toiminta keskittyi pian maalien valmistukseen. Winterin maalitehdas toimi Tampereen Epilässä. Tapetti- ja maalitehdas siirtyivät Rosenlew-yhtymän omistukseen vuonna 1960 ja tapettituotanto edelleen Sandudd Oy:lle seuraavalla vuosikymmenellä[1]. Hyvin menestynyt maalinvalmistaja sulautettiin 1986 Teknos Oy:hyn[2].

Rudolf Winter oli yksi Tampereen teollisuuden ja yrityselämän keskeisistä kehittäjistä 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Hän oli Pispalassa toimineen Tampereen Haulitehtaan omistaja yhdessä K. F. Hjorthin kanssa vuodesta 1888 alkaen ja yksi vuonna 1903 perustetun Galvanoimis Osakeyhtiön perustajista. Lisäksi Winter oli merkittävä osakas Suomen Trikoossa, Suomen Sahanterätehtaassa, Tampereen Hattutehtaassa ja Tampereen Sateensuoja- ja Keppitehtaassa sekä toimitusjohtaja Tampereen Saippuatehtaassa.[3] Omistustensa ohella Winter vaikutti tamperelaiseen liike-elämään muun muassa toimimalla Tampereen Kauppaseurassa ja Tampereen Teknillisessä Seurassa.[4]

Winterin kuoltua 1912 kolme neljäsosaa hänen omaisuudestaan lahjoitettiin Winterin tahdon mukaisesti yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Lahjoitusvaroja hallinnoi A. R. Winterin Muistosäätiö, joka myöntää niiden vuotuisista tuotoista avustuksia muun muassa Tampereen kaupungin taideteosten hankintaan ja pienviljelyksen edistämiseen Tampereen ympäristökunnissa sekä journalistien opintomatkoihin. Lahjoitusvaroja on ohjattu esimerkiksi Pyynikin näkötornin rakentamiseen 1929 ja useiden patsaiden pystyttämiseen Tampereelle.[5]

Winter kuoli naimattomana[6]. Teknokemiallisen tehtaan johtajaksi tuli hänen veljenpoikansa Arne Winter.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Penttilä 1982 s. 59, 66.
  2. ↑ Suodenjoki 2012 s. 49.
  3. ↑ Suodenjoki 2012 s. 27–35, 43–57.
  4. ↑ Suodenjoki 2012 s. 71–77.
  5. ↑ Suodenjoki 2012 s. 85–140.
  6. ↑ Heikinheimo, Ilmari: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivu 829.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Rakkaat muistot : Winterin matkassa. Aamulehti 8.1.2023.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Rudolf_Winter&oldid=22255886”